Arktinen alue http://markoforsell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/168445/all Tue, 04 Jun 2019 21:29:16 +0300 fi Arktinen alue ei ole enää lämmennyt 13 vuoteen http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276989-arktinen-alue-ei-ole-enaa-lammennyt-13-vuoteen <p>Yllätyksenä on tullut tieto, Antarktiksen rannikon mittausasemat näyttävät pikemminkin viilenemistä kuin lämpenemistä. Myös Arktinen alue viilenee, katso kuvat.</p><p>Tiedotusvälineiden täydellinen vaikeneminen asiasta ei enää hämmästytä ketään, nyt on tärkeää tiedottaa uusista raippaveroista. Hallituksen alkutaival olisi heti kättelyssä epäsuosiollinen, mikäli Arktisen alueen lämpenemisen sijaan onkin ollut lämpenemättä nyt jo 13 vuotta.</p><p>Muutenkin koko ilmastotiede on epäilyttävällä pohjalla, vuosikymmenet on vakuutettu lisääntyneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisäävän maapallon lämpenemistä, nyt kaikki merkit viittaavat ilmaston viilenevän.</p><p>Lisääntynyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuus sen sijaan näyttää saavan viherryttämistä aikaiseksi maapallon laajuisesti. Hiiltä kertyy myös maaperään, mikä auttaa kasveja selviytymään paremmin kuivien kausien yli. Hiilidioksidi onkin kaasu, joka runsaampina pitoisuuksina ilmakehässä onkin vain ihmiskuntaa hyödyttävä asia, eikä aiheuta lainkaan ongelmia.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://realclimatescience.com/wp-content/uploads/2017/09/Image1199.png" title="https://realclimatescience.com/wp-content/uploads/2017/09/Image1199.png">https://realclimatescience.com/wp-content/uploads/2017/09/Image1199.png</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://notrickszone.com/wp-content/uploads/2016/11/Arctic-Sea-Ice-1972-1990.jpg">https://notrickszone.com/wp-content/uploads/2016/11/Arctic-Sea-Ice-1972-1990.jpg</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yllätyksenä on tullut tieto, Antarktiksen rannikon mittausasemat näyttävät pikemminkin viilenemistä kuin lämpenemistä. Myös Arktinen alue viilenee, katso kuvat.

Tiedotusvälineiden täydellinen vaikeneminen asiasta ei enää hämmästytä ketään, nyt on tärkeää tiedottaa uusista raippaveroista. Hallituksen alkutaival olisi heti kättelyssä epäsuosiollinen, mikäli Arktisen alueen lämpenemisen sijaan onkin ollut lämpenemättä nyt jo 13 vuotta.

Muutenkin koko ilmastotiede on epäilyttävällä pohjalla, vuosikymmenet on vakuutettu lisääntyneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisäävän maapallon lämpenemistä, nyt kaikki merkit viittaavat ilmaston viilenevän.

Lisääntynyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuus sen sijaan näyttää saavan viherryttämistä aikaiseksi maapallon laajuisesti. Hiiltä kertyy myös maaperään, mikä auttaa kasveja selviytymään paremmin kuivien kausien yli. Hiilidioksidi onkin kaasu, joka runsaampina pitoisuuksina ilmakehässä onkin vain ihmiskuntaa hyödyttävä asia, eikä aiheuta lainkaan ongelmia.

 

https://realclimatescience.com/wp-content/uploads/2017/09/Image1199.png

 

https://notrickszone.com/wp-content/uploads/2016/11/Arctic-Sea-Ice-1972-1990.jpg

]]>
82 http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276989-arktinen-alue-ei-ole-enaa-lammennyt-13-vuoteen#comments Arktinen alue Arktinen merijää Tue, 04 Jun 2019 18:29:16 +0000 Jouni Aro http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276989-arktinen-alue-ei-ole-enaa-lammennyt-13-vuoteen
Arktinen alue eri kansainvälisten intressien risteyskohtana http://matildaafh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276337-arktinen-alue-eri-kansainvalisten-intressien-risteyskohtana <p>Suomen kaksivuotinen kausi arktisen neuvoston puheenjohtajamaana päättyi toukokuussa. &nbsp;Yhteinen huoli ympäristöasioista on mahdollistanut sen, että suuret jäsenmaat, kuten USA ja Venäjä, ovat istuneet saman pöydän äärelle. Arktinen alue on pysynyt matalan jännitteen yhteistyöalueena.</p><p>Arktisen jään sulamisen myötä alueen merkitys kasvaa. Ranska, Iso-Britannia, Intia, Singapore ja Korea ovat vuosien varrella saaneet tarkkailijastatuksen Arktisessa neuvostossa. Kiina on alkanut tehdä suoria investointeja Grönlantiin. On hyvä muistaa, että Euroopan unionilla ei vielä ole virallista tarkkailijastatusta. Näillä näkymin Venäjä ei aio hyväksyä sitä jatkossakaan. Arktisen neuvoston asema eri kansainvälisten intressien risteyskohtana korostuu.</p><p>Noin kuukausi Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden päättymisen jälkeen alkaa Suomen EU-puheenjohtajuuskausi. Ennen sitä käydään hallitusneuvottelut. Uusi hallitus viimeistelee Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelman. Viimeisimmät puheenjohtajuudet EU:ssa ovat osoittaneet, että jäsenmaan on keskityttävä yhteen tai kahteen asiaan tuodakseen osaamistaan esille. Viro onnistui tässä harjoituksessa erinomaisesti nostaessaan digiasiat vahvasti agendalle vuonna 2017.</p><p>Ehdotan, että Suomi nostaa EU-puheenjohtajakaudellaan esille arktiset asiat. Arktinen alue on tärkeä niin ympäristön, ilmastonmuutoksen, turvallisuuden, energiapolitiikan kuin ihmisoikeuksien kannalta. Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa. Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana Suomi on edistänyt Arktisen neuvoston ja EU:n välistä yhteistyötä. Suomella on nyt mainio tilaisuus jatkaa tätä työtä EU-neuvoston nuija kädessään.</p><p>Mitä tapahtuu arktisella alueella ei pysy siellä, vaan se heijastuu koko maailmaan. Tästä mahdollisuudesta meidän on otettava vaarin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen kaksivuotinen kausi arktisen neuvoston puheenjohtajamaana päättyi toukokuussa.  Yhteinen huoli ympäristöasioista on mahdollistanut sen, että suuret jäsenmaat, kuten USA ja Venäjä, ovat istuneet saman pöydän äärelle. Arktinen alue on pysynyt matalan jännitteen yhteistyöalueena.

Arktisen jään sulamisen myötä alueen merkitys kasvaa. Ranska, Iso-Britannia, Intia, Singapore ja Korea ovat vuosien varrella saaneet tarkkailijastatuksen Arktisessa neuvostossa. Kiina on alkanut tehdä suoria investointeja Grönlantiin. On hyvä muistaa, että Euroopan unionilla ei vielä ole virallista tarkkailijastatusta. Näillä näkymin Venäjä ei aio hyväksyä sitä jatkossakaan. Arktisen neuvoston asema eri kansainvälisten intressien risteyskohtana korostuu.

Noin kuukausi Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden päättymisen jälkeen alkaa Suomen EU-puheenjohtajuuskausi. Ennen sitä käydään hallitusneuvottelut. Uusi hallitus viimeistelee Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelman. Viimeisimmät puheenjohtajuudet EU:ssa ovat osoittaneet, että jäsenmaan on keskityttävä yhteen tai kahteen asiaan tuodakseen osaamistaan esille. Viro onnistui tässä harjoituksessa erinomaisesti nostaessaan digiasiat vahvasti agendalle vuonna 2017.

Ehdotan, että Suomi nostaa EU-puheenjohtajakaudellaan esille arktiset asiat. Arktinen alue on tärkeä niin ympäristön, ilmastonmuutoksen, turvallisuuden, energiapolitiikan kuin ihmisoikeuksien kannalta. Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa. Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana Suomi on edistänyt Arktisen neuvoston ja EU:n välistä yhteistyötä. Suomella on nyt mainio tilaisuus jatkaa tätä työtä EU-neuvoston nuija kädessään.

Mitä tapahtuu arktisella alueella ei pysy siellä, vaan se heijastuu koko maailmaan. Tästä mahdollisuudesta meidän on otettava vaarin.

]]>
0 http://matildaafh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276337-arktinen-alue-eri-kansainvalisten-intressien-risteyskohtana#comments Arktinen alue EU-Suomi Euroopan unioini Kansainvälinen politiikka Reaalipolitiikka Wed, 22 May 2019 11:57:48 +0000 Matilda af Hällström http://matildaafh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276337-arktinen-alue-eri-kansainvalisten-intressien-risteyskohtana
YVA-, SOVA- ja IVA-menettelyt käyttöön myös arktisilla alueilla http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276097-yva-sova-ja-iva-menettelyt-kayttoon-myos-arktisilla-alueilla <p>YM:n 17.5.2019 tiedote:</p><p>&quot;Arktinen neuvosto laati suositukset ympäristövaikutusarvioinnin menettelyistä arktisilla alueilla Arktisen neuvoston kestävän kehityksen työryhmässä on valmisteltu Suomen johdolla raportti, jossa käydään läpi ympäristövaikutusten arvioinnin hyviä käytäntöjä arktisella alueella. Käytännöissä painotetaan erityisesti sitä, miten alkuperäiskansaväestön ja muiden paikallisten asukkaiden osallistumista voitaisiin vahvistaa. Projektissa selvitettiin, kuinka suuria hankkeita voidaan suunnitella niin, että asukkaiden mielipiteet tulevat kuulluiksi. Paikallisilla asukkailla on arvokasta tietoa alueen luonnonoloista, jota hankkeiden suunnittelussa ei aina huomioida.&quot; - - (YM:n 17.5.2019 tiedote jatkuu alla)</p><p><a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/arktiska-radet-tog-fram-rekommendationer-om-forfaranden-vid-miljokonsekvensbedomning-i-arktiska-omraden" title="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/arktiska-radet-tog-fram-rekommendationer-om-forfaranden-vid-miljokonsekvensbedomning-i-arktiska-omraden">https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/arktiska-radet-tog...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YM:n 17.5.2019 tiedote:

"Arktinen neuvosto laati suositukset ympäristövaikutusarvioinnin menettelyistä arktisilla alueilla Arktisen neuvoston kestävän kehityksen työryhmässä on valmisteltu Suomen johdolla raportti, jossa käydään läpi ympäristövaikutusten arvioinnin hyviä käytäntöjä arktisella alueella. Käytännöissä painotetaan erityisesti sitä, miten alkuperäiskansaväestön ja muiden paikallisten asukkaiden osallistumista voitaisiin vahvistaa. Projektissa selvitettiin, kuinka suuria hankkeita voidaan suunnitella niin, että asukkaiden mielipiteet tulevat kuulluiksi. Paikallisilla asukkailla on arvokasta tietoa alueen luonnonoloista, jota hankkeiden suunnittelussa ei aina huomioida." - - (YM:n 17.5.2019 tiedote jatkuu alla)

https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/arktiska-radet-tog-fram-rekommendationer-om-forfaranden-vid-miljokonsekvensbedomning-i-arktiska-omraden

 

 

 

 

]]>
3 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276097-yva-sova-ja-iva-menettelyt-kayttoon-myos-arktisilla-alueilla#comments Arktinen alue Kulttuurin- ja luonnonsuojelu YVA-arviointi YVA-menettely Fri, 17 May 2019 08:30:12 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276097-yva-sova-ja-iva-menettelyt-kayttoon-myos-arktisilla-alueilla
Turvallisuus-ja ympäristöpolitiikka linkittyvät arktisella alueella http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274466-turvallisuus-ja-ymparistopolitiikka-linkittyvat-arktisella-alueella <p>&nbsp;</p><p>Mustan hiilen väheneminen arktisilla alueilla tarkoittaa helpotusta ilmaston lämpenemiseen. Kun auringonvaloa itseensä sitova musta hiili vähenee lumipeitteellä, jäätiköiden sulaminen hidastuu.</p><p>Mustan hiilen torjunta arktisilla aueilla on yksi presidentti Sauli Niinistön ilmastoviesteistä. Tavoite nivoutuu hyvin tulevaan EU-puheenjohtajakauteen, sillä yksi Suomen tavoitteita on jäsenmaiden sitouttaminen Pariisin ilmastosopimukseen.</p><p>Kun puhutaan ilmastopolitiikasta arktisilla alueilla, haasteita riittää.</p><p>Suomi kuuluu yhtenä kahdeksasta maasta Arktiseen neuvostoon. Pohjoismaiden lisäksi pysyviä jäseniä ovat Kanada, USA ja Venäjä sekä tarkkailujäseninä yksi ilmaston lämpenemisen pahis Kiina.</p><p>Kiina on hivuttautuut arktisille alueille tutkimusyhteistyön kylki edellä jo pitkään ja viime vuonna lanseerattu Kiinan oma arktinen strategia on vain vahvistanut Kiinan läsnäoloa pohjoisilla alueilla.</p><p>Kiinan suhtautuminen ilmasto-ongelmiin on valikoivaa. Kiinalla on omia kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ja ohjelmia, mutta maa on silti suuri kasvuhuonekaasujen tuottaja. Hälyttävä uutinen ympäristöjärjestöjen raportista kertoo, että hiilivoimaloiden rakentaminen on kääntynyt Kiinassa uudelleen kasvuun. Kun muu maailma vähensi hiilivoimaloiden tuotantoa lähes 40% viime vuonna, Kiinassa kasvu oli 12 % ja yhä hurjempia kasvulukuja tavoitellaan. Kiina perustelee energian tarvetta rakennushankkeillaan, jotka ovat maan elvytyspolitiikkaa heikkenevän talouskasvun puristuksessa.</p><p>Arktisen neuvoston jäsenmaista myöskään Venäjän tai USA:n hallinnot eivät ole olleet kovin innostuneita ilmastoteemasta. Venäjän omat ongelmat laajasti saastuneiden alueidensa kanssa ja maan voimattomuus niiden korjaamiseen ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Tosin presidentti Putin lupasi asiaan korjausta aivan vastikään. Presidentti Trumpin kaudella USA:n ilmastolinjaukset jyrkkenivät kovasti.</p><p>Tärkeä haaste Suomelle ja EU:lle on, voidaanko Kiinan hiilivetoiseen energiapolitiikkaan tai Venäjän ja USA:n ilmastolinjauksiin vaikuttaa jo olemassa oleva arktisen yhteistyön kautta paremmin kuin ehkä muita poliittisia väyliä pitkin.</p><p>Asia on tärkeä siksi, että turvallisuuspolitiikan ja ilmastopolitiikan välillä on selvä linkki. Asiantuntijat eivät näe suoranalista turvallisuuspoliittista uhkaa arktisella alueella, joskin Kiinan ja USA:n kauppasota voinee lisätä alueen valvontaa tavalla tai toisella. Pahin turvallisuusuhka olisi ympäristökatastrofi, joka eskaloituessaan voisi johtaa kansainväliseen konfliktiin. Siksi arktisen alueen ympäristöpolitiikka on samalla turvallisuuspolitiikkaa.</p><p>Suomella on mahdollisuus profiloitua EU:n ympäristöasioissa nimenomaan arktisen alueen merkitystä painottamalla. Päättyvän Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden ja alkavan EU-puheenjohtajuuden nivelkohdassa Suomi on paalupaikalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Paula Aikio-Tallgren</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Mustan hiilen väheneminen arktisilla alueilla tarkoittaa helpotusta ilmaston lämpenemiseen. Kun auringonvaloa itseensä sitova musta hiili vähenee lumipeitteellä, jäätiköiden sulaminen hidastuu.

Mustan hiilen torjunta arktisilla aueilla on yksi presidentti Sauli Niinistön ilmastoviesteistä. Tavoite nivoutuu hyvin tulevaan EU-puheenjohtajakauteen, sillä yksi Suomen tavoitteita on jäsenmaiden sitouttaminen Pariisin ilmastosopimukseen.

Kun puhutaan ilmastopolitiikasta arktisilla alueilla, haasteita riittää.

Suomi kuuluu yhtenä kahdeksasta maasta Arktiseen neuvostoon. Pohjoismaiden lisäksi pysyviä jäseniä ovat Kanada, USA ja Venäjä sekä tarkkailujäseninä yksi ilmaston lämpenemisen pahis Kiina.

Kiina on hivuttautuut arktisille alueille tutkimusyhteistyön kylki edellä jo pitkään ja viime vuonna lanseerattu Kiinan oma arktinen strategia on vain vahvistanut Kiinan läsnäoloa pohjoisilla alueilla.

Kiinan suhtautuminen ilmasto-ongelmiin on valikoivaa. Kiinalla on omia kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ja ohjelmia, mutta maa on silti suuri kasvuhuonekaasujen tuottaja. Hälyttävä uutinen ympäristöjärjestöjen raportista kertoo, että hiilivoimaloiden rakentaminen on kääntynyt Kiinassa uudelleen kasvuun. Kun muu maailma vähensi hiilivoimaloiden tuotantoa lähes 40% viime vuonna, Kiinassa kasvu oli 12 % ja yhä hurjempia kasvulukuja tavoitellaan. Kiina perustelee energian tarvetta rakennushankkeillaan, jotka ovat maan elvytyspolitiikkaa heikkenevän talouskasvun puristuksessa.

Arktisen neuvoston jäsenmaista myöskään Venäjän tai USA:n hallinnot eivät ole olleet kovin innostuneita ilmastoteemasta. Venäjän omat ongelmat laajasti saastuneiden alueidensa kanssa ja maan voimattomuus niiden korjaamiseen ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Tosin presidentti Putin lupasi asiaan korjausta aivan vastikään. Presidentti Trumpin kaudella USA:n ilmastolinjaukset jyrkkenivät kovasti.

Tärkeä haaste Suomelle ja EU:lle on, voidaanko Kiinan hiilivetoiseen energiapolitiikkaan tai Venäjän ja USA:n ilmastolinjauksiin vaikuttaa jo olemassa oleva arktisen yhteistyön kautta paremmin kuin ehkä muita poliittisia väyliä pitkin.

Asia on tärkeä siksi, että turvallisuuspolitiikan ja ilmastopolitiikan välillä on selvä linkki. Asiantuntijat eivät näe suoranalista turvallisuuspoliittista uhkaa arktisella alueella, joskin Kiinan ja USA:n kauppasota voinee lisätä alueen valvontaa tavalla tai toisella. Pahin turvallisuusuhka olisi ympäristökatastrofi, joka eskaloituessaan voisi johtaa kansainväliseen konfliktiin. Siksi arktisen alueen ympäristöpolitiikka on samalla turvallisuuspolitiikkaa.

Suomella on mahdollisuus profiloitua EU:n ympäristöasioissa nimenomaan arktisen alueen merkitystä painottamalla. Päättyvän Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden ja alkavan EU-puheenjohtajuuden nivelkohdassa Suomi on paalupaikalla.

 

Paula Aikio-Tallgren

]]>
3 http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274466-turvallisuus-ja-ymparistopolitiikka-linkittyvat-arktisella-alueella#comments Arktinen alue EU Musta hiili Ympäristö Mon, 15 Apr 2019 07:01:06 +0000 Paula Aikio-Tallgren http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274466-turvallisuus-ja-ymparistopolitiikka-linkittyvat-arktisella-alueella
Kiina hivuttautuu Eurooppaan arktisen kautta - pitääkö huolestua? http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273685-kiina-hivuttautuu-eurooppaan-arktisen-kautta-pitaako-huolestua <p>&nbsp;</p><p>Kiina levittäytyy Eurooppaan monesta ilmansuunnasta. Tuorein uutinen kertoi kiinalaisten massiivisesta investoinnista Italian rataverkkoon.</p><p>Arktisille alueille Kiina on hivuttautunut tutkimusyhteistyön kylki edellä pitkälti toistakymmentä vuotta. Tärkeä käännekohta oli vuosi 2013, jolloin Kiina sai yhtenä isoista Aasian maista virallisen tarkkailijan aseman Arktisessa neuvostossa. Siitä kiihtyivät jo aiemmin alkaneet Kiinan merkittävät tutkimusresurssit ja toiminnot pohjoisilla alueilla.</p><p>Täysjäsenyyttä Kiina ei luonnollisestikaan voi saada puuttuvien omien arktisten alueiden vuoksi, mutta sitäkin enemmän Kiinalla on alueella sekä taloudellisia että strategisia intressejä. Viime vuonna julkaistu Kiinan ensimmäinen arktinen strategia on terävöittänyt entisestään maan fokusta.</p><p>Pitääkö tästä huolestua Suomessa ja EU:ssa vai pitääkö asiasta olla tyytyväinen? Vastaus riippuu siitä keneltä kysyy.</p><p>Fyysisesti Kiina operoi laajasti arktisella alueella. Arktisen neuvoston kahdeksasta jäsenestä - Pohjoismaan, Venäjä, USA ja Kanada, on jollain tasolla vahva linkitys Kiinaan. Venäjällä on pitkä energiayhteistyö Kiinan kanssa.</p><p>Onko Venäjän etu, että Kiina vahvistuu strategisesti omistuksiensa ja investointiensa kautta Euroopassa ja voiko Kiina aktiivisuudellaan lyödä kiilaa USA:n ja EU:n väliin? USA:n ja Kiinan välinen kauppasota voi tietysti vaikuttaa USA:n valppauteen seurata Kiinan liikkeitä pohjoisilla alueilla, mutta asiantuntijat eivät näe kauppasodan aiheuttavan turvallisuuspoliittisia skismoja. Kiinan tähänastiset aktiviteetit ovat painottuneet tutkimustyöhön ja kansainvälisiin verkostoihin.</p><p>Arktisen neuvoston Pohjoismaisista jäsenistä Norjalla on oma meripolitiikkansa sekä valtavat öljyvarantonsa. Ruotsi on perusluotettava toimija arktisella, mutta fokus osoittanee Itämeren suuntaan. Grönlannissa Kiina on mukana kaivostoiminnan suunnitelmissa, Islannissa satamaoperaatioissa.</p><p>Jäljelle jää Suomi, jolla näistä verrokkimaista saattaa ola eniten voitettavaa arktisuuden nostaessa päätään EU-tasolla. Suomessa meille ovat tuttuja kiinalaisten suunnittelemat suurinvestoinnit biolaitoksiin Lapissa. Kasvussa on matkailuklusteri ja uusimpana infra.</p><p>Kiinalaisrahoituksen hiljattain julkistanut Helsinki-Tallinna tunneli on nähty Suomessa osana Kiinan laajempaa strategista levittäytymistä osana Belt-Road-Initiative hanketta. Kun Kouvolaan päätyy Venäjän kautta kulkeva rata, sen jatko Tornion kautta aina Narvikiin saakka tarkoittaa katkeamatonta yhteyttä Etelä-Kiinan mereltä Norjanmerelle. Jos tähän kuvioon lisätään tulevina vuosikymmeninä ratayhteys Suomen läpi Jäämerelle, Suomi on tikutettu ristiin suhteessa uusiin globaaleihin meriväyliin. Jäämeri-yhteydellä Suomen logistinen kartta päivittyisi uudelle tasolle, joka jatkuisi manner-Eurooppaan Rail Baltican kautta. Suunnitelmat ovat tietysti pitkässä kuusessa, mutta suunnitelmia on.</p><p>Hyvis-pahis-pohdinta Kiinan roolista arktisella alueella meillä ja myös muualla Pohjoismaissa on tuttu juttu. Sinänsä positiivinen Helsinki-Tallinna tunneli on nähty myös Kiinan vaikutusvallan kasvuna ja tarkoitusperäisenä soluttautumisena strategisiin väylä-ja infrahankkeisiin. Lapissa kiinalaisten toimijoiden yhteiskunta-ja ympäristövastuuta ajoittain epäillään.</p><p>Kannattaa olla hereillä. Valppautta tarvitaan erityisesti kunta-ja maakuntatasolla jossa mm. maanomistuksista päätetään. Kansainvälisen kaupan sopimusjuridiikan osaamista ei voi kylliksi korostaa silloin, kun neuvottelupöydässi kumppaneina ovat aluetason kuntapäättäjät ja vastapuolena kansainvälisen kaupankäynnin konkarit.</p><p>Kiinan olemassaolo arktisilla alueilla on fakta, johon kannattaa sekä sopeutua että ottaa tehot irti. Millaista laajempaa hyötyä Kiinan ja Suomen monitahoiset yhteistyömuodot voivat tuoda Euroopan Unioniin?</p><p>Suomi voi aloittavana EU-puheenjohtajamaana tuoda agendalle omia avauksiaan. Tärkeät yhteiset eurooppalaiset teemat kilpistyvät ympäristön ja taloudellisten liiketoimien symbioosiin. Pystyykö ja haluaako Suomi linkittää nämä yhdeksi paketiksi ja myydä ajatusta Uudesta Arktisesta Euroopan Unioniin?</p><p>Mikäli Suomi pystyy tavalla tai toisella&nbsp; linkittämään erityisesti Kiinan faktisia satsauksia yhteiseen ympäristöteknologiaan, ollaan jo pitkällä. Haastetta piisaa. Hälyttävä uutinen on, että hiilivoimaloiden rakentaminen on Kiinassa kääntynyt jälleen kasvuun. Viime vuonna Kiinan hiilivoimaloiden tuotanto kasvoi 12% talouden elvytystoimien myötä ja yhä hurjempia kasvulukuja tavoitellaan. Musta hiili löytää tiensä myös arktisen lumen päälle ja tässä on yhteisen eurooppalaisen heräämisen paikka.</p><p>&nbsp;</p><p>Paula Aikio-Tallgren</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kiina levittäytyy Eurooppaan monesta ilmansuunnasta. Tuorein uutinen kertoi kiinalaisten massiivisesta investoinnista Italian rataverkkoon.

Arktisille alueille Kiina on hivuttautunut tutkimusyhteistyön kylki edellä pitkälti toistakymmentä vuotta. Tärkeä käännekohta oli vuosi 2013, jolloin Kiina sai yhtenä isoista Aasian maista virallisen tarkkailijan aseman Arktisessa neuvostossa. Siitä kiihtyivät jo aiemmin alkaneet Kiinan merkittävät tutkimusresurssit ja toiminnot pohjoisilla alueilla.

Täysjäsenyyttä Kiina ei luonnollisestikaan voi saada puuttuvien omien arktisten alueiden vuoksi, mutta sitäkin enemmän Kiinalla on alueella sekä taloudellisia että strategisia intressejä. Viime vuonna julkaistu Kiinan ensimmäinen arktinen strategia on terävöittänyt entisestään maan fokusta.

Pitääkö tästä huolestua Suomessa ja EU:ssa vai pitääkö asiasta olla tyytyväinen? Vastaus riippuu siitä keneltä kysyy.

Fyysisesti Kiina operoi laajasti arktisella alueella. Arktisen neuvoston kahdeksasta jäsenestä - Pohjoismaan, Venäjä, USA ja Kanada, on jollain tasolla vahva linkitys Kiinaan. Venäjällä on pitkä energiayhteistyö Kiinan kanssa.

Onko Venäjän etu, että Kiina vahvistuu strategisesti omistuksiensa ja investointiensa kautta Euroopassa ja voiko Kiina aktiivisuudellaan lyödä kiilaa USA:n ja EU:n väliin? USA:n ja Kiinan välinen kauppasota voi tietysti vaikuttaa USA:n valppauteen seurata Kiinan liikkeitä pohjoisilla alueilla, mutta asiantuntijat eivät näe kauppasodan aiheuttavan turvallisuuspoliittisia skismoja. Kiinan tähänastiset aktiviteetit ovat painottuneet tutkimustyöhön ja kansainvälisiin verkostoihin.

Arktisen neuvoston Pohjoismaisista jäsenistä Norjalla on oma meripolitiikkansa sekä valtavat öljyvarantonsa. Ruotsi on perusluotettava toimija arktisella, mutta fokus osoittanee Itämeren suuntaan. Grönlannissa Kiina on mukana kaivostoiminnan suunnitelmissa, Islannissa satamaoperaatioissa.

Jäljelle jää Suomi, jolla näistä verrokkimaista saattaa ola eniten voitettavaa arktisuuden nostaessa päätään EU-tasolla. Suomessa meille ovat tuttuja kiinalaisten suunnittelemat suurinvestoinnit biolaitoksiin Lapissa. Kasvussa on matkailuklusteri ja uusimpana infra.

Kiinalaisrahoituksen hiljattain julkistanut Helsinki-Tallinna tunneli on nähty Suomessa osana Kiinan laajempaa strategista levittäytymistä osana Belt-Road-Initiative hanketta. Kun Kouvolaan päätyy Venäjän kautta kulkeva rata, sen jatko Tornion kautta aina Narvikiin saakka tarkoittaa katkeamatonta yhteyttä Etelä-Kiinan mereltä Norjanmerelle. Jos tähän kuvioon lisätään tulevina vuosikymmeninä ratayhteys Suomen läpi Jäämerelle, Suomi on tikutettu ristiin suhteessa uusiin globaaleihin meriväyliin. Jäämeri-yhteydellä Suomen logistinen kartta päivittyisi uudelle tasolle, joka jatkuisi manner-Eurooppaan Rail Baltican kautta. Suunnitelmat ovat tietysti pitkässä kuusessa, mutta suunnitelmia on.

Hyvis-pahis-pohdinta Kiinan roolista arktisella alueella meillä ja myös muualla Pohjoismaissa on tuttu juttu. Sinänsä positiivinen Helsinki-Tallinna tunneli on nähty myös Kiinan vaikutusvallan kasvuna ja tarkoitusperäisenä soluttautumisena strategisiin väylä-ja infrahankkeisiin. Lapissa kiinalaisten toimijoiden yhteiskunta-ja ympäristövastuuta ajoittain epäillään.

Kannattaa olla hereillä. Valppautta tarvitaan erityisesti kunta-ja maakuntatasolla jossa mm. maanomistuksista päätetään. Kansainvälisen kaupan sopimusjuridiikan osaamista ei voi kylliksi korostaa silloin, kun neuvottelupöydässi kumppaneina ovat aluetason kuntapäättäjät ja vastapuolena kansainvälisen kaupankäynnin konkarit.

Kiinan olemassaolo arktisilla alueilla on fakta, johon kannattaa sekä sopeutua että ottaa tehot irti. Millaista laajempaa hyötyä Kiinan ja Suomen monitahoiset yhteistyömuodot voivat tuoda Euroopan Unioniin?

Suomi voi aloittavana EU-puheenjohtajamaana tuoda agendalle omia avauksiaan. Tärkeät yhteiset eurooppalaiset teemat kilpistyvät ympäristön ja taloudellisten liiketoimien symbioosiin. Pystyykö ja haluaako Suomi linkittää nämä yhdeksi paketiksi ja myydä ajatusta Uudesta Arktisesta Euroopan Unioniin?

Mikäli Suomi pystyy tavalla tai toisella  linkittämään erityisesti Kiinan faktisia satsauksia yhteiseen ympäristöteknologiaan, ollaan jo pitkällä. Haastetta piisaa. Hälyttävä uutinen on, että hiilivoimaloiden rakentaminen on Kiinassa kääntynyt jälleen kasvuun. Viime vuonna Kiinan hiilivoimaloiden tuotanto kasvoi 12% talouden elvytystoimien myötä ja yhä hurjempia kasvulukuja tavoitellaan. Musta hiili löytää tiensä myös arktisen lumen päälle ja tässä on yhteisen eurooppalaisen heräämisen paikka.

 

Paula Aikio-Tallgren

 

]]>
0 http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273685-kiina-hivuttautuu-eurooppaan-arktisen-kautta-pitaako-huolestua#comments Arktinen alue Arktinen neuvosto Kiina Sun, 07 Apr 2019 13:12:49 +0000 Paula Aikio-Tallgren http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273685-kiina-hivuttautuu-eurooppaan-arktisen-kautta-pitaako-huolestua
Uskooko Suomi itse arktiseen alueeseen? http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269744-uskooko-suomi-itse-arktiseen-alueeseen <p>Suomi on pitänyt esillä arktisten alueiden merkitystä ja toivonut, että EU:ssa katse kohdistetaan pohjoisille alueille.</p><p>Mutta uskooko Suomi itse arktiseen alueeseen ja omaan maakuntaansa Lappiin?</p><p>Liikenne-ja viestintäministeriö pisti viime viikolla stopin Jäämeren radan jatkosuunnittelulle. Perusteluina olivat mm. peruuttamattomat haitat poronhoidolle. Jos tämä oli yksi painavimmista perusteista, Lappiin ei tule jatkossa kinttupolkua suurempia liikenneinvestointeja.</p><p>Toinen peruste oli radan kannattamattomuus. Haluan nähdä sen miljardiluokan infrainvestoinnin, josta voidaan tehdä täysin pitävät kannattavuuslaskelmat parin vuosikymmenen päähän. Samaan aikaan mittavia raideinvestointeja suunnitellaan Etelä-Suomeen Helsinki-Tampere linjalle. Tämä on hyvä asia, mutta ministeriöiden investointikartoissa Suomi päättyy pääsääntöisesti Kalajoen leveyspiirille.</p><p>Jos Suomi hakee uskottavuutta arktisessa osaamisessaan, sen on näyttävä muuallakin kuin juhlapuheissa. Uskottavuudesta ovat pitäneet huolen Lapin elinkeinoelämä ja yritykset. Kemi-Tornion satamista lähtee 10% Suomen viennin arvosta. Lapin matkailu tahkoaa edelleen kasvua ja yhdessä kaivosten kanssa vetää 75-80% työllisyyslukuja pohjoisilla seutukunnilla. Pistäkää paremmaksi.</p><p>Kylmän ilmanalan teknologia ja innovaatiot työllistävät tuhansia ihmisiä Lapissa. Elinkeinoelämän järjestöistä Lapin kauppakamari on pitänyt yllä arktisten investointien tilannekatsausta koko Barentsin alueella ja korostanut pohjoisen merkitystä vuosikymmenten ajan - myös silloin yleinen usko kansainvälisiin jätti-investointeihin on hiipunut.</p><p>Jos siis haluamme EU:n kiinnostuvan uudella tasolla pohjoisten reuna-alueiden taloudellisesta ja poliittisesta merkityksestä, sen täytyy näkyä myös omissa kansallisissa toimissamme.</p><p>Ilmaista työntöapua Suomen arktiselle roolille antoi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tammikuun lopulla pitämässään puheessa. Aiemmin Juncker oli nimittänyt suurlähettiläs Jari Vilenin arktisten alueiden neuvonantajaksi.</p><p>Presidentti Niinistö puolestaan&nbsp; on kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä korostanut arktisen merkitystä erityisesti ilmastonäkökohdista. Kiina havittelee Arktisen neuvoston jäsenyyttä ja tämäkin on nähtävä tärkeänä signaalina pohjoisten alueiden tärkeydestä. Lisää kansainvälisen politiikan roolista arktisella alueella kannattaa lukea Arktisen keskuksen Markku Heikkilän vastailmestyneestä kirjasta &quot;Jos menetämme Arktisen&quot;. Kirja taustoittaa arktisten alueiden politiikkaa aina 80-luvulta lähtien.</p><p>Istumme arktisen ytimessä emmeekä tunnu oivaltavan missä istumme. Arktista paalupaikkaa ei ole kuitenkaan menetetty. Suomen toukokuussa päättyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on antanut uutta pohjaa Suomen kansainväliselle roolille. EU:n puheenjohtajakaudella tätä roolia on Suomella kaikki mahdollisuudet vahvistaa. Veikkaus on, että Euroopan Unionin jäsenmaissa on selkeitä odotuksia näille avauksille.</p><p>Vinksalleen mennään tilanteessa, jossa Suomi lobbaa arktisia strategioita EU-tasolla, mutta unohtaa omat pohjoiset maakuntansa kansallisella tasolla. Suomen on oltava uskottava sekä puheissa että teoissa.</p><p>Paula Aikio-Tallgren</p><p>yrittäjä,Tornio</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on pitänyt esillä arktisten alueiden merkitystä ja toivonut, että EU:ssa katse kohdistetaan pohjoisille alueille.

Mutta uskooko Suomi itse arktiseen alueeseen ja omaan maakuntaansa Lappiin?

Liikenne-ja viestintäministeriö pisti viime viikolla stopin Jäämeren radan jatkosuunnittelulle. Perusteluina olivat mm. peruuttamattomat haitat poronhoidolle. Jos tämä oli yksi painavimmista perusteista, Lappiin ei tule jatkossa kinttupolkua suurempia liikenneinvestointeja.

Toinen peruste oli radan kannattamattomuus. Haluan nähdä sen miljardiluokan infrainvestoinnin, josta voidaan tehdä täysin pitävät kannattavuuslaskelmat parin vuosikymmenen päähän. Samaan aikaan mittavia raideinvestointeja suunnitellaan Etelä-Suomeen Helsinki-Tampere linjalle. Tämä on hyvä asia, mutta ministeriöiden investointikartoissa Suomi päättyy pääsääntöisesti Kalajoen leveyspiirille.

Jos Suomi hakee uskottavuutta arktisessa osaamisessaan, sen on näyttävä muuallakin kuin juhlapuheissa. Uskottavuudesta ovat pitäneet huolen Lapin elinkeinoelämä ja yritykset. Kemi-Tornion satamista lähtee 10% Suomen viennin arvosta. Lapin matkailu tahkoaa edelleen kasvua ja yhdessä kaivosten kanssa vetää 75-80% työllisyyslukuja pohjoisilla seutukunnilla. Pistäkää paremmaksi.

Kylmän ilmanalan teknologia ja innovaatiot työllistävät tuhansia ihmisiä Lapissa. Elinkeinoelämän järjestöistä Lapin kauppakamari on pitänyt yllä arktisten investointien tilannekatsausta koko Barentsin alueella ja korostanut pohjoisen merkitystä vuosikymmenten ajan - myös silloin yleinen usko kansainvälisiin jätti-investointeihin on hiipunut.

Jos siis haluamme EU:n kiinnostuvan uudella tasolla pohjoisten reuna-alueiden taloudellisesta ja poliittisesta merkityksestä, sen täytyy näkyä myös omissa kansallisissa toimissamme.

Ilmaista työntöapua Suomen arktiselle roolille antoi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tammikuun lopulla pitämässään puheessa. Aiemmin Juncker oli nimittänyt suurlähettiläs Jari Vilenin arktisten alueiden neuvonantajaksi.

Presidentti Niinistö puolestaan  on kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä korostanut arktisen merkitystä erityisesti ilmastonäkökohdista. Kiina havittelee Arktisen neuvoston jäsenyyttä ja tämäkin on nähtävä tärkeänä signaalina pohjoisten alueiden tärkeydestä. Lisää kansainvälisen politiikan roolista arktisella alueella kannattaa lukea Arktisen keskuksen Markku Heikkilän vastailmestyneestä kirjasta "Jos menetämme Arktisen". Kirja taustoittaa arktisten alueiden politiikkaa aina 80-luvulta lähtien.

Istumme arktisen ytimessä emmeekä tunnu oivaltavan missä istumme. Arktista paalupaikkaa ei ole kuitenkaan menetetty. Suomen toukokuussa päättyvä Arktisen neuvoston puheenjohtajuus on antanut uutta pohjaa Suomen kansainväliselle roolille. EU:n puheenjohtajakaudella tätä roolia on Suomella kaikki mahdollisuudet vahvistaa. Veikkaus on, että Euroopan Unionin jäsenmaissa on selkeitä odotuksia näille avauksille.

Vinksalleen mennään tilanteessa, jossa Suomi lobbaa arktisia strategioita EU-tasolla, mutta unohtaa omat pohjoiset maakuntansa kansallisella tasolla. Suomen on oltava uskottava sekä puheissa että teoissa.

Paula Aikio-Tallgren

yrittäjä,Tornio

]]>
7 http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269744-uskooko-suomi-itse-arktiseen-alueeseen#comments Kotimaa Arktinen alue Arktinen neuvosto Arktinen strategia EU Lappi Sat, 16 Feb 2019 15:38:18 +0000 Paula Aikio-Tallgren http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269744-uskooko-suomi-itse-arktiseen-alueeseen
Mitä sinun halutaan uskovan ilmastonmuutoksesta http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268946-mita-sinun-halutaan-uskovan-ilmastonmuutoksesta <p>Viimeisimmät tiedot Barentsinmeren ja Karanmeren jäätymisestä kertovat Arktisen alueen kylmenemisestä.</p> <p>Kyseessä ei ole yksittäistapauksesta vaan kyllä esim. Arktisen merijää on jo tällä vuosikymmenellä jämähtänyt samalle tasolle ja saattaa nyt sitten olla trendin kääntymisestä kyse.</p> <p>Kylmenevä Arktinen on siis tosiasia. Mutta oliko tämä odotettavissa. Voiko lämpötilat kääntyä myös laskuun. Tämä on nyt tapahtunut Arktisen alueen osalta.</p> <p>Tällaista ei hevin uskoisi tapahtuvan, kun on iskostettu uskomaan lämpötilojen nousevan. Tätähän kaikki ilmastomallit ovat meille osoittaneet. Olkoonkin, että ne mallit ovat koko ajan olleet pielessä ja ovat liioitellusti näyttäneet kiihtyvää lämpenemistä, on niihin kuitenkin uskottu ja poikkeamia selitelty.</p> <p>Kuten nytkin, selityksiä on pilvin pimein liikkeellä, on Polar Vortex:ia, on höpötystä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisistä etc. Kuitenkin teorian mukaan sään ääri-ilmiöiden odotetaan vähenevän ilmaston lämmetessä. <a href="https://ilmasto.wordpress.com/" title="https://ilmasto.wordpress.com/">https://ilmasto.wordpress.com/</a> </p><p> </p><p><em>"Kaikki mallit, joilla ennustetaan maapallon ilmaston lämpenemistä, kertovat lämpötilaerojen mieluummin alenevan kuin kasvavan. Siten äärilämpötilaerojen kasvu tukisi pikemmin maapallon jäähtymistä kuin sen lämpenemistä."</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeisimmät tiedot Barentsinmeren ja Karanmeren jäätymisestä kertovat Arktisen alueen kylmenemisestä.

Kyseessä ei ole yksittäistapauksesta vaan kyllä esim. Arktisen merijää on jo tällä vuosikymmenellä jämähtänyt samalle tasolle ja saattaa nyt sitten olla trendin kääntymisestä kyse.

Kylmenevä Arktinen on siis tosiasia. Mutta oliko tämä odotettavissa. Voiko lämpötilat kääntyä myös laskuun. Tämä on nyt tapahtunut Arktisen alueen osalta.

Tällaista ei hevin uskoisi tapahtuvan, kun on iskostettu uskomaan lämpötilojen nousevan. Tätähän kaikki ilmastomallit ovat meille osoittaneet. Olkoonkin, että ne mallit ovat koko ajan olleet pielessä ja ovat liioitellusti näyttäneet kiihtyvää lämpenemistä, on niihin kuitenkin uskottu ja poikkeamia selitelty.

Kuten nytkin, selityksiä on pilvin pimein liikkeellä, on Polar Vortex:ia, on höpötystä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisistä etc. Kuitenkin teorian mukaan sään ääri-ilmiöiden odotetaan vähenevän ilmaston lämmetessä. https://ilmasto.wordpress.com/

"Kaikki mallit, joilla ennustetaan maapallon ilmaston lämpenemistä, kertovat lämpötilaerojen mieluummin alenevan kuin kasvavan. Siten äärilämpötilaerojen kasvu tukisi pikemmin maapallon jäähtymistä kuin sen lämpenemistä."

]]>
72 http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268946-mita-sinun-halutaan-uskovan-ilmastonmuutoksesta#comments Arktinen alue Barentsin alue Sään ääri-ilmiöt Sun, 03 Feb 2019 07:47:13 +0000 Jouni Aro http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268946-mita-sinun-halutaan-uskovan-ilmastonmuutoksesta
Mistä Helsingissä keskusteltiin http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258400-mista-helsingissa-keskusteltiin <p>Keskustelujen sisältö tuntuu kiinnostavan maailmalla, Trumpin ja Putinin kanssa olivat vain tulkit, joiden ei oleteta kertovan mitään keskustelujen sisällöstä.</p> <p>Etukäteen on arvioitu ydinaseista olevan tarvetta neuvotella, Trump mainitsi asiasta lyhyesti, USAn ja Venäjän hallussa on yli 90 % ydinaseista.</p> <p>Toinen asia, joka olisi amerikkalaisia tahoja huolestuttanut on superaseiden kehittely, johon olisi tarvetta hakea rajoituksia. Putin on esittänyt, että avaruus jätettäisiin demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi.</p> <p><em>[Putin reveals hypersonic stealth bomber that can launch nuclear attacks from SPACE and travel anywhere in the world in two hours</em></p>  <a href="http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-3689325/Russia-reveals-hypersonic-stealth-bomber-launch-nuclear-attacks-space-Radical-plane-begin-testing-2020.html" title="http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-3689325/Russia-reveals-hypersonic-stealth-bomber-launch-nuclear-attacks-space-Radical-plane-begin-testing-2020.html">http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-3689325/Russia-reveals-hy...</a> <p><em>["No one else in the world has anything like that," Putin said. "It may appear someday, but by that time, we will develop something new." He said the nuclear-powered cruise missile, which was tested last fall, has a "practically unlimited" range, and its high speed and maneuverability allow it to pierce any missile defense. The high-speed underwater drone also has an "intercontinental" range and is capable of slamming a nuclear warhead into both aircraft carriers and coastal facilities, he said. Its "very big" operational depth and a speed that is many times faster than any other vessel would make it immune to being intercepted by the enemy, he added.</em></p> <p><em>[Another new weapon, called Avangard, is an intercontinental hypersonic missile that would fly at 20 times the speed of sound and strike its targets "like a meteorite, like a fireball," he said. The weapon is capable of performing sharp maneuvers on its way to targets, making it "absolutely invulnerable for any missile defense system," Putin added. Robert Schmucker, a rocket scientist at the Technical University of Munich, voiced skepticism about Putin's statement, saying in an interview that building nuclear-powered cruise missiles in particular would be technically difficult and basically pointless. "Why make something complicated when you can make it easy?" he said, adding that he also doubts that Russia has succeeded in building hypersonic missiles. Tom Plant, director of proliferation and nuclear policy at the defense think-tank RUSI, also said he was not sure how much of the announcement to believe.]</em></p> <p><em>["The thing that sounds mad, the nuclear-propulsion thing, is potentially feasible," he said, adding: "I think it's insane." Plant added that while "Russia already has a ton of systems that can threaten and overwhelm U.S. missile defenses," Putin's announcement reflects his country's concern that the U.S. missile shield could grow powerful enough to become a game-changer. "The Russians have a genuine worry from their perspective about where U.S. missile defense might go," Plant said. "So it totally makes sense for them to try and find ways to defeat not what it is now, but what it may become." Putin said that Russia also tested a new heavy intercontinental ballistic missile, called Sarmat, which can fly over both the North and the South poles to reach any target. He said it can carry more warheads than the world's heaviest ICBM, the Soviet-designed missile known in the West as Satan.]</em></p> <p><em>[To complete the list, he mentioned a smaller hypersonic missile that is already operational and has a range of more than 2,000 kilometers (1,250 miles) and a new laser weapon. Putin emphasized that the new weapons were designed in full compliance to the U.S.-Russian arms control agreements, adding that Russian military experts and diplomats would be ready to discuss new weapons systems with their U.S. counterparts. "We aren't threatening anyone, we aren't going to attack anyone, we aren't going to take anything from anyone," he said. "The growing Russian military power will guarantee global peace."]</em></p> --The Associated Press EDIT: Reportterit kovistelevat Trump:ia Venäjä -neuvotteluita koskien lehdistötilaisuuden päätteeksi. <a href="https://nyti.ms/2O1jUce" title="https://nyti.ms/2O1jUce">https://nyti.ms/2O1jUce</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustelujen sisältö tuntuu kiinnostavan maailmalla, Trumpin ja Putinin kanssa olivat vain tulkit, joiden ei oleteta kertovan mitään keskustelujen sisällöstä.

Etukäteen on arvioitu ydinaseista olevan tarvetta neuvotella, Trump mainitsi asiasta lyhyesti, USAn ja Venäjän hallussa on yli 90 % ydinaseista.

Toinen asia, joka olisi amerikkalaisia tahoja huolestuttanut on superaseiden kehittely, johon olisi tarvetta hakea rajoituksia. Putin on esittänyt, että avaruus jätettäisiin demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi.

[Putin reveals hypersonic stealth bomber that can launch nuclear attacks from SPACE and travel anywhere in the world in two hours

  http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-3689325/Russia-reveals-hypersonic-stealth-bomber-launch-nuclear-attacks-space-Radical-plane-begin-testing-2020.html

["No one else in the world has anything like that," Putin said. "It may appear someday, but by that time, we will develop something new." He said the nuclear-powered cruise missile, which was tested last fall, has a "practically unlimited" range, and its high speed and maneuverability allow it to pierce any missile defense. The high-speed underwater drone also has an "intercontinental" range and is capable of slamming a nuclear warhead into both aircraft carriers and coastal facilities, he said. Its "very big" operational depth and a speed that is many times faster than any other vessel would make it immune to being intercepted by the enemy, he added.

[Another new weapon, called Avangard, is an intercontinental hypersonic missile that would fly at 20 times the speed of sound and strike its targets "like a meteorite, like a fireball," he said. The weapon is capable of performing sharp maneuvers on its way to targets, making it "absolutely invulnerable for any missile defense system," Putin added. Robert Schmucker, a rocket scientist at the Technical University of Munich, voiced skepticism about Putin's statement, saying in an interview that building nuclear-powered cruise missiles in particular would be technically difficult and basically pointless. "Why make something complicated when you can make it easy?" he said, adding that he also doubts that Russia has succeeded in building hypersonic missiles. Tom Plant, director of proliferation and nuclear policy at the defense think-tank RUSI, also said he was not sure how much of the announcement to believe.]

["The thing that sounds mad, the nuclear-propulsion thing, is potentially feasible," he said, adding: "I think it's insane." Plant added that while "Russia already has a ton of systems that can threaten and overwhelm U.S. missile defenses," Putin's announcement reflects his country's concern that the U.S. missile shield could grow powerful enough to become a game-changer. "The Russians have a genuine worry from their perspective about where U.S. missile defense might go," Plant said. "So it totally makes sense for them to try and find ways to defeat not what it is now, but what it may become." Putin said that Russia also tested a new heavy intercontinental ballistic missile, called Sarmat, which can fly over both the North and the South poles to reach any target. He said it can carry more warheads than the world's heaviest ICBM, the Soviet-designed missile known in the West as Satan.]

[To complete the list, he mentioned a smaller hypersonic missile that is already operational and has a range of more than 2,000 kilometers (1,250 miles) and a new laser weapon. Putin emphasized that the new weapons were designed in full compliance to the U.S.-Russian arms control agreements, adding that Russian military experts and diplomats would be ready to discuss new weapons systems with their U.S. counterparts. "We aren't threatening anyone, we aren't going to attack anyone, we aren't going to take anything from anyone," he said. "The growing Russian military power will guarantee global peace."]

--The Associated Press EDIT: Reportterit kovistelevat Trump:ia Venäjä -neuvotteluita koskien lehdistötilaisuuden päätteeksi. https://nyti.ms/2O1jUce ]]>
2 http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258400-mista-helsingissa-keskusteltiin#comments Arktinen alue Sota ja Rauha Thu, 19 Jul 2018 09:01:16 +0000 Jouni Aro http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258400-mista-helsingissa-keskusteltiin
Jäämeren radan linjauksessa unohdettiin sotilaalliset näkemykset täysin http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin <p>Viestintä- ja liikenneministeri Anne Berner julkaisi perjantaina 9.3.2018 selvityksen Jäämeren radan eri linjauksista (<a href="https://www.lvm.fi/-/selvitys-jaameren-rautatiesta-valmistunut-kirkkoniemen-linjaus-selvitetaan-tarkemmin-968063"><u>LVM, Tiedote 9.3.2018</u></a>). Liikenne- ja viestintäministeriö valitsi jatkoselvitettäväksi Jäämerelle kulkevaksi junaratavaihtoehdoksi Rovaniemen kautta Kirkkoniemeen kulkevan linjauksen. Valmistunut selvitys käsitti yhteensä viisi linjausvaihtoehtoa.</p><p>Jäämeren radan viisi linjausvaihtoehtoa on esitetty kuvassa 1. Kuvassa &rdquo;voittaja&rdquo; on vihreällä värillä esitetty vaihtoehto, joka haarautuu Sodankylästä joko Rovaniemelle tai Kemijärvelle. Pohjoisessa linjaus kiertää Inarijärven joko länsi- tai itäpuolelta.</p><p>Liikenneviraston 34-sivuinen selvitys löytyy <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lr_2018_jaameren_rataselvitys_web.pdf"><u>Jäämeren rataselvitys 2018</u></a> -osoitteesta. Kyseiseen selvitykseen liittyvät konsulttiyritysten laatimat osaselvitykset löytyvät <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/sitowise_jaameren_radan_linjausselvitys_web.pdf"><u>Jäämeren radan linjausselvitys</u></a> -osoitteesta, <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/ramboll_jaameren_ratayhteyden_web.pdf"><u>Jäämeren ratayhteyden kysyntäpotentiaalin ja vaikutusten arviointi</u></a> -osoitteesta ja <a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/norconsult_arcticrailway_web.pdf"><u>Arctic Railway</u></a> -osoitteesta.</p><p>Konsulttiyritys Rambollin laatima taloudellisiin perusteisiin keskittyvä selvitys kertoo kaiken sen, mitä tuskin suomalaispoliitikot haluaisivat Jäämeren radan selvityksistä lukea:</p><p>&rdquo;<em>Suurista investointikustannuksista ja vähäisistä hyödyistä johtuen Jäämeren ratayhteyden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus jää hyvin alhaiseksi. <u>Kokonaisuutena Jäämeren ratayhteyttä voidaan pitää tiedossa olevaan kuljetustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana investointina.</u> <u>Pohjois-Suomen nykyisten ja mahdollisten uusien kuljetusten taloudellisuutta ja toiminnallisuutta voidaan parantaa huomattavasti kustannustehokkaammin kehittämällä nykyistä väyläverkkoa.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuossa Rambollin laatiman raportin lainauksessa on lyhykäisyydessään kerrottu se, että tavarakuljetus laivoilla on oleellisesti edullisempaa kuin tavarakuljetus junilla.</p><p>Miksi Aasiasta Koillisväylää pitkin saapuvat laivat pysähtyisivät Kirkkoniemeen purkamaan lastiaan rautateille, kun voivat saman tien matkata Amsterdamin, Hampurin, Göteborgin ja vieläpä Itämeren satamiin yhdellä ja samalla ahtauksella?</p><p>Liikenne- ja viestintäministeri Bernerin perjantaisen tiedostustilaisuuden esitykseen sisältämä &rdquo;<em>Jäämereltä Euroopan ytimeen</em>&rdquo; -lause kuvineen (kuva 2) on paljon kuvaava ratahankkeen poliittisesta luonteesta ilman analyyttistä tosiasioihin perustuvaa tarkastelua.</p><p>Liikenne- ja viestintäministeri saisi selittää rautalangasta vääntämällä meille tyhmille suomalaisille, miksi kummassa Aasiasta Barentsinmerelle saapuvat laivat valitsisivat Bernerin piirtämän junaratayhteyden Kirkkoniemestä Hampuriin ja Amsterdamiin eikä näiden kaupunkien satamia?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Liikenneviraston Jäämeren rata -selvityksessä on yksi keskeinen elementti jätetty pois: hankkeen turvallispoliittiset vaikutukset. Ratahankkeen turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ei ole itse viraston tuottamassa aineistossa eikä konsulttien tuottamassa aineistossa. Myös huoltovarmuuskysymystä ei ole käsitelty asianmukaisesti.</p><p>Ilmeisesti sekä junaradan turvallisuuspoliittiset vaikutukset että huoltovarmuuskysymykset on tarkoituksella jätetty sivuun, koska ne eivät puoltaisi hankkeen eteenpäinviemistä esitetyllä linjausvaihtoehdolla.</p><p>Selvitysaineistosta ei löydy Puolustusvoimien näkemyksiä uudesta junaradasta ja sen linjauksista. Se, ettei Puolustusvoimien näkemyksiä ole kysytty selvityksiin, on poikkeuksellista, kun toimitaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti näin herkällä maantieteellisellä alueella. Puolustusvoimien poisjättämistä ei voi perustella sillä, että kyseessä on selvitysprosessin ensivaihe.</p><p>Se, ettei liikenneministeriössä ole enää sotilasupseeria tarkastelemassa uudistushankkeiden vaikutuksia Puolustusvoimien toimintaan, näkyy nyt konkreettisesti.</p><p>Turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin liittyen ratalinjauksien vaikutuksista huoltovarmuuteen liikennevirasto on käsitellyt selvityksessään vähäisesti, mutta kuitenkin on.</p><p>Liikenneviraston oma huoltovarmuusselvitys käsittää vain puolen sivun tekstin reilulla 1&nbsp;000 merkillä (selvityksen sivu 24), jossa Liikennevirasto on kirjannut jatkoon valitun Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehdon parantavan selvästi Suomen huoltovarmuutta vastaavasti kuin Kolari-Tromssa-vaihtoehto.</p><p>Ruotsin kautta kulkeva Kolari-Tromssa-vaihtoehto (kuvan 1 sininen linjaus) todellakin parantaisi Suomen huoltovarmuutta, mutta Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto itseasiassa huonontaisi huoltovarmuutta.</p><p>Mitkäköhän ovat Liikenneviraston perusteet, että Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto parantaisi huoltovarmuutta, mutta Ruotsin läpi johtavat ja kauempana Venäjän rajasta olevat Tornio-Narvik- ja Kolari-Narvik -vaihtoehdot eivät vastaavasti? En ymmärrä alkuunkaan, miten Liikennevirasto on asiaa miettinyt.</p><p>Rambollin selvityksessä Rovaniemi&ndash;Kirkkoniemi-linjausvaihtoehdon huoltovarmuus on sen sijaan kirjattu oikein: &rdquo;<em>Venäjän rajan läheisyys voi kuitenkin mahdollisessa kriisitilanteessa muodostua ongelmaksi.</em>&rdquo;</p><p>Huoltovarmuutta perinteisessä mielessä tarvitaan vain sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, ei rauhanaikana. Huoltovarmuudessa on kuljetusreitti se oleellisin. Onko kuljetusreitillä mahdollisuus päätyä vihollistahon hallintaa ja kuinka helposti.</p><p>Jos Suomi joutuisi aseelliseen konfliktiin tai sotaan Itämeren alueella, kuka uskaltaisi kuljettaa Suomen tarvitsemia tarvikkeita mukaan lukien sotilastarvikkeet vain kymmenien kilometrien päässä Venäjän rajasta, jonka takana Venäjällä on maan suurin asekeskittymä? Kuka uskaltaisi purkaa laivalastejaan satamassa, joka on alle kymmenen kilometrin päässä Venäjän rajasta? Kuka uskaltaisi edes tulla laivoilla alueelle, jossa Venäjällä on maansa ylivoimaisesti suurin laivasto sukellusveneineen?</p><p>Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto on Suomen huoltovarmuutta huonontava myös siksi, koska se heikentäisi Suomen puolustusta pohjoisella alueella luomalla Venäjälle junakulkuyhteyden Venäjän länsirajalta pitkälle etelään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Missilsystemet som ble plassert ved grensen</em>&rdquo; oli uutisotsikko kuun alussa norjalaisella Aldimer-sotilassivustolla (<a href="https://www.aldrimer.no/dette-er-missilsystemet-som-ble-plassert-ved-grensen/"><u>Aldrimer 7.3.2018</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Ohjusjärjestelmä, joka oli sijoitettu kiinni [Norjan] rajaan</em>&rdquo;.</p><p>Sivuston mukaan Venäjä oli tuonut Iskander-ohjusjärjestelmän viime syksyisen Zapad-sotaharjoituksen aikana 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Venäjän valitsema sijoituspaikka Iskander-ohjuksille oli Petsamo (Печенга). Tarkka sijoituspaikka on esitetty kuvassa 3 (69&deg;30&#39;23.5&quot;N 31&deg;09&#39;13.5&quot;E, 69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä. Ohjukset olivat siis kiinni Suomen ja Norjan rajoissa.</p><p>Oliko Suomen sotilasviranomaisilla sama tieto Iskander-ohjuksista kuin mitä Norjan sotilasviranomaisilla oli? Oliko Suomen sotilasviranomaisilla mitään tietoa siitä, mitä rajamme pinnassa tapahtui Zapadin ajankohtana? Tuskinpa oli. Suomella ei ollut tietoa edes siitä Iskander-ohjuksen laukaisusta Zapadin yhtyessä, jonka Venäjä toteutti etelämpänä Suomen kaakkoisrajan lähimailla.</p><p>Norjalaisella Aftonpostenin sivuilla oli 6.3.2018 uutinen otsikolla &rdquo;<em>Russland simulerte tre flyangrep &ndash; norske fly klarte ikke å henge med</em>&rdquo; (<a href="https://www.aftenposten.no/norge/i/P3e3RR/Russland-simulerte-tre-flyangrep--norske-fly-klarte-ikke-a-henge-med"><u>Aftenposten 6.3.2018</u></a>). Vapaasti suomennettuna &rdquo;<em>Venäjä simuloi kolme ilmahyökkäystä - Norjan ilmavoimat eivät pysyneet perässä</em>&rdquo;.</p><p>Aftonpostenin mukaan vuoden 2017 aikana Venäjä oli harjoitellut kolmesti pohjoisessa ilmahyökkäystä Norjaa vastaan. Neljäs kerta oli hyökkäysharjoitus demilitarisoiduille Huippuvuorille Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.</p><p>24.3.2017 Venäjä teki hyökkäyssimuloinnin yhdeksällä ilma-aluksella norjalaista Vardøn tutka-asemaa vastaan. Mukana oli sekä pommittajia että hävittäjiä. Vardøn tutka-asema sijaitsee vain noin 60 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja se on ehkä läntisen Euroopan tärkein tutka-asema.</p><p>Kun venäläiset ilma-alukset lensivät kansainvälisessä ilmatilassa lähestyen Norjan ilmatilaa, norjalaiset hävittäjät lähtevät venäläisten perään Bodøn ilmatukikohdasta, joka on myös Naton ns. QRA-tukikohta (Quick Reaction Alert).</p><p>Norjalle tuotti ongelmia, kun venäläiskoneet lensivät kahdessa peräkkäisessä aallossa - kuten niillä on ollut usein tapana muutaman viime vuoden aikana. Ongelmaksi voi muodostua, että toinen aalto jää tunnistamatta, kun hävittäjiltä on loppumassa polttoaine. Venäjä on miettinyt tuon asian tarkkaan ja on mitoittanut laivuelentonsa huomioiden vastapuolen hävittäjien polttoainevarannot pitkillä etäisyyksillä Pohjois-Atlantilla.</p><p>Seuraava yhteensattuma Venäjän ja Norjan välillä tapahtui 22.5.2017, kun pohjoisilla merialueilla oli menossa Naton merisotaharjoitus (<a href="http://www.c6f.navy.mil/news/us-completes-participation-eastlant-2017"><u>Eastlant 2017</u></a>), jolloin Venäjä simuloi taas ilmahyökkäystä Norjan ja Nato-maiden aluksia vastaan kahdellatoista ilma-aluksella. Mukana tälläkin kertaa oli pommittajia. Nato-harjoituksessa oli mukana yhdysvaltalaisia, norjalaisia ja saksalaisia aluksia.</p><p>Vardøn tutka-asema joutui seuraavan kerran hyökkäyssimulaation kohteeksi 27.5.2017, kun Norjalla, Ruotsilla ja Suomella oli yhteinen ilmasotaharjoitus maiden pohjoisimmilla alueilla (<a href="http://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1951206/arctic-challenge-exercise-2017-lentotoimintaharjoitus-jarjestetaan-touko-kesakuussa-suomessa-norjassa-ja-ruotsissa?_101_INSTANCE_j06rL1egTPfP_languageId=en_US"><u>Arctic Challenge Exercise 2017</u></a>).</p><p>Noista edellä luetelluista Venäjän aggressioista pohjoisessa kertoi Norjan tiedustelupalvelun päällikkö, kenraaliluutnantti Haga Lunde 5.3.2018 <a href="https://forsvaret.no/fokus"><u>Fokus 2018</u></a> -tapahtumassa Oslossa.</p><p>Viime syksyisessä Zapad-harjoituksessa Venäjä harjoitteli hyökkäystä myös demilitarisoitua Huippuvuoria vastaan. Olen kirjoittanut tuosta tapahtumasta jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>US-blogi 15.1.2018</u></a>).</p><p>Tämän vuoden syksyllä (15.10.-7.11.2018) Norjassa järjestetään Naton suuri sotaharjoitus (<a href="https://shape.nato.int/news-archive/2018/plans-for-massive-nato-exercise-in-norway-underway"><u>Trident Juncture 2018</u></a>), johon osallistuu yli 35 000 sotilasta, 130 ilma-alusta ja 70 merialusta. Harjoitus on Norjan historian suurin. Harjoitukseen osallistuvat myös Suomi sekä Ruotsi, ja harjoituksessa todennäköisesti operoidaan myös suomalaisilta ja ruotsalaisilta lentokentiltä (<a href="https://www.vg.no/nyheter/utenriks/nato/slik-blir-natos-storoevelse-i-norge-neste-aar/a/24182175/#xtor=CS6-7"><u>VG 9.11.2017</u></a>). Saa nähdä, millä tavoin Venäjä reagoi tähän. Harjoitus on paljon suurempi kuin viimevuotinen Ruotsin Aurora-harjoitus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellä luetellut esimerkit osoittavat, että Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden turvallisuus on heikentynyt vuodesta 2017 ja heikentyminen koskee erityisesti Norjaa. Turvallisuuden heikentäjä on Venäjä. Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosista on tullut sotilasnäyttämö, jossa Venäjä mittaa länsimaita hyökkäysharjoituksillaan. Venäjä on siis suunnitellut ja harjoittelut alueelle sotilaallisia toimia, jotka toteutetaan tilanteen edellyttäessä.</p><p>Kyse on suurelta osin Venäjän sotilaallista satsauksista arktisille alueille, jonne länsimaille on kulku vain Barentsinmereltä Kirkkoniemen ja Huippuvuorien välistä. Alue on geostrategisesti äärettömän tärkeä.</p><p>Skandinavian pohjoisalueen geostrateginen merkitys huomioiden junaradan mahdollinen rakentaminen alueelle kyllä kiinnostaa kylmän sodan ajan tapaan edelleen myös Natoa.</p><p>Nyt Suomi olisi siis valmistuneen rataselvitysaineiston perusteella halukas sotkemaan geostrategisesti herkkää aluetta rakentamalla Venäjän rajassa kiinni oleva junaradan, jota pitkin koko Suomen junaverkosto olisi kaikkein helpoimmalla tavalla vihollistahon käytössä. Se, mikä on helppoa tavallisille tavarakuljetuksille, on helppoa myös sotilaskuljetuksille.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jäämeren radan selvitysten tekijöiltä on jäänyt tutustumatta Suomen historiaan.</p><p>Jo ensimmäisen maailmansodan jälkeisiltä ajoita Suomi on varonut tekemässä harvaan asutulla Pohjois-Suomen alueella toimia, joka loisi venäläisille helpot kulkuyhteydet.</p><p>Kuusamon ja Koillismaan liittämiseksi Suomen rautatieverkostoon oli useita eri hankkeita 1920- ja 1930-luvuilla. Suomi kuitenkin ymmärsi jo tuolloin harvaan asuttujen ja vaikeasti puolustavien alueiden sotilaalliset näkökohdat.</p><p>Kuusamoon ei haluttu vetää rautatietä Iijoen vartta pitkin, koska se olisi muodostanut suoran yhteyden Kuusamosta Ouluun. Jo kauan ennen toista maailmansotaa siis ymmärrettiin, että mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa tai sodassa Neuvostoliitto hyökkäisi Kuusamon rataa pitkin suoraan Ouluun saakka ja katkaisisi Suomen kahtia.</p><p>Neuvostoliitto olisi ehkä kyennytkin Suomen katkaisemiseen, jos Kuusamon-rata olisi ollut olemassa talvisodan aikaan. Ilman rataa Stalinin sotilaat tällä kertaa pysäytettiin Raatteen tielle.</p><p>Suomi ei myöskään rakentanut toisen maailmansodan jälkeen Lappiin poikittaisteitä, jotka olisivat mahdollistaneet Neuvostoliiton Suomen läpikulun ja Skandinavian niemimaan miehittämisen.</p><p>Mielenkiintoinen yksityiskohta pohjoisen vanhoista ratahankkeista on ns. Sallan-rata, joka käsitti rautatieyhteyden Kemijärveltä itärajalle Sallaan. Talvisodan rauhanehdoissa Stalin määräsi Suomen rakentamaan kyseisen radan, jolla Neuvostoliitto pyrki varmistamaan sotavoiman siirtomahdollisuuden Suomeen.</p><p>Sallan-radalla oli tarkoitus yhdistää Neuvostoliiton ja Suomen rataverkot niin, että junilla olisi ollut kulkuyhteys Vienanmeren Kantalahdesta Alakurtin kautta aina Pohjanlahdelle Kemiin. Omalla puolella Neuvostoliitto rakensikin sodan aikana radan Rutšjista Muurmannin radalta Alakurtin kautta Suomen rajalle kiinni Salla-rataan. Neuvostoliitto siis valmistautui tuolla rauhanehdolla ottamaan tarvittaessa koko Pohjois-Suomen hallintaansa aina Pohjanlahden perukan korkeudelle.</p><p>Sallan-rata rakennettiin vuonna 1941, mutta enää sitä ei ole. Luojan kiitos. Jo vuonna 1986 rata oli kuvan 4 mukaisessa kunnossa. Kainuussa Suomen ja Venäjän rataverkot yhdistää edelleen Vartiuksen-rata.</p><p>Venäjä rakensi radan Muurmanskiin ensimmäisen maailmasodan melskeissä vuosina 1914-15. Jo tuolloin Venäjän ymmärsi, että rata on sijoitettava riittävän kauaksi Suomesta. Lähempänä Suomea rata olisi tuonut Venäjälle ja Neuvostoliitolle ongelmia molemmissa maailmansodissa. Saksa olisi ottanut sen haltuunsa.</p><p>Suomella on ollut sisäänrakennettu vaisto, ettei pohjoisessa yhdistellä Venäjän ja Suomen liikenneverkkoja. Ilmeisemmin tuota sisäänrakennettua vaistoa ei enää ole, vaan ajatus on hämärtynyt arktisten alueiden uusien kulkuväylien innoituksessa.</p><p>Tuo sisäänrakennettu vaisto oli hieman aikaa hukassa presidentti Kekkosella 1960-luvun jälkipuolella. Kekkonen tarjosi vuonna 1968 Leonid Brezhneville 67. leveyspiirin pohjoispuolista Lappia, jolloin Suomi olisi menettänyt kokonaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä osia useista muista kunnista (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5802133"><u>Yle 13.9.2007</u></a>). Kekkosen ajattelua hämärsi pahoin Karjalan saaminen takaisin Suomelle kuten nyt osaa Suomen poliitikkojen ajattelua hämärtää arktisen alueen asiat. Itänaapurilla on aina ollut kiinnostusta Suomen Lappiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen ei tule edelleenkään rakentaa pohjoiseen junarataa, joka olisi yhdistetty Venäjän rataverkkoon tai joka olisi Venäjän helposti muutoin käytettävissä. Rovaniemi&ndash;Kirkkoniemi-rata olisi tällainen Venäjän helposti käyttöönotettavissa oleva rata, vaikkei olisikaan suoraan Venäjän rataverkkoon liittyvä. Kuva 5 kertoo yhdellä silmäyksellä, kuinka helposti Venäjä voisi ottaa radan Kirkkoniemen pään hallintaansa riippumatta siitä, kummalta puolelta Inarijärveä rata kulkisi.</p><p>Skandinavian niemimaan miehityksen uhkaa ei enää ole vastaavasti kuin kylmän sodan aikana, mutta mahdollisuus on edelleen olemassa. Suurin uhkamme pohjoisessa on Venäjän tarve ottaa sotilaallisessa kriisissä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosat hallintaan samoin kuin Huippuvuoret, jolloin Venäjä voisi estää lännen pääsyn merivoimilla arktiselle alueelle. Venäjä siis pyrkisi sulkemaan Norjan rannikon ja Huippuvuorten välisen meriyhteyden ja varmistamaan pommikoneiden lennot sekä merialusten kulun Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskiseen Eurooppaan.</p><p>Tarve tällaiseen Venäjälle voisi syntyä arktiselle alueelle syntyneen tilanteen johdosta, jossa Venäjä katsoisi tarpeelliseksi ottaa haltuunsa Norjan pohjoisrannikon ja Suomen pohjoisosat paikallisella miehityksellä ja alueen ilmatilan aina Suomen Rovaniemen ja Norjan Bodøn ilmatukikohtia myöten.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen sotilaallinen varustautuminen Pohjois-Suomessa on heikkoa. Varustautumista ei tosiasiallisesti ole ollenkaan Sodankylän pohjoispuolella. Sodankylästä on pitkä yli 200 kilometrin matka kriittiselle alueelle Suomen, Norjan ja Venäjän yhteiselle raja-alueelle.</p><p>Suomella ei ole mitään mahdollisuutta siirtää riittävällä nopeudella riittävästi sotavoimaa pohjoiseen. Hävittäjien toimintaa alueella haittaavat Venäjän S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusyksiköt, joiden peitto yltää melkein Rovaniemelle.</p><p>Jääkäriprikaatilla Sodankylässä ja Rovaniemellä sekä Lapin lennostolla Rovaniemellä ei kovin kummoisesti yli kolmesadan kilometrin junarataa suojata. Suomen pohjoisen alueiden turvaaminen on perinteisesti perustunut siis siihen, ettei vihollistaholle mahdollisteta helppoja kulkuyhteyksiä tieverkolla eikä myöskään rautatieverkolla. Tuon perusajatuksen muuttamiseen Suomella ei ole varoja. Suomella ei ole siis riittäviä varoja puolustaa rataa.</p><p>Venäjällä Kuolan niemimaalla sotavoimaa riittää. Junaradan ottaminen haltuun tuskin olisi Venäjälle kummoinen sotilaallinen tehtävä.</p><p>Junarata loisi Venäjälle mahdollisuuksia siirtää sotavoimia etuvartioksi etelämmäksi niin, Suomen mahdollisuudet takaisinvaltaukselle edelleen heikkenisivät.</p><p>Ilman radan muodostamaa lisärasitusta Suomi joutuu aivan lähituulevaisuudessa miettimään joka tapauksessa Lapin puolustamista pohjoisen muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi. Se on haasteellista jo ilman uutta junarataa.</p><p>Jäämeren rata ei tule koskaan toteutumaan. Sille ei löydy taloudellisia perusteita, kuten Ramboll selvityksessään selkeästi kirjoittaa.</p><p>On vaikea löytää maailmasta sotilasstrategisesti ajattelematonta valtioita, joka rakentaisi mahdollisille vihallistaholleen valmiin siirtobaanan sen suurimmasta sotilaskeskittymästä läpi asumattomien seutujen rintamaille. Jos Jäämeren ratahankkeella olisi taloudellista kannattavuutta, sen pitäisi rakentaa paljon lännemmäksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viestintä- ja liikenneministeri Anne Berner julkaisi perjantaina 9.3.2018 selvityksen Jäämeren radan eri linjauksista (LVM, Tiedote 9.3.2018). Liikenne- ja viestintäministeriö valitsi jatkoselvitettäväksi Jäämerelle kulkevaksi junaratavaihtoehdoksi Rovaniemen kautta Kirkkoniemeen kulkevan linjauksen. Valmistunut selvitys käsitti yhteensä viisi linjausvaihtoehtoa.

Jäämeren radan viisi linjausvaihtoehtoa on esitetty kuvassa 1. Kuvassa ”voittaja” on vihreällä värillä esitetty vaihtoehto, joka haarautuu Sodankylästä joko Rovaniemelle tai Kemijärvelle. Pohjoisessa linjaus kiertää Inarijärven joko länsi- tai itäpuolelta.

Liikenneviraston 34-sivuinen selvitys löytyy Jäämeren rataselvitys 2018 -osoitteesta. Kyseiseen selvitykseen liittyvät konsulttiyritysten laatimat osaselvitykset löytyvät Jäämeren radan linjausselvitys -osoitteesta, Jäämeren ratayhteyden kysyntäpotentiaalin ja vaikutusten arviointi -osoitteesta ja Arctic Railway -osoitteesta.

Konsulttiyritys Rambollin laatima taloudellisiin perusteisiin keskittyvä selvitys kertoo kaiken sen, mitä tuskin suomalaispoliitikot haluaisivat Jäämeren radan selvityksistä lukea:

Suurista investointikustannuksista ja vähäisistä hyödyistä johtuen Jäämeren ratayhteyden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus jää hyvin alhaiseksi. Kokonaisuutena Jäämeren ratayhteyttä voidaan pitää tiedossa olevaan kuljetustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana investointina. Pohjois-Suomen nykyisten ja mahdollisten uusien kuljetusten taloudellisuutta ja toiminnallisuutta voidaan parantaa huomattavasti kustannustehokkaammin kehittämällä nykyistä väyläverkkoa.

Tuossa Rambollin laatiman raportin lainauksessa on lyhykäisyydessään kerrottu se, että tavarakuljetus laivoilla on oleellisesti edullisempaa kuin tavarakuljetus junilla.

Miksi Aasiasta Koillisväylää pitkin saapuvat laivat pysähtyisivät Kirkkoniemeen purkamaan lastiaan rautateille, kun voivat saman tien matkata Amsterdamin, Hampurin, Göteborgin ja vieläpä Itämeren satamiin yhdellä ja samalla ahtauksella?

Liikenne- ja viestintäministeri Bernerin perjantaisen tiedostustilaisuuden esitykseen sisältämä ”Jäämereltä Euroopan ytimeen” -lause kuvineen (kuva 2) on paljon kuvaava ratahankkeen poliittisesta luonteesta ilman analyyttistä tosiasioihin perustuvaa tarkastelua.

Liikenne- ja viestintäministeri saisi selittää rautalangasta vääntämällä meille tyhmille suomalaisille, miksi kummassa Aasiasta Barentsinmerelle saapuvat laivat valitsisivat Bernerin piirtämän junaratayhteyden Kirkkoniemestä Hampuriin ja Amsterdamiin eikä näiden kaupunkien satamia?

                                                                                ****

Liikenneviraston Jäämeren rata -selvityksessä on yksi keskeinen elementti jätetty pois: hankkeen turvallispoliittiset vaikutukset. Ratahankkeen turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ei ole itse viraston tuottamassa aineistossa eikä konsulttien tuottamassa aineistossa. Myös huoltovarmuuskysymystä ei ole käsitelty asianmukaisesti.

Ilmeisesti sekä junaradan turvallisuuspoliittiset vaikutukset että huoltovarmuuskysymykset on tarkoituksella jätetty sivuun, koska ne eivät puoltaisi hankkeen eteenpäinviemistä esitetyllä linjausvaihtoehdolla.

Selvitysaineistosta ei löydy Puolustusvoimien näkemyksiä uudesta junaradasta ja sen linjauksista. Se, ettei Puolustusvoimien näkemyksiä ole kysytty selvityksiin, on poikkeuksellista, kun toimitaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti näin herkällä maantieteellisellä alueella. Puolustusvoimien poisjättämistä ei voi perustella sillä, että kyseessä on selvitysprosessin ensivaihe.

Se, ettei liikenneministeriössä ole enää sotilasupseeria tarkastelemassa uudistushankkeiden vaikutuksia Puolustusvoimien toimintaan, näkyy nyt konkreettisesti.

Turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin liittyen ratalinjauksien vaikutuksista huoltovarmuuteen liikennevirasto on käsitellyt selvityksessään vähäisesti, mutta kuitenkin on.

Liikenneviraston oma huoltovarmuusselvitys käsittää vain puolen sivun tekstin reilulla 1 000 merkillä (selvityksen sivu 24), jossa Liikennevirasto on kirjannut jatkoon valitun Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehdon parantavan selvästi Suomen huoltovarmuutta vastaavasti kuin Kolari-Tromssa-vaihtoehto.

Ruotsin kautta kulkeva Kolari-Tromssa-vaihtoehto (kuvan 1 sininen linjaus) todellakin parantaisi Suomen huoltovarmuutta, mutta Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto itseasiassa huonontaisi huoltovarmuutta.

Mitkäköhän ovat Liikenneviraston perusteet, että Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto parantaisi huoltovarmuutta, mutta Ruotsin läpi johtavat ja kauempana Venäjän rajasta olevat Tornio-Narvik- ja Kolari-Narvik -vaihtoehdot eivät vastaavasti? En ymmärrä alkuunkaan, miten Liikennevirasto on asiaa miettinyt.

Rambollin selvityksessä Rovaniemi–Kirkkoniemi-linjausvaihtoehdon huoltovarmuus on sen sijaan kirjattu oikein: ”Venäjän rajan läheisyys voi kuitenkin mahdollisessa kriisitilanteessa muodostua ongelmaksi.

Huoltovarmuutta perinteisessä mielessä tarvitaan vain sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, ei rauhanaikana. Huoltovarmuudessa on kuljetusreitti se oleellisin. Onko kuljetusreitillä mahdollisuus päätyä vihollistahon hallintaa ja kuinka helposti.

Jos Suomi joutuisi aseelliseen konfliktiin tai sotaan Itämeren alueella, kuka uskaltaisi kuljettaa Suomen tarvitsemia tarvikkeita mukaan lukien sotilastarvikkeet vain kymmenien kilometrien päässä Venäjän rajasta, jonka takana Venäjällä on maan suurin asekeskittymä? Kuka uskaltaisi purkaa laivalastejaan satamassa, joka on alle kymmenen kilometrin päässä Venäjän rajasta? Kuka uskaltaisi edes tulla laivoilla alueelle, jossa Venäjällä on maansa ylivoimaisesti suurin laivasto sukellusveneineen?

Rovaniemi-Kirkkoniemi-vaihtoehto on Suomen huoltovarmuutta huonontava myös siksi, koska se heikentäisi Suomen puolustusta pohjoisella alueella luomalla Venäjälle junakulkuyhteyden Venäjän länsirajalta pitkälle etelään.

                                                                                ****

Missilsystemet som ble plassert ved grensen” oli uutisotsikko kuun alussa norjalaisella Aldimer-sotilassivustolla (Aldrimer 7.3.2018). Vapaasti suomennettuna: ”Ohjusjärjestelmä, joka oli sijoitettu kiinni [Norjan] rajaan”.

Sivuston mukaan Venäjä oli tuonut Iskander-ohjusjärjestelmän viime syksyisen Zapad-sotaharjoituksen aikana 40 kilometrin päähän Norjan Storskogista ja 15 kilometrin päähän Norjan Korpfjellista. Venäjän valitsema sijoituspaikka Iskander-ohjuksille oli Petsamo (Печенга). Tarkka sijoituspaikka on esitetty kuvassa 3 (69°30'23.5"N 31°09'13.5"E, 69.506519, 31.153752). Suomen rajaan Iskander-ohjusten matka oli hieman pitempi kuin Norjaan, noin 70 kilometriä. Ohjukset olivat siis kiinni Suomen ja Norjan rajoissa.

Oliko Suomen sotilasviranomaisilla sama tieto Iskander-ohjuksista kuin mitä Norjan sotilasviranomaisilla oli? Oliko Suomen sotilasviranomaisilla mitään tietoa siitä, mitä rajamme pinnassa tapahtui Zapadin ajankohtana? Tuskinpa oli. Suomella ei ollut tietoa edes siitä Iskander-ohjuksen laukaisusta Zapadin yhtyessä, jonka Venäjä toteutti etelämpänä Suomen kaakkoisrajan lähimailla.

Norjalaisella Aftonpostenin sivuilla oli 6.3.2018 uutinen otsikolla ”Russland simulerte tre flyangrep – norske fly klarte ikke å henge med” (Aftenposten 6.3.2018). Vapaasti suomennettuna ”Venäjä simuloi kolme ilmahyökkäystä - Norjan ilmavoimat eivät pysyneet perässä”.

Aftonpostenin mukaan vuoden 2017 aikana Venäjä oli harjoitellut kolmesti pohjoisessa ilmahyökkäystä Norjaa vastaan. Neljäs kerta oli hyökkäysharjoitus demilitarisoiduille Huippuvuorille Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.

24.3.2017 Venäjä teki hyökkäyssimuloinnin yhdeksällä ilma-aluksella norjalaista Vardøn tutka-asemaa vastaan. Mukana oli sekä pommittajia että hävittäjiä. Vardøn tutka-asema sijaitsee vain noin 60 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja se on ehkä läntisen Euroopan tärkein tutka-asema.

Kun venäläiset ilma-alukset lensivät kansainvälisessä ilmatilassa lähestyen Norjan ilmatilaa, norjalaiset hävittäjät lähtevät venäläisten perään Bodøn ilmatukikohdasta, joka on myös Naton ns. QRA-tukikohta (Quick Reaction Alert).

Norjalle tuotti ongelmia, kun venäläiskoneet lensivät kahdessa peräkkäisessä aallossa - kuten niillä on ollut usein tapana muutaman viime vuoden aikana. Ongelmaksi voi muodostua, että toinen aalto jää tunnistamatta, kun hävittäjiltä on loppumassa polttoaine. Venäjä on miettinyt tuon asian tarkkaan ja on mitoittanut laivuelentonsa huomioiden vastapuolen hävittäjien polttoainevarannot pitkillä etäisyyksillä Pohjois-Atlantilla.

Seuraava yhteensattuma Venäjän ja Norjan välillä tapahtui 22.5.2017, kun pohjoisilla merialueilla oli menossa Naton merisotaharjoitus (Eastlant 2017), jolloin Venäjä simuloi taas ilmahyökkäystä Norjan ja Nato-maiden aluksia vastaan kahdellatoista ilma-aluksella. Mukana tälläkin kertaa oli pommittajia. Nato-harjoituksessa oli mukana yhdysvaltalaisia, norjalaisia ja saksalaisia aluksia.

Vardøn tutka-asema joutui seuraavan kerran hyökkäyssimulaation kohteeksi 27.5.2017, kun Norjalla, Ruotsilla ja Suomella oli yhteinen ilmasotaharjoitus maiden pohjoisimmilla alueilla (Arctic Challenge Exercise 2017).

Noista edellä luetelluista Venäjän aggressioista pohjoisessa kertoi Norjan tiedustelupalvelun päällikkö, kenraaliluutnantti Haga Lunde 5.3.2018 Fokus 2018 -tapahtumassa Oslossa.

Viime syksyisessä Zapad-harjoituksessa Venäjä harjoitteli hyökkäystä myös demilitarisoitua Huippuvuoria vastaan. Olen kirjoittanut tuosta tapahtumasta jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle” (US-blogi 15.1.2018).

Tämän vuoden syksyllä (15.10.-7.11.2018) Norjassa järjestetään Naton suuri sotaharjoitus (Trident Juncture 2018), johon osallistuu yli 35 000 sotilasta, 130 ilma-alusta ja 70 merialusta. Harjoitus on Norjan historian suurin. Harjoitukseen osallistuvat myös Suomi sekä Ruotsi, ja harjoituksessa todennäköisesti operoidaan myös suomalaisilta ja ruotsalaisilta lentokentiltä (VG 9.11.2017). Saa nähdä, millä tavoin Venäjä reagoi tähän. Harjoitus on paljon suurempi kuin viimevuotinen Ruotsin Aurora-harjoitus.

                                                                                ****

Edellä luetellut esimerkit osoittavat, että Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden turvallisuus on heikentynyt vuodesta 2017 ja heikentyminen koskee erityisesti Norjaa. Turvallisuuden heikentäjä on Venäjä. Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosista on tullut sotilasnäyttämö, jossa Venäjä mittaa länsimaita hyökkäysharjoituksillaan. Venäjä on siis suunnitellut ja harjoittelut alueelle sotilaallisia toimia, jotka toteutetaan tilanteen edellyttäessä.

Kyse on suurelta osin Venäjän sotilaallista satsauksista arktisille alueille, jonne länsimaille on kulku vain Barentsinmereltä Kirkkoniemen ja Huippuvuorien välistä. Alue on geostrategisesti äärettömän tärkeä.

Skandinavian pohjoisalueen geostrateginen merkitys huomioiden junaradan mahdollinen rakentaminen alueelle kyllä kiinnostaa kylmän sodan ajan tapaan edelleen myös Natoa.

Nyt Suomi olisi siis valmistuneen rataselvitysaineiston perusteella halukas sotkemaan geostrategisesti herkkää aluetta rakentamalla Venäjän rajassa kiinni oleva junaradan, jota pitkin koko Suomen junaverkosto olisi kaikkein helpoimmalla tavalla vihollistahon käytössä. Se, mikä on helppoa tavallisille tavarakuljetuksille, on helppoa myös sotilaskuljetuksille.

                                                                                ****

Jäämeren radan selvitysten tekijöiltä on jäänyt tutustumatta Suomen historiaan.

Jo ensimmäisen maailmansodan jälkeisiltä ajoita Suomi on varonut tekemässä harvaan asutulla Pohjois-Suomen alueella toimia, joka loisi venäläisille helpot kulkuyhteydet.

Kuusamon ja Koillismaan liittämiseksi Suomen rautatieverkostoon oli useita eri hankkeita 1920- ja 1930-luvuilla. Suomi kuitenkin ymmärsi jo tuolloin harvaan asuttujen ja vaikeasti puolustavien alueiden sotilaalliset näkökohdat.

Kuusamoon ei haluttu vetää rautatietä Iijoen vartta pitkin, koska se olisi muodostanut suoran yhteyden Kuusamosta Ouluun. Jo kauan ennen toista maailmansotaa siis ymmärrettiin, että mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa tai sodassa Neuvostoliitto hyökkäisi Kuusamon rataa pitkin suoraan Ouluun saakka ja katkaisisi Suomen kahtia.

Neuvostoliitto olisi ehkä kyennytkin Suomen katkaisemiseen, jos Kuusamon-rata olisi ollut olemassa talvisodan aikaan. Ilman rataa Stalinin sotilaat tällä kertaa pysäytettiin Raatteen tielle.

Suomi ei myöskään rakentanut toisen maailmansodan jälkeen Lappiin poikittaisteitä, jotka olisivat mahdollistaneet Neuvostoliiton Suomen läpikulun ja Skandinavian niemimaan miehittämisen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta pohjoisen vanhoista ratahankkeista on ns. Sallan-rata, joka käsitti rautatieyhteyden Kemijärveltä itärajalle Sallaan. Talvisodan rauhanehdoissa Stalin määräsi Suomen rakentamaan kyseisen radan, jolla Neuvostoliitto pyrki varmistamaan sotavoiman siirtomahdollisuuden Suomeen.

Sallan-radalla oli tarkoitus yhdistää Neuvostoliiton ja Suomen rataverkot niin, että junilla olisi ollut kulkuyhteys Vienanmeren Kantalahdesta Alakurtin kautta aina Pohjanlahdelle Kemiin. Omalla puolella Neuvostoliitto rakensikin sodan aikana radan Rutšjista Muurmannin radalta Alakurtin kautta Suomen rajalle kiinni Salla-rataan. Neuvostoliitto siis valmistautui tuolla rauhanehdolla ottamaan tarvittaessa koko Pohjois-Suomen hallintaansa aina Pohjanlahden perukan korkeudelle.

Sallan-rata rakennettiin vuonna 1941, mutta enää sitä ei ole. Luojan kiitos. Jo vuonna 1986 rata oli kuvan 4 mukaisessa kunnossa. Kainuussa Suomen ja Venäjän rataverkot yhdistää edelleen Vartiuksen-rata.

Venäjä rakensi radan Muurmanskiin ensimmäisen maailmasodan melskeissä vuosina 1914-15. Jo tuolloin Venäjän ymmärsi, että rata on sijoitettava riittävän kauaksi Suomesta. Lähempänä Suomea rata olisi tuonut Venäjälle ja Neuvostoliitolle ongelmia molemmissa maailmansodissa. Saksa olisi ottanut sen haltuunsa.

Suomella on ollut sisäänrakennettu vaisto, ettei pohjoisessa yhdistellä Venäjän ja Suomen liikenneverkkoja. Ilmeisemmin tuota sisäänrakennettua vaistoa ei enää ole, vaan ajatus on hämärtynyt arktisten alueiden uusien kulkuväylien innoituksessa.

Tuo sisäänrakennettu vaisto oli hieman aikaa hukassa presidentti Kekkosella 1960-luvun jälkipuolella. Kekkonen tarjosi vuonna 1968 Leonid Brezhneville 67. leveyspiirin pohjoispuolista Lappia, jolloin Suomi olisi menettänyt kokonaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä osia useista muista kunnista (Yle 13.9.2007). Kekkosen ajattelua hämärsi pahoin Karjalan saaminen takaisin Suomelle kuten nyt osaa Suomen poliitikkojen ajattelua hämärtää arktisen alueen asiat. Itänaapurilla on aina ollut kiinnostusta Suomen Lappiin.

                                                                                ****

Suomen ei tule edelleenkään rakentaa pohjoiseen junarataa, joka olisi yhdistetty Venäjän rataverkkoon tai joka olisi Venäjän helposti muutoin käytettävissä. Rovaniemi–Kirkkoniemi-rata olisi tällainen Venäjän helposti käyttöönotettavissa oleva rata, vaikkei olisikaan suoraan Venäjän rataverkkoon liittyvä. Kuva 5 kertoo yhdellä silmäyksellä, kuinka helposti Venäjä voisi ottaa radan Kirkkoniemen pään hallintaansa riippumatta siitä, kummalta puolelta Inarijärveä rata kulkisi.

Skandinavian niemimaan miehityksen uhkaa ei enää ole vastaavasti kuin kylmän sodan aikana, mutta mahdollisuus on edelleen olemassa. Suurin uhkamme pohjoisessa on Venäjän tarve ottaa sotilaallisessa kriisissä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosat hallintaan samoin kuin Huippuvuoret, jolloin Venäjä voisi estää lännen pääsyn merivoimilla arktiselle alueelle. Venäjä siis pyrkisi sulkemaan Norjan rannikon ja Huippuvuorten välisen meriyhteyden ja varmistamaan pommikoneiden lennot sekä merialusten kulun Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskiseen Eurooppaan.

Tarve tällaiseen Venäjälle voisi syntyä arktiselle alueelle syntyneen tilanteen johdosta, jossa Venäjä katsoisi tarpeelliseksi ottaa haltuunsa Norjan pohjoisrannikon ja Suomen pohjoisosat paikallisella miehityksellä ja alueen ilmatilan aina Suomen Rovaniemen ja Norjan Bodøn ilmatukikohtia myöten.

                                                                                ****

Suomen sotilaallinen varustautuminen Pohjois-Suomessa on heikkoa. Varustautumista ei tosiasiallisesti ole ollenkaan Sodankylän pohjoispuolella. Sodankylästä on pitkä yli 200 kilometrin matka kriittiselle alueelle Suomen, Norjan ja Venäjän yhteiselle raja-alueelle.

Suomella ei ole mitään mahdollisuutta siirtää riittävällä nopeudella riittävästi sotavoimaa pohjoiseen. Hävittäjien toimintaa alueella haittaavat Venäjän S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusyksiköt, joiden peitto yltää melkein Rovaniemelle.

Jääkäriprikaatilla Sodankylässä ja Rovaniemellä sekä Lapin lennostolla Rovaniemellä ei kovin kummoisesti yli kolmesadan kilometrin junarataa suojata. Suomen pohjoisen alueiden turvaaminen on perinteisesti perustunut siis siihen, ettei vihollistaholle mahdollisteta helppoja kulkuyhteyksiä tieverkolla eikä myöskään rautatieverkolla. Tuon perusajatuksen muuttamiseen Suomella ei ole varoja. Suomella ei ole siis riittäviä varoja puolustaa rataa.

Venäjällä Kuolan niemimaalla sotavoimaa riittää. Junaradan ottaminen haltuun tuskin olisi Venäjälle kummoinen sotilaallinen tehtävä.

Junarata loisi Venäjälle mahdollisuuksia siirtää sotavoimia etuvartioksi etelämmäksi niin, Suomen mahdollisuudet takaisinvaltaukselle edelleen heikkenisivät.

Ilman radan muodostamaa lisärasitusta Suomi joutuu aivan lähituulevaisuudessa miettimään joka tapauksessa Lapin puolustamista pohjoisen muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi. Se on haasteellista jo ilman uutta junarataa.

Jäämeren rata ei tule koskaan toteutumaan. Sille ei löydy taloudellisia perusteita, kuten Ramboll selvityksessään selkeästi kirjoittaa.

On vaikea löytää maailmasta sotilasstrategisesti ajattelematonta valtioita, joka rakentaisi mahdollisille vihallistaholleen valmiin siirtobaanan sen suurimmasta sotilaskeskittymästä läpi asumattomien seutujen rintamaille. Jos Jäämeren ratahankkeella olisi taloudellista kannattavuutta, sen pitäisi rakentaa paljon lännemmäksi.

]]>
50 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin#comments Kotimaa Arktinen alue Nato Turpo Venäjän uhka Sun, 11 Mar 2018 15:31:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252121-jaameren-radan-linjauksessa-unohdettiin-sotilaalliset-nakemykset-taysin
Vastavalkea: Arktisen alueen lämpeneminen mittausten valossa http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251803-vastavalkea-arktisen-alueen-lampeneminen-mittausten-valossa <p>&nbsp;Arktinen alue reagoi ilmastonmuutokseen nopeammin ja syvemmin kuin maapallo keskimäärin.&nbsp; Tämä käsitys on syntynyt, kun katsotaan vuosisatojen aikana tapahtuneita muutoksia esimerkiksi lämpötiloissa. <strong>Kuvassa 1 </strong>on kopio Hanhijärvi et al. tutkimuksesta (2013), joka osoittaa, että 1930-luvulla arktisen alueen lämpötila oli samalla tasolla kuin 2000-luvulla nykyisen lämpötilapaussin aikana.</p><p><strong>Kuva 2</strong> esittää arktisen alueen jäämäärää Alekseev et al. (2016) tutkimuksen mukaan vuosina 1900-2015.&nbsp; Tämä käyrä on yhtäpitävä kuvan 1 lämpötilakuvaajan kanssa, että jäämäärä oli minimissään 1930-luvulla ja 2000-luvulla se on laskenut samalle tasolle.&nbsp;</p><p>Olen itse muodostanut globaalin lämpötilakuvaajan vuosille 1880-2015 käyttäen hyväksi ennen vuotta 1980 julkaistuja lämpötilamittaussarjoja yhdistäen sen satelliittimittauksiin vuodesta 1979 lähtien, <strong>kuva 3. </strong>Tämä kuvaaja osoittaa myös voimakkaan lämpötilanousun 1930-luvulla ja sen jälkeen tapahtuneen kylmenemisen vuoteen 1975 saakka. 1930-luvun piikki ei ole ollut globaalitasolla yhtä suuri kuin arktisella alueella. Tämä johtuu siitä, että muutokset arktisella alueella ovat suurempia.</p><p><strong>Kuvassa 4</strong> on Lambin tutkimusten mukainen tulos Islannin rannikolla havaitusta jäämäärästä vuodesta 800 alkaen. Kuten kuvasta näkyy, niin keskiajan lämpimänä kautena jäätä ei ole juuri havaittu. Vuoden 1600 paikkeilla ilmasto viileni voimakkaasti, ja alkoi ns. pieni jääkausi, jota jatkui n. 1900-luvun alkuun saakka, jolloin jäätä esiintyi runsaasti. <strong>Kuvassa 5 </strong>on Norjan Polaarisen Instituutin mukainen kuva Jäämeren jäämäärästä huhtikuussa jäämäärän ollessa maksimissaan. Nämä tiedot ovat kutakuinkin yhtä pitäviä Lambin tietojen kanssa.</p><p>Nyt olemme toipuneet tästä kylmästä kaudesta. IPCC ja ilmastoeliitti on sitä mieltä, että maapallon optimiolosuhteet ovat juuri nuo 1700-1800-lukujen kylmä kausi. Tätä voi itse kukin pohtia, kun tutustuu historian kuvauksiin, mitä kaikkea tuo kylmä kausi aiheutti mm. täällä Suomessa.</p><p>Elämme ilmasto-optimin aikaa, mutta auringon aktiivisuuden heikkeneminen merkitsee, että tämä kausi on kääntymässä kohti kylmenemistä.</p><p>++++++++++++++++++++++++++++++</p><p>Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa ja se on ollut tutkimuksieni painopiste. Olen julkaissut ilmastonmuutoksesta 13 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen kuuden vuoden aikana.</p><p>Olen julkaissut useita ilmastonmuutosta käsitteleviä blogeja Uudessa Suomessa ja ne löytyvät minun blogi-luettelosta. Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta, on <a href="http://www.climatexam.com/">www.climatexam.com</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Arktinen alue reagoi ilmastonmuutokseen nopeammin ja syvemmin kuin maapallo keskimäärin.  Tämä käsitys on syntynyt, kun katsotaan vuosisatojen aikana tapahtuneita muutoksia esimerkiksi lämpötiloissa. Kuvassa 1 on kopio Hanhijärvi et al. tutkimuksesta (2013), joka osoittaa, että 1930-luvulla arktisen alueen lämpötila oli samalla tasolla kuin 2000-luvulla nykyisen lämpötilapaussin aikana.

Kuva 2 esittää arktisen alueen jäämäärää Alekseev et al. (2016) tutkimuksen mukaan vuosina 1900-2015.  Tämä käyrä on yhtäpitävä kuvan 1 lämpötilakuvaajan kanssa, että jäämäärä oli minimissään 1930-luvulla ja 2000-luvulla se on laskenut samalle tasolle. 

Olen itse muodostanut globaalin lämpötilakuvaajan vuosille 1880-2015 käyttäen hyväksi ennen vuotta 1980 julkaistuja lämpötilamittaussarjoja yhdistäen sen satelliittimittauksiin vuodesta 1979 lähtien, kuva 3. Tämä kuvaaja osoittaa myös voimakkaan lämpötilanousun 1930-luvulla ja sen jälkeen tapahtuneen kylmenemisen vuoteen 1975 saakka. 1930-luvun piikki ei ole ollut globaalitasolla yhtä suuri kuin arktisella alueella. Tämä johtuu siitä, että muutokset arktisella alueella ovat suurempia.

Kuvassa 4 on Lambin tutkimusten mukainen tulos Islannin rannikolla havaitusta jäämäärästä vuodesta 800 alkaen. Kuten kuvasta näkyy, niin keskiajan lämpimänä kautena jäätä ei ole juuri havaittu. Vuoden 1600 paikkeilla ilmasto viileni voimakkaasti, ja alkoi ns. pieni jääkausi, jota jatkui n. 1900-luvun alkuun saakka, jolloin jäätä esiintyi runsaasti. Kuvassa 5 on Norjan Polaarisen Instituutin mukainen kuva Jäämeren jäämäärästä huhtikuussa jäämäärän ollessa maksimissaan. Nämä tiedot ovat kutakuinkin yhtä pitäviä Lambin tietojen kanssa.

Nyt olemme toipuneet tästä kylmästä kaudesta. IPCC ja ilmastoeliitti on sitä mieltä, että maapallon optimiolosuhteet ovat juuri nuo 1700-1800-lukujen kylmä kausi. Tätä voi itse kukin pohtia, kun tutustuu historian kuvauksiin, mitä kaikkea tuo kylmä kausi aiheutti mm. täällä Suomessa.

Elämme ilmasto-optimin aikaa, mutta auringon aktiivisuuden heikkeneminen merkitsee, että tämä kausi on kääntymässä kohti kylmenemistä.

++++++++++++++++++++++++++++++

Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa ja se on ollut tutkimuksieni painopiste. Olen julkaissut ilmastonmuutoksesta 13 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen kuuden vuoden aikana.

Olen julkaissut useita ilmastonmuutosta käsitteleviä blogeja Uudessa Suomessa ja ne löytyvät minun blogi-luettelosta. Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta, on www.climatexam.com

 

 

]]>
5 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251803-vastavalkea-arktisen-alueen-lampeneminen-mittausten-valossa#comments Arktinen alue Ilmastonmuutos Jäämäärä Lämpeneminen Mon, 05 Mar 2018 11:55:29 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251803-vastavalkea-arktisen-alueen-lampeneminen-mittausten-valossa
Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle <p>&rdquo;<em>На защиту российских интересов в Арктике направлен целый комплекс мер, в том числе военного характера, учитывая возросшее внимание к региону со стороны стран - членов НАТО. Об этом сообщил во вторник министр обороны Сергей Шойгу на заседании коллегии</em>.&rdquo;,&nbsp;on lainaus Ria Novostin uutisesta vuodelta 2014 (<a href="https://ria.ru/defense_safety/20141021/1029384336.html#_blank"><u>Ria Novosti 21.10.2014</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Suurella määrällä toimenpiteitä, myös sotilaallisilla, on pyrkimys suojella Venäjän etuja arktisella alueella, kun otetaan huomioon Naton jäsenmaiden lisääntynyt huomio alueelle. Näin puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti tiistaina [21.10.2014] hallituksen kokouksessa</em>.&rdquo;</p><p>Kuten tavallista, Venäjä perustelee kaikkia sotilaallisia toimenpiteitään Natolla. Tällä kertaa Natolla perusteltiin vuonna 2014 Venäjän aloittamaa sotilaallista varustautumista arktisilla alueilla. Tälläkään kertaa Naton jäsenmailla ei ollut mitään tekemistä eikä pienintäkään yhteyttä Venäjän täysin omista lähtökohdista päättämiin varustelutoimiin maapallon pohjoisella laidalla.</p><p>Ennen puolustusministeri Šoigua presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa seuraavasti koskien myös Venäjän tavoitteita arktisella alueella:</p><p>&rdquo;<em>Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota.</em>&rdquo;</p><p>Putinin tammikuiset Murmanskin sanat vuonna 2013 olivat lähtölaukaus Venäjän toimille arktisen alueen militarisoinnille, jota nyt on kestänyt jo neljä vuotta.</p><p>Venäjä julkaisi syksyllä 2014 päätökset arktisen alueen varustelutoimista, jotka on kirjattu myös tuona ajankohtana hyväksyttyihin vuosia 2015-2020 koskeviin doktriineihin ja varusteluohjelmiin. Nuo asiakirjat on luetteloitu lähdeviitteineen tämän blogikirjoituksen viimeisissä kappeleissa.</p><p>Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Venäjän arktisesta varustelusta jo syksyllä 2015 otsikolla &rdquo;<em>Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205370-ukraina-ja-syyria-aluksi-onko-seuraavaksi-yhteenotto-arktisella-alueella"><u>US-blogi 25.10.2015</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Huhtikuussa 2014 presidentti Vladimir Putin määräsi uuden yhtenäisen sotilaallisen järjestelmän perustetavaksi laivaston uuden sukupolven pinta-alusten ja sukellusveneiden käyttöön, Venäjän pohjoisten rajojen vahvistamiseksi ja Venäjän poliittisten päämäärien toteuttamiseksi arktisella alueella.</p><p>Putinin määräyksen seurauksena perustettiin käytännössä uusi viides sotilaspiiri neljän jo olemassa olevan sotilaspiirin rinnalle, mikä uutisoitiin syksyllä 2014 myös Suomessa.</p><p>Uusi sotilasorganisaatio sai nimekseen &rdquo;<em>Объединённое </em><em>стратегическое </em><em>командование &rsquo;</em><em>Север</em>&rsquo;&rdquo;, lyhenteenä &quot;<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%B1%D1%8A%D0%B5%D0%B4%D0%B8%D0%BD%D1%91%D0%BD%D0%BD%D0%BE%D0%B5_%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B5%D0%B3%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%BA%D0%BE%D0%BC%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5_%C2%AB%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%C2%BB" target="_BLANK"><u>ОСК Север</u></a>&rdquo;, mikä latinalaisin aakkosin on &rdquo;OSK Sever&rdquo; ja vapaasti suomennettuna vaikkapa &rdquo;<em>Strateginen yhteiskomentoyksikkö Pohjoinen</em>&rdquo;.&nbsp;Englannin kielellä &rdquo;OSK Sever&rdquo; on &rdquo;<em>Northern Fleet Joint Strategic Command</em>&rdquo;. Myös &ldquo;<em>Arctic Joint Strategic Command</em>&rdquo;- ja &rdquo;<em>North Unified Strategic Command</em>&rdquo; -termejä käytetään. Venäläiset käyttävät toisinaan myös &rdquo;<em>Арктические </em><em>войска&rdquo;</em> -termiä, mikä on suomennettuna &rdquo;<em>Arktiset joukot</em>&rdquo;.</p><p>Putinin määräyksen pohjalta OSK Sever aloitti toimintansa 1.12.2014 ja sen toiminta-alue käsittää Venäjän pohjoiset merialueet ja pohjoisen rannikon maa-alueet. Toiminta-alue on syvyydeltään yleensä hallintoalueen (область) mittainen, ja länsi-itä-suunnassa se yltää Suomen itärajalta Murmanskin alueelta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D1%83%D1%80%D0%BC%D0%B0%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BE%D0%B1%D0%BB%D0%B0%D1%81%D1%82%D1%8C#_blank"><u>Мурманская область</u></a>) Anadyrin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD%D0%B0%D0%B4%D1%8B%D1%80%D1%8C#_blank"><u>Анадырь</u></a>) kaupungin alueelle lähelle Alaskaa (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A7%D1%83%D0%BA%D0%BE%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%B0%D0%B2%D1%82%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BE%D0%BA%D1%80%D1%83%D0%B3#_blank"><u>Чукотский автономный округ</u></a>).</p><p>Venäjän sotilaallisen varustautumisen alueellinen painopiste numero yksi vuodesta 2014 on ollut arktinen alue. Arktinen alue on Venäjän tärkein nykyinen sotilaallinen painopiste nimenomaan alueellisesti.</p><p>Venäjän alueellisessa sotilaallisessa varustelussa tuhovoimalla mitattuna esimerkiksi Itämeren alue jää arktisen alueen jälkeen. Arktisen alueen taakse jäävät varustelussa myös muut läntiset alueet,&nbsp;esimerkiksi Ukrainan itäraja etelämpänä.</p><p>OSK Sever poikkeaa Venäjän neljästä sotilaspiiristä maavoimien suhteen: sen maavoimien vahvuus on vähäinen. Sen sijaan OSK Sever hallitsee Venäjän puolustuksen ydintä Pohjoisen laivaston (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Северный флот</u></a>) kautta. Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta ylivoimaisesti suurin osa on OSK Severin hallinnassa Pohjoisen laivaston kautta. Venäjän Pohjoisen laivaston vahvuus tuhovoimalla mitattuna on noin kaksi kolmasosaa koko Venäjän laivastosta. Venäjän ydinaseista OSK Severin alueella on vielä tätäkin suurempi osuus tuhovoimalla mitattuna. Tilanne ei toki sinänsä ole uusi rajamme takana Murmanskin alueella, jossa pääosaa Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta on säilytetty jo kaukaa kylmän sodan ajoista lähtien.</p><p>Venäjän arktiseen varustautumiseen ei lännessä ole edelläänkään varauduttu, vaikka Venäjä aloitti arktisen alueen militarisoinnin jo vuonna 2014. Tuorein esimerkki Venäjän varustautumisen vaikutuksista lännelle saatiin viime syksyn Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä, josta enemmän jäljempänä.</p><p>Arktinen alue on jo nyt tosiasiallisesti sotilaallinen alue ja siitä tulee vastakkaisten sotilaallisten osapuolien aktiivinen toiminta-alue. Venäjän lisäksi yksikään muu arktisen alueen valtio ja Arktisen neuvoston jäsenmaa ei ole aseistanut arktista aluetta vastaavasti, ei Yhdysvallat, ei Kanada eikä Norja Nato-maina.</p><p>Arktiseen vastakkainasetteluun, sotavarusteluun ja jopa mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin alueella on varauduttava, mistä ennakoivina esimerkkeinä Venäjän toistuvat sotaharjoitukset alueella. Arktisen alueen sotilaallisesta konfliktista ei jäisi sivuun Suomikaan Lapin osalta. Suomen ja Norjan Lapit ovat itse asiassa suuririskisimpiä alueita Huippuvuorien lisäksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 11.5.2017 alkaen. Suomen puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta vuoteen 2019.</p><p>Vuonna 2013 hyväksytty Suomen arktinen strategia (<a href="http://vnk.fi/documents/10616/334509/Arktinen+strategia+2013/fc8d6442-daa6-4e94-b774-84b863393977#_blank"><u>Suomen arktinen strategia 2013, 23.8.2013</u></a>) määrittelee arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Yksi kirjattu tavoite on Suomi pyrkimys vahvistaa arktisen alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Tuo tarkoittaa, että Suomi pyrkii osaltaan estämään sotilaallisen konfliktin syntymistä arktiselle alueelle.</p><p>Konkreettisia turvallisuutta vakauttavia keinoja strategiaan ei ole kirjattu ja muutenkin strategiaa voidaan pitää jo nyt vanhentuneena Venäjän varustelutoimien seurauksena. Syksyisen Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle ja siinä sivussa Suomen arktisen alueen strategialle.</p><p>Suomi on ajanut voimakkaasti arktisen neuvoston huippukokouksen pitämistä Suomessa, johon osallistuisivat myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Suomi pitää arktista aluetta vielä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olevana ja siksi Suomen mielestä huippukokous olisi mahdollinen. Välillä Suomi on todella pihalla siitä, missä todellisuudessa maailmalla mennään.</p><p>&rdquo;<em>Helsingin telakka on nyt kokonaan venäläisten - 100 % omistus Venäjän valtion telakkayhtiöllä</em>&rdquo; oli uutisotsikko Tekniikka &amp; Talous -lehdessä vuoden 2014 lopulla (<a href="https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/2014-12-30/Helsingin-telakka-on-nyt-kokonaan-ven%C3%A4l%C3%A4isten---100-omistus-Ven%C3%A4j%C3%A4n-valtion-telakkayhti%C3%B6ll%C3%A4-3258052.html"><u>Tekniikka &amp; Talous 30.12.2014</u></a>). Jutussa on syytä pistää merkille ajankohta. Suomalaiset eivät ole kyenneet ajattelemaan jäänmurron huippuyhtiön myymisen turvallisuuspoliittisia aspekteja. Ei silloin, kun yhtiötä myytiin Norjaan. Eikä silloin, kun yhtiötä myytiin Etelä-Koreaan ja viimeksi Venäjälle.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Viimesyksyinen Zapad ei ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä harjoitteli sotilaallisia toimia Huippuvuoria vastaan.</p><p>The Barents Observer uutisoi keväällä 2016 jutussa otsikolla &rdquo;<em>Russian military instructors plan to&nbsp;land on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille</em>&rdquo;), että Venäjän ilmavoimat valmistelivat harjoituksia lähellä pohjoisnapaa ja että harjoituksissa kouluttajien ja koiravaljakoiden oli määrä laskeutua Longyearbyenin lentokentälle Norjan Huippuvuorilla (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/04/russian-military-instructors-plan-land-svalbard#_blank"><u>The Barents Observer 7.4.2016</u></a>).</p><p>Vuoden 2016 sotilaallisista laskuvarjohyppyharjoituksista arktisella alueella uutisoi myös Venäjän puolustusministeriö (<a href="https://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=12082294@egNews#_blank"><u>Минобороны России 6.4.2016</u></a>).</p><p>Venäjä oli&nbsp; jo kahtena aikaisempana vuotena kuljettanut sotilaitaan pohjoisnavan Barneon jäätukikohtaan. Vuoden 2014 huhtikuussa kyse oli laskuvarjojääkeräistä (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/98-%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B2%D0%BE%D0%B7%D0%B4%D1%83%D1%88%D0%BD%D0%BE-%D0%B4%D0%B5%D1%81%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B8%D0%B2%D0%B8%D0%B7%D0%B8%D1%8F#_blank"><u>98-я гвардейская воздушно-десантная дивизия</u></a>) Ivanovosta (Иваново) ja vuoden 2015 huhtikuussa kyse laskuvarjojääkeräistä Ivanovosta sekä Pihkovasta (Псков) (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/76-%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B5%D1%81%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%BD%D0%BE-%D1%88%D1%82%D1%83%D1%80%D0%BC%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B8%D0%B2%D0%B8%D0%B7%D0%B8%D1%8F#_blank"><u>76-я гвардейская десантно-штурмовая дивизия</u></a>).</p><p>Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli jo tosissaan Norjan demilitarisoitujen Huippuvuorien valtaamista Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.</p><p>Jos edes vahvan demilitarisointiaseman omaavan Huippuvuorien ei Venäjä anna olla rauhassa, niin kuinka sitten Suomen Ahvenanmaan, joka myös on demilitarisoitu? Suomen ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että Itämeren mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Ahvenanmaa pysyisi Venäjän&nbsp;sotilaallisten toimien ulkopuolella.</p><p>On muistettava ikuisena sotilaallisena perustotuutena, että kaikki kulkuyhteyksiä halkovat saaret tai saariryhmät ovat aina ja ikuisesti strategisesti elintärkeitä sotilaskohteita. Euroopassa näitä kohteita ovat olleet Islanti ja Huippuvuoret, pienemmässä mittakaavassa Itämerellä Gotlanti ja Bornholm sekä myös Ahvenanmaa. On aivan sama, ovatko nuo saaret demilitarisoituja vai eivät, sotilaallinen mielenkiinto niihin kuitenkin säilyy.</p><p>Norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla &rdquo;<em>Russian forces exercised attack on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille</em>&rdquo;, <a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/" target="_BLANK"><u>AldriMer.no 18.10.2017</u></a>).</p><p>Norjalaissivusto kirjoittaa:</p><p>&ldquo;<em>Russian military forces exercised in September 2017 how to invade Svalbard, the Norwegian archipelago in the Barents Sea. Behind closed doors, NATO has expressed discontent and concern over the lack of intelligence from Norway providing a pre-warning of the simulated invasion, which was a part of the Russian military exercise &ldquo;Zapad 2017&rdquo; in the High North</em>.&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Venäjän armeijan joukot harjoittelivat syyskuussa 2017 tapoja tunkeutua Huippuvuorille, noille norjalaissaarille Barentsinmerellä. Suljettujen ovien takana Nato on ilmaissut tyytymättömyyttä ja huolestuneisuutensa siitä, ettei Norjan tiedustelu kyennyt varoittamaan hyökkäyssimuloinnista, joka oli osa Venäjän Zapad 2017 -sotaharjoitusta arktisella alueella.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä harjoitteli Huippuvuoret-operaatiota kahdella pommittaja-aallolla, joista jälkimmäinen aalto lähti matkaan vasta sen jälkeen, kun Norjan F-16-hävittäjien oli palattava tunnistuslennolta tukikohtaansa polttoainetäydennystä varten.</p><p>On huomattava, että Venäjällä on myös valmiutta pitkiin pommituslentoihin ottamalla tankkauskone mukaan pommituslentueeseen. Venäläispommittajat ovat viime vuosina pyörineet Euroopan edustan Atlantilla monesti ikään kuin päämäärättömänä tankkauskone mukanaan. Varmaan jotain strategiaa on tuossakin.</p><p>Venäjän Pohjoisen laivaston mukaan Venäjällä oli Barentsinmerellä syyskuisissa sotaharjoituksissa mukana yhteensä yli 20 merialusta, joista lähes 10 oli sukellusveneitä. Lisäksi harjoitukseen osallistui yli 30 ilma-alusta ja yli 5 000 sotilasta (<a href="https://ria.ru/defense_safety/20170914/1504779035.html#_blank"><u>Ria Novosti 14.9.2017</u></a> ja <a href="https://ria.ru/defense_safety/20170914/1504732306.html?inj=1#_blank"><u>Ria Novosti 14.9.2017</u></a>).</p><p>Norjalaissivusto kirjoitti edelleen:</p><p>&ldquo;<em>Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser &laquo;Pyotr Velikyi&raquo; in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki -taisteluristeilijältä [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D1%91%D1%82%D1%80_%D0%92%D0%B5%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B8%D0%B9_(%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BA%D1%80%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%B5%D1%80)#_blank"><u><em>Пётр </em><em>Великий</em></u></a><em>]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83-95#_blank"><u>Туполев ТУ-95</u></a>] <em>ja TU-22M3 [</em><a href="http://tupolev.ru/tu-22m3#_blank"><u><em>Туполев </em><em>ту-22</em><em>М3</em></u></a><em>] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mistä Venäjän sotilaallisista toimista arktisella alueella pohjimmiltaan on kysymys sotilasstrategisesti?</p><p>En käsittele tässä yhteydessä Venäjän pyrkimyksiä arktisen alueen luonnonrikkauksien, kiistanalaisten alueiden ja uusien avautuvien kulkuyhteyksien - kuten Koillisväylän - hallintaan. Käsittelen tässä vain sotilasstrategista näkökulmaa, jolla Venäjä pyrkii hallitsemaan vähintään oman sektorinsa arktisista aluetta aina pohjoisnavalle saakka sekä osaltaan myös Euroopalle tärkeää Pohjois-Atlanttia hieman lännempänä.</p><p>Kertauksena, että Venäjän pyrkimykset arktisella alueella on kyllä kirjattu yleisellä tasolla niihin doktriineihin, jotka tällä hetkellä ovat voimassa.</p><p>Lisäksi Venäjän pyrkimyksiä arktisella alueella on kirjattu asevarusteluohjelmiin, joita ovat vuosia 2018-2025 ja 2011-2020 koskevat ohjelmat (Государственная программа развития вооружений на 2018-2025&nbsp;(ГПВ-2025)&nbsp;ja Государственная программа развития вооружений на 2011-2020 (ГПВ-2020)). Vuoteen 2015 saakka ollut vuosien 2007-2015 ohjelma tunnetaan lyhenteellä GPV-2015 (ГПВ-2015, Государственная программа развития вооружений на 2007-2015). Itse ohjelmat eivät ole verkossa, mutta niitä tulkitsevia asiakirjoja kyllä löytyy (esim. <a href="http://www.cast.ru/files/Report_CAST.pdf#_blank"><u>ЦАСТ 2015</u></a>), samoin kuin venäläistiedotusvälineiden tulkintoja.</p><p>Yleislinjauksena asevarusteluohjelmien perusteella voidaan tiivistää, että Venäjä länsimaiden tapaan pyrkii panostamaan sotilaallisessa varustelussa kehittyneisiin asejärjestelmiin ja erityisesti ohjusaseisiin. Mittavia reserviarmeijoita vaativaa sotilaallista varustautumista pyritään vähentämään. Mahdollisissa sodissa asetettuihin päämääriin pyritään pääsemään pienin mahdollisin voimavaroin. Alueiden riittävä hallinta ei enää edellytä raskasta miehitystä, vaan tarvittava kunkin tilanteen vaatima hallinta pystytään saavuttamaan vähäisimmilläkin sotilaallisilla toimenpiteillä. Usein pelkkä ilmatilan, merialueen tai pienen maa-alueen hallinta alueellisesti rajattuna on riittävää päämääriin pääsemiseksi. Ilman ilmatilan hallintaa et voi hallita maa-aluettakaan.</p><p>Tuo pätee Venäjälle myös arktisella alueella.</p><p>Kylmän sodan aikaan ja etenkin 1950-luvun alkupuolella, kun Ruotsin puolustus oli vielä heikko, Naton huoli oli Neuvostoliiton tunkeutuminen Lapin kautta Skandinavian niemimaalle aina Tanskan salmille saakka. Nyt Venäjälle riittäisi Suomen ja Norjan Lappien pohjoisimpien alueiden haltuunotto.&nbsp;Suomella on oltava toimiva puolustussuunnitelma tuon uhkakuvan varalle.&nbsp;</p><p>Arktisen alueen sotilaalliseen varustautumiseen liittyen Venäjä on lisännyt myös sukellusvenetoimintaa arktisten alueiden merillä ja Pohjois-Atlantilla, mikä on johtanut Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Norjan reagointiin uusien painopistealueiden muodostamisella Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian ympäristössä. Pohjois-Atlantin merenkulkuyhteydet halutaan turvata, ja siinä erityinen alue lännen kannalta on Grönlannin, ja Islannin ja Iso-Britannian välinen nk. GIUK-käytävä (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GIUK_gap#_blank"><u>GIUK Gap</u></a>), joka on esitetty kuvassa 1.</p><p>Lännen ja Venäjän kasvava sotilaallinen vastakkainasettelu näkyy jo Pohjanmeren, Norjanmeren ja läntisen Barentsinmeren alueella aina Huippuvuorille saakka.</p><p>Vastakkainasettelusta ja sotilaallisesta reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:</p><p>&rdquo;<em>Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää</em>&rdquo;) (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD#_blank"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>U.S. military returns to Iceland</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland#_blank"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta</em>) (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/#_blank"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Top general tells Marines to be prepared for a big fight</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;Ko<em>rkea-arvoinen kenraali kertoo merijalkaväen olevan valmistautunut suureen taisteluun</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/news/checkpoint/wp/2017/12/23/theres-a-war-coming-top-marine-corps-general-tells-u-s-troops/?utm_term=.e2f7499ebb23#_blank"><u>The Washington Post 23.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It&rsquo;s making NATO nervous.</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/world/europe/russian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous/2017/12/22/d4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html?hpid=hp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%3Ahomepage%2Fstory&amp;utm_term=.5bd9a524b338#_blank"><u>The Washington Post 22.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa</em>&rdquo;) (<a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pohjois-Atlantin geostrateginen merkitys on siis suuri ja edelleen kasvava jäiden sulaessa pohjoiselta alueelta. Arktisesta alueesta on tulossa kasvava sotilaallisen toiminnan alue, mihinkä myös Suomi joutuu reagoimaan turvatakseen Pohjois-Suomen turvallisuuden.</p><p>Suomen raja on lähimmillään vain 20-30 kilometrin päässä Barentsinmeren rannikosta ja vajaan 200 kilometrin päässä Venäjän suurimmasta sotavoimakeskittymistä Murmanskissa. Suomi ja Norja ovat pohjoisessa turvallisuutensa puolesta samassa veneessä, ja siksi sotilaallinen yhteistyö olisi molempien maiden etujen mukaista muuallakin tavoin kuin vain yhteisissä Lapin ilmaharjoituksissa.</p><p>Alakurtissa Venäjällä on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati sotilasyksikkönumerolla 3466780 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), jonka tämän hetkinen vahvuus (noin 3 000 sotilasta) vastaa Suomen 12 000 suuruisen kantahenkilökunnan 9 000 sotilaallisen koulutuksen omaavasta henkilöstöstä kolmannesta.</p><p>Vaikka kyseessä on arktinen yksikkö Venäjän nimeämänä, Suomi ei voi missään nimessä lähteä siitä, ettei Venäjä voisi käyttää tuota sotilasyksikköä Suomea vastaan, vaikka kyseisen sotilasyksikön sijaintivalintaan alkuvaiheessa onkin vaikuttanut Alakurtissa ollut vanha sotilasinfrastruktuuri mukaan lukien mädänneet sotilaskasarmit.</p><p>Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa 2014 (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002781489.html#_blank"><u>HS 28.11.2014</u></a>), että Alakurtissa olisivat 62. moottoroitu jalkaväkiprikaati (62-я мотострелковая бригада) ja 85. erillinen helikopterirykmentti (85-й отдельный вертолетный полк), mutta tällaisia viitteitä kyseisistä sotilasyksiköistä Alakurttiin tuolloin sijoitettuna en ole mistään löytänyt.</p><p>Kuva 2 kertoo, miksi Venäjä on harjoitellut demilitarisoidun Huippuvuorten haltuunottoa sotilaallisella hyökkäyksellä. Murmanskin ja Huippuvuorten hallinta ei blokkaisi vain edellä mainittua merialuetta estäen läntisten sotavoimien pääsyä idemmäksi, vaan edistäisi myös Venäjän meri- ja ilmavoimien toimia Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Keski-Eurooppaan aina Saksan ja Hollannin rannikoille saakka kuvan 3 punaisen viivan mukaisesti. Hallitessaan Huippuvuoria, Venäjälle olisi myös helpompi lähteä Murmanskin alueelta sotamatkoille länteen.</p><p>Itämeri on jo nyt tosiasiallisesti Nato-meri. Verrattuna kylmän sodan aikaan Venäjän on vaikea toimia käyttäen Itämerta sotilaallisena kulkuväylänä keskiseen Eurooppaan. Kuvan 3 mukaiset violetilla viivalla osoitetut sotavoimasiirrot ovat Venäjälle vaikeita vähäisessä tilassa, mikäli se haluaisi uhata Keski-Eurooppaa. Tämä koskee myös venäläisohjuksia. Tilanne on muuttunut kylmän sodan ajoita täysin, jolloin Venäjä Neuvostoliiton muodossa hallitsi Itämeren itärantaa Leningradista Länsi-Saksan Lübeckin portille.</p><p>Todennäköisesti Venäjä on osaltaan lisännyt sotilaallista toimintaansa Norjanmerellä ja Pohjanmerellä juuri sen vuoksi, että Itämeri on sulkeutunut sotilaallisen voiman siirroille entisestään, kun myös Suomi ja Ruotsi ovat tiiviisti lähestyneet Natoa ja Yhdysvaltoja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuvassa 4 on esitetty Venäjän sotilaalliset voimakeskittymät arktisella alueella. Kuvan otsikko on &rdquo;<em>Арктические </em><em>военные </em><em>базы </em><em>Минобороны </em><em>РФ</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän puolustusministeriön arktiset sotilastukikohdat</em>&rdquo;). Kuva on Aleksi Verbovin kirjoituksesta otsikolla &rdquo;<em>Арктика, долгосрочная стратегия России и военные базы</em>&rdquo; (&rdquo;<em>Arktinen alue, Venäjän pitkän aikavälin strategia ja sotilastukikohdat</em>&rdquo;), joka on julkaistu jo 17.12.2016 (<a href="https://cont.ws/@averbov/453132#_blank"><u>Kont 17.12.2016</u></a>). Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieltä ei hallitse.</p><p>Kuvan 4 kymmenelle alueelle Venäjä on tällä varustelukaudella rakentanut uutta ja kunnostanut vanhaa sotilasinfraa, kasvattanut siis sotavoimaansa.</p><p>Venäjällä tulee sijoittamaan noille sotilastukikohta-alueille myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, jotka tämän hetken kaavailuissa ovat <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1-300"><u>S-300</u></a>- tai <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1-400"><u>S-400</u></a>-järjestelmiä. Toistaiseksi vain Murmanskissa on S-400- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä S-300-järjestelmien lisäksi, joiden peittoalue Suomessa ja Norjassa on esitetty kuvassa 4. Peitto on yhtä kuin Suomen ja Norjan kriittiset alueet Lapissa. Severomorskissa on yhteensä 11 S-300-yksikköä (дивизион) ja kaksi S-400-yksikköä (дивизион) 1. ilmapuolustusyksikön alaisuudessa (1-я дивизия ПВО).</p><p>Venäjän sotilaallinen varustautuminen on todellakin vahvaa arktisilla alueilla.</p><p>Saarisotilastukikohta-alueet (punaiset pisteet kuvassa 4):</p><p>1. Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область)</p><p>2. Novaja Zemljan saaristo (Новая Земля)</p><p>3. Alexandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (Земля Александры, Земли Александры)</p><p>4. Srednijin saari/Srednij (Остров Средний, архипелаг Седова)</p><p>5. Kotelyin saari/Kotelnyi (Остров Котельный)</p><p>6. Wrangelinsaari (Остров Врангеля)</p><p>7. Schmidt Island, Severnaja Zemlja (Остров Шмидта, Северная Земля)</p><p>Tosiasiallisesti Severomorsk olisi kuuluttava paremminkin jälkimmäisiin manner-Venäjän tukikohtiin.</p><p>Manner-Venäjän sotilastukikohdat (siniset pisteet kuvassa 4):</p><p>1. Narjan-Mar, Nenetsien autonominen piirikunta (Нарьян-Мар, Ненецкий автономный округ)</p><p>2. Norilsk, Krasnojarskin alue (Норильск, Красноярский край)</p><p>3. Tiksi, Jakutia (Тикси, Якутия)</p><p>Kuvassa 5 ja 6 on esitetty Venäjän rakennustoimia Frans Joosefin maan Alexandran maalla, joka edellä esitetyssä rannikkosotilastukikohtaluettelossa on kohteena numero 3. Vastaavaa sotilaskohtien uudisrakentamista tapahtuu ja tulee tapahtumaan kaikissa edellä numeroiduissa kohdissa 2-6, jotka ovat Pohjoisen jäämeren ulkosaaristoja.</p><p>Kyseisten kymmenen sotilastukikohta-alueiden tämän hetkinen sotilaallinen varustus rakennettavine lentokenttineen käy selville tämän blogikirjoituksen viidessä viimeisessä luvussa.</p><p>Kuvaa 4 tarkasteltaessa sotilasstrategisessa mielessä on ymmärrettävää, miksi Venäjän kannalta olisi otollista sulkea merialue Murmanskin ja Huippuvuorten väliltä.</p><p>Nato ja Yhdysvallat, mutta ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat sotilaallisesti varautumaan, että Venäjä pyrkisi sotilaallisessa kriisissä ottamaan haltuunsa Huippuvuoret ja sijoittamaan alueelle vahvaa ohjusaseistusta ja lentovoimia. Venäjällä on jo esimerkiksi tutkia viereisellä Frans Joosefin maan saarilla (kuva 6).</p><p>Jotta Huippuvuorien sotilaallisesta haltuunotosta Venäjä saisi täysimääräisen sotilaallista hyödyn, Venäjän olisi eliminoitava Norjan ja Suomen pohjoisimmat alueet sotilaalliselta voimalta ja ennen kaikkea alueen ilmatila. Tuota Norjan ja Suomen pohjoisimpien alueiden haltuunottoa Venäjä harjoitteli viime syksyn Zapad-sotaharjoituksessa Norjan pohjoispuolen merialueella ja Murmanskin alueella.</p><p>Venäjä kasvava sotavoima Alakurtissa on osa Venäjän varautumista sotilaallisiin toimiin myös Norjan ja Suomen pohjoisimmissa osissa, jos tarve vaatii. Suomen Puolustusvoimat on ollut sinisilmäinen Venäjän varustelutoimille Alakurtissa. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitolla oli Alakurtissa vahvaa sotilaallista voimaa Suomen Lappia silmällä pitäen. Piti varautua Suomen katkaisemiseen.</p><p>Länsimaat ja ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat viimeistään nyt tarkasti miettimään, mihin toimiin on ryhdyttävä Venäjän sotilaallisen varustamisen johdosta arktisella alueella. Reagointi Venäjän varustelutoimiin arktisella alueella on Suomessa ja Norjassa sekä myös Natossa pahasti jälkijunassa.</p><p>Kyse ei ole vain itse arktisen alueen turvallisuudesta vaan läntisen Euroopan turvallisuudesta huomioiden sotilaalliset kulkuyhteydet arktiselta alueelta sukellusveneille ja ohjuksia kuljettaville ilma-aluksille pitkin Norjanmerta ja Pohjanmerta Keski-Euroopan pohjoisille rannoille.</p><p>&nbsp;</p><hr /><p>&nbsp;</p><p><strong>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</strong></p><p>Tämän blogikirjoituksen tässä ja neljässä seuraavassa luvussa on yksityiskohtaisia luetteloja niistä sotilasyksiköistä, joita Venäjällä tällä hetkellä on arktisella alueella OSK Severin alaisuudessa.</p><p>Luettelot ovat informatiivisia erillään itse blogikirjoituksesta eikä niihin liity johtopäätöksiä edellyttävää. Tästä eteenpäin oleva teksti on vain Venäjän sotilaallisiin asioihin syvästi vihkiytyneille. Vastaavia ajankohtaisia luetteloja Venäjän arktisista sotavoimista ei ole suomen kielisenä yhteiseksi kokonaisuudeksi koottuna.</p><p>Luetteloiden pitäisi olla kohtuullisen täydellisiä. Jos jokin lukija havaitsee korjattavaa, lisättävää tai vähennettävää, toivoisin palautetta.</p><p>Tämän ja seuraavien lukujen luetteloissa kyrillisin aakkosin kirjottu sotilasyksikkönimi on venäläisten käyttämä ja siksi ensisijainen, suomennos on kirjoittajan tulkinta eikä välttämättä ole vakiintunut etenkään niissä tapauksissa, joissa Suomessa ei ole nimivastaavaa sotilasyksikköä. Venäjällä on oma perinne sotilasyksikkönimissä.</p><p>Kyrillisin aakkosin kirjatuin alusnimen tai paikkakunnan nimen suomennos on ensisijaisesti suomenkielisenä tunnettu nimi, toissijaisesti englanninkielinen nimi ja kolmanneksi kirjainkäännös kyrillisestä kirjoitusasusta, mikäli nimelle ei ole olemassa tiettävää suomenkielistä tai englanninkielistä nimeä. Kirjainkäännös koskee erityisesti sota-alusten nimiä.</p><p>Venäjällä sotilasyksiköt eivät vahvuudeltaan aina vastaa läntistä vahvuutta. Esimerkiksi merivoimissa laivue olisi läntisessä käsityksessä monessa tapauksessa sopivampi nimi kuin divisioona (эскадра, дивизион, бригада).</p><p>Lukuohjeita henkilöille, jotka eivät osaa venäjän kieltä:</p><p>Venäjän kielellä kirjoitetuissa nimissä в/ч -tunnus (войсковая часть = sotilasyksikkö) on sotilasyksikön numeerinen tunniste, joka on varmin yksikön yksilöijä järjestysnumeron ohella. Järjestysnumero, joka suomenkielessä esitetään numerona ja pisteenä (esim. 14. = neljästoista), esitetään kyrillisillä aakkosilla numeron ja erilaisten kirjaimien yhdistelmänä riippuen suvusta ja sijamuodosta (esim. 14-я tai 14-й = neljästoista nominatiivissa).</p><p>Kaikista sotilasyksiköistä en viitsinyt etsiä numerotunnusta, koska se on melko työläs tehtävä.</p><p>Esimerkiksi: 61-я отдельная бригада морской пехоты (в/ч 38643) = 61. erillinen merijalkaväkiprikaati (sotilasyksikkö 38643).</p><p>Sota-aluksissa alusluokat ovat seuraavat vapaasti suomennettuna:</p><p>ТАРКР (тяжёлый атомный ракетный крейсер) = raskas ydinkäyttöinen ohjusristeilijä</p><p>ГРКР (гвардейский ракетный крейсер) = vartio-ohjusristeilijä</p><p>РКР (ракетный крейсер) = ohjusristeilijä</p><p>МПК (малый противолодочный корабль) = pieni sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä korvettia)</p><p>ДПЛ ja ДЭПЛ (дизель-электрическая подводная лодка) = dieselkäyttöinen (ja sähkökäyttöinen) sukellusvene</p><p>БПК (Большой противолодочный корабль) = suuri sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä fregattia)</p><p>БТЩ (базовый тральщик) = perusmiinanraivaaja</p><p>МТЩ (морской тральщик) = miinanraivaaja (merialueet)</p><p>РТЩ (речные тральщик) = (pieni) jokimiinanravaaja (satamat, jokialueet, sisävesistö jne.)</p><p>ПЛА tai АПЛ (атомная подводная лодка) = ydinkäyttöinen sukellusvene</p><p>БДК (большой десантный корабль) = suuri maihinoususalus</p><p>ДКА (Десантный катер) = (pieni) maihinnousualus</p><p>СКР (сторожевой корабль) = vartiolaiva</p><p>МРК (малый ракетный корабль) pieni ohjusalus</p><p>РКА (ракетный катер) = ohjusvene</p><p>АКА (артиллерийский катер) = tykkivene</p><p>ASW-lyhenteellä (anti-submarine warfare) käännöksenä tarkoitetaan sukellusvenetorjuntaa ja -tuhontaa sekä kaikkea siihen liittyvää (противолодочный корабль).</p><p>Seuraavissa luvuissa sotilasyksikkösijainneissa on Poljarnyi (Полярный), Gadžijevo (Гаджиево) tai Snežnogorsk (Снежногорск) ovat kirjattuina riippumatta sotilasyksikön yksityiskohtaisemmasta sijainnista ko. alueella. Em. kolme paikkaa ovat suljettuja sotilaskaupunkeja Aleksandrovskin (Александровск) kaupunkipiirikunnassa (городской округ) Murmanskin alueella (Мурманская область). Aleksandrovskin kaupunkipiirikunta sijaitsee puolestaan Olenja Guban (Оленья Губа) merenlahdella, joka puolestaan liittyy läheisesti suurempaan Saitavuonoon (Saida Guba, Сайда-Губа) ja edelleen Kuolanvuonoon (Кольский залив). Gadžijevo (Гаджиево) oli aikaisemmin nimeltä Jagelnaja Guba (губа Ягельная). Gadžijevon historia tuntee myös nimet Skalistyi (Скалистый) ja Murmansk-130 (Мурманск-130), joista jälkimmäinen oli sotilaallinen koodinimi. Gadžijevo (Гаджиево) ja Olenja Guba (Оленья Губа) ovat paikkaniminä naimisissa keskenään.</p><p>Zapadnaja Litsa (Западная Лица) on puolestaan sukellusvenetukikohta-alue&nbsp;Murmanskin alueella (Мурманская област). Zapadnaja Litsa on Venäjän tärkein sukellusvenetukikohta, joka sijaitsee Zaozerskin (Заозёрск) suljetun kaupunkipiirikunnan alueella. Aikaisemmin Zaozersk tunnettiin nimellä Zapadnaja Litsa (Западная Лица) sekä peitenimillä Murmansk-150 (Мурманск-150) ja Severomorsk-7 (Североморск-7), jotka ovat sotilaallisia koodinimiä. Zapadnaja Litsan (Западная Лица) sukellusvenetukikohta sijaitsee siis Nerpitšjan vuonossa (губа Нерпичья). Suomessa puhutaan Litsanvuonosta, johon Läätsijoki eli Litsajoki (Западная Лица) laskee. Seuraavien lukujen sotilasyksikkösijainneissa kyseisellä alueella on kirjattuna Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).</p><p>Laivaston alusluetteloiden yhteydessä olevat nettilinkitetyt numerotunnukset ovat alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnuksia. Esimerkiksi&nbsp;пр.956-merkintä (<a href="http://russianships.info/boevye/956.htm#_blank"><u>пр.956</u></a>) on projekti 956 (проект 956). Projektinimellä on helpoin löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkkinä yksityiskohtaisista tiedoista projekti 1124M (Пр. 1124М) ja projekti 1124MU-31 (пр. 1124МУ-31): <a href="https://www.e-reading.club/chapter.php/1002049/3/Apalkov_Yuriy_-_Korabli_VMF_SSSR._Tom_3._Protivolodochnye_korabli._Chast_2._Malye_protivolodochnye_korabli.html"><u>Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед</u></a>. Venäläiset rakastavat projekteja.</p><p>Venäläinen Kommersant-lehti julkaisi 25.2.2008 kattavan luettelon Venäjän laivastojen aluksista otsikolla &rdquo;<em>Весь российский флот</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän laivasto kokonaisuudessaan</em>&rdquo;) (<a href="https://www.kommersant.ru/vlast/41867"><u>Kommersant 25.2.2008 -1</u></a> ja <a href="https://www.kommersant.ru/doc/856120"><u>Kommersant 25.2.2008 -2</u></a>). Lehteä syytettiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta, vaikka kaikki tieto oli koottu julkisista lähteistä palasia yhdistelemällä. Tuon jälkeen ei kattavaa luetteloa päivityksenä kulloisesta Venäjän laivaston koosta ei ole julkaistu. Paras Venäjän sota-aluksista kertova sivusto on mielestäni <a href="http://russianships.info/today/"><u>Russianships.info</u></a>, jonka mukaan Pohjoisella laivastolla olisi tällä hetkellä 79 alusta (vuonna 2008 oli 78 alusta), kun minä pääsin 81 alukseen (mm. peruskorjauksessa olleiden alusten käyttöönotto). Suuruusluokka on siis joka tapauksessa 80 alusta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong><u>OSK Sever </u></strong><strong><u>(</u></strong><strong><u>ОСК </u></strong><strong><u>Север), sotilasyksiköt </u></strong></p><p><u>Pohjoinen laivasto (</u><u>Северного</u> <u>Флота, </u><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Сф ВМФ России</u></a><u>), sotilasyksiköt:</u></p><p>11. sukellusvenelaivue (11-я эскадра подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область), johon kuuluvat 7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область) ja 11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область).</p><p>12. sukellusvenelaivue (12-я эскадра подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область), jossa on mukana 24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область),&nbsp; 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область) ja 18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица Мурманская область).</p><p>43. ohjuslaivadivisioona, sotilasyksikkö 20475 (43-я дивизия ракетных кораблей, в/ч 20475), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).</p><p>29. erillinen sukellusvene-erikoisjoukkojen prikaati, sotilasyksikkö 13090 (29-я отдельная бригада подводных лодок особого назначения, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).</p><p>2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>121. maihinnousualusten prikaati, sotilasyksikkö 36045 (121-я бригада десантных кораблей, в/ч 36045), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).</p><p>161. sukellusveneprikaati, sotilasyksikkö 36021 (161-я бригада подводных лодок, в/ч 36021), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).</p><p>7. vesialueiden alusvartioprikaati, sotilasyksikkö 90829 (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района, в/ч 90829), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област), johon kuuluvat 108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).</p><p>5. miinanraivaajaprikaati (5-я бригада тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область), johon kuuluvat 83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>51. tiedustelualusten divisioona (51-й дивизион разведывательных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>81. apualusten prikaati (81-я бригада судов обеспечения), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>88. pelastusalusten prikaati (88-я бригада спасательных судов), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>61. erillinen merijalkaväkiprikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).</p><p>924. erillinen meriohjusilmarykmentti (924-й гвардейский отдельный морской ракетоносный авиаполк), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская област).</p><p>279. erillinen merialustaistelun ilmarykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиаполк) Severomorsk-3-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).</p><p>830. erillinen sukellusvenetorjunnan helikopterirykmentti (830-й отдельный корабельный противолодочный вертолетный полк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>403. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (403-й отдельный смешанный авиаполк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>73. erillinen pitkänmatkan sukellusvenetorjuntailmalaivue (73-я отдельная противолодочная авиаэскадрилья дальнего действия), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).</p><p>536. erillinen rannikkotykistöprikaati (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада) Snežnogorsk, Murmanskin alue (Снежногорск, Мурманская област).</p><p>215. erillinen elektronisen sodankäynnin rykmentti (215-й отдельный полк радиоэлектронной борьбы), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>Vienanmeren merivoimien tukikohta (Беломорская военно-морская база), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), johon kuuluvat 43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), 16. alusten rakentamis- ja korjausprikaati, (16-я бригада строящихся и ремонтируемых кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область), 45. valtiollinen meriharjoituskeskusalue (45-й Государственный центральный морской полигон), Nenoksa (Nyonoksa), Arkangelin alue (Ненокса, Архангельская область) ja 339. erillinen sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaati, sotilasyksikkö 95420 (339-я отдельная бригада строящихся и ремонтируемых подводных лодок, в/ч 95420), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>14. sukellusvenetorjuntaprikaati, sotilasyksikkö 20546 (14-я бригада противолодочных кораблей, в/ч 20546), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>566. satamahenkilöstöyksikkö, sotilasyksikkö 77360 (566&nbsp;отряд судов обеспечения,&nbsp;Северного флота, в/ч 77360), Murmansk,&nbsp;Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).</p><p>44. apualusten ryhmä (44-я группа судов обеспечения), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>41. hydrografisen toimintojen piiri (41-й район гидрографической службы), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>83. hydrografisten alusten ryhmä (83-я группа гидрографических судов), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>518. tiedustelualusdivisioona, sotilasyksikkö 20524 (518-й дивизион разведывательных кораблей, в/ч 20524), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>601. erillinen hydrografisten alusten divisioona (601-й отдельный дивизион гидрографических судов), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>86. etsintä- ja pelastustoiminnan ryhmä (86-й аварийно-спасательный отряд управления поисковых и аварийно-спасательных работ), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>160. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot, sotilasyksikkö 09619 (160-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами, в/ч 09619), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).</p><p>140. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (140-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами),&nbsp;Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская област).</p><p>269. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (269-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская област).</p><p>152. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (152-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>142. taktinen ryhmä (142-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>143. taktinen ryhmä (143-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>144. taktinen ryhmä (144-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p><u>Pohjoisen laivaston rannikkojoukot (</u><strong><u>Береговые </u></strong><strong><u>Войска </u></strong><strong><u>СФ</u></strong><u>, </u><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%80%D0%B5%D0%B3%D0%BE%D0%B2%D1%8B%D0%B5_%D0%B2%D0%BE%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>БВ ВМФ</u></a><u>)</u></p><p>186. erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134 (186-й отдельный центр радиоэлектронной борьбы, в/ч 60134), Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>516. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 40630 (516-й узел связи,&nbsp;в/ч 40630),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>180. erillinen merenkulkutekninen pataljoona, sotilasyksikkö 36085 (180-й отдельный морской дорожный инженерный батальон,&nbsp;в/ч 36085),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>3805. integroitu materiaalitekninen tukikohta (3805-я комплексная база материально-технического обеспечения, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B0%D1%82%D0%B5%D1%80%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%BE-%D1%82%D0%B5%D1%85%D0%BD%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%BE%D0%B1%D0%B5%D1%81%D0%BF%D0%B5%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B5_%D0%92%D0%BE%D0%BE%D1%80%D1%83%D0%B6%D1%91%D0%BD%D0%BD%D1%8B%D1%85_%D1%81%D0%B8%D0%BB_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>МТО</u></a>, в/ч 96143), - (ei sijaintia).</p><p>420. erikoiskohteiden tiedusteluyksikkö, sotilasyksikkö 40145 (420-й разведывательный центр специального назначения разведки,&nbsp;в/ч 40145),&nbsp;Zverosovhoz, Kuola (kaupunki), Murmanskin alue (Зверосовхоз, Кола, Мурманская област).</p><p>61. Kirkkoniemen merijalkaväen Punaprikaati, sotilasyksikkö 38643 (61-я киркенесская краснознамённая бригада морской пехоты, в/ч 38643), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).</p><p>536. erillinen rannikko-ohjusprikaati, sotilasyksikkö 10544 (536-я отдельная береговая ракетная&nbsp;бригада, в/ч 10544), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).</p><p><u>Arktiset joukot (</u><strong><u>Арктические </u></strong><strong><u>войска</u></strong><u>)</u></p><p>14. armeijakunta (14-й армейский корпус), Murmansk,&nbsp;Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).</p><p>80. erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati, sotilasyksikkö 34667 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), Alakurtti, Murmanskin alue (Алакуртти, Мурманская область).</p><p>200. erillinen petsamolainen moottoroitu Kutuzovin prikaati, sotilasyksikkö 08275 (200-я отдельная мотострелковая Печенгская ордена Кутузова бригада, в/ч 08275), Petsamo, Korzunovo, Ylä- ja Alaluostari, Murmanskin alue (Печенга, Корзуново, Верхнее и Нижнее Луостари, Мурманская область).</p><p><u>Arktiset ryhmät </u><u>(</u><strong><u>Арктические </u></strong><strong><u>группы</u></strong><u>)</u></p><p>99. taktinen ryhmä, sotilasyksikkö 74777 (99-я тактическая группа СФ, в/ч 74777), Novosibirskin saaristo, Kotelnyin saari/Kattilassaari, Bulunskin alue, Sahan tasavalta/Jakutia (архипелаг Новосибирских островов, остров Котельный, Булунский район, Республика Саха/Якутия).</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Novaya Zemljan saaristo, Rogatševo/ Rogachevo/Rogachvo/Rogatschovo, Arkangelin alue (архипелаг Новая Земля, Рогачево, Архангельская область), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo), Alexandran maa (saari) (архипелаг Земля Франца-Иосифа, остров Земля Александры), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа),&nbsp;Severnaja Zemljan saaristo, Srednijin saari (архипелаг Северная Земля, остров Средний), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p><u>Pohjoisen laivaston ilmavoimat (</u><strong><u>Морская </u></strong><strong><u>авиация </u></strong><strong><u>СФ, </u></strong><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B2%D0%B8%D0%B0%D1%86%D0%B8%D1%8F_%D0%92%D0%BE%D0%B5%D0%BD%D0%BD%D0%BE-%D0%9C%D0%BE%D1%80%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%A4%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%B0_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>МА ВМФ&nbsp;России</u></a><u>)</u></p><p>100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк), - (ei virallista paikkamääritystä, tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen käyttöön).</p><p>279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti, toisella nimellä Neuvostoliiton sankari B. F. Safonov hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк имени дважды Героя Советского Союза Б.&nbsp;Ф.&nbsp;Сафонова), Severomorsk-3 -lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).</p><p>7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).</p><p>7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы), Ostafjevo, Novomoskovskin hallintopiiri, Moskova, Moskovan alue (Остафьево, Новомосковский административный округ, Москва, Московская область).</p><p><u>45. ilma-armeijan ilmavoima- ja ilmatorjuntajoukot (<strong>45-</strong></u><strong><u>я </u></strong><strong><u>армия </u></strong><strong><u>ВВС </u></strong><strong><u>и </u></strong><strong><u>ПВО, </u></strong><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/45-%D1%8F_%D0%B0%D1%80%D0%BC%D0%B8%D1%8F_%D0%92%D0%92%D0%A1_%D0%B8_%D0%9F%D0%92%D0%9E#_blank"><u>45 А ВКС</u></a><u>)</u></p><p>1. ilmapuolustusyksikkö, sotilasyksikkö 03119 (1-я дивизия ПВО, в/ч 03119),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область) jakautuen:</p><p>531. erillinen Nevelsko-Berlinskin-ohjustojuntarykmentti Lenin Punalipun, Suvorovin ja Bohdan H&rsquo;melnytskyin kunniaksi, sotilasyksikkö 70148 (531-й гвардейский зенитный ракетный Невельско-Берлинский ордена Ленина Краснознаменный орденов Суворова и Богдан а Хмельницкого полк, в/ч 70148), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>583. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punalipun kunniaksi, sotilasyksikkö 36226 (583-й зенитный ракетный Краснознамённый полк, в/ч 36226),&nbsp;Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская область).</p><p>1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi, sotilasyksikkö 92485 (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк, в/ч 92485),&nbsp;Severodvinsk, Argangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>332. viestirykmentti, sotilasyksikkö 21514 (332-й радиотехнический полк, в/ч 21514), Arkangeli, Arkangelin alue (Архангельск, Архангельская область).</p><p>331. viestirykmentti, sotilasyksikkö 36138 (331-й радиотехнический полк, в/ч 36138), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>223. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 03122 (223-й узел связи, в/ч 03122), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>1539. erillinen radiolähetin pataljoona, sotilasyksikkö 03777 (1539-й отдельный радиорелейный батальон, в/ч 03777), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>877. ilmasuuntausasema, sotilasyksikkö 92603 (877-й пункт наведения авиации, в/ч 92603), Zapoljarnyi, Murmanskin alue (Заполярный, Мурманская область).</p><p>Lisäksi em. 1. ilmapuolustusyksikköön kuuluvien lisäksi:</p><p>33. ilmatorjuntaohjusrykmentti (33-й зенитный ракетный полк), Rogatševo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue (Рогачево, Новая Земля, Архангельская область).</p><p>98. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (98-й отдельный смешанный авиационный полк), Montšegorsk, Murmanskin alue (Мончегорск, Мурманская область).&nbsp;</p><p>Edellä esitetyn lisäksi vuosien 2015-2010 varustelukaudella vuoden 2015 suunnitelmissa oli erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi joukkojen kouluttamiseksi arktisella alueella, mutta keskus ei ole vielä toteutunut. Vuoden 2017 asiakirjoissa erityisosaamiskeskuksen sijaintipaikkana oli Nižnevartovsk (Нижневартовск).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Pohjoisen laivaston lennostosotilasyksikköjen koot sotilasyksiköittäin</u></p><p>100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк): 24 kpl Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29#_blank"><u>Mikojan MiG-29</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D0%93-29%D0%9A#_blank"><u>Миг-29К/КУБ</u></a>). Rykmentti on muodostettu Etelä-Venäjän Jeiskin kaupungissa (Ейск) olevassa 859. laivaston lentohenkilökunnan harjoittelu- ja uudelleenkoulutuskeskuksessa (859-й Центр боевой подготовки и переучивания летного состава Морской Авиации ВМФ). Hävittäjärykmentti tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Admiral_Kuznetsov#_blank"><u>Admiral Kuznetsov</u></a><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B4%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%B0%D0%BB_%D0%A4%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%B0_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%A1%D0%BE%D1%8E%D0%B7%D0%B0_%D0%9A%D1%83%D0%B7%D0%BD%D0%B5%D1%86%D0%BE%D0%B2#_blank"><u>, Адмирал Флота Советского Союза Кузнецов</u></a>) käyttöön.</p><p>279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк) имени дважды Героя Советского Союза Б.&nbsp;Ф.&nbsp;Сафонова): kaksi laivuetta (yhteensä 22 kpl ilma-aluksia) Suhoi Su-33 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-33" target="_BLANK"><u>Suhoi Su-33</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D1%83-33#_blank"><u>Су-33</u></a>), 1 laivue (yhteensä 4 ilma-alusta) Suhoi Su-25 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-25#_blank"><u>Suhoi Su-25</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D1%83-25%D0%A3%D0%A2%D0%93#_blank"><u>Су-25УТГ</u></a>), 1 laivue Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29#_blank"><u>Mikojan MiG-29</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D0%93-29%D0%9A#_blank"><u>Миг-29К/КУБ</u></a>).</p><p>7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база): 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-12#_blank"><u>Antonov An-12</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-12#_blank"><u>Ан-12</u></a>),&nbsp;4 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-24" target="_BLANK"><u>Antonov An-24</u></a> , <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-26#_blank"><u>Antonov An-26</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-24#_blank"><u>Ан-24</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-26#_blank"><u>Ан-26</u></a>),&nbsp; 2 kpl Iljušin Il-18 -kuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilju%C5%A1in_Il-18#_blank"><u>Iljušin Il-18</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%98%D0%BB-18#_blank"><u>Ил-18</u></a>),&nbsp;8 kpl Iljušin Il-38 -merikaukotiedustelukoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilju%C5%A1in_Il-38#_blank"><u>Iljušin Il-38</u></a> , <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%98%D0%BB-38#_blank"><u>Ил-38</u></a>), 34&nbsp; kpl Kamov Ka-27/Ka-29/Ka-32 -sukellusvene- ja pinta-alustorjunta helikoptereita ja kuljetushelikoptereita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamov_Ka-27#_blank"><u>Kamov Ka-27</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-27#_blank"><u>Ка-27</u></a>/<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-29#_blank"><u>Ка-29</u></a> /<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-32#_blank"><u>Ка-32</u></a>),&nbsp;2 kpl Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mil_Mi-8#_blank"><u>MilMi-8</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8-8#_blank"><u>Ми-8</u></a>).</p><p>7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы): 12 kpl&nbsp;Tupolev Tu-142- strategista tiedustelu- ja pommikonetta (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-142#_blank"><u>Tupolev Tu-142</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83-142#_blank"><u>Ту-142</u></a>).</p><p>7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы):&nbsp;7 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-24#_blank"><u>Antonov An-24</u></a> , <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-26#_blank"><u>Antonov An-26</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-24#_blank"><u>Ан-24</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-26#_blank"><u>Ан-26</u></a>),&nbsp;8 kpl Antonov An-72 -kuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-72#_blank"><u>Antonov An-72</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-72#_blank"><u>Ан-72</u></a>),&nbsp;2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-12#_blank"><u>Antonov An-12</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-12#_blank"><u>Ан-122</u></a>),&nbsp;1 kpl Antonov An-140-100 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-140#_blank"><u>Antonov An-140</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-623.html#_blank"><u>Ан-140-100</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Venäjän arktisen alueen sotilaslentokentät ja niiden tämänhetkiset rakentamissuunnitelmat</u></p><p>Venäjän arktisella alueella on yhteensä 73 lentokenttää, joista 12 on Pohjoisen jäämeren reittien rannikolla. Nuo 12 lentokenttää ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Varandej (Варандей),&nbsp;Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Bovanenkovo (Бованенково), Sabetta (Сабетта), Dikson (Диксон), Hatanga (Хатанга), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек).</p><p>Venäjä aloittikin kahdeksan lentokentän rakennustyöt liikenneministeriön alaisuudessa, mutta tänä vuonna liikenneministeri Maksim Sokolovin (Максим Соколов) mukaan arktisten lentokenttien jälleenrakentaminen joudutaan jäädyttämään budjettileikkausten vuoksi (<a href="https://iz.ru/news/673804#_blank"><u>Izvestia 27.3.2017</u></a>), millä on vaikutusta myös sotilaspuolen lentokenttätoimintaan. Venäjällä useat arktiset lentokentät ovat sekä siviili- että sotilaslentokenttä toiminnassa, joten puolustusministeriö investoi myös lentokenttien infrastruktuuriin. Osa kentistä on siis sekä siviili- että sotilaskäytössä.</p><p>Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan suunniteltujen kahdentoista sijasta vain kahdeksan kaukaista pohjoista lentoasemaa uudistetaan jo päätetysti. Nuo kahdeksan asemaa ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм),&nbsp;Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Dikson (Диксон), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек). Venäjän budjettivaikeuksien johdosta nyt suunnitellaan ensivaiheessa vain Tiksin (Тикси) ja Tšokurdahin (Чокурдах) lentokenttien jälleenrakentamista ja noille Jakutian pohjoisosassa sijaitseville kentille ovat jo rahat budjetissa.</p><p>Puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 2014 julkaistun vuosia 2015-2020 koskevan varustelukauden ohjelman mukaan Venäjällä oli tarkoitus ottaa käyttöön Arktisella alueella 13 uutta tai uudistettua sotilaslentokenttää ja 10 uutta tutka-aluetta (tutkayksikköä) vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa osa lentokentistä on siis vanhoja, joita kunnostetaan.</p><p>Venäjä ilmoitti jo noin vuosi sitten, että sillä olisi kymmenen kenttää ilmavoimien käytössä tai valmistumassa. Ilmeisemmin Venäjä ilmoituksen perusteella Suomen Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg tviittasi noista kentistä jo 13.1.2017, mutta tosiasiallisesti projekti ei vielä ole valmis.</p><p>Venäjällä on hieman tapaa ilmoittaa sotilaallinen työ valmiiksi siinä vaiheessa, kun se vielä on vain paperilla tai rakenteilla. Venäjällä tuo pätee myös uusien ohjusten toimittamiseen, joiden suhteen ennakoidaan tulevia sijoituksia jo valmiina sijoituksina.</p><p>Vuoden 2021 loppuun asti puolustusministeriö toteuttaa rakennustöitä neljällä lentokentällä, jotka ovat Vorkuta (Воркута), Tiksi (Тикси), Anadyr (Анадырь) ja Norilskin/Alykelin lentokenttä (Алыкель/Норильск).</p><p>Kaksi kenttää valmistui viime vuodenvaihteen tienoilla, jotka ovat Nagurskaja, Frans Joosefin maan saari (Нагурское, Земля Франца-Иосифа) ja Temp, Kotelyn saari (Темп, Котельный). Työt jatkuvat vielä kahdella lentokentällä, jotka ovat Rogachevo, Novaja Zemlja (Рогачево, Новая Земля) ja Narjan-Mar (Нарьян-Мар).</p><p>Kaksi kenttää ja tukikohtarakennuksia ovat rakenteilla aivan pohjoisilla saarilla, nämä kohteet ovat Wrangelinsaari (Остров Врангеля) ja Cape Otto Schmidt, Severnaja Zemljan saaristo (Мыс Отто Шмидта, Северная Земля). Syrjäisen sijainnin vuoksi Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt ovat vaikeita saarirakennuskohteita.</p><p>Nuo ovat ne kymmenen sotilaskäytössä olevaa kenttää, joista Venäjä on informoinut viime vuoden vaihteessa.</p><p>Lisäksi uudistetaan kahta Murmanskin sotilaslentokenttää, jotka ovat Severomorsk-1 ja Severomorsk-2 (Североморск-1 и Североморск-2).</p><p>Lisäksi puolustusministeriö ja venäläislehdistö ovat maininneet eri yhteyksissä korjattavaksi myös lentokentät, jotka ovat Amderma (Амдерма), Arkangelin lentoasema, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Dikson (Диксон) ja Pevek (Певек).&nbsp;Noita lentokenttiä koskevat maininnat ovat kuitenkin ristiriitaisia.</p><p>Tutka-asemat ja lennonohjausjärjestelmä yksiköt (пункты наведения авиации) on Venäjällä tarkoitus sijoittaa kolmeen eri paikkaan, jotka ovat Aleksandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo) (Земли Александры, архипелаг Франца-Иосифа), Novaja Zemlja (Новая Земля) ja Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt (острове Врангеля и Мыс Отто Шмидта). Nuo ovat myös lentokenttien rakentamiskohteita. Kuva 6 on Frans Joosefin maan Alexandran maalta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Pohjoisen laivaston alukset sotilasyksiköittäin</u></p><p>Pohjoisella laivastolla on tällä hetkellä yhteensä ohessa 81 luetteloitua sota-alusta. Rakenteilla olevia uusia aluksia, jotka joko korvaavat vanhoja tai lisäävät vahvuutta, ei tähän ole luetteloitu.</p><p>43. ohjuslaivadivisioona (43-я дивизия ракетных кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область): lentotukialus Admiral Kuznetsov (ТАВКР &quot;Адмирал Кузнецов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/11435.htm#_blank"><u>пр.11435</u></a>), Pjotr Veliki (ТАРКР &quot;Пётр Великий&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1144.htm#_blank"><u>пр.11442</u></a>), Admiral Nakhimov (ТАРКР &quot;Адмирал Нахимов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1144.htm#_blank"><u>пр.11442</u></a>), Marshal Ustinov (РКР &quot;Маршал Устинов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1164.htm#_blank"><u>пр.1164</u></a>), Admiral Ušakov (ЭМ &quot;Адмирал Ушаков&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm" target="_BLANK炌D"><u>пр.956</u></a>), Gremjaštši&nbsp; (Эскадренные миноносцы &quot;Гремящий&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm#_blank"><u>пр. 956/Э/ЭМ</u></a>), Rastoropni (Эскадренные миноносцы &quot;Расторопный&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm" target="_BLANK"><u>пр. 956/Э/ЭМ</u></a>).</p><p>270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област):&nbsp; Montšegorsk (МПК &quot;Мончегорск&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>), в&nbsp;ремонте<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D0%B0%D0%B4%D0%B6%D0%B8%D0%B5%D0%B2%D0%BE_(%D0%BF%D1%83%D0%BD%D0%BA%D1%82_%D0%B1%D0%B0%D0%B7%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D1%8F)#_blank"><u>),</u></a>&nbsp;Snežnogorsk (МПК &quot;Снежногорск&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm" target="_BLANK"><u>пр.1124М</u></a>), Brest (МПК-194 &quot;Брест&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>), Junga (МПК &quot;Юнга&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>). 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).</p><p>108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aisberg (МРК &quot;Айсберг&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12341</u></a>), Nakat (МРК &quot;Накат&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12347</u></a>), Passvet (МРК &quot;Рассвет&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12341</u></a>). Nakat (МРК &quot;Накат&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12347</u></a>) on ainoa kyseisen laivasarjan alus, joka on varustettu Oniks-ohjuksilla (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%BD%D0%B8%D0%BA%D1%81_(%D0%BF%D1%80%D0%BE%D1%82%D0%B8%D0%B2%D0%BE%D0%BA%D0%BE%D1%80%D0%B0%D0%B1%D0%B5%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B0%D0%BA%D0%B5%D1%82%D0%B0)#_blank"><u>Оникс</u></a>). 108. pienohjusaluksien divisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).</p><p>2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Admiral Levtšenko (БПК &quot;Адмирал Левченко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Admiral Tšabanenko (БПК &quot;Адмирал Чабаненко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.11551</u></a>), Vice-Adrimal Kulakov (БПК &quot;Вице-адмирал Кулаков&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Severomorsk (БПК &quot;Североморск&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Admiral Harlamov (БПК &quot;Адмирал Харламов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>). Joissakin lähteissä kyseiset alukset on kirjattu myös 14. sukellusvenetorjuntaprikaatille (14-я бригада противолодочных кораблей).</p><p>121. maihinnousualusten prikaati (121-я бригада десантных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):&nbsp;Aleksander Otrakovski (БДК &quot;Александр Отраковский&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a>), Georgi Pobedonosets (БДК &quot;Георгий Победоносец&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775/II</u></a>), Kondopoga (БДК &quot;Кондопога&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a> ja Olenegorski gornjak (БДК &quot;Оленегорский горняк&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a>). Prikaatiin myös kuulunut Mitrofan Moskalenko (БДК &rdquo;Митрофан Москаленко&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1174.htm#_blank"><u>пр.1174</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2014.</p><p>Lisäksi Pohjoisella laivastolla on pienempinä maihinnousualuksina D-464 (ДКА &rdquo;Д-464&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm" target="_BLANK炌D"><u>пр.1176</u></a>), D-148 (ДКА &rdquo;Д-148&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm#_blank"><u>пр.1176</u></a>), D-182 (ДКА &rdquo;Д-182&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm#_blank"><u>пр.1176</u></a>) ja Nikolai Rubtsov (ДКА &rdquo;Николай Рубцов&rdquo;), mutta niiden sotilasyksiköstä ei ole varmaa tietoa (kuuluvat kenties 121. maihinnousualusten prikaatiin).</p><p>161. sukellusveneprikaati (161-я бригада подводных лодок), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область): Vladikavkaz (ДПЛ Б-459 &quot;Владикавказ&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Kaluga (ДПЛ Б-800 &quot;Калуга&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Lipetsk (ДПЛ Б-177 &quot;Липецк&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Magnitogorsk&nbsp;(ДПЛ Б-471 &quot;Магнитогорск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Novosibirsk (ДПЛ К-407 &quot;Новосибирск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Sarov (ДПЛ Б-90 &quot;Саров&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/20120.htm#_blank"><u>пр.20120</u></a>), Jaroslavl (ДПЛ Б-808 &quot;Ярославль&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>) ja Sankt-Petersburg (ДПЛ Б-585 &rdquo;Санкт-Петербург&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/677.htm#_blank"><u>пр.677</u></a>). Prikaatiin myös kuulunut Vologda (ДПЛ Б-402 &quot;Вологда&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2016.</p><p>7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область): Kostroma (ПЛА Б-276 &quot;Кострома&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945</u></a>), Nižni Novgorod (ПЛА Б-534 &quot;Нижний Новгород&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm" target="_BLANK"><u>пр.945А</u></a>), Pskov (ПЛА Б-336 &quot;Псков&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945А</u></a>), Daniel Moskoviski (ПЛА Б-414 &quot;Даниил Московский&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm" target="_BLANK"><u>пр.671РТМК</u></a>), Tambov (ПЛА Б-448 &quot;Тамбов&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm#_blank"><u>пр.671РТМК</u></a>) ja Karp (ПЛА Б-239 &rdquo;Карп&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945</u></a>). 7. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).</p><p>83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):&nbsp; Elnja (БТЩ &quot;Ельня&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Poljarni (БТЩ &quot;Полярный&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Solovetski junga (БТЩ БТ-111 &quot;Соловецкий юнга&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>),&nbsp; Kolomna (БТЩ &quot;Коломна&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Jadrin (БТЩ &quot;Ядрин&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Kotelnitš (БТЩ &quot;Котельнич&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>). 83. perusmiinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).</p><p>42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Vladimir Gumanenko (МТЩ &quot;Владимир Гуманенко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/12660.htm#_blank"><u>пр.12660</u></a>), Komendor (МТЩ &quot;Комендор&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/266m.htm" target="_BLANK"><u>пр.266М</u></a>), Mašinist (МТЩ &quot;Машинист&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/266m.htm#_blank"><u>пр.266М</u></a>). 42. miinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).</p><p>11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область): Voronež&nbsp;(ПЛАРК К-119 &quot;Воронеж&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm" target="_BLANK"><u>пр.949А</u></a>), Orjol (ПЛАРК К-266 &quot;Орёл&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm#_blank"><u>пр.949А</u></a>), Smolensk (ПЛАРК К-410 &quot;Смоленск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm#_blank"><u>пр.949А</u></a>), Obnisk (ПЛА Б-138 &quot;Обнинск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm" target="_BLANK"><u>пр.671РТМК</u></a>) ja Severodvisk (ПЛАРК К-560 &rdquo;Северодвинск&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/885.htm#_blank"><u>пр.885</u></a>). Divisioonaan kuulunut Petrozavodsk (ПЛА Б-388 &quot;Петрозаводск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm#_blank"><u>пр.671РТМК</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2015. 11. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).</p><p>18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Dimitri Donskoi (ПЛАРБ ТК-208 &quot;Дмитрий Донской&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm#_blank"><u>пр.941УМ</u></a>). Divisioonaan kuuluneet Arkangelsk (ПЛАРБ ТК-17 &quot;Архангельск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm" target="_BLANK"><u>Проект 941</u></a>, в резерве) ja Severstal (ПЛАРБ ТК-20 &quot;Северсталь&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm#_blank"><u>Проект 941</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä. 18. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область):&nbsp; Vepr (ПЛА К-157 &quot;Вепрь&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm" target="_BLANK"><u>пр.971</u></a>), Volk (ПЛА К-461 &quot;Волк&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm" target="_BLANK"><u>пр.971</u></a>), Gepard (ПЛА К-335 &quot;Гепард&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>), Leopard (ПЛА К-328 &quot;Леопард&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>), Pantera (ПЛА К-317 &quot;Пантера&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>) ja Tigr (ПЛА К-154 &quot;Тигр&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>). 24. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Brjansk (ПЛАРБ К-117 &quot;Брянск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm" target="_BLANK"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Verhotyre (ПЛАРБ К-51 &quot;Верхотурье&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm" target="_BLANK"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Ekaterinburg (ПЛАРБ К-84 &quot;Екатеринбург&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Kaleria (ПЛАРБ К-18 &quot;Карелия&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Novomoskovsk&nbsp; (ПЛАРБ К-407 &quot;Новомосковск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Tula (ПЛАРБ К-114 &quot;Тула&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>) ja Juri Dolgoruki (ПЛАРБ К-535 &rdquo;Юрий Долгорукий&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/955.htm#_blank"><u>пр.955</u></a>). Rjazan (ПЛАРБ К-44 &quot;Рязань&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>) on otettu helmikuussa 2017 uudelleen käyttöön uudistamistyön jälkeen. Lisäksi on joissakin lähteissä vielä Borisoglebsk (ПЛАРБ К-496 &quot;Борисоглебск&quot; <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), joka on poistettu käytöstä vuonna 2006 (romutus). 31. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>29. erillinen sukellusveneprikaati (29-я отдельная бригада подводных лодок, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): AS-13 Kašalot (ПЛАСН АС-13 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-15 Kašalot&nbsp;(ПЛАСН АС-15 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-31 Kašalot (ПЛАСН АС-31 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-21 Paltus (ПЛАСН АС-21 &quot;Палтус&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm" target="_BLANK"><u>пр.18511</u></a>), AS-23 Paltus (ПЛАСН АС-23 &quot;Палтус&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm#_blank"><u>пр.1851</u></a>), AS-35 Paltus (ПЛАСН АС-35 &quot;Палтус&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm#_blank"><u>пр.18511</u></a>), AS-35 Kašalot (ПЛАСН АС-33 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>) ja Podmoskove (ПЛАСН БС-64 &rdquo;Подмосковье&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.09787</u></a>). Korjattavana oleva alus on Orenburg (ПЛАСН БС-136 (КС-129) &quot;Оренбург&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdr.htm#_blank"><u>пр.09786</u></a>).</p><p>29. erillisen sukellusveneprikaatin sukellusveneet kykenevät syväsukellukseen 3 kilometristä aina jopa 6 kilometriin. Sukellusveneen tehtävä on merenalaisen infrastruktuurin ja erityisesti tietoliikennekaapelien tuhoaminen. Nämä alukset ovat niitä, jotka Nato on havainnut viime aikoina Pohjois-Atlantilla läntisten merikaapelien lähettyvillä (<a href="https://www.washingtonpost.com/world/europe/russian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous/2017/12/22/d4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html?hpid=hp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%3Ahomepage%2Fstory&amp;utm_term=.5bd9a524b338#_blank"><u>The Washington Post 22.1.2.2017</u></a>).</p><p>43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Murmanskin alue (Северодвинск, Мурманская область): Onega (МПК &quot;Онега&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>) ja Narjan-Mar (МПК &quot;Нарьян-Мар&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>). MT-434 on korjattavana (&rdquo;МТ-434&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1332.htm#_blank"><u>пр.1332</u></a>, в ремонте).</p><p>Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni tykkivene AK-388&nbsp;(АКА &rdquo;АК-388&rdquo;, <a href="http://russianships.info/pogran/1400.htm#_blank"><u>пр.1400М</u></a>), jollaiset ovat yleensä kuuluneet erillisiin rajavalvonta-alusten prikaateihin (отдельная бригада пограничных сторожевых кораблей). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle AK-388-tykkivene olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Severomorskin satama, laituri 11 (Североморск, Причал №11).</p><p>Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni miinanraivaaja RT-236 (РТЩ &rdquo;РТ-236&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1258.htm#_blank"><u>пр.1258Э</u></a>). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle RT-236-miinanraivaaja olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Arkangeli (Архангельск).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> meridoktriini</em><em> vuoteen</em><em> 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (</em><a href="http://federalbook.ru/files/OPK/Soderjanie/OPK-7/VI/Morskaya%20doktrina.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> meridoktriini</em><em> vuoteen</em><em> 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, - (</em><a href="http://static.kremlin.ru/media/events/files/ru/uAFi5nvux2twaqjftS5yrIZUVTJan77L.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> sotilasdoktriini</em><em> 2010 (vuoteen</em><em> 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (</em><a href="http://federalbook.ru/files/OPK/Soderjanie/OPK-7/VI/Voennaya%20doktrina.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p>&nbsp;<em>Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), </em><em>Военная </em><em>доктрина </em><em>Российской </em><em>Федерации, - (</em><a href="http://static.kremlin.ru/media/events/files/41d527556bec8deb3530.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, </em><em>Стратегия </em><em>развития </em><em>Арктической </em><em>зоны </em><em>Российской </em><em>Федерации </em><em>и </em><em>обеспечения </em><em>национальной </em><em>безопасности </em><em>на </em><em>период </em><em>до 2020 </em><em>года, 13.5.2015 (</em><a href="https://minec.gov-murman.ru/files/Strategy_azrf.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> На защиту российских интересов в Арктике направлен целый комплекс мер, в том числе военного характера, учитывая возросшее внимание к региону со стороны стран - членов НАТО. Об этом сообщил во вторник министр обороны Сергей Шойгу на заседании коллегии.”, on lainaus Ria Novostin uutisesta vuodelta 2014 (Ria Novosti 21.10.2014).

Vapaasti suomennettuna:

Suurella määrällä toimenpiteitä, myös sotilaallisilla, on pyrkimys suojella Venäjän etuja arktisella alueella, kun otetaan huomioon Naton jäsenmaiden lisääntynyt huomio alueelle. Näin puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti tiistaina [21.10.2014] hallituksen kokouksessa.”

Kuten tavallista, Venäjä perustelee kaikkia sotilaallisia toimenpiteitään Natolla. Tällä kertaa Natolla perusteltiin vuonna 2014 Venäjän aloittamaa sotilaallista varustautumista arktisilla alueilla. Tälläkään kertaa Naton jäsenmailla ei ollut mitään tekemistä eikä pienintäkään yhteyttä Venäjän täysin omista lähtökohdista päättämiin varustelutoimiin maapallon pohjoisella laidalla.

Ennen puolustusministeri Šoigua presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa seuraavasti koskien myös Venäjän tavoitteita arktisella alueella:

Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota.

Putinin tammikuiset Murmanskin sanat vuonna 2013 olivat lähtölaukaus Venäjän toimille arktisen alueen militarisoinnille, jota nyt on kestänyt jo neljä vuotta.

Venäjä julkaisi syksyllä 2014 päätökset arktisen alueen varustelutoimista, jotka on kirjattu myös tuona ajankohtana hyväksyttyihin vuosia 2015-2020 koskeviin doktriineihin ja varusteluohjelmiin. Nuo asiakirjat on luetteloitu lähdeviitteineen tämän blogikirjoituksen viimeisissä kappeleissa.

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Venäjän arktisesta varustelusta jo syksyllä 2015 otsikolla ”Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?” (US-blogi 25.10.2015).

                                                                                  ****

Huhtikuussa 2014 presidentti Vladimir Putin määräsi uuden yhtenäisen sotilaallisen järjestelmän perustetavaksi laivaston uuden sukupolven pinta-alusten ja sukellusveneiden käyttöön, Venäjän pohjoisten rajojen vahvistamiseksi ja Venäjän poliittisten päämäärien toteuttamiseksi arktisella alueella.

Putinin määräyksen seurauksena perustettiin käytännössä uusi viides sotilaspiiri neljän jo olemassa olevan sotilaspiirin rinnalle, mikä uutisoitiin syksyllä 2014 myös Suomessa.

Uusi sotilasorganisaatio sai nimekseen ”Объединённое стратегическое командование ’Север’”, lyhenteenä "ОСК Север”, mikä latinalaisin aakkosin on ”OSK Sever” ja vapaasti suomennettuna vaikkapa ”Strateginen yhteiskomentoyksikkö Pohjoinen”. Englannin kielellä ”OSK Sever” on ”Northern Fleet Joint Strategic Command”. Myös “Arctic Joint Strategic Command”- ja ”North Unified Strategic Command” -termejä käytetään. Venäläiset käyttävät toisinaan myös ”Арктические войска” -termiä, mikä on suomennettuna ”Arktiset joukot”.

Putinin määräyksen pohjalta OSK Sever aloitti toimintansa 1.12.2014 ja sen toiminta-alue käsittää Venäjän pohjoiset merialueet ja pohjoisen rannikon maa-alueet. Toiminta-alue on syvyydeltään yleensä hallintoalueen (область) mittainen, ja länsi-itä-suunnassa se yltää Suomen itärajalta Murmanskin alueelta (Мурманская область) Anadyrin (Анадырь) kaupungin alueelle lähelle Alaskaa (Чукотский автономный округ).

Venäjän sotilaallisen varustautumisen alueellinen painopiste numero yksi vuodesta 2014 on ollut arktinen alue. Arktinen alue on Venäjän tärkein nykyinen sotilaallinen painopiste nimenomaan alueellisesti.

Venäjän alueellisessa sotilaallisessa varustelussa tuhovoimalla mitattuna esimerkiksi Itämeren alue jää arktisen alueen jälkeen. Arktisen alueen taakse jäävät varustelussa myös muut läntiset alueet, esimerkiksi Ukrainan itäraja etelämpänä.

OSK Sever poikkeaa Venäjän neljästä sotilaspiiristä maavoimien suhteen: sen maavoimien vahvuus on vähäinen. Sen sijaan OSK Sever hallitsee Venäjän puolustuksen ydintä Pohjoisen laivaston (Северный флот) kautta. Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta ylivoimaisesti suurin osa on OSK Severin hallinnassa Pohjoisen laivaston kautta. Venäjän Pohjoisen laivaston vahvuus tuhovoimalla mitattuna on noin kaksi kolmasosaa koko Venäjän laivastosta. Venäjän ydinaseista OSK Severin alueella on vielä tätäkin suurempi osuus tuhovoimalla mitattuna. Tilanne ei toki sinänsä ole uusi rajamme takana Murmanskin alueella, jossa pääosaa Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta on säilytetty jo kaukaa kylmän sodan ajoista lähtien.

Venäjän arktiseen varustautumiseen ei lännessä ole edelläänkään varauduttu, vaikka Venäjä aloitti arktisen alueen militarisoinnin jo vuonna 2014. Tuorein esimerkki Venäjän varustautumisen vaikutuksista lännelle saatiin viime syksyn Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä, josta enemmän jäljempänä.

Arktinen alue on jo nyt tosiasiallisesti sotilaallinen alue ja siitä tulee vastakkaisten sotilaallisten osapuolien aktiivinen toiminta-alue. Venäjän lisäksi yksikään muu arktisen alueen valtio ja Arktisen neuvoston jäsenmaa ei ole aseistanut arktista aluetta vastaavasti, ei Yhdysvallat, ei Kanada eikä Norja Nato-maina.

Arktiseen vastakkainasetteluun, sotavarusteluun ja jopa mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin alueella on varauduttava, mistä ennakoivina esimerkkeinä Venäjän toistuvat sotaharjoitukset alueella. Arktisen alueen sotilaallisesta konfliktista ei jäisi sivuun Suomikaan Lapin osalta. Suomen ja Norjan Lapit ovat itse asiassa suuririskisimpiä alueita Huippuvuorien lisäksi.

                                                                                  ****

Suomi on ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 11.5.2017 alkaen. Suomen puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta vuoteen 2019.

Vuonna 2013 hyväksytty Suomen arktinen strategia (Suomen arktinen strategia 2013, 23.8.2013) määrittelee arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Yksi kirjattu tavoite on Suomi pyrkimys vahvistaa arktisen alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Tuo tarkoittaa, että Suomi pyrkii osaltaan estämään sotilaallisen konfliktin syntymistä arktiselle alueelle.

Konkreettisia turvallisuutta vakauttavia keinoja strategiaan ei ole kirjattu ja muutenkin strategiaa voidaan pitää jo nyt vanhentuneena Venäjän varustelutoimien seurauksena. Syksyisen Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle ja siinä sivussa Suomen arktisen alueen strategialle.

Suomi on ajanut voimakkaasti arktisen neuvoston huippukokouksen pitämistä Suomessa, johon osallistuisivat myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Suomi pitää arktista aluetta vielä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olevana ja siksi Suomen mielestä huippukokous olisi mahdollinen. Välillä Suomi on todella pihalla siitä, missä todellisuudessa maailmalla mennään.

Helsingin telakka on nyt kokonaan venäläisten - 100 % omistus Venäjän valtion telakkayhtiöllä” oli uutisotsikko Tekniikka & Talous -lehdessä vuoden 2014 lopulla (Tekniikka & Talous 30.12.2014). Jutussa on syytä pistää merkille ajankohta. Suomalaiset eivät ole kyenneet ajattelemaan jäänmurron huippuyhtiön myymisen turvallisuuspoliittisia aspekteja. Ei silloin, kun yhtiötä myytiin Norjaan. Eikä silloin, kun yhtiötä myytiin Etelä-Koreaan ja viimeksi Venäjälle.

                                                                                  ****

Viimesyksyinen Zapad ei ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä harjoitteli sotilaallisia toimia Huippuvuoria vastaan.

The Barents Observer uutisoi keväällä 2016 jutussa otsikolla ”Russian military instructors plan to land on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille”), että Venäjän ilmavoimat valmistelivat harjoituksia lähellä pohjoisnapaa ja että harjoituksissa kouluttajien ja koiravaljakoiden oli määrä laskeutua Longyearbyenin lentokentälle Norjan Huippuvuorilla (The Barents Observer 7.4.2016).

Vuoden 2016 sotilaallisista laskuvarjohyppyharjoituksista arktisella alueella uutisoi myös Venäjän puolustusministeriö (Минобороны России 6.4.2016).

Venäjä oli  jo kahtena aikaisempana vuotena kuljettanut sotilaitaan pohjoisnavan Barneon jäätukikohtaan. Vuoden 2014 huhtikuussa kyse oli laskuvarjojääkeräistä (98-я гвардейская воздушно-десантная дивизия) Ivanovosta (Иваново) ja vuoden 2015 huhtikuussa kyse laskuvarjojääkeräistä Ivanovosta sekä Pihkovasta (Псков) (76-я гвардейская десантно-штурмовая дивизия).

Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli jo tosissaan Norjan demilitarisoitujen Huippuvuorien valtaamista Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.

Jos edes vahvan demilitarisointiaseman omaavan Huippuvuorien ei Venäjä anna olla rauhassa, niin kuinka sitten Suomen Ahvenanmaan, joka myös on demilitarisoitu? Suomen ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että Itämeren mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Ahvenanmaa pysyisi Venäjän sotilaallisten toimien ulkopuolella.

On muistettava ikuisena sotilaallisena perustotuutena, että kaikki kulkuyhteyksiä halkovat saaret tai saariryhmät ovat aina ja ikuisesti strategisesti elintärkeitä sotilaskohteita. Euroopassa näitä kohteita ovat olleet Islanti ja Huippuvuoret, pienemmässä mittakaavassa Itämerellä Gotlanti ja Bornholm sekä myös Ahvenanmaa. On aivan sama, ovatko nuo saaret demilitarisoituja vai eivät, sotilaallinen mielenkiinto niihin kuitenkin säilyy.

Norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla ”Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”, AldriMer.no 18.10.2017).

Norjalaissivusto kirjoittaa:

Russian military forces exercised in September 2017 how to invade Svalbard, the Norwegian archipelago in the Barents Sea. Behind closed doors, NATO has expressed discontent and concern over the lack of intelligence from Norway providing a pre-warning of the simulated invasion, which was a part of the Russian military exercise “Zapad 2017” in the High North.”

Vapaasti suomennettuna:

Venäjän armeijan joukot harjoittelivat syyskuussa 2017 tapoja tunkeutua Huippuvuorille, noille norjalaissaarille Barentsinmerellä. Suljettujen ovien takana Nato on ilmaissut tyytymättömyyttä ja huolestuneisuutensa siitä, ettei Norjan tiedustelu kyennyt varoittamaan hyökkäyssimuloinnista, joka oli osa Venäjän Zapad 2017 -sotaharjoitusta arktisella alueella.

Venäjä harjoitteli Huippuvuoret-operaatiota kahdella pommittaja-aallolla, joista jälkimmäinen aalto lähti matkaan vasta sen jälkeen, kun Norjan F-16-hävittäjien oli palattava tunnistuslennolta tukikohtaansa polttoainetäydennystä varten.

On huomattava, että Venäjällä on myös valmiutta pitkiin pommituslentoihin ottamalla tankkauskone mukaan pommituslentueeseen. Venäläispommittajat ovat viime vuosina pyörineet Euroopan edustan Atlantilla monesti ikään kuin päämäärättömänä tankkauskone mukanaan. Varmaan jotain strategiaa on tuossakin.

Venäjän Pohjoisen laivaston mukaan Venäjällä oli Barentsinmerellä syyskuisissa sotaharjoituksissa mukana yhteensä yli 20 merialusta, joista lähes 10 oli sukellusveneitä. Lisäksi harjoitukseen osallistui yli 30 ilma-alusta ja yli 5 000 sotilasta (Ria Novosti 14.9.2017 ja Ria Novosti 14.9.2017).

Norjalaissivusto kirjoitti edelleen:

Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser «Pyotr Velikyi» in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.

Vapaasti suomennettuna:

Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki -taisteluristeilijältä [Пётр Великий]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [Туполев ТУ-95] ja TU-22M3 [Туполев ту-22М3] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.

                                                                                  ****

Mistä Venäjän sotilaallisista toimista arktisella alueella pohjimmiltaan on kysymys sotilasstrategisesti?

En käsittele tässä yhteydessä Venäjän pyrkimyksiä arktisen alueen luonnonrikkauksien, kiistanalaisten alueiden ja uusien avautuvien kulkuyhteyksien - kuten Koillisväylän - hallintaan. Käsittelen tässä vain sotilasstrategista näkökulmaa, jolla Venäjä pyrkii hallitsemaan vähintään oman sektorinsa arktisista aluetta aina pohjoisnavalle saakka sekä osaltaan myös Euroopalle tärkeää Pohjois-Atlanttia hieman lännempänä.

Kertauksena, että Venäjän pyrkimykset arktisella alueella on kyllä kirjattu yleisellä tasolla niihin doktriineihin, jotka tällä hetkellä ovat voimassa.

Lisäksi Venäjän pyrkimyksiä arktisella alueella on kirjattu asevarusteluohjelmiin, joita ovat vuosia 2018-2025 ja 2011-2020 koskevat ohjelmat (Государственная программа развития вооружений на 2018-2025 (ГПВ-2025) ja Государственная программа развития вооружений на 2011-2020 (ГПВ-2020)). Vuoteen 2015 saakka ollut vuosien 2007-2015 ohjelma tunnetaan lyhenteellä GPV-2015 (ГПВ-2015, Государственная программа развития вооружений на 2007-2015). Itse ohjelmat eivät ole verkossa, mutta niitä tulkitsevia asiakirjoja kyllä löytyy (esim. ЦАСТ 2015), samoin kuin venäläistiedotusvälineiden tulkintoja.

Yleislinjauksena asevarusteluohjelmien perusteella voidaan tiivistää, että Venäjä länsimaiden tapaan pyrkii panostamaan sotilaallisessa varustelussa kehittyneisiin asejärjestelmiin ja erityisesti ohjusaseisiin. Mittavia reserviarmeijoita vaativaa sotilaallista varustautumista pyritään vähentämään. Mahdollisissa sodissa asetettuihin päämääriin pyritään pääsemään pienin mahdollisin voimavaroin. Alueiden riittävä hallinta ei enää edellytä raskasta miehitystä, vaan tarvittava kunkin tilanteen vaatima hallinta pystytään saavuttamaan vähäisimmilläkin sotilaallisilla toimenpiteillä. Usein pelkkä ilmatilan, merialueen tai pienen maa-alueen hallinta alueellisesti rajattuna on riittävää päämääriin pääsemiseksi. Ilman ilmatilan hallintaa et voi hallita maa-aluettakaan.

Tuo pätee Venäjälle myös arktisella alueella.

Kylmän sodan aikaan ja etenkin 1950-luvun alkupuolella, kun Ruotsin puolustus oli vielä heikko, Naton huoli oli Neuvostoliiton tunkeutuminen Lapin kautta Skandinavian niemimaalle aina Tanskan salmille saakka. Nyt Venäjälle riittäisi Suomen ja Norjan Lappien pohjoisimpien alueiden haltuunotto. Suomella on oltava toimiva puolustussuunnitelma tuon uhkakuvan varalle. 

Arktisen alueen sotilaalliseen varustautumiseen liittyen Venäjä on lisännyt myös sukellusvenetoimintaa arktisten alueiden merillä ja Pohjois-Atlantilla, mikä on johtanut Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Norjan reagointiin uusien painopistealueiden muodostamisella Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian ympäristössä. Pohjois-Atlantin merenkulkuyhteydet halutaan turvata, ja siinä erityinen alue lännen kannalta on Grönlannin, ja Islannin ja Iso-Britannian välinen nk. GIUK-käytävä (GIUK Gap), joka on esitetty kuvassa 1.

Lännen ja Venäjän kasvava sotilaallinen vastakkainasettelu näkyy jo Pohjanmeren, Norjanmeren ja läntisen Barentsinmeren alueella aina Huippuvuorille saakka.

Vastakkainasettelusta ja sotilaallisesta reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017).

Top general tells Marines to be prepared for a big fight” (vapaasti suomennettuna: “Korkea-arvoinen kenraali kertoo merijalkaväen olevan valmistautunut suureen taisteluun”) (The Washington Post 23.12.2017).

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” (vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.”) (The Washington Post 22.12.2017).

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace” (vapaasti suomennettuna: ”RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa”) (Daily Mail 30.10.2014).

                                                                                  ****

Pohjois-Atlantin geostrateginen merkitys on siis suuri ja edelleen kasvava jäiden sulaessa pohjoiselta alueelta. Arktisesta alueesta on tulossa kasvava sotilaallisen toiminnan alue, mihinkä myös Suomi joutuu reagoimaan turvatakseen Pohjois-Suomen turvallisuuden.

Suomen raja on lähimmillään vain 20-30 kilometrin päässä Barentsinmeren rannikosta ja vajaan 200 kilometrin päässä Venäjän suurimmasta sotavoimakeskittymistä Murmanskissa. Suomi ja Norja ovat pohjoisessa turvallisuutensa puolesta samassa veneessä, ja siksi sotilaallinen yhteistyö olisi molempien maiden etujen mukaista muuallakin tavoin kuin vain yhteisissä Lapin ilmaharjoituksissa.

Alakurtissa Venäjällä on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati sotilasyksikkönumerolla 3466780 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), jonka tämän hetkinen vahvuus (noin 3 000 sotilasta) vastaa Suomen 12 000 suuruisen kantahenkilökunnan 9 000 sotilaallisen koulutuksen omaavasta henkilöstöstä kolmannesta.

Vaikka kyseessä on arktinen yksikkö Venäjän nimeämänä, Suomi ei voi missään nimessä lähteä siitä, ettei Venäjä voisi käyttää tuota sotilasyksikköä Suomea vastaan, vaikka kyseisen sotilasyksikön sijaintivalintaan alkuvaiheessa onkin vaikuttanut Alakurtissa ollut vanha sotilasinfrastruktuuri mukaan lukien mädänneet sotilaskasarmit.

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa 2014 (HS 28.11.2014), että Alakurtissa olisivat 62. moottoroitu jalkaväkiprikaati (62-я мотострелковая бригада) ja 85. erillinen helikopterirykmentti (85-й отдельный вертолетный полк), mutta tällaisia viitteitä kyseisistä sotilasyksiköistä Alakurttiin tuolloin sijoitettuna en ole mistään löytänyt.

Kuva 2 kertoo, miksi Venäjä on harjoitellut demilitarisoidun Huippuvuorten haltuunottoa sotilaallisella hyökkäyksellä. Murmanskin ja Huippuvuorten hallinta ei blokkaisi vain edellä mainittua merialuetta estäen läntisten sotavoimien pääsyä idemmäksi, vaan edistäisi myös Venäjän meri- ja ilmavoimien toimia Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Keski-Eurooppaan aina Saksan ja Hollannin rannikoille saakka kuvan 3 punaisen viivan mukaisesti. Hallitessaan Huippuvuoria, Venäjälle olisi myös helpompi lähteä Murmanskin alueelta sotamatkoille länteen.

Itämeri on jo nyt tosiasiallisesti Nato-meri. Verrattuna kylmän sodan aikaan Venäjän on vaikea toimia käyttäen Itämerta sotilaallisena kulkuväylänä keskiseen Eurooppaan. Kuvan 3 mukaiset violetilla viivalla osoitetut sotavoimasiirrot ovat Venäjälle vaikeita vähäisessä tilassa, mikäli se haluaisi uhata Keski-Eurooppaa. Tämä koskee myös venäläisohjuksia. Tilanne on muuttunut kylmän sodan ajoita täysin, jolloin Venäjä Neuvostoliiton muodossa hallitsi Itämeren itärantaa Leningradista Länsi-Saksan Lübeckin portille.

Todennäköisesti Venäjä on osaltaan lisännyt sotilaallista toimintaansa Norjanmerellä ja Pohjanmerellä juuri sen vuoksi, että Itämeri on sulkeutunut sotilaallisen voiman siirroille entisestään, kun myös Suomi ja Ruotsi ovat tiiviisti lähestyneet Natoa ja Yhdysvaltoja.

                                                                                  ****

Kuvassa 4 on esitetty Venäjän sotilaalliset voimakeskittymät arktisella alueella. Kuvan otsikko on ”Арктические военные базы Минобороны РФ” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän puolustusministeriön arktiset sotilastukikohdat”). Kuva on Aleksi Verbovin kirjoituksesta otsikolla ”Арктика, долгосрочная стратегия России и военные базы” (”Arktinen alue, Venäjän pitkän aikavälin strategia ja sotilastukikohdat”), joka on julkaistu jo 17.12.2016 (Kont 17.12.2016). Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieltä ei hallitse.

Kuvan 4 kymmenelle alueelle Venäjä on tällä varustelukaudella rakentanut uutta ja kunnostanut vanhaa sotilasinfraa, kasvattanut siis sotavoimaansa.

Venäjällä tulee sijoittamaan noille sotilastukikohta-alueille myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, jotka tämän hetken kaavailuissa ovat S-300- tai S-400-järjestelmiä. Toistaiseksi vain Murmanskissa on S-400- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä S-300-järjestelmien lisäksi, joiden peittoalue Suomessa ja Norjassa on esitetty kuvassa 4. Peitto on yhtä kuin Suomen ja Norjan kriittiset alueet Lapissa. Severomorskissa on yhteensä 11 S-300-yksikköä (дивизион) ja kaksi S-400-yksikköä (дивизион) 1. ilmapuolustusyksikön alaisuudessa (1-я дивизия ПВО).

Venäjän sotilaallinen varustautuminen on todellakin vahvaa arktisilla alueilla.

Saarisotilastukikohta-alueet (punaiset pisteet kuvassa 4):

1. Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область)

2. Novaja Zemljan saaristo (Новая Земля)

3. Alexandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (Земля Александры, Земли Александры)

4. Srednijin saari/Srednij (Остров Средний, архипелаг Седова)

5. Kotelyin saari/Kotelnyi (Остров Котельный)

6. Wrangelinsaari (Остров Врангеля)

7. Schmidt Island, Severnaja Zemlja (Остров Шмидта, Северная Земля)

Tosiasiallisesti Severomorsk olisi kuuluttava paremminkin jälkimmäisiin manner-Venäjän tukikohtiin.

Manner-Venäjän sotilastukikohdat (siniset pisteet kuvassa 4):

1. Narjan-Mar, Nenetsien autonominen piirikunta (Нарьян-Мар, Ненецкий автономный округ)

2. Norilsk, Krasnojarskin alue (Норильск, Красноярский край)

3. Tiksi, Jakutia (Тикси, Якутия)

Kuvassa 5 ja 6 on esitetty Venäjän rakennustoimia Frans Joosefin maan Alexandran maalla, joka edellä esitetyssä rannikkosotilastukikohtaluettelossa on kohteena numero 3. Vastaavaa sotilaskohtien uudisrakentamista tapahtuu ja tulee tapahtumaan kaikissa edellä numeroiduissa kohdissa 2-6, jotka ovat Pohjoisen jäämeren ulkosaaristoja.

Kyseisten kymmenen sotilastukikohta-alueiden tämän hetkinen sotilaallinen varustus rakennettavine lentokenttineen käy selville tämän blogikirjoituksen viidessä viimeisessä luvussa.

Kuvaa 4 tarkasteltaessa sotilasstrategisessa mielessä on ymmärrettävää, miksi Venäjän kannalta olisi otollista sulkea merialue Murmanskin ja Huippuvuorten väliltä.

Nato ja Yhdysvallat, mutta ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat sotilaallisesti varautumaan, että Venäjä pyrkisi sotilaallisessa kriisissä ottamaan haltuunsa Huippuvuoret ja sijoittamaan alueelle vahvaa ohjusaseistusta ja lentovoimia. Venäjällä on jo esimerkiksi tutkia viereisellä Frans Joosefin maan saarilla (kuva 6).

Jotta Huippuvuorien sotilaallisesta haltuunotosta Venäjä saisi täysimääräisen sotilaallista hyödyn, Venäjän olisi eliminoitava Norjan ja Suomen pohjoisimmat alueet sotilaalliselta voimalta ja ennen kaikkea alueen ilmatila. Tuota Norjan ja Suomen pohjoisimpien alueiden haltuunottoa Venäjä harjoitteli viime syksyn Zapad-sotaharjoituksessa Norjan pohjoispuolen merialueella ja Murmanskin alueella.

Venäjä kasvava sotavoima Alakurtissa on osa Venäjän varautumista sotilaallisiin toimiin myös Norjan ja Suomen pohjoisimmissa osissa, jos tarve vaatii. Suomen Puolustusvoimat on ollut sinisilmäinen Venäjän varustelutoimille Alakurtissa. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitolla oli Alakurtissa vahvaa sotilaallista voimaa Suomen Lappia silmällä pitäen. Piti varautua Suomen katkaisemiseen.

Länsimaat ja ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat viimeistään nyt tarkasti miettimään, mihin toimiin on ryhdyttävä Venäjän sotilaallisen varustamisen johdosta arktisella alueella. Reagointi Venäjän varustelutoimiin arktisella alueella on Suomessa ja Norjassa sekä myös Natossa pahasti jälkijunassa.

Kyse ei ole vain itse arktisen alueen turvallisuudesta vaan läntisen Euroopan turvallisuudesta huomioiden sotilaalliset kulkuyhteydet arktiselta alueelta sukellusveneille ja ohjuksia kuljettaville ilma-aluksille pitkin Norjanmerta ja Pohjanmerta Keski-Euroopan pohjoisille rannoille.

 


 

Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot

Tämän blogikirjoituksen tässä ja neljässä seuraavassa luvussa on yksityiskohtaisia luetteloja niistä sotilasyksiköistä, joita Venäjällä tällä hetkellä on arktisella alueella OSK Severin alaisuudessa.

Luettelot ovat informatiivisia erillään itse blogikirjoituksesta eikä niihin liity johtopäätöksiä edellyttävää. Tästä eteenpäin oleva teksti on vain Venäjän sotilaallisiin asioihin syvästi vihkiytyneille. Vastaavia ajankohtaisia luetteloja Venäjän arktisista sotavoimista ei ole suomen kielisenä yhteiseksi kokonaisuudeksi koottuna.

Luetteloiden pitäisi olla kohtuullisen täydellisiä. Jos jokin lukija havaitsee korjattavaa, lisättävää tai vähennettävää, toivoisin palautetta.

Tämän ja seuraavien lukujen luetteloissa kyrillisin aakkosin kirjottu sotilasyksikkönimi on venäläisten käyttämä ja siksi ensisijainen, suomennos on kirjoittajan tulkinta eikä välttämättä ole vakiintunut etenkään niissä tapauksissa, joissa Suomessa ei ole nimivastaavaa sotilasyksikköä. Venäjällä on oma perinne sotilasyksikkönimissä.

Kyrillisin aakkosin kirjatuin alusnimen tai paikkakunnan nimen suomennos on ensisijaisesti suomenkielisenä tunnettu nimi, toissijaisesti englanninkielinen nimi ja kolmanneksi kirjainkäännös kyrillisestä kirjoitusasusta, mikäli nimelle ei ole olemassa tiettävää suomenkielistä tai englanninkielistä nimeä. Kirjainkäännös koskee erityisesti sota-alusten nimiä.

Venäjällä sotilasyksiköt eivät vahvuudeltaan aina vastaa läntistä vahvuutta. Esimerkiksi merivoimissa laivue olisi läntisessä käsityksessä monessa tapauksessa sopivampi nimi kuin divisioona (эскадра, дивизион, бригада).

Lukuohjeita henkilöille, jotka eivät osaa venäjän kieltä:

Venäjän kielellä kirjoitetuissa nimissä в/ч -tunnus (войсковая часть = sotilasyksikkö) on sotilasyksikön numeerinen tunniste, joka on varmin yksikön yksilöijä järjestysnumeron ohella. Järjestysnumero, joka suomenkielessä esitetään numerona ja pisteenä (esim. 14. = neljästoista), esitetään kyrillisillä aakkosilla numeron ja erilaisten kirjaimien yhdistelmänä riippuen suvusta ja sijamuodosta (esim. 14-я tai 14-й = neljästoista nominatiivissa).

Kaikista sotilasyksiköistä en viitsinyt etsiä numerotunnusta, koska se on melko työläs tehtävä.

Esimerkiksi: 61-я отдельная бригада морской пехоты (в/ч 38643) = 61. erillinen merijalkaväkiprikaati (sotilasyksikkö 38643).

Sota-aluksissa alusluokat ovat seuraavat vapaasti suomennettuna:

ТАРКР (тяжёлый атомный ракетный крейсер) = raskas ydinkäyttöinen ohjusristeilijä

ГРКР (гвардейский ракетный крейсер) = vartio-ohjusristeilijä

РКР (ракетный крейсер) = ohjusristeilijä

МПК (малый противолодочный корабль) = pieni sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä korvettia)

ДПЛ ja ДЭПЛ (дизель-электрическая подводная лодка) = dieselkäyttöinen (ja sähkökäyttöinen) sukellusvene

БПК (Большой противолодочный корабль) = suuri sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä fregattia)

БТЩ (базовый тральщик) = perusmiinanraivaaja

МТЩ (морской тральщик) = miinanraivaaja (merialueet)

РТЩ (речные тральщик) = (pieni) jokimiinanravaaja (satamat, jokialueet, sisävesistö jne.)

ПЛА tai АПЛ (атомная подводная лодка) = ydinkäyttöinen sukellusvene

БДК (большой десантный корабль) = suuri maihinoususalus

ДКА (Десантный катер) = (pieni) maihinnousualus

СКР (сторожевой корабль) = vartiolaiva

МРК (малый ракетный корабль) pieni ohjusalus

РКА (ракетный катер) = ohjusvene

АКА (артиллерийский катер) = tykkivene

ASW-lyhenteellä (anti-submarine warfare) käännöksenä tarkoitetaan sukellusvenetorjuntaa ja -tuhontaa sekä kaikkea siihen liittyvää (противолодочный корабль).

Seuraavissa luvuissa sotilasyksikkösijainneissa on Poljarnyi (Полярный), Gadžijevo (Гаджиево) tai Snežnogorsk (Снежногорск) ovat kirjattuina riippumatta sotilasyksikön yksityiskohtaisemmasta sijainnista ko. alueella. Em. kolme paikkaa ovat suljettuja sotilaskaupunkeja Aleksandrovskin (Александровск) kaupunkipiirikunnassa (городской округ) Murmanskin alueella (Мурманская область). Aleksandrovskin kaupunkipiirikunta sijaitsee puolestaan Olenja Guban (Оленья Губа) merenlahdella, joka puolestaan liittyy läheisesti suurempaan Saitavuonoon (Saida Guba, Сайда-Губа) ja edelleen Kuolanvuonoon (Кольский залив). Gadžijevo (Гаджиево) oli aikaisemmin nimeltä Jagelnaja Guba (губа Ягельная). Gadžijevon historia tuntee myös nimet Skalistyi (Скалистый) ja Murmansk-130 (Мурманск-130), joista jälkimmäinen oli sotilaallinen koodinimi. Gadžijevo (Гаджиево) ja Olenja Guba (Оленья Губа) ovat paikkaniminä naimisissa keskenään.

Zapadnaja Litsa (Западная Лица) on puolestaan sukellusvenetukikohta-alue Murmanskin alueella (Мурманская област). Zapadnaja Litsa on Venäjän tärkein sukellusvenetukikohta, joka sijaitsee Zaozerskin (Заозёрск) suljetun kaupunkipiirikunnan alueella. Aikaisemmin Zaozersk tunnettiin nimellä Zapadnaja Litsa (Западная Лица) sekä peitenimillä Murmansk-150 (Мурманск-150) ja Severomorsk-7 (Североморск-7), jotka ovat sotilaallisia koodinimiä. Zapadnaja Litsan (Западная Лица) sukellusvenetukikohta sijaitsee siis Nerpitšjan vuonossa (губа Нерпичья). Suomessa puhutaan Litsanvuonosta, johon Läätsijoki eli Litsajoki (Западная Лица) laskee. Seuraavien lukujen sotilasyksikkösijainneissa kyseisellä alueella on kirjattuna Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

Laivaston alusluetteloiden yhteydessä olevat nettilinkitetyt numerotunnukset ovat alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnuksia. Esimerkiksi пр.956-merkintä (пр.956) on projekti 956 (проект 956). Projektinimellä on helpoin löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkkinä yksityiskohtaisista tiedoista projekti 1124M (Пр. 1124М) ja projekti 1124MU-31 (пр. 1124МУ-31): Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед. Venäläiset rakastavat projekteja.

Venäläinen Kommersant-lehti julkaisi 25.2.2008 kattavan luettelon Venäjän laivastojen aluksista otsikolla ”Весь российский флот” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän laivasto kokonaisuudessaan”) (Kommersant 25.2.2008 -1 ja Kommersant 25.2.2008 -2). Lehteä syytettiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta, vaikka kaikki tieto oli koottu julkisista lähteistä palasia yhdistelemällä. Tuon jälkeen ei kattavaa luetteloa päivityksenä kulloisesta Venäjän laivaston koosta ei ole julkaistu. Paras Venäjän sota-aluksista kertova sivusto on mielestäni Russianships.info, jonka mukaan Pohjoisella laivastolla olisi tällä hetkellä 79 alusta (vuonna 2008 oli 78 alusta), kun minä pääsin 81 alukseen (mm. peruskorjauksessa olleiden alusten käyttöönotto). Suuruusluokka on siis joka tapauksessa 80 alusta.

                                                                                  ****

OSK Sever (ОСК Север), sotilasyksiköt

Pohjoinen laivasto (Северного Флота, Сф ВМФ России), sotilasyksiköt:

11. sukellusvenelaivue (11-я эскадра подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область), johon kuuluvat 7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область) ja 11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область).

12. sukellusvenelaivue (12-я эскадра подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область), jossa on mukana 24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область),  31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область) ja 18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица Мурманская область).

43. ohjuslaivadivisioona, sotilasyksikkö 20475 (43-я дивизия ракетных кораблей, в/ч 20475), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

29. erillinen sukellusvene-erikoisjoukkojen prikaati, sotilasyksikkö 13090 (29-я отдельная бригада подводных лодок особого назначения, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

121. maihinnousualusten prikaati, sotilasyksikkö 36045 (121-я бригада десантных кораблей, в/ч 36045), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

161. sukellusveneprikaati, sotilasyksikkö 36021 (161-я бригада подводных лодок, в/ч 36021), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

7. vesialueiden alusvartioprikaati, sotilasyksikkö 90829 (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района, в/ч 90829), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област), johon kuuluvat 108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

5. miinanraivaajaprikaati (5-я бригада тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область), johon kuuluvat 83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

51. tiedustelualusten divisioona (51-й дивизион разведывательных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

81. apualusten prikaati (81-я бригада судов обеспечения), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

88. pelastusalusten prikaati (88-я бригада спасательных судов), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

61. erillinen merijalkaväkiprikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

924. erillinen meriohjusilmarykmentti (924-й гвардейский отдельный морской ракетоносный авиаполк), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская област).

279. erillinen merialustaistelun ilmarykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиаполк) Severomorsk-3-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

830. erillinen sukellusvenetorjunnan helikopterirykmentti (830-й отдельный корабельный противолодочный вертолетный полк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

403. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (403-й отдельный смешанный авиаполк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

73. erillinen pitkänmatkan sukellusvenetorjuntailmalaivue (73-я отдельная противолодочная авиаэскадрилья дальнего действия), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

536. erillinen rannikkotykistöprikaati (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада) Snežnogorsk, Murmanskin alue (Снежногорск, Мурманская област).

215. erillinen elektronisen sodankäynnin rykmentti (215-й отдельный полк радиоэлектронной борьбы), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

Vienanmeren merivoimien tukikohta (Беломорская военно-морская база), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), johon kuuluvat 43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), 16. alusten rakentamis- ja korjausprikaati, (16-я бригада строящихся и ремонтируемых кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область), 45. valtiollinen meriharjoituskeskusalue (45-й Государственный центральный морской полигон), Nenoksa (Nyonoksa), Arkangelin alue (Ненокса, Архангельская область) ja 339. erillinen sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaati, sotilasyksikkö 95420 (339-я отдельная бригада строящихся и ремонтируемых подводных лодок, в/ч 95420), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

14. sukellusvenetorjuntaprikaati, sotilasyksikkö 20546 (14-я бригада противолодочных кораблей, в/ч 20546), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

566. satamahenkilöstöyksikkö, sotilasyksikkö 77360 (566 отряд судов обеспечения, Северного флота, в/ч 77360), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

44. apualusten ryhmä (44-я группа судов обеспечения), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

41. hydrografisen toimintojen piiri (41-й район гидрографической службы), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

83. hydrografisten alusten ryhmä (83-я группа гидрографических судов), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

518. tiedustelualusdivisioona, sotilasyksikkö 20524 (518-й дивизион разведывательных кораблей, в/ч 20524), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

601. erillinen hydrografisten alusten divisioona (601-й отдельный дивизион гидрографических судов), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

86. etsintä- ja pelastustoiminnan ryhmä (86-й аварийно-спасательный отряд управления поисковых и аварийно-спасательных работ), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

160. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot, sotilasyksikkö 09619 (160-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами, в/ч 09619), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

140. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (140-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская област).

269. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (269-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская област).

152. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (152-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

142. taktinen ryhmä (142-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

143. taktinen ryhmä (143-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

144. taktinen ryhmä (144-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

Pohjoisen laivaston rannikkojoukot (Береговые Войска СФ, БВ ВМФ)

186. erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134 (186-й отдельный центр радиоэлектронной борьбы, в/ч 60134), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

516. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 40630 (516-й узел связи, в/ч 40630), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

180. erillinen merenkulkutekninen pataljoona, sotilasyksikkö 36085 (180-й отдельный морской дорожный инженерный батальон, в/ч 36085), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

3805. integroitu materiaalitekninen tukikohta (3805-я комплексная база материально-технического обеспечения, МТО, в/ч 96143), - (ei sijaintia).

420. erikoiskohteiden tiedusteluyksikkö, sotilasyksikkö 40145 (420-й разведывательный центр специального назначения разведки, в/ч 40145), Zverosovhoz, Kuola (kaupunki), Murmanskin alue (Зверосовхоз, Кола, Мурманская област).

61. Kirkkoniemen merijalkaväen Punaprikaati, sotilasyksikkö 38643 (61-я киркенесская краснознамённая бригада морской пехоты, в/ч 38643), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

536. erillinen rannikko-ohjusprikaati, sotilasyksikkö 10544 (536-я отдельная береговая ракетная бригада, в/ч 10544), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

Arktiset joukot (Арктические войска)

14. armeijakunta (14-й армейский корпус), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

80. erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati, sotilasyksikkö 34667 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), Alakurtti, Murmanskin alue (Алакуртти, Мурманская область).

200. erillinen petsamolainen moottoroitu Kutuzovin prikaati, sotilasyksikkö 08275 (200-я отдельная мотострелковая Печенгская ордена Кутузова бригада, в/ч 08275), Petsamo, Korzunovo, Ylä- ja Alaluostari, Murmanskin alue (Печенга, Корзуново, Верхнее и Нижнее Луостари, Мурманская область).

Arktiset ryhmät (Арктические группы)

99. taktinen ryhmä, sotilasyksikkö 74777 (99-я тактическая группа СФ, в/ч 74777), Novosibirskin saaristo, Kotelnyin saari/Kattilassaari, Bulunskin alue, Sahan tasavalta/Jakutia (архипелаг Новосибирских островов, остров Котельный, Булунский район, Республика Саха/Якутия).

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Novaya Zemljan saaristo, Rogatševo/ Rogachevo/Rogachvo/Rogatschovo, Arkangelin alue (архипелаг Новая Земля, Рогачево, Архангельская область), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo), Alexandran maa (saari) (архипелаг Земля Франца-Иосифа, остров Земля Александры), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Severnaja Zemljan saaristo, Srednijin saari (архипелаг Северная Земля, остров Средний), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

Pohjoisen laivaston ilmavoimat (Морская авиация СФ, МА ВМФ России)

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк), - (ei virallista paikkamääritystä, tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen käyttöön).

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti, toisella nimellä Neuvostoliiton sankari B. F. Safonov hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова), Severomorsk-3 -lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы), Ostafjevo, Novomoskovskin hallintopiiri, Moskova, Moskovan alue (Остафьево, Новомосковский административный округ, Москва, Московская область).

45. ilma-armeijan ilmavoima- ja ilmatorjuntajoukot (45-я армия ВВС и ПВО, 45 А ВКС)

1. ilmapuolustusyksikkö, sotilasyksikkö 03119 (1-я дивизия ПВО, в/ч 03119), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область) jakautuen:

531. erillinen Nevelsko-Berlinskin-ohjustojuntarykmentti Lenin Punalipun, Suvorovin ja Bohdan H’melnytskyin kunniaksi, sotilasyksikkö 70148 (531-й гвардейский зенитный ракетный Невельско-Берлинский ордена Ленина Краснознаменный орденов Суворова и Богдан а Хмельницкого полк, в/ч 70148), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

583. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punalipun kunniaksi, sotilasyksikkö 36226 (583-й зенитный ракетный Краснознамённый полк, в/ч 36226), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская область).

1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi, sotilasyksikkö 92485 (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк, в/ч 92485), Severodvinsk, Argangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

332. viestirykmentti, sotilasyksikkö 21514 (332-й радиотехнический полк, в/ч 21514), Arkangeli, Arkangelin alue (Архангельск, Архангельская область).

331. viestirykmentti, sotilasyksikkö 36138 (331-й радиотехнический полк, в/ч 36138), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

223. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 03122 (223-й узел связи, в/ч 03122), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

1539. erillinen radiolähetin pataljoona, sotilasyksikkö 03777 (1539-й отдельный радиорелейный батальон, в/ч 03777), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

877. ilmasuuntausasema, sotilasyksikkö 92603 (877-й пункт наведения авиации, в/ч 92603), Zapoljarnyi, Murmanskin alue (Заполярный, Мурманская область).

Lisäksi em. 1. ilmapuolustusyksikköön kuuluvien lisäksi:

33. ilmatorjuntaohjusrykmentti (33-й зенитный ракетный полк), Rogatševo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue (Рогачево, Новая Земля, Архангельская область).

98. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (98-й отдельный смешанный авиационный полк), Montšegorsk, Murmanskin alue (Мончегорск, Мурманская область). 

Edellä esitetyn lisäksi vuosien 2015-2010 varustelukaudella vuoden 2015 suunnitelmissa oli erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi joukkojen kouluttamiseksi arktisella alueella, mutta keskus ei ole vielä toteutunut. Vuoden 2017 asiakirjoissa erityisosaamiskeskuksen sijaintipaikkana oli Nižnevartovsk (Нижневартовск).

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston lennostosotilasyksikköjen koot sotilasyksiköittäin

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк): 24 kpl Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ). Rykmentti on muodostettu Etelä-Venäjän Jeiskin kaupungissa (Ейск) olevassa 859. laivaston lentohenkilökunnan harjoittelu- ja uudelleenkoulutuskeskuksessa (859-й Центр боевой подготовки и переучивания летного состава Морской Авиации ВМФ). Hävittäjärykmentti tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen (Admiral Kuznetsov, Адмирал Флота Советского Союза Кузнецов) käyttöön.

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк) имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова): kaksi laivuetta (yhteensä 22 kpl ilma-aluksia) Suhoi Su-33 -hävittäjiä (Suhoi Su-33, Су-33), 1 laivue (yhteensä 4 ilma-alusta) Suhoi Su-25 -hävittäjiä (Suhoi Su-25, Су-25УТГ), 1 laivue Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база): 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-12), 4 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26),  2 kpl Iljušin Il-18 -kuljetuskoneita (Iljušin Il-18, Ил-18), 8 kpl Iljušin Il-38 -merikaukotiedustelukoneita (Iljušin Il-38 , Ил-38), 34  kpl Kamov Ka-27/Ka-29/Ka-32 -sukellusvene- ja pinta-alustorjunta helikoptereita ja kuljetushelikoptereita (Kamov Ka-27, Ка-27/Ка-29 /Ка-32), 2 kpl Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria (MilMi-8, Ми-8).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы): 12 kpl Tupolev Tu-142- strategista tiedustelu- ja pommikonetta (Tupolev Tu-142, Ту-142).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы): 7 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26), 8 kpl Antonov An-72 -kuljetuskoneita (Antonov An-72, Ан-72), 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-122), 1 kpl Antonov An-140-100 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-140, Ан-140-100).

                                                                                  ****

Venäjän arktisen alueen sotilaslentokentät ja niiden tämänhetkiset rakentamissuunnitelmat

Venäjän arktisella alueella on yhteensä 73 lentokenttää, joista 12 on Pohjoisen jäämeren reittien rannikolla. Nuo 12 lentokenttää ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Varandej (Варандей), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Bovanenkovo (Бованенково), Sabetta (Сабетта), Dikson (Диксон), Hatanga (Хатанга), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек).

Venäjä aloittikin kahdeksan lentokentän rakennustyöt liikenneministeriön alaisuudessa, mutta tänä vuonna liikenneministeri Maksim Sokolovin (Максим Соколов) mukaan arktisten lentokenttien jälleenrakentaminen joudutaan jäädyttämään budjettileikkausten vuoksi (Izvestia 27.3.2017), millä on vaikutusta myös sotilaspuolen lentokenttätoimintaan. Venäjällä useat arktiset lentokentät ovat sekä siviili- että sotilaslentokenttä toiminnassa, joten puolustusministeriö investoi myös lentokenttien infrastruktuuriin. Osa kentistä on siis sekä siviili- että sotilaskäytössä.

Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan suunniteltujen kahdentoista sijasta vain kahdeksan kaukaista pohjoista lentoasemaa uudistetaan jo päätetysti. Nuo kahdeksan asemaa ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Dikson (Диксон), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек). Venäjän budjettivaikeuksien johdosta nyt suunnitellaan ensivaiheessa vain Tiksin (Тикси) ja Tšokurdahin (Чокурдах) lentokenttien jälleenrakentamista ja noille Jakutian pohjoisosassa sijaitseville kentille ovat jo rahat budjetissa.

Puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 2014 julkaistun vuosia 2015-2020 koskevan varustelukauden ohjelman mukaan Venäjällä oli tarkoitus ottaa käyttöön Arktisella alueella 13 uutta tai uudistettua sotilaslentokenttää ja 10 uutta tutka-aluetta (tutkayksikköä) vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa osa lentokentistä on siis vanhoja, joita kunnostetaan.

Venäjä ilmoitti jo noin vuosi sitten, että sillä olisi kymmenen kenttää ilmavoimien käytössä tai valmistumassa. Ilmeisemmin Venäjä ilmoituksen perusteella Suomen Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg tviittasi noista kentistä jo 13.1.2017, mutta tosiasiallisesti projekti ei vielä ole valmis.

Venäjällä on hieman tapaa ilmoittaa sotilaallinen työ valmiiksi siinä vaiheessa, kun se vielä on vain paperilla tai rakenteilla. Venäjällä tuo pätee myös uusien ohjusten toimittamiseen, joiden suhteen ennakoidaan tulevia sijoituksia jo valmiina sijoituksina.

Vuoden 2021 loppuun asti puolustusministeriö toteuttaa rakennustöitä neljällä lentokentällä, jotka ovat Vorkuta (Воркута), Tiksi (Тикси), Anadyr (Анадырь) ja Norilskin/Alykelin lentokenttä (Алыкель/Норильск).

Kaksi kenttää valmistui viime vuodenvaihteen tienoilla, jotka ovat Nagurskaja, Frans Joosefin maan saari (Нагурское, Земля Франца-Иосифа) ja Temp, Kotelyn saari (Темп, Котельный). Työt jatkuvat vielä kahdella lentokentällä, jotka ovat Rogachevo, Novaja Zemlja (Рогачево, Новая Земля) ja Narjan-Mar (Нарьян-Мар).

Kaksi kenttää ja tukikohtarakennuksia ovat rakenteilla aivan pohjoisilla saarilla, nämä kohteet ovat Wrangelinsaari (Остров Врангеля) ja Cape Otto Schmidt, Severnaja Zemljan saaristo (Мыс Отто Шмидта, Северная Земля). Syrjäisen sijainnin vuoksi Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt ovat vaikeita saarirakennuskohteita.

Nuo ovat ne kymmenen sotilaskäytössä olevaa kenttää, joista Venäjä on informoinut viime vuoden vaihteessa.

Lisäksi uudistetaan kahta Murmanskin sotilaslentokenttää, jotka ovat Severomorsk-1 ja Severomorsk-2 (Североморск-1 и Североморск-2).

Lisäksi puolustusministeriö ja venäläislehdistö ovat maininneet eri yhteyksissä korjattavaksi myös lentokentät, jotka ovat Amderma (Амдерма), Arkangelin lentoasema, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Dikson (Диксон) ja Pevek (Певек). Noita lentokenttiä koskevat maininnat ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Tutka-asemat ja lennonohjausjärjestelmä yksiköt (пункты наведения авиации) on Venäjällä tarkoitus sijoittaa kolmeen eri paikkaan, jotka ovat Aleksandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo) (Земли Александры, архипелаг Франца-Иосифа), Novaja Zemlja (Новая Земля) ja Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt (острове Врангеля и Мыс Отто Шмидта). Nuo ovat myös lentokenttien rakentamiskohteita. Kuva 6 on Frans Joosefin maan Alexandran maalta.

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston alukset sotilasyksiköittäin

Pohjoisella laivastolla on tällä hetkellä yhteensä ohessa 81 luetteloitua sota-alusta. Rakenteilla olevia uusia aluksia, jotka joko korvaavat vanhoja tai lisäävät vahvuutta, ei tähän ole luetteloitu.

43. ohjuslaivadivisioona (43-я дивизия ракетных кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область): lentotukialus Admiral Kuznetsov (ТАВКР "Адмирал Кузнецов", пр.11435), Pjotr Veliki (ТАРКР "Пётр Великий", пр.11442), Admiral Nakhimov (ТАРКР "Адмирал Нахимов", пр.11442), Marshal Ustinov (РКР "Маршал Устинов", пр.1164), Admiral Ušakov (ЭМ "Адмирал Ушаков", пр.956), Gremjaštši  (Эскадренные миноносцы "Гремящий", пр. 956/Э/ЭМ), Rastoropni (Эскадренные миноносцы "Расторопный", пр. 956/Э/ЭМ).

270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област):  Montšegorsk (МПК "Мончегорск", пр.1124М), в ремонте), Snežnogorsk (МПК "Снежногорск", пр.1124М), Brest (МПК-194 "Брест", пр.1124М), Junga (МПК "Юнга", пр.1124М). 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aisberg (МРК "Айсберг", пр.12341), Nakat (МРК "Накат", пр.12347), Passvet (МРК "Рассвет", пр.12341). Nakat (МРК "Накат", пр.12347) on ainoa kyseisen laivasarjan alus, joka on varustettu Oniks-ohjuksilla (Оникс). 108. pienohjusaluksien divisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Admiral Levtšenko (БПК "Адмирал Левченко", пр.1155), Admiral Tšabanenko (БПК "Адмирал Чабаненко", пр.11551), Vice-Adrimal Kulakov (БПК "Вице-адмирал Кулаков", пр.1155), Severomorsk (БПК "Североморск", пр.1155), Admiral Harlamov (БПК "Адмирал Харламов", пр.1155). Joissakin lähteissä kyseiset alukset on kirjattu myös 14. sukellusvenetorjuntaprikaatille (14-я бригада противолодочных кораблей).

121. maihinnousualusten prikaati (121-я бригада десантных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aleksander Otrakovski (БДК "Александр Отраковский", пр.775), Georgi Pobedonosets (БДК "Георгий Победоносец", пр.775/II), Kondopoga (БДК "Кондопога", пр.775 ja Olenegorski gornjak (БДК "Оленегорский горняк", пр.775). Prikaatiin myös kuulunut Mitrofan Moskalenko (БДК ”Митрофан Москаленко”, пр.1174) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2014.

Lisäksi Pohjoisella laivastolla on pienempinä maihinnousualuksina D-464 (ДКА ”Д-464”, пр.1176), D-148 (ДКА ”Д-148”, пр.1176), D-182 (ДКА ”Д-182”, пр.1176) ja Nikolai Rubtsov (ДКА ”Николай Рубцов”), mutta niiden sotilasyksiköstä ei ole varmaa tietoa (kuuluvat kenties 121. maihinnousualusten prikaatiin).

161. sukellusveneprikaati (161-я бригада подводных лодок), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область): Vladikavkaz (ДПЛ Б-459 "Владикавказ",пр.877), Kaluga (ДПЛ Б-800 "Калуга", пр.877), Lipetsk (ДПЛ Б-177 "Липецк", пр.877), Magnitogorsk (ДПЛ Б-471 "Магнитогорск", пр.877), Novosibirsk (ДПЛ К-407 "Новосибирск", пр.667БДРМ), Sarov (ДПЛ Б-90 "Саров", пр.20120), Jaroslavl (ДПЛ Б-808 "Ярославль", пр.877) ja Sankt-Petersburg (ДПЛ Б-585 ”Санкт-Петербург”, пр.677). Prikaatiin myös kuulunut Vologda (ДПЛ Б-402 "Вологда”, пр.877) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2016.

7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область): Kostroma (ПЛА Б-276 "Кострома", пр.945), Nižni Novgorod (ПЛА Б-534 "Нижний Новгород", пр.945А), Pskov (ПЛА Б-336 "Псков", пр.945А), Daniel Moskoviski (ПЛА Б-414 "Даниил Московский", пр.671РТМК), Tambov (ПЛА Б-448 "Тамбов",пр.671РТМК) ja Karp (ПЛА Б-239 ”Карп”, пр.945). 7. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):  Elnja (БТЩ "Ельня”, пр.1265), Poljarni (БТЩ "Полярный", пр.1265), Solovetski junga (БТЩ БТ-111 "Соловецкий юнга", пр.1265),  Kolomna (БТЩ "Коломна", пр.1265), Jadrin (БТЩ "Ядрин", пр.1265), Kotelnitš (БТЩ "Котельнич", пр.1265). 83. perusmiinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Vladimir Gumanenko (МТЩ "Владимир Гуманенко", пр.12660), Komendor (МТЩ "Комендор", пр.266М), Mašinist (МТЩ "Машинист", пр.266М). 42. miinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область): Voronež (ПЛАРК К-119 "Воронеж", пр.949А), Orjol (ПЛАРК К-266 "Орёл", пр.949А), Smolensk (ПЛАРК К-410 "Смоленск", пр.949А), Obnisk (ПЛА Б-138 "Обнинск", пр.671РТМК) ja Severodvisk (ПЛАРК К-560 ”Северодвинск”, пр.885). Divisioonaan kuulunut Petrozavodsk (ПЛА Б-388 "Петрозаводск", пр.671РТМК) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2015. 11. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Dimitri Donskoi (ПЛАРБ ТК-208 "Дмитрий Донской", пр.941УМ). Divisioonaan kuuluneet Arkangelsk (ПЛАРБ ТК-17 "Архангельск", Проект 941, в резерве) ja Severstal (ПЛАРБ ТК-20 "Северсталь", Проект 941) on poistettu lopullisesti käytöstä. 18. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область):  Vepr (ПЛА К-157 "Вепрь", пр.971), Volk (ПЛА К-461 "Волк", пр.971), Gepard (ПЛА К-335 "Гепард", пр.971), Leopard (ПЛА К-328 "Леопард", пр.971), Pantera (ПЛА К-317 "Пантера", пр.971) ja Tigr (ПЛА К-154 "Тигр", пр.971). 24. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Brjansk (ПЛАРБ К-117 "Брянск", пр.667БДРМ), Verhotyre (ПЛАРБ К-51 "Верхотурье", пр.667БДРМ), Ekaterinburg (ПЛАРБ К-84 "Екатеринбург", пр.667БДРМ), Kaleria (ПЛАРБ К-18 "Карелия", пр.667БДРМ), Novomoskovsk  (ПЛАРБ К-407 "Новомосковск", пр.667БДРМ), Tula (ПЛАРБ К-114 "Тула", пр.667БДРМ) ja Juri Dolgoruki (ПЛАРБ К-535 ”Юрий Долгорукий”, пр.955). Rjazan (ПЛАРБ К-44 "Рязань", пр.667БДРМ) on otettu helmikuussa 2017 uudelleen käyttöön uudistamistyön jälkeen. Lisäksi on joissakin lähteissä vielä Borisoglebsk (ПЛАРБ К-496 "Борисоглебск" пр.667БДРМ), joka on poistettu käytöstä vuonna 2006 (romutus). 31. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

29. erillinen sukellusveneprikaati (29-я отдельная бригада подводных лодок, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): AS-13 Kašalot (ПЛАСН АС-13 "Кашалот", пр.1910), AS-15 Kašalot (ПЛАСН АС-15 "Кашалот", пр.1910), AS-31 Kašalot (ПЛАСН АС-31 "Кашалот", пр.1910), AS-21 Paltus (ПЛАСН АС-21 "Палтус",пр.18511), AS-23 Paltus (ПЛАСН АС-23 "Палтус", пр.1851), AS-35 Paltus (ПЛАСН АС-35 "Палтус", пр.18511), AS-35 Kašalot (ПЛАСН АС-33 "Кашалот", пр.1910) ja Podmoskove (ПЛАСН БС-64 ”Подмосковье”, пр.09787). Korjattavana oleva alus on Orenburg (ПЛАСН БС-136 (КС-129) "Оренбург", пр.09786).

29. erillisen sukellusveneprikaatin sukellusveneet kykenevät syväsukellukseen 3 kilometristä aina jopa 6 kilometriin. Sukellusveneen tehtävä on merenalaisen infrastruktuurin ja erityisesti tietoliikennekaapelien tuhoaminen. Nämä alukset ovat niitä, jotka Nato on havainnut viime aikoina Pohjois-Atlantilla läntisten merikaapelien lähettyvillä (The Washington Post 22.1.2.2017).

43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Murmanskin alue (Северодвинск, Мурманская область): Onega (МПК "Онега", пр.1124М) ja Narjan-Mar (МПК "Нарьян-Мар", пр.1124М). MT-434 on korjattavana (”МТ-434”, пр.1332, в ремонте).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni tykkivene AK-388 (АКА ”АК-388”, пр.1400М), jollaiset ovat yleensä kuuluneet erillisiin rajavalvonta-alusten prikaateihin (отдельная бригада пограничных сторожевых кораблей). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle AK-388-tykkivene olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Severomorskin satama, laituri 11 (Североморск, Причал №11).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni miinanraivaaja RT-236 (РТЩ ”РТ-236”, пр.1258Э). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle RT-236-miinanraivaaja olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Arkangeli (Архангельск).

                                                                                  ****

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (Asiakirja).

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, - (Asiakirja).

Venäjän federaation sotilasdoktriini 2010 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (Asiakirja).

 Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, - (Asiakirja).

Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, Стратегия развития Арктической зоны Российской Федерации и обеспечения национальной безопасности на период до 2020 года, 13.5.2015 (Asiakirja).

 

]]>
1 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle#comments Arktinen alue Euroopan turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Mon, 15 Jan 2018 18:39:05 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle
Jääkarhun arktinen ulottuvuus http://margaretablafield.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240886-jaakarhun-arktinen-ulottuvuus <p>Kun Suomesta tuli Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa muistui mieleeni, että olin kirjoittanut joskus jonkun blogin&nbsp; ainakin Tamperelaiseen. Sieltä on kuitenkin blogini poistettu, minulle mitään ilmoittamatta,&nbsp; toimituskunnan vaihtuessa.</p><p>Nyt hävinnyt blogi löytyi, ystävän avulla, internetin itselleni aika salatulta taivaalta.</p><p>Kirjoitukseni on julkaistu Tamperelaisen nettilehdessä 31.10.2013</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Onko jääkarhulla mitään oikeuksia?</strong></p><p><br />Helsingin kirjamessuilla viime lauantaina vieraili ulkoministeri Erkki Tuomioja keskustelemassa ilmestyneen kirjan Arktinen kutsuu perustalta pohjoisnapaa ympäröivän alueen &ldquo;hyödyntämisestä&rdquo;, eli luonnon ottamisesta kaupalliseen käyttöön, kun pohjoisnapaa ympäröivä napajääpeite on alkanut ilmastonmuutoksen takia sulamaan ja siten avautuu uusia kulkuväyliä ihmisten kuljettaa luonnonvaroja Jäämeren rannoilta ja käyttää lyhyempää pohjoista reittiä Beringin salmen kautta kuljetuksille maapallon toiselle puolelle.<br />Muina keskustelijoina olivat Suomen arktinen suurlähettiläs Hannu Halinen ja Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä.</p><p>Suurlähetteliäs avasi keskustelun julistamalla , että arktisen alueen hyödyntäminin on täysin mahdollista ja samalla voi varjella herkkää luontoa vahingoilta ja ottaa huomioon arktisten alueiden asukkaita ja heidän oikeutensa harjoittaa elinkeinojaan. Hänelle oli ennen kaikkea tärkeätä, että Suomi rynnii mukaan näille luonnonvarojen hyödyntämismarkkinoille ja osallistuu mahdollisuuksien mukaan Venäjän jo aloittamalle ryöstöretkelle (huom. sanavalinta omani)<br />Ulkoministeri Tuomioja korosti puolestaan, että kansainväliset keskustelut diplomaattitasolla ovat kesken, ja neuvoteltu on ja neuvottellaan edelleen jne.<br />Jäämeren rannikkomaat Venäjä ja Norja ovat päässeet pitkällisten ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopimukseen vaikka se ei mitenkään ollut helppoa.</p><p><br />Voin hyvin kuvitella, että vaikeuksia on ollut; Norja Nato-maana jäämeren vuonon pohjukassa sijatsevan tukikohdan mahdolliset ontoksi kaiverrettuun tunturiin sijoitet ohjusten suuntaukset voi vain arvailla. Venäjän puolen sotilastukikohdista minulla ei ole minkäänlaisia havaintoja, koska en ole edes siellä käynyt.</p><p><br />Ulkoministerikin piti kuitenkin mahdollisena että luontoa tuhoavilta katastroofeilta voi välttyä ja niiden ehkäisemiseksi on tehtävä mitä voidaan.<br />Hän ei kuitenkaan puhkunut intoa, niin kuin arktinen lähettiläs, jonka tehtävä on ilmeisesti edistää Suomen pääsyä mukaan saalinjaolle Jäämeren apajille, vaan vaikutti hieman alistuneelta taphtuneeseen tosiasiaan, kun Venäjä on pystyttänyt jo ensimmäisen öljynporauslauttansa Jäämerelle ihan omin luvin tai ehkä Norjankin suostumuksen saaneena.<br />Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Heikkilä korosti, että arktisten alueiden kansojen oikeudet on turvattava ja heidän mielipiteitä on kyseltykin.<br />Hänen mielestä vähän yllättäen, joku kansa olikin innostunut mahdollisuudesta saada jonkun osuuden saaliinjaosta.</p><p>Vielä on kuitenkin paljon hyödyntämisongelmia ratkaisamatta .</p><p>Arktinen vastuuvirkamies piti rautatien rakentamista Suomen kautta Jäämerelle yleiseurooppalaisena intressinä .<br />Konsensensukseen on vielä neuvotteluilla päästävä ja yhteinen tahtotilakin saavutettava - mitä sillä sitten tarkoitetaan, en tiedä.<br />Kansainvälisen merioikeuden kiistakysymyksetkin voidaan neuvottelemalla ratkaista.</p><p><br />Kaikki on siis niin kivasti kuin olla ja voi!?<br />Entä mitä sanoo sulavilla jäälautoille riutuneina tallustavat jääkarhut , keskenään keskustelevat valaat, kaikki Jäämeren arvokkat kalat ja muut ihmeelliset otukset ja linnut jota kallioluodoilla pesivät.<br />Ja kaikki arktisten alueiden kauniit ja arat kasvit jotka puhkeavat loistamaan lyhyenä valoisina yöttämänä kasvukautenaan.</p><p>Heillä ei ole puheoikeutta kun ihmishirviö tunkeutuu heidän reviirillään. Häikäilemättä valloittaen asuinsijan jonka Luoja ja Luonto heille lahjoitti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Suomesta tuli Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa muistui mieleeni, että olin kirjoittanut joskus jonkun blogin  ainakin Tamperelaiseen. Sieltä on kuitenkin blogini poistettu, minulle mitään ilmoittamatta,  toimituskunnan vaihtuessa.

Nyt hävinnyt blogi löytyi, ystävän avulla, internetin itselleni aika salatulta taivaalta.

Kirjoitukseni on julkaistu Tamperelaisen nettilehdessä 31.10.2013

 

Onko jääkarhulla mitään oikeuksia?


Helsingin kirjamessuilla viime lauantaina vieraili ulkoministeri Erkki Tuomioja keskustelemassa ilmestyneen kirjan Arktinen kutsuu perustalta pohjoisnapaa ympäröivän alueen “hyödyntämisestä”, eli luonnon ottamisesta kaupalliseen käyttöön, kun pohjoisnapaa ympäröivä napajääpeite on alkanut ilmastonmuutoksen takia sulamaan ja siten avautuu uusia kulkuväyliä ihmisten kuljettaa luonnonvaroja Jäämeren rannoilta ja käyttää lyhyempää pohjoista reittiä Beringin salmen kautta kuljetuksille maapallon toiselle puolelle.
Muina keskustelijoina olivat Suomen arktinen suurlähettiläs Hannu Halinen ja Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä.

Suurlähetteliäs avasi keskustelun julistamalla , että arktisen alueen hyödyntäminin on täysin mahdollista ja samalla voi varjella herkkää luontoa vahingoilta ja ottaa huomioon arktisten alueiden asukkaita ja heidän oikeutensa harjoittaa elinkeinojaan. Hänelle oli ennen kaikkea tärkeätä, että Suomi rynnii mukaan näille luonnonvarojen hyödyntämismarkkinoille ja osallistuu mahdollisuuksien mukaan Venäjän jo aloittamalle ryöstöretkelle (huom. sanavalinta omani)
Ulkoministeri Tuomioja korosti puolestaan, että kansainväliset keskustelut diplomaattitasolla ovat kesken, ja neuvoteltu on ja neuvottellaan edelleen jne.
Jäämeren rannikkomaat Venäjä ja Norja ovat päässeet pitkällisten ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopimukseen vaikka se ei mitenkään ollut helppoa.


Voin hyvin kuvitella, että vaikeuksia on ollut; Norja Nato-maana jäämeren vuonon pohjukassa sijatsevan tukikohdan mahdolliset ontoksi kaiverrettuun tunturiin sijoitet ohjusten suuntaukset voi vain arvailla. Venäjän puolen sotilastukikohdista minulla ei ole minkäänlaisia havaintoja, koska en ole edes siellä käynyt.


Ulkoministerikin piti kuitenkin mahdollisena että luontoa tuhoavilta katastroofeilta voi välttyä ja niiden ehkäisemiseksi on tehtävä mitä voidaan.
Hän ei kuitenkaan puhkunut intoa, niin kuin arktinen lähettiläs, jonka tehtävä on ilmeisesti edistää Suomen pääsyä mukaan saalinjaolle Jäämeren apajille, vaan vaikutti hieman alistuneelta taphtuneeseen tosiasiaan, kun Venäjä on pystyttänyt jo ensimmäisen öljynporauslauttansa Jäämerelle ihan omin luvin tai ehkä Norjankin suostumuksen saaneena.
Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Heikkilä korosti, että arktisten alueiden kansojen oikeudet on turvattava ja heidän mielipiteitä on kyseltykin.
Hänen mielestä vähän yllättäen, joku kansa olikin innostunut mahdollisuudesta saada jonkun osuuden saaliinjaosta.

Vielä on kuitenkin paljon hyödyntämisongelmia ratkaisamatta .

Arktinen vastuuvirkamies piti rautatien rakentamista Suomen kautta Jäämerelle yleiseurooppalaisena intressinä .
Konsensensukseen on vielä neuvotteluilla päästävä ja yhteinen tahtotilakin saavutettava - mitä sillä sitten tarkoitetaan, en tiedä.
Kansainvälisen merioikeuden kiistakysymyksetkin voidaan neuvottelemalla ratkaista.


Kaikki on siis niin kivasti kuin olla ja voi!?
Entä mitä sanoo sulavilla jäälautoille riutuneina tallustavat jääkarhut , keskenään keskustelevat valaat, kaikki Jäämeren arvokkat kalat ja muut ihmeelliset otukset ja linnut jota kallioluodoilla pesivät.
Ja kaikki arktisten alueiden kauniit ja arat kasvit jotka puhkeavat loistamaan lyhyenä valoisina yöttämänä kasvukautenaan.

Heillä ei ole puheoikeutta kun ihmishirviö tunkeutuu heidän reviirillään. Häikäilemättä valloittaen asuinsijan jonka Luoja ja Luonto heille lahjoitti.

]]>
2 http://margaretablafield.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240886-jaakarhun-arktinen-ulottuvuus#comments Arktinen alue Arktinen neuvosto Luonnon oikeus Luonnonsuojelu Fri, 04 Aug 2017 06:11:35 +0000 Margareta Blåfield http://margaretablafield.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240886-jaakarhun-arktinen-ulottuvuus
Merijää kasvaa - media hiiren hiljaa asiasta http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238348-merijaa-kasvaa-media-hiiren-hiljaa-asiasta Arktinen alue olisi pitänyt ennusteiden mukaan olla kesällä jäätön, nyt on ennuste 7 milj. km² alimmillaan, eli Arktiksen merijää on palautunut pitkäaikaiseen keskiarvolukemaan. <a href="https://sunshinehours.net/" title="https://sunshinehours.net/">https://sunshinehours.net/</a> Antarktinen merijää kasvaa ennusteen mukaan jälleen normaalisti. Kts. yllä olevasta linkistä. Näistäkin asioista on suhteellisen vaikea saada totuuden mukaista tietoa, kun media jauhaa vuosien takaisia asioita ja kiinnostuksen kohteena nyt näyttää olevan suurehkon jäälautan irtoaminen Antarktisen kyljestä. Niitä aina ajoittain irtoaa, nyt alueella on poikkeuksellisen kylmää, joten irtoaminen saattaa viivästyä.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 8 http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238348-merijaa-kasvaa-media-hiiren-hiljaa-asiasta#comments Antarktis Arktinen alue Ennustaminen Mon, 12 Jun 2017 04:48:20 +0000 Jouni Aro http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238348-merijaa-kasvaa-media-hiiren-hiljaa-asiasta Suomen historiallinen tilaisuus http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236464-suomen-historiallinen-tilaisuus <p>Suomi aloittaa 11. toukokuuta kaksivuotisen kauden Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana. Puheenjohtajuus osuu koko arktisen alueen tulevaisuuden kannalta erittäin kriittiseen vaiheeseen. Liioittelematta voidaan sanoa, että tänä aikana tehdyt valinnat heijastuvat merkittävästi koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Toinen asia on, näkeekö poliittinen johtomme vastuunsa oikeissa mittasuhteissa.</p><p><em>Ongelma ja sen ratkaisijat</em></p><p>Viikonvaihteen <a href="https://www.economist.com/printedition/2017-04-29">The Economist</a> esitti sekä pääkirjoituksessaan että yhdessä pääartikkelissaan äärimmäisen huolestuneita arvioita pohjoisen Jäämeren alueen kehityksestä. Kyse ei ole vain napa-alueen jäätiköiden sulamisesta, vaan myös muun muassa Pohjois-Siperian ikiroudan katoamisesta, sen aiheuttamista metaanipäästöistä, veden suolapitoisuuden vähenemisen vaikutuksista merivirtojen käyttäytymiseen, merellisten ravintoketjujen katkeamisesta sekä pohjoisten alueiden lämpenemisen vaikutuksista koko maailman ilmastojärjestelmän toimintaan.</p><p>Lehden mukaan olemme juuri nyt edenneet kriittisille rajoille, joiden ylityttyä ihmiskunnan on todennäkäisesti paljon vaikeampi korjata toimintojensa kohtalokkaiksi muodostuvia seurauksia. Seuraava tilaisuus uusiin avauksiin tarjoutuu tässä kuussa Alaskan Fairbanksissa pidettävässä Arktisen neuvoston ministerikokouksessa, jolloin organisaation puheenjohtajuus siirtyy Yhdysvalloilta Suomelle seuraavien kahden vuoden ajaksi.</p><p>Suomi ei ole edes ETY-kokousten ja suurvaltojen huipputapaamisten isäntänä ole ollut niin tärkeällä ja haastavalla vaikuttajan paikalla kuin nyt ryhtyessään johtamaan arktisen alueen tulevaisuutta käsitteleviä neuvotteluja.</p><p>Tilanteen ongelmallisuutta lisää se, että sekä Yhdysvaltojen että Venäjän johtajat pitävät päitään pensaassa voidakseen kieltää ilmastonmuutoksen olemassaolon. Donald Trump peruuttanee melko pian edeltäjänsä asettaman arktisten alueiden porauskiellon, kun taas Venäjä lisää aktiivisesti sotilaallista läsnäoloaan Pohjoisen jäämeren alueella. Venäläiset öljy- ja maakaasuyhtiöt ovat myös selvästi länsimaisia kilpailijoitaan kiinnostuneempia alueen mineraalivarojen hyödyntämisestä. Näin siksi, että maan nykyisten tuotantokenttien ehtyessä tärkeimmät reservit löytyvät nimenomaan sieltä.</p><p><em>Olemmeko tehtävämme tasalla?</em></p><p>Mitkä ovat Suomen valmiudet hyödyntää tehokkaasti tarjolla olevaa megaluokan vaikuttajan paikkaa? Kuten <a href="http://www.arcticfinland.fi/FI/politiikka">julkaistuista linjauksista</a> näkyy, Suomi haluaa perinteisenä liennyttäjänä pitää arktisen alueen varustelukilvan ulkopuolella niin pitkälti kuin se nykyoloissa on vielä mahdollista. Lisäksi Suomi toivoo kaikkien osapuolten ottavan ympäristönsuojelun vaatimukset huomioon arktisen alueen liiketoimintoja kehittäessään.</p><p>Päätoiveet Suomellakin kuitenkin kohdistuvat niihin liiketoimintamahdollisuuksiin, joita arktisen alueen meriliikenteen lisääntyminen, matkailu, luonnonvarojen kartoitus ja hyödyntäminen tulevat tarjoamaan suomalaisille yrityksille. Odotukset asetetaan muun muassa jäänmurtajatilauksiin, uusien liikenneyhteyksien rakentamiseen, suomalaisen kylmäosaamisen hyödyntämiseen ja omien jäänmurtajiemme vuokraustoimintaan.</p><p>On siten vaara, että Suomen rooli Arktisen neuvoston puheenjohtajana latistuu lähinnä vain maamme omien taloudellisten etujen opportunistiseen puolustamiseen &ndash; ja ehkä yrityksiin käyttää roolia hyväksi suurvaltajohtajien tapaamisen isännyydestä kilpailtaessa. Puheenjohtajan tulisi kuitenkin nykyoloissa käyttää koko energiansa neuvoston jäsenmaiden herättämiseksi näkemään ne riskit, joita pohjoisten alueiden nykykehitykseen liittyy. Ja tehdä selväksi, ettei tilanne korjaannu ilman maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan oleellista tehostamista.</p><p><em>Tulevaisuus kiittää tai kiroaa</em></p><p>Jos Suomi jättää tämän tilaisuutensa hyödyntämättä, meidän on turha syyttää muita edessä olevista kärsimyksistä. Toisin toimien onnistumme ehkä tekemään ihmiskunnalle vielä monin verroin suuremman palveluksen kuin teimme pari vuosikymmentä sitten suomalaisten matkapuhelinten muuttaessa ihmisten kommunikaatiokäyttäytymistä kaikkialla maailmassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi aloittaa 11. toukokuuta kaksivuotisen kauden Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana. Puheenjohtajuus osuu koko arktisen alueen tulevaisuuden kannalta erittäin kriittiseen vaiheeseen. Liioittelematta voidaan sanoa, että tänä aikana tehdyt valinnat heijastuvat merkittävästi koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Toinen asia on, näkeekö poliittinen johtomme vastuunsa oikeissa mittasuhteissa.

Ongelma ja sen ratkaisijat

Viikonvaihteen The Economist esitti sekä pääkirjoituksessaan että yhdessä pääartikkelissaan äärimmäisen huolestuneita arvioita pohjoisen Jäämeren alueen kehityksestä. Kyse ei ole vain napa-alueen jäätiköiden sulamisesta, vaan myös muun muassa Pohjois-Siperian ikiroudan katoamisesta, sen aiheuttamista metaanipäästöistä, veden suolapitoisuuden vähenemisen vaikutuksista merivirtojen käyttäytymiseen, merellisten ravintoketjujen katkeamisesta sekä pohjoisten alueiden lämpenemisen vaikutuksista koko maailman ilmastojärjestelmän toimintaan.

Lehden mukaan olemme juuri nyt edenneet kriittisille rajoille, joiden ylityttyä ihmiskunnan on todennäkäisesti paljon vaikeampi korjata toimintojensa kohtalokkaiksi muodostuvia seurauksia. Seuraava tilaisuus uusiin avauksiin tarjoutuu tässä kuussa Alaskan Fairbanksissa pidettävässä Arktisen neuvoston ministerikokouksessa, jolloin organisaation puheenjohtajuus siirtyy Yhdysvalloilta Suomelle seuraavien kahden vuoden ajaksi.

Suomi ei ole edes ETY-kokousten ja suurvaltojen huipputapaamisten isäntänä ole ollut niin tärkeällä ja haastavalla vaikuttajan paikalla kuin nyt ryhtyessään johtamaan arktisen alueen tulevaisuutta käsitteleviä neuvotteluja.

Tilanteen ongelmallisuutta lisää se, että sekä Yhdysvaltojen että Venäjän johtajat pitävät päitään pensaassa voidakseen kieltää ilmastonmuutoksen olemassaolon. Donald Trump peruuttanee melko pian edeltäjänsä asettaman arktisten alueiden porauskiellon, kun taas Venäjä lisää aktiivisesti sotilaallista läsnäoloaan Pohjoisen jäämeren alueella. Venäläiset öljy- ja maakaasuyhtiöt ovat myös selvästi länsimaisia kilpailijoitaan kiinnostuneempia alueen mineraalivarojen hyödyntämisestä. Näin siksi, että maan nykyisten tuotantokenttien ehtyessä tärkeimmät reservit löytyvät nimenomaan sieltä.

Olemmeko tehtävämme tasalla?

Mitkä ovat Suomen valmiudet hyödyntää tehokkaasti tarjolla olevaa megaluokan vaikuttajan paikkaa? Kuten julkaistuista linjauksista näkyy, Suomi haluaa perinteisenä liennyttäjänä pitää arktisen alueen varustelukilvan ulkopuolella niin pitkälti kuin se nykyoloissa on vielä mahdollista. Lisäksi Suomi toivoo kaikkien osapuolten ottavan ympäristönsuojelun vaatimukset huomioon arktisen alueen liiketoimintoja kehittäessään.

Päätoiveet Suomellakin kuitenkin kohdistuvat niihin liiketoimintamahdollisuuksiin, joita arktisen alueen meriliikenteen lisääntyminen, matkailu, luonnonvarojen kartoitus ja hyödyntäminen tulevat tarjoamaan suomalaisille yrityksille. Odotukset asetetaan muun muassa jäänmurtajatilauksiin, uusien liikenneyhteyksien rakentamiseen, suomalaisen kylmäosaamisen hyödyntämiseen ja omien jäänmurtajiemme vuokraustoimintaan.

On siten vaara, että Suomen rooli Arktisen neuvoston puheenjohtajana latistuu lähinnä vain maamme omien taloudellisten etujen opportunistiseen puolustamiseen – ja ehkä yrityksiin käyttää roolia hyväksi suurvaltajohtajien tapaamisen isännyydestä kilpailtaessa. Puheenjohtajan tulisi kuitenkin nykyoloissa käyttää koko energiansa neuvoston jäsenmaiden herättämiseksi näkemään ne riskit, joita pohjoisten alueiden nykykehitykseen liittyy. Ja tehdä selväksi, ettei tilanne korjaannu ilman maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan oleellista tehostamista.

Tulevaisuus kiittää tai kiroaa

Jos Suomi jättää tämän tilaisuutensa hyödyntämättä, meidän on turha syyttää muita edessä olevista kärsimyksistä. Toisin toimien onnistumme ehkä tekemään ihmiskunnalle vielä monin verroin suuremman palveluksen kuin teimme pari vuosikymmentä sitten suomalaisten matkapuhelinten muuttaessa ihmisten kommunikaatiokäyttäytymistä kaikkialla maailmassa.

]]>
3 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236464-suomen-historiallinen-tilaisuus#comments Arktinen alue Arktinen neuvosto Ihmiskunnan tulevaisuus Ilmastonmuutos Tue, 02 May 2017 08:11:02 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236464-suomen-historiallinen-tilaisuus
Hesari tiedottaa: Arktisen merijään alue pienentynyt 70 % - todellisuudessa 12 % http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231401-hesari-tiedottaa-arktisen-merijaan-alue-pienentynyt-70-todellisuudessa-12 <p>&nbsp;Otsikossa on pieni tarkennusta vaativa seikka. Hesarin mielipidepalstalla oli tänään 13.2.17 Ilmastonmuutos-osiossa mielipidekirjoitus, jossa esitettiin otsikossa oleva väite, että napa-alueiden jääpeite on supistunut kuluneiden vuosikymmenten aikana jo 70 %. &nbsp;Mielipidekirjoituksen ovat kirjoittaneet Teknologiateollisuus ry:n johtaja Sanna Rauhansalo ja Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri Eero Yrjö-Koskinen. Tiedon oikeellisuus on tietenkin ensisijaisesti kirjoittajien vastuulla, mutta Hesarin tiedetoimittajat ovat hyvin todennäköisesti näyttäneet vihreää valoa kirjoitukselle.</p> <p>Kirjoituksen väitteessä on kaksi epämääräistä käsitettä. Viimeiset vuosikymmenet ei ole tarkka ilmaisu, mutta lähtökohtana voidaan käyttää vuotta 1979, koska siitä ajasta on satelliittimittaustietoa. Käytännössä ilmaston nykyinen lämpeneminen alkoi n. vuosien 1970-1975 paikkeilla, kun se oli ensin kylmennyt 30-luvun loppuvuosien huippulämpötiloista. Napa-alueen jääpeitteellä tarkoitettaneen Jäämeren jään pinta-alaa.</p> <p>Suosituin ennuste ilmastonmuutoksen vaikutuksista on ollut sula Jäämeri kesäaikaan. Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Al Gore, jonka ansioksi Nobel-palkinnon valitsijat kirjasivat mm. erinomaisen tiedottamisen ilmastonmuutoksesta, ennakoi useaan otteeseen, että Jäämeri on sula kesäisin vuoteen 2013-2015 mennessä. Nyt Rauhansalo ja Yrjö-Koskinen ovat siirtäneet maalitolppia vuoteen 2050. Tällaisilla ennustuksilla ei ole mitään tieteellistä arvoa, kun katsoo toteutunutta historiaa.</p> <p>Kuvassa 1 on graafinen esitys merijään pinta-alatrendistä vuodesta 1979 alkaen. <strong>Sen mukaan pinta-ala on vähentynyt tähän vuoteen mennessä n. 12 % - ei 70 %. </strong>Olisi kannattanut kirjoittajien tarkistaa tällainen oleellinen fakta, koska se on helposti löydettävissä. Kuvassa 2 on satelliittikuva Jäämeren jäätilanteesta tammikuussa 2017. Punertavalla viivalla on esitetty keskiarvo vuosille 1981-2010. Tällä hetkellä kaksi venäläistä jäänmurtajaa on jään vankeina Jäämerellä ja pysynevät siellä kesään saakka.</p> <p>++++++++++++++++++++++++++++++</p> <p>Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa ja se on ollut tutkimuksieni painopiste. Olen julkaissut ilmastonmuutoksesta 12 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen viiden vuoden aikana.</p> <p>Olen julkaissut useita ilmastonmuutosta käsitteleviä blogeja Uudessa Suomessa. Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: <a href="http://www.climatexam.com/">www.climatexam.com</a></p> <p>TkT Antero Ollila<br />Porvoo</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Otsikossa on pieni tarkennusta vaativa seikka. Hesarin mielipidepalstalla oli tänään 13.2.17 Ilmastonmuutos-osiossa mielipidekirjoitus, jossa esitettiin otsikossa oleva väite, että napa-alueiden jääpeite on supistunut kuluneiden vuosikymmenten aikana jo 70 %.  Mielipidekirjoituksen ovat kirjoittaneet Teknologiateollisuus ry:n johtaja Sanna Rauhansalo ja Kestävän kaivostoiminnan verkoston pääsihteeri Eero Yrjö-Koskinen. Tiedon oikeellisuus on tietenkin ensisijaisesti kirjoittajien vastuulla, mutta Hesarin tiedetoimittajat ovat hyvin todennäköisesti näyttäneet vihreää valoa kirjoitukselle.

Kirjoituksen väitteessä on kaksi epämääräistä käsitettä. Viimeiset vuosikymmenet ei ole tarkka ilmaisu, mutta lähtökohtana voidaan käyttää vuotta 1979, koska siitä ajasta on satelliittimittaustietoa. Käytännössä ilmaston nykyinen lämpeneminen alkoi n. vuosien 1970-1975 paikkeilla, kun se oli ensin kylmennyt 30-luvun loppuvuosien huippulämpötiloista. Napa-alueen jääpeitteellä tarkoitettaneen Jäämeren jään pinta-alaa.

Suosituin ennuste ilmastonmuutoksen vaikutuksista on ollut sula Jäämeri kesäaikaan. Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Al Gore, jonka ansioksi Nobel-palkinnon valitsijat kirjasivat mm. erinomaisen tiedottamisen ilmastonmuutoksesta, ennakoi useaan otteeseen, että Jäämeri on sula kesäisin vuoteen 2013-2015 mennessä. Nyt Rauhansalo ja Yrjö-Koskinen ovat siirtäneet maalitolppia vuoteen 2050. Tällaisilla ennustuksilla ei ole mitään tieteellistä arvoa, kun katsoo toteutunutta historiaa.

Kuvassa 1 on graafinen esitys merijään pinta-alatrendistä vuodesta 1979 alkaen. Sen mukaan pinta-ala on vähentynyt tähän vuoteen mennessä n. 12 % - ei 70 %. Olisi kannattanut kirjoittajien tarkistaa tällainen oleellinen fakta, koska se on helposti löydettävissä. Kuvassa 2 on satelliittikuva Jäämeren jäätilanteesta tammikuussa 2017. Punertavalla viivalla on esitetty keskiarvo vuosille 1981-2010. Tällä hetkellä kaksi venäläistä jäänmurtajaa on jään vankeina Jäämerellä ja pysynevät siellä kesään saakka.

++++++++++++++++++++++++++++++

Selvyyden vuoksi ilmoitan, että en ole ilmaston enkä ilmastonmuutoksen kieltäjä, joksi minua tavallisesti nimitetään. Olen eri mieltä IPCC:n kanssa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasut pystyvät nostamaan maapallon lämpötilaa ja se on ollut tutkimuksieni painopiste. Olen julkaissut ilmastonmuutoksesta 12 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia viimeisen viiden vuoden aikana.

Olen julkaissut useita ilmastonmuutosta käsitteleviä blogeja Uudessa Suomessa. Oma ilmastosivustoni, jossa on tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksesta: www.climatexam.com

TkT Antero Ollila
Porvoo

]]>
20 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231401-hesari-tiedottaa-arktisen-merijaan-alue-pienentynyt-70-todellisuudessa-12#comments Arktinen alue Ilmastonmuutos Jäämeri Mon, 13 Feb 2017 09:46:28 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231401-hesari-tiedottaa-arktisen-merijaan-alue-pienentynyt-70-todellisuudessa-12