Brexit http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/159770/all Thu, 04 Jul 2019 11:38:58 +0300 fi Onnistuiko EU johtajavalinnoissaan? http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278013-onnistuiko-eu-johtajavalinnoissaan <p>EU-maiden johtajien leipoman ratkaisun mukaan Saksan kristillisdemokraattisesta puolustusministeristä Ursula von der Leyenistä tulee komission puheenjohtaja, IMF:n pääjohtajasta ja entisestä Ranskan valtiovarainministeristä Christine Lagardesta EKP:n pääjohtaja, Belgian entisestä pääministeristä Charles Michelistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Espanjan ulkoministeri Josep Borrellista ulkoasioiden korkea edustaja.</p><p>Ratkaisu eroaa profiililtaan siitä, jonka Saksan ja Ranskan johtajat olivat neuvotelleet. Von der Leyen on selvästi oikeammalla kuin Frans Timmermans tai Margrethe Vestager olisivat olleet. Häntä ei myöskään pidetä erityisen vahvana tai taitavana johtajana. Kuvaavaa onkin, että Italia ja monet keskisen Itä-Euroopan maat olivat aktiivisimmin kaatamassa jo lähes valmiiksi leivottua kompromissiratkaisua. Nämä maat eivät halua liian vahvaa ja liberaalia Eurooppaa kiusakseen kuten eivät halua Donald Trump ja Vladimir Putinkaan.</p><p>EU:n uusi johto joutuu kovaan testiin heti virkaan astuttuaan. Edessä on vääntö Britannian uuden pääministerin kanssa brittien EU-eron loppuunsaattamisesta. Boris Johnson kokee todennäköisesti helpotuksena sen, ettei hänellä pääministeriksi päästyä ole vastassaan Frans Timmermansin tai Margrethe Vestagerin kaltaista poliitikkoa. Tämäkin näkökohta oli varmasti mielissä Merkelin ja Macronin ratkaisuesitystä kaadettaessa.</p><p>EKP:n johtajavalinta on sikäli poikkeuksellinen, että Christine Lagardella ei ole sen paremmin ekonomistikoulutusta kuin keskuspankkikokemustakaan. Toki IMF:n pääjohtajuuskin koulii keskuspankin johtotehtäviin ja henkilönä Lagarde nauttii paljon suurempaa arvostusta kuin von der Leyen. Kuriositeettina mainittakoon, että Lagarde olisi varmasti Donald Trumpin mielestä oikein sopiva myös FEDin johtoon, erehtyihän IMF hänen johdollaan antamaan tukensa Ivankan rahastohankkeelle. Trumpin maailmassa ei voi olla tämän suurempaa pätevyyden osoitusta.</p><p>Tämä nyt tulee joka tapauksessa olemaan se johto, jonka alaisuudessa EU toimii jatkossa sikäli kuin parlamentti siunaa tehdyt ratkaisut. Kuten aina, uudelle johdolle pitää antaa aikaa näyttää todelliset kykynsä, jotka eivät välttämättä ole ennakko-odotusten tai pelkojen mukaisia. Toivottavasti kaikki onnistuvat niin hyvin kuin heidän edellytyksensä antavat myöten. Se on tärkeää eurooppalaisen projektin onnistumisen ja koko maailmankin kannalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU-maiden johtajien leipoman ratkaisun mukaan Saksan kristillisdemokraattisesta puolustusministeristä Ursula von der Leyenistä tulee komission puheenjohtaja, IMF:n pääjohtajasta ja entisestä Ranskan valtiovarainministeristä Christine Lagardesta EKP:n pääjohtaja, Belgian entisestä pääministeristä Charles Michelistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Espanjan ulkoministeri Josep Borrellista ulkoasioiden korkea edustaja.

Ratkaisu eroaa profiililtaan siitä, jonka Saksan ja Ranskan johtajat olivat neuvotelleet. Von der Leyen on selvästi oikeammalla kuin Frans Timmermans tai Margrethe Vestager olisivat olleet. Häntä ei myöskään pidetä erityisen vahvana tai taitavana johtajana. Kuvaavaa onkin, että Italia ja monet keskisen Itä-Euroopan maat olivat aktiivisimmin kaatamassa jo lähes valmiiksi leivottua kompromissiratkaisua. Nämä maat eivät halua liian vahvaa ja liberaalia Eurooppaa kiusakseen kuten eivät halua Donald Trump ja Vladimir Putinkaan.

EU:n uusi johto joutuu kovaan testiin heti virkaan astuttuaan. Edessä on vääntö Britannian uuden pääministerin kanssa brittien EU-eron loppuunsaattamisesta. Boris Johnson kokee todennäköisesti helpotuksena sen, ettei hänellä pääministeriksi päästyä ole vastassaan Frans Timmermansin tai Margrethe Vestagerin kaltaista poliitikkoa. Tämäkin näkökohta oli varmasti mielissä Merkelin ja Macronin ratkaisuesitystä kaadettaessa.

EKP:n johtajavalinta on sikäli poikkeuksellinen, että Christine Lagardella ei ole sen paremmin ekonomistikoulutusta kuin keskuspankkikokemustakaan. Toki IMF:n pääjohtajuuskin koulii keskuspankin johtotehtäviin ja henkilönä Lagarde nauttii paljon suurempaa arvostusta kuin von der Leyen. Kuriositeettina mainittakoon, että Lagarde olisi varmasti Donald Trumpin mielestä oikein sopiva myös FEDin johtoon, erehtyihän IMF hänen johdollaan antamaan tukensa Ivankan rahastohankkeelle. Trumpin maailmassa ei voi olla tämän suurempaa pätevyyden osoitusta.

Tämä nyt tulee joka tapauksessa olemaan se johto, jonka alaisuudessa EU toimii jatkossa sikäli kuin parlamentti siunaa tehdyt ratkaisut. Kuten aina, uudelle johdolle pitää antaa aikaa näyttää todelliset kykynsä, jotka eivät välttämättä ole ennakko-odotusten tai pelkojen mukaisia. Toivottavasti kaikki onnistuvat niin hyvin kuin heidän edellytyksensä antavat myöten. Se on tärkeää eurooppalaisen projektin onnistumisen ja koko maailmankin kannalta.

]]>
4 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278013-onnistuiko-eu-johtajavalinnoissaan#comments Brexit EKP:n pääjohtaja EU:n komissio EU:n tulevaisuus Thu, 04 Jul 2019 08:38:58 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278013-onnistuiko-eu-johtajavalinnoissaan
Huvimatkailua veronmaksajan piikkiin http://mattihytola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277906-huvimatkailua-veronmaksajan-piikkiin <p>YLE uutisoi tänään Suomen puheenjohtajakauden muuttavan EU-kokouksien sisältöä, pois jäävät vieraille jaettava krääsä, ja jutussa mainitaan että &quot;<em><strong>Ministeri- ja virkamieskokousten yhteydessä ei enää harrasteta hulppeata virkamiesturismia: ei oopperamatkoja, ei ruskamatkoja, ei laskettelumatkoja</strong></em>&quot;. Eli tällaista siis on ollutkin! Kaikki brexitiin johtaneet syyt eivät siis ollutkaan valeuutisia! Huhut EU-virkamiesten 300&euro; viinipulloista eivät enää kuulostakaan epäuskottavilta. Tai että alle 700&euro; hotellihuone ei kelpaa. Varmaan tämä veronmaksajan vaivalla hankittuja rahoja kunnioittamaton meno jatkuu taas Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeen.</p> <p>Puolen vuoden puheenjohtajuuskaudelle mahtuu noin 2000 EU-kokousta! Kyllä siinä varmaan tulee maailman asiat järjestykseen.</p> <p><em><strong>&quot;&ndash; Lahjoihin uppoaa EU-puheenjohtajuuskaudella kultakin isäntämaalta suuria summia. Me panemme ne rahat päästöhyvityksiin. Kompensoimme puolella miljoonalla eurolla kokousväen lentoliikennepäästöt.</strong></em></p> <p><em><strong>&ndash; Pyrimme hoitamaan asioinnin sähköisesti aina, kun se suinkin on mahdollista. Monistevuoret alkavat ovat historiaa&quot;</strong></em></p> <p>No, miksi että hoida niitä kokouksiannekin etänä kuten me yksityisellä puolella teemme? Säästyisi sekä aikaa että rahaa. Veikkaan että virkamiehet pitävät kokousmatkustelua saavutettuna etuna josta pidetään kiinni viimeiseen veronmaksajaan...</p> <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10856424">https://yle.fi/uutiset/3-10856424</a></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLE uutisoi tänään Suomen puheenjohtajakauden muuttavan EU-kokouksien sisältöä, pois jäävät vieraille jaettava krääsä, ja jutussa mainitaan että "Ministeri- ja virkamieskokousten yhteydessä ei enää harrasteta hulppeata virkamiesturismia: ei oopperamatkoja, ei ruskamatkoja, ei laskettelumatkoja". Eli tällaista siis on ollutkin! Kaikki brexitiin johtaneet syyt eivät siis ollutkaan valeuutisia! Huhut EU-virkamiesten 300€ viinipulloista eivät enää kuulostakaan epäuskottavilta. Tai että alle 700€ hotellihuone ei kelpaa. Varmaan tämä veronmaksajan vaivalla hankittuja rahoja kunnioittamaton meno jatkuu taas Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeen.

Puolen vuoden puheenjohtajuuskaudelle mahtuu noin 2000 EU-kokousta! Kyllä siinä varmaan tulee maailman asiat järjestykseen.

"– Lahjoihin uppoaa EU-puheenjohtajuuskaudella kultakin isäntämaalta suuria summia. Me panemme ne rahat päästöhyvityksiin. Kompensoimme puolella miljoonalla eurolla kokousväen lentoliikennepäästöt.

– Pyrimme hoitamaan asioinnin sähköisesti aina, kun se suinkin on mahdollista. Monistevuoret alkavat ovat historiaa"

No, miksi että hoida niitä kokouksiannekin etänä kuten me yksityisellä puolella teemme? Säästyisi sekä aikaa että rahaa. Veikkaan että virkamiehet pitävät kokousmatkustelua saavutettuna etuna josta pidetään kiinni viimeiseen veronmaksajaan...

https://yle.fi/uutiset/3-10856424

 

]]>
1 http://mattihytola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277906-huvimatkailua-veronmaksajan-piikkiin#comments Brexit Byrokratia EU Valeuutiset Virkamies Mon, 01 Jul 2019 13:39:08 +0000 Matti Hytölä http://mattihytola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277906-huvimatkailua-veronmaksajan-piikkiin
Eurooppa-neuvostolla oli yksi tehtävä – ei tärpännyt http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277902-eurooppa-neuvostolla-oli-yksi-tehtava-ei-tarpannyt <p>Eurooppa-neuvosto päätti maratonkokouksensa tuloksetta. Aiempi kokousmitan ennätys tehtiin vuonna 2015, kun Kreikka oli viittä vaille jättämässä yhteisvaluutta euron. Tällä erää EU-johtajien piti tehdä paljon vähemmän: heidän piti vain nimetä ehdokkaansa Euroopan komission puheenjohtajaksi.</p><p>Läpi yön kestänyt kokous keskeytyi pariinkiin otteeseen, kun Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja <strong>Donald Tusk</strong> kävi kahden- ja jopa kolmenvälisiä neuvotteluja eri EU-maiden johtajien kanssa.</p><p>Tässä muutamat huomiot itse kokouksesta:</p><ul><li>EU-johtajat ovat toistuvasti tuskailleet brittien kanssa Brexitistä. EU:n puolelta valitetaan sitä, etteivät britit osaa sanoa sitä, mitä he haluavat. Britit ovat EU:n mielestä osanneet vain kertoa sen, mitä he vastustavat. EU-johtajat syyllistyivät itse samaan: he osasivat toki kertoa, kenestä he eivät halua Euroopan komission puheenjohtajaa.</li><li>Saksan liittokansleri <strong>Angela Merkelin</strong> omituinen veto. Hän hylkäsi oman ryhmänsä (EPP) puheenjohtajaehdokkaan, ja esitti tärkeintä vakanssia kilpailevalle sosialistiryhmälle, vaikka EPP tulikin suurimmaksi ryhmäksi. Vähän niinkuin Suomen eduskuntapuolueet olisivat halunneet kaikki ministerisalkut nimenomaan Perussuomalaisille?</li><li>Kokoukset ovat kalliita. Rahareikiä on mm. tarjoilu, turvamiehistö ja kaikenlainen muu järjestely. Yhden kokouksen hinnaksi tulee lähes puoli miljoonaa euroa. Tyhjän vuoksi.</li><li>Euroopan parlamentti valitsee puhemiehensä keskiviikkona. EU-johtajat haluaisivat sitä ennen valita komission puheenjohtajaehdokkaansa (parlamentin tulee ratifioida ehdokas.) Jos europarlamentti &quot;ehättää ensin&quot; niin demokratian irvikuvana pidettävää suhmurointia muista EU:n huippuviroista käy vaikeammaksi, kun lehmänkauppatorilta yksi vaihtoväline on jo kiinnitetty.</li></ul><p>On suorastaan masentavaa seurata, miten demokratian airueena itseään pitävä EU rämpii näin pahasti. 200 miljoonaa ääntä on annettu ja äänestysaktiivisuus nousi näissä eurovaaleissa pitkästä aikaa. Näillä äänillä ei näytä olevan mitään merkitystä, kun 28 norsunluutornilaista aloittaa omat vispilänkauppansa.</p><p>Ongelma on myös se, ettei pätevimmät välttämättä pääse edes virkoihin. EU pukee itselleen pakkopaitaa, koska unionissa halutaan jakaa huippuvirkoja soveltuvuuden ja pätevyyden sijaan sukupuolen, maantieteellisen sijainnin ja poliittisen kannan mukaan.</p><p>Veronmaksajat voivat tuskailla sitten sitä, että heidän osakseen tulee maksaa näitä täysin tuloksettomia kokouksia ja siihen päälle sitten vielä lisäkokoukset.</p><p>Kokonaan oma asiansa on se, miten 18 tunnin yhtäjaksoisen riitelyn jälkeen univaje alkaa vaikuttaa johtajien mielentilaan. Se tunnetusti vastaa humalatilaa.</p><p>EU:ta johdetaan kännissä? On ylevää, on.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppa-neuvosto päätti maratonkokouksensa tuloksetta. Aiempi kokousmitan ennätys tehtiin vuonna 2015, kun Kreikka oli viittä vaille jättämässä yhteisvaluutta euron. Tällä erää EU-johtajien piti tehdä paljon vähemmän: heidän piti vain nimetä ehdokkaansa Euroopan komission puheenjohtajaksi.

Läpi yön kestänyt kokous keskeytyi pariinkiin otteeseen, kun Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kävi kahden- ja jopa kolmenvälisiä neuvotteluja eri EU-maiden johtajien kanssa.

Tässä muutamat huomiot itse kokouksesta:

  • EU-johtajat ovat toistuvasti tuskailleet brittien kanssa Brexitistä. EU:n puolelta valitetaan sitä, etteivät britit osaa sanoa sitä, mitä he haluavat. Britit ovat EU:n mielestä osanneet vain kertoa sen, mitä he vastustavat. EU-johtajat syyllistyivät itse samaan: he osasivat toki kertoa, kenestä he eivät halua Euroopan komission puheenjohtajaa.
  • Saksan liittokansleri Angela Merkelin omituinen veto. Hän hylkäsi oman ryhmänsä (EPP) puheenjohtajaehdokkaan, ja esitti tärkeintä vakanssia kilpailevalle sosialistiryhmälle, vaikka EPP tulikin suurimmaksi ryhmäksi. Vähän niinkuin Suomen eduskuntapuolueet olisivat halunneet kaikki ministerisalkut nimenomaan Perussuomalaisille?
  • Kokoukset ovat kalliita. Rahareikiä on mm. tarjoilu, turvamiehistö ja kaikenlainen muu järjestely. Yhden kokouksen hinnaksi tulee lähes puoli miljoonaa euroa. Tyhjän vuoksi.
  • Euroopan parlamentti valitsee puhemiehensä keskiviikkona. EU-johtajat haluaisivat sitä ennen valita komission puheenjohtajaehdokkaansa (parlamentin tulee ratifioida ehdokas.) Jos europarlamentti "ehättää ensin" niin demokratian irvikuvana pidettävää suhmurointia muista EU:n huippuviroista käy vaikeammaksi, kun lehmänkauppatorilta yksi vaihtoväline on jo kiinnitetty.

On suorastaan masentavaa seurata, miten demokratian airueena itseään pitävä EU rämpii näin pahasti. 200 miljoonaa ääntä on annettu ja äänestysaktiivisuus nousi näissä eurovaaleissa pitkästä aikaa. Näillä äänillä ei näytä olevan mitään merkitystä, kun 28 norsunluutornilaista aloittaa omat vispilänkauppansa.

Ongelma on myös se, ettei pätevimmät välttämättä pääse edes virkoihin. EU pukee itselleen pakkopaitaa, koska unionissa halutaan jakaa huippuvirkoja soveltuvuuden ja pätevyyden sijaan sukupuolen, maantieteellisen sijainnin ja poliittisen kannan mukaan.

Veronmaksajat voivat tuskailla sitten sitä, että heidän osakseen tulee maksaa näitä täysin tuloksettomia kokouksia ja siihen päälle sitten vielä lisäkokoukset.

Kokonaan oma asiansa on se, miten 18 tunnin yhtäjaksoisen riitelyn jälkeen univaje alkaa vaikuttaa johtajien mielentilaan. Se tunnetusti vastaa humalatilaa.

EU:ta johdetaan kännissä? On ylevää, on.

]]>
18 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277902-eurooppa-neuvostolla-oli-yksi-tehtava-ei-tarpannyt#comments Brexit EU Euroopan komissio Mon, 01 Jul 2019 10:56:03 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277902-eurooppa-neuvostolla-oli-yksi-tehtava-ei-tarpannyt
Cameronista ja Hindenburgista http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276782-cameronista-ja-hindenburgista <p>Mikä oli mielestänne merkittävin tulos Britannian parlamenttivaaleissa vuonna 2017? Ehkä se, että Konservatiivit menettivät niukasti enemmistönsä.</p><p>Minusta merkittävintä oli, että Konservatiivit ja Työväenpuolue saivat yhteensä 82,4% äänistä. Edellisissä vaaleissa ne olivat saaneet 67,3%; sitä edellisissä vain 65,1%.</p><p>Vain kaksi vuotta sitten äänestäjät olivat järkyttävän vakuuttuneita siitä, että perinteisellä politiikalla ratkaistaan brexitinkin ongelmat.</p><p>Vuoden 2019 eurovaaleissa Työväenpuolue ja Konservatiivit saivat äänistä yhteensä 22,4%.</p><p>Eurovaaleissa brititkin noudattavat suhteellista vaalitapaa, joten brexitin vastustajat saivat yhteensä hieman enemmän edustajia kuin sen kannattajat, mutta brexitin vastustus oli pieninä palasina kuin laulajan leipä.</p><p>Nigel Faragen Brexit Partylla ei ole jäseniä eikä puolueohjelmaa, mutta se sai 30,5% äänistä. Mistä tämä mahtaakaan olla historiallisesti tuttu tilanne? Karismaattinen johtaja lupaa herrakansan pärjäävän ilman muuta maailmaa ja yhtäkkiä kolmasosa kansasta marssii tasatahdissa lupauksen perässä.</p><p>Vastaukseksi ei kelpaa Macronin Ranska, koska kaikki hänen lupauksensa tehtiin Euroopan lipun alla. Kyllä te sen oikean vastauksen tiedätte.</p><p>Tässä joitakin ääniosuuksia Weimarin tasavallan vaaleista:</p><p>1924 sosialidemokraatit 26,0% kansalliskonservatiivit 20,5% natsit 3,0%</p><p>1928 sosialidemokraatit 29,8% kansalliskonservatiivit 14,2% natsit 2,6%</p><p>1930 sosialidemokraatit 24,5% natsit 18,3% kansalliskonservatiivit 7,0%</p><p>1932 natsit 37,3% sosialidemokraatit 21,6% kansalliskonservatiivit 5,9%</p><p>Viimeksi mainittu parlamentti istui vain muutaman kuukauden. Hindenburgin määräämissä uusissa vaaleissa natsien kannatus putosi 33,1 prosenttiin, ja loppu on ikävänpuoleista historiaa. Seuraavat vapaat vaalit pidettiin vuonna 1949.</p><p>Melko varmastihan Britanniassa joudutaan uusiin parlamenttivaaleihin piakkoin. En tarkoita, että Faragella olisi SA- tai SS-joukkoja takanaan. Mutta kansallinen parlamentti valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Vuonna 2015 Konservatiivit saivat ehdottoman enemmistön 36,9%:n ääniosuudella.</p><p>Olisi kohtalaisen hillitöntä, anteeksi tämä oksymoron, jos vakauden ja parlamentarismin mallimaan suurimmaksi parlamenttiryhmäksi tulisi yhden miehen ja yhden asian puolue. Vertailukohtia pitäisi etsiä Italiasta tai Ukrainasta. Jos joku huomauttaa, että näyttäisin pitävän italialaisia ja ukrainalaisia poliittisesti vaarallisen kehittymättöminä, vastaan: olette oikeassa.</p><p>Kyllähän Brexit Partylla hakkaraisia riittää istuimet täyttämään &ndash; varsinkin, kun brittiparlamentin penkeille mahtuu vain 350 edustajaa 630:sta. Europarlamenttiin valittiin Faragen porukasta muun muassa kuolemanrangaistusta kannattava entinen konservatiiviministeri Ann Widdecombe ja terrorismia puolusteleva tv-tähtikommunisti Claire Fox.</p><p>Weimarin tasavaltaan on vähän myöhäistä vaikuttaa, mutta Britannian kuningaskuntaan vielä ehtisi. Pässinselvästi Britannian nykytilanne on ehdottomasti ja kokonaan kahden (tähänastisen) pääpuolueen syytä. Etenkin Konservatiivien, jotka järjestivät vuoden 2016 kansanäänestyksen puhuen Norjan kaltaisesta asemasta vaihtoehtona. Nythän puolueen enemmistö vaatii sopimuksetonta eroa.</p><p>Liberaalit, vihreät, skottinationalistit ja muutamat pienryhmät vastustavat brexitiä selväsanaisesti. Englannissa ja Walesissa eurooppamielisten pitäisi päästä sopimukseen tulevien parlamenttivaalien vaalipiirien jakamisesta saadakseen edes joitakuita edustajia läpi.</p><p>Työväenpuolue on pitkään väittänyt haluavansa parempaa brexitiä. Ainoan mahdollisen erosopimuksen puolesta puolue ei ole kuitenkaan suostunut äänestämään, vaikka se olisi ainoa tapa päästä paremmasta brexitistä neuvottelemaan.</p><p>Puolueelle ei jää oikein muutakaan vaihtoehtoa pään pitämiseksi pinnalla kuin kannattaa uutta kansanäänestystä. Mutta jos ei ole erosopimusta, äänestyksen vaihtoehdoiksi tulisivat vain brexitin peruuttaminen ja sopimukseton ero.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikä oli mielestänne merkittävin tulos Britannian parlamenttivaaleissa vuonna 2017? Ehkä se, että Konservatiivit menettivät niukasti enemmistönsä.

Minusta merkittävintä oli, että Konservatiivit ja Työväenpuolue saivat yhteensä 82,4% äänistä. Edellisissä vaaleissa ne olivat saaneet 67,3%; sitä edellisissä vain 65,1%.

Vain kaksi vuotta sitten äänestäjät olivat järkyttävän vakuuttuneita siitä, että perinteisellä politiikalla ratkaistaan brexitinkin ongelmat.

Vuoden 2019 eurovaaleissa Työväenpuolue ja Konservatiivit saivat äänistä yhteensä 22,4%.

Eurovaaleissa brititkin noudattavat suhteellista vaalitapaa, joten brexitin vastustajat saivat yhteensä hieman enemmän edustajia kuin sen kannattajat, mutta brexitin vastustus oli pieninä palasina kuin laulajan leipä.

Nigel Faragen Brexit Partylla ei ole jäseniä eikä puolueohjelmaa, mutta se sai 30,5% äänistä. Mistä tämä mahtaakaan olla historiallisesti tuttu tilanne? Karismaattinen johtaja lupaa herrakansan pärjäävän ilman muuta maailmaa ja yhtäkkiä kolmasosa kansasta marssii tasatahdissa lupauksen perässä.

Vastaukseksi ei kelpaa Macronin Ranska, koska kaikki hänen lupauksensa tehtiin Euroopan lipun alla. Kyllä te sen oikean vastauksen tiedätte.

Tässä joitakin ääniosuuksia Weimarin tasavallan vaaleista:

1924 sosialidemokraatit 26,0% kansalliskonservatiivit 20,5% natsit 3,0%

1928 sosialidemokraatit 29,8% kansalliskonservatiivit 14,2% natsit 2,6%

1930 sosialidemokraatit 24,5% natsit 18,3% kansalliskonservatiivit 7,0%

1932 natsit 37,3% sosialidemokraatit 21,6% kansalliskonservatiivit 5,9%

Viimeksi mainittu parlamentti istui vain muutaman kuukauden. Hindenburgin määräämissä uusissa vaaleissa natsien kannatus putosi 33,1 prosenttiin, ja loppu on ikävänpuoleista historiaa. Seuraavat vapaat vaalit pidettiin vuonna 1949.

Melko varmastihan Britanniassa joudutaan uusiin parlamenttivaaleihin piakkoin. En tarkoita, että Faragella olisi SA- tai SS-joukkoja takanaan. Mutta kansallinen parlamentti valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Vuonna 2015 Konservatiivit saivat ehdottoman enemmistön 36,9%:n ääniosuudella.

Olisi kohtalaisen hillitöntä, anteeksi tämä oksymoron, jos vakauden ja parlamentarismin mallimaan suurimmaksi parlamenttiryhmäksi tulisi yhden miehen ja yhden asian puolue. Vertailukohtia pitäisi etsiä Italiasta tai Ukrainasta. Jos joku huomauttaa, että näyttäisin pitävän italialaisia ja ukrainalaisia poliittisesti vaarallisen kehittymättöminä, vastaan: olette oikeassa.

Kyllähän Brexit Partylla hakkaraisia riittää istuimet täyttämään – varsinkin, kun brittiparlamentin penkeille mahtuu vain 350 edustajaa 630:sta. Europarlamenttiin valittiin Faragen porukasta muun muassa kuolemanrangaistusta kannattava entinen konservatiiviministeri Ann Widdecombe ja terrorismia puolusteleva tv-tähtikommunisti Claire Fox.

Weimarin tasavaltaan on vähän myöhäistä vaikuttaa, mutta Britannian kuningaskuntaan vielä ehtisi. Pässinselvästi Britannian nykytilanne on ehdottomasti ja kokonaan kahden (tähänastisen) pääpuolueen syytä. Etenkin Konservatiivien, jotka järjestivät vuoden 2016 kansanäänestyksen puhuen Norjan kaltaisesta asemasta vaihtoehtona. Nythän puolueen enemmistö vaatii sopimuksetonta eroa.

Liberaalit, vihreät, skottinationalistit ja muutamat pienryhmät vastustavat brexitiä selväsanaisesti. Englannissa ja Walesissa eurooppamielisten pitäisi päästä sopimukseen tulevien parlamenttivaalien vaalipiirien jakamisesta saadakseen edes joitakuita edustajia läpi.

Työväenpuolue on pitkään väittänyt haluavansa parempaa brexitiä. Ainoan mahdollisen erosopimuksen puolesta puolue ei ole kuitenkaan suostunut äänestämään, vaikka se olisi ainoa tapa päästä paremmasta brexitistä neuvottelemaan.

Puolueelle ei jää oikein muutakaan vaihtoehtoa pään pitämiseksi pinnalla kuin kannattaa uutta kansanäänestystä. Mutta jos ei ole erosopimusta, äänestyksen vaihtoehdoiksi tulisivat vain brexitin peruuttaminen ja sopimukseton ero.

]]>
3 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276782-cameronista-ja-hindenburgista#comments Brexit Eurovaalit 2019 Parlamentaarinen demokratia Fri, 31 May 2019 10:22:44 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276782-cameronista-ja-hindenburgista
Brexit puolue johtaa selvästi Britanniassa http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275894-brexit-puolue-johtaa-ukssa <p>&nbsp;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10779477?">https://yle.fi/uutiset/3-10779477?</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.theguardian.com/world/2019/may/11/brexit-party-may-get-more-eu-election-votes-than-tories-and-labour-combined-poll">https://www.theguardian.com/world/2019/may/11/brexit-party-may-get-more-eu-election-votes-than-tories-and-labour-combined-poll</a></p><p>&nbsp;</p><p>Ylen uutisen mukaan Brexit puolue johtaa mielipidekyselyitä paria viikkoa varsinaista äänestyspäivää.&nbsp;Mikäli nämä kannatusluvut muutetaan 34&nbsp; vs varsinaisesta Remain-puoluetta vastaan eli liberaaleita demokraatteja vastaan eli 12 paikkaa tulevassa parlamentissa niin Brexit:n kannatus on noin kolme kertaa suurempaa kuin Remain-vaihtoehtoa kannattavalla blokilla..</p><p>&nbsp;</p><p>Britanniassa tulevia Eu parlamentin vaaleja voidaan pitää pienimuotoisena kansanäänestyksenä siitä haluavatko Britannia lähteä Eu:sta vai ei. Mikäli äänestys päättyy selkeään Brexit-puolueen voittoon, voidaan tätä pitää selkeänä viestinä Mayn hallitukselle ja Britannia parlamentille lähteä Eu:sta välittömästi ennen kuin nyt valittavat MEP:t aloittavat edes istuntokautensa Brysslissä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

https://yle.fi/uutiset/3-10779477?

 

https://www.theguardian.com/world/2019/may/11/brexit-party-may-get-more-eu-election-votes-than-tories-and-labour-combined-poll

 

Ylen uutisen mukaan Brexit puolue johtaa mielipidekyselyitä paria viikkoa varsinaista äänestyspäivää. Mikäli nämä kannatusluvut muutetaan 34  vs varsinaisesta Remain-puoluetta vastaan eli liberaaleita demokraatteja vastaan eli 12 paikkaa tulevassa parlamentissa niin Brexit:n kannatus on noin kolme kertaa suurempaa kuin Remain-vaihtoehtoa kannattavalla blokilla..

 

Britanniassa tulevia Eu parlamentin vaaleja voidaan pitää pienimuotoisena kansanäänestyksenä siitä haluavatko Britannia lähteä Eu:sta vai ei. Mikäli äänestys päättyy selkeään Brexit-puolueen voittoon, voidaan tätä pitää selkeänä viestinä Mayn hallitukselle ja Britannia parlamentille lähteä Eu:sta välittömästi ennen kuin nyt valittavat MEP:t aloittavat edes istuntokautensa Brysslissä.

 

 

]]>
9 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275894-brexit-puolue-johtaa-ukssa#comments Brexit Britannia EU Voting Sun, 12 May 2019 18:14:12 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275894-brexit-puolue-johtaa-ukssa
Kova Brexit nyt - ja kova Fixit nyt! http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275770-kova-brexit-nyt-ja-kova-fixit-nyt <p>Iso-Britannia eroaa Euroopan unionista ja Suomen pitää seurata mahdollisimman nopeasti perässä. Iso-Britannia on ensimmäinen jäsenvaltio, joka on päättänyt erota unionista. Tämä osoittaa, että eroaminen on mahdollista, vaikkakin EU yrittää tehdä siitä mahdollisimman vaikeaa.</p><p>Toivon briteille mahdollisimman nopeaa eroa, ilman erosopimusta. Ensimmäisenä EU:sta eroavana maana Britannia näyttää tietä muille. Sopimukseton ero, eli kova-Brexit, asettaisi ns. nollatason, jonka pohjalta seuraavana lähtevät jäsenvaltiot voivat tehdä päätöksensä ja lähteä hiomaan erosopimuksia.<br /><br /><strong>EU:n intressinä on tehdä brittien erosta mahdollisimman vaikeaa</strong><br /><br />Brexitin lykkääntyminen lisää todennäköisyyttä jopa Brexitin peruuntumiselle, sillä brittiparlamentti ei pääse nytkään päätökseen siitä, miten erotaan ja erotaanko ylipäätään. EU:lle tämä käy. Lykkääntymisen ja vaikeiden neuvotteluiden toivotaan saavan eroa suunnittelevat jäsenvaltiot mieluummin jäämään haitalliseen unioniin, kuin lähtemään vaikean näköiseen eroprosessiin. Britannian eron peruuntuminen jättäisi lisäksi tämän ns. nollatason määrittelemättä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomen on toteutettava ns. Fixit, eli Suomen ero EU:sta ja aloitettava eroprosessi mahdollisimman nopeasti</strong></p><p>Iso osa Suomen eduskunnan tekemästä lainsäädäntötyöstä johtuu EU:sta, sillä Brysselistä tulevat direktiivit tulee laittaa täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä reunaehtojen puitteissa. EU:n asetukset tulevat voimaan jäsenmaissa sellaisenaan. Asetukset ja direktiivit ovat vahvempia, kuin jäsenmaan omat lait ja päätökset - EU:n määräilyä on pakko noudattaa. Ilman EU:ta Suomen eduskuntaa eivät velvoita enää Brysselin direktiivit ja asetukset, vaan aika voidaan käyttää kansallisen lainsäädännön kehittämiseen valtion omista lähtökohdista. Lisäksi päätösvalta ja itsenäisyys palaavat täysimääräisesti Suomeen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EU:ssa liikkuvat vapaasti ihmiset, omaisuus, palvelut ja raha</strong></p><p>Erityisen ongelmallinen näistä on ihmisten vapaa liikkuvuus, sillä sen varjolla Suomeen pääsee sekä ulkomainen työvoima että ulkomaiset rikolliset ja terroristit. EU:sta ja Schengenin sopimuksesta eroamalla Suomea ei velvoittaisi enää vapaa liikkuvuus, joka mahdollistaa väärien henkilöiden maahantulon. Rajavalvonnan palauttamisessa ei ole tarkoitus estää suomalaisia pääsemästä pois Suomesta, tai estää tulemasta Suomeen niitä, joilla siihen on oikeus. Rajavalvonnan tarkoitus on olla päästämättä maahan niitä, joilla ei ole esimerkiksi passia, tai jotka on etsintäkuulutettu rikoksista tai joita pidetään turvallisuutta uhkaavina.</p><p>Työvoiman vapaa liikkuvuus taas on ongelmallinen suomalaisten työmarkkinoiden kannalta. Kuka tahansa EU:n alueelta voi tulla Suomeen töihin. Suomessa on vain rajallinen määrä työpaikkoja ja ne on täytettävä suomalaisilla työntekijöillä ja työttömillä. Vasta toissijaisena keinona on otettava mahdollisimman rajoitetusti ulkomaalaista työvoimaa Suomeen ja sekin vain, mikäli sellaista oikeasti tarvitaan. Kun tarvetta ulkomaalaiselle työntekijälle ei enää ole, on poistuttava maasta.</p><p>Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on ajanut suomalaiset maatalousyrittäjät ahtaalle. Unionin budjetin rahoittavat jäsenvaltiot ja siitä jaetaan maataloustuet jäsenmaihin, maatalouden yhtenäistämiseksi. Suomella on kuitenkin poikkeus tukea myös kotimaisilla tuilla omaa maataloutta kylmän ilmaston vuoksi. Lisäksi tuet maksetaan peltopinta-alan mukaan, ei esimerkiksi korjatun sadon mukaan. Tämä suosii suuria tiloja ja ajaa pienemmät tilat erittäin ahtaalle. Toisekseen nykyinen malli ei kannusta viljelyyn, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Eroamalla EU:sta voimme itse määritellä maataloustukien määrät ja perusteet ja räätälöidä järjestelmän juuri Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Lähtökohtana tulee olla monipuolinen hajautettu maataloustuotanto, jossa tuetaan etenkin pieniä ja keskikokoisia tiloja ja jossa maatalousyrittäjäkin saa asianmukaisen elannon kovasta ja tärkeästä työstään. Kotimainen maatalous on elintärkeää - se lisää omavaraisuutta, parantaa huoltovarmuutta sekä on ympäristöystävällisempää ja puhtaampaa, kuin ulkomailta tuotu ruoka.</p><p>Otetaan Iso-Britanniasta mallia ja lähdetään EU:sta. Palautetaan päätösvalta kansallisiin käsiin rajavalvonnan, työvoiman ja maataloustukien suhteen. Suomen ei pidä olla osa hyvävelikerhoa nimeltä Euroopan unioni. Kova Brexit nyt - ja kova Fixit nyt!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iso-Britannia eroaa Euroopan unionista ja Suomen pitää seurata mahdollisimman nopeasti perässä. Iso-Britannia on ensimmäinen jäsenvaltio, joka on päättänyt erota unionista. Tämä osoittaa, että eroaminen on mahdollista, vaikkakin EU yrittää tehdä siitä mahdollisimman vaikeaa.

Toivon briteille mahdollisimman nopeaa eroa, ilman erosopimusta. Ensimmäisenä EU:sta eroavana maana Britannia näyttää tietä muille. Sopimukseton ero, eli kova-Brexit, asettaisi ns. nollatason, jonka pohjalta seuraavana lähtevät jäsenvaltiot voivat tehdä päätöksensä ja lähteä hiomaan erosopimuksia.

EU:n intressinä on tehdä brittien erosta mahdollisimman vaikeaa

Brexitin lykkääntyminen lisää todennäköisyyttä jopa Brexitin peruuntumiselle, sillä brittiparlamentti ei pääse nytkään päätökseen siitä, miten erotaan ja erotaanko ylipäätään. EU:lle tämä käy. Lykkääntymisen ja vaikeiden neuvotteluiden toivotaan saavan eroa suunnittelevat jäsenvaltiot mieluummin jäämään haitalliseen unioniin, kuin lähtemään vaikean näköiseen eroprosessiin. Britannian eron peruuntuminen jättäisi lisäksi tämän ns. nollatason määrittelemättä.

 

Suomen on toteutettava ns. Fixit, eli Suomen ero EU:sta ja aloitettava eroprosessi mahdollisimman nopeasti

Iso osa Suomen eduskunnan tekemästä lainsäädäntötyöstä johtuu EU:sta, sillä Brysselistä tulevat direktiivit tulee laittaa täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä reunaehtojen puitteissa. EU:n asetukset tulevat voimaan jäsenmaissa sellaisenaan. Asetukset ja direktiivit ovat vahvempia, kuin jäsenmaan omat lait ja päätökset - EU:n määräilyä on pakko noudattaa. Ilman EU:ta Suomen eduskuntaa eivät velvoita enää Brysselin direktiivit ja asetukset, vaan aika voidaan käyttää kansallisen lainsäädännön kehittämiseen valtion omista lähtökohdista. Lisäksi päätösvalta ja itsenäisyys palaavat täysimääräisesti Suomeen.

 

EU:ssa liikkuvat vapaasti ihmiset, omaisuus, palvelut ja raha

Erityisen ongelmallinen näistä on ihmisten vapaa liikkuvuus, sillä sen varjolla Suomeen pääsee sekä ulkomainen työvoima että ulkomaiset rikolliset ja terroristit. EU:sta ja Schengenin sopimuksesta eroamalla Suomea ei velvoittaisi enää vapaa liikkuvuus, joka mahdollistaa väärien henkilöiden maahantulon. Rajavalvonnan palauttamisessa ei ole tarkoitus estää suomalaisia pääsemästä pois Suomesta, tai estää tulemasta Suomeen niitä, joilla siihen on oikeus. Rajavalvonnan tarkoitus on olla päästämättä maahan niitä, joilla ei ole esimerkiksi passia, tai jotka on etsintäkuulutettu rikoksista tai joita pidetään turvallisuutta uhkaavina.

Työvoiman vapaa liikkuvuus taas on ongelmallinen suomalaisten työmarkkinoiden kannalta. Kuka tahansa EU:n alueelta voi tulla Suomeen töihin. Suomessa on vain rajallinen määrä työpaikkoja ja ne on täytettävä suomalaisilla työntekijöillä ja työttömillä. Vasta toissijaisena keinona on otettava mahdollisimman rajoitetusti ulkomaalaista työvoimaa Suomeen ja sekin vain, mikäli sellaista oikeasti tarvitaan. Kun tarvetta ulkomaalaiselle työntekijälle ei enää ole, on poistuttava maasta.

Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on ajanut suomalaiset maatalousyrittäjät ahtaalle. Unionin budjetin rahoittavat jäsenvaltiot ja siitä jaetaan maataloustuet jäsenmaihin, maatalouden yhtenäistämiseksi. Suomella on kuitenkin poikkeus tukea myös kotimaisilla tuilla omaa maataloutta kylmän ilmaston vuoksi. Lisäksi tuet maksetaan peltopinta-alan mukaan, ei esimerkiksi korjatun sadon mukaan. Tämä suosii suuria tiloja ja ajaa pienemmät tilat erittäin ahtaalle. Toisekseen nykyinen malli ei kannusta viljelyyn, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Eroamalla EU:sta voimme itse määritellä maataloustukien määrät ja perusteet ja räätälöidä järjestelmän juuri Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Lähtökohtana tulee olla monipuolinen hajautettu maataloustuotanto, jossa tuetaan etenkin pieniä ja keskikokoisia tiloja ja jossa maatalousyrittäjäkin saa asianmukaisen elannon kovasta ja tärkeästä työstään. Kotimainen maatalous on elintärkeää - se lisää omavaraisuutta, parantaa huoltovarmuutta sekä on ympäristöystävällisempää ja puhtaampaa, kuin ulkomailta tuotu ruoka.

Otetaan Iso-Britanniasta mallia ja lähdetään EU:sta. Palautetaan päätösvalta kansallisiin käsiin rajavalvonnan, työvoiman ja maataloustukien suhteen. Suomen ei pidä olla osa hyvävelikerhoa nimeltä Euroopan unioni. Kova Brexit nyt - ja kova Fixit nyt!

]]>
37 http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275770-kova-brexit-nyt-ja-kova-fixit-nyt#comments Brexit Euroopan unioni Fixit Fri, 10 May 2019 06:10:52 +0000 Asseri Kinnunen http://asserikinnunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275770-kova-brexit-nyt-ja-kova-fixit-nyt
Brexit palauttaa terroriteot Pohjois-Irlannin arkeen http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274234-brexit-palauttaa-terroriteot-pohjois-irlannin-arkeen <p>Susanna Turunen/YLE raportoi tänään kasvavasta separatistisen väkivallan uhasta Pohjois-Irlannissa. Pelottavan kehityksen takana on Brexit ja sen arkeen tuomat rajut uhkat.</p><p>​https://yle.fi/uutiset/3-10735256</p><p>Brexit on jo ennen lopullista toteutumistaan elvyttänyt parikymmentä vuotta latentissa tilassa olleet väkivallan siemenet Pohjois-Irlannissa.</p><p>Nyt siellä, kolme vuotta onnettoman kansanäänestyksen jälkeen kasvaa jo uusi taisteleva, ja rajuunkin terroriin valmis uusi sukupolvi. Terrori ei ole koskaan oikeasti kuollut.</p><p>Muutama kuukausi kesäkuun 2016 Brexit-äänestyksen jälkeen Derryn katolilaisalueelle ilmaantui uusi separatistien toimisto. Taustalla oleva radikaali itsenäisyyspuolue etenee alueella. Saordah-puolueen sisällä tämän uuden linjan kannalla on aktivisteja, perheenisiä ja muita tavallisia ihmisiä, mutta heidän rinnallaan toimii väkivaltaa kaihtamattomia jyrkän linjan taistelijoita - joilla on maltillisempien luottamus.</p><p>Näiden iskuryhmien jäsenet ovat valmiita vanhan normaalin palauttamiseen, veritekoihin ja pommi-iskuihin.</p><p>Europolin terrorismiraportin 2018 mukaan suurin osa Euroopan separatistisista terrori-iskuista tehtiin Pohjois-Irlannissa.</p><p>Kaikkiaan 205:stä iskusta 107 tehtiin Britanniassa ja niistä peräti 88 Pohjois-Irlannissa.</p><p>Tammikuussa Derryn oikeustalon edustalla räjähti autopommi. Vain ennakkovaroitus pelasti henkilömenetyksiltä. Tekijäksi ilmoittautui Uusi-IRA.</p><p>Poliisi on tehostanut valvontaa. Muun muassa Saordahin jäseniä valvotaan ja seurataan. Tarkastuksia tehdään kaduilla ja kodeissa. Tämänkaltainen valvonnanalaisuus nirhaa mieliä ja herkistää käytti yli 100 rekrytointia. Britannian tiedusteluraportin mukaan 2016-2017 turvallisuuspalvelu MI5 käytti yli 100 miljoonaa puntaa terrorin torjuntaan Pohjois-Irlannissa. Brexit tulehduttaa ilmapiiriä ja on jo nyt luonut esteitä ja uhkakuvia alueella, väkivallan sakeuttama ilma vain vahvistuu. Voi vain kuvitella miten mennyt ankara aika vääjäämättä näyttää palautuvan Pohjois-Irlantiin. Pelko umpisokean väkivallan yltymisestä on aiheellinen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Susanna Turunen/YLE raportoi tänään kasvavasta separatistisen väkivallan uhasta Pohjois-Irlannissa. Pelottavan kehityksen takana on Brexit ja sen arkeen tuomat rajut uhkat.

​https://yle.fi/uutiset/3-10735256

Brexit on jo ennen lopullista toteutumistaan elvyttänyt parikymmentä vuotta latentissa tilassa olleet väkivallan siemenet Pohjois-Irlannissa.

Nyt siellä, kolme vuotta onnettoman kansanäänestyksen jälkeen kasvaa jo uusi taisteleva, ja rajuunkin terroriin valmis uusi sukupolvi. Terrori ei ole koskaan oikeasti kuollut.

Muutama kuukausi kesäkuun 2016 Brexit-äänestyksen jälkeen Derryn katolilaisalueelle ilmaantui uusi separatistien toimisto. Taustalla oleva radikaali itsenäisyyspuolue etenee alueella. Saordah-puolueen sisällä tämän uuden linjan kannalla on aktivisteja, perheenisiä ja muita tavallisia ihmisiä, mutta heidän rinnallaan toimii väkivaltaa kaihtamattomia jyrkän linjan taistelijoita - joilla on maltillisempien luottamus.

Näiden iskuryhmien jäsenet ovat valmiita vanhan normaalin palauttamiseen, veritekoihin ja pommi-iskuihin.

Europolin terrorismiraportin 2018 mukaan suurin osa Euroopan separatistisista terrori-iskuista tehtiin Pohjois-Irlannissa.

Kaikkiaan 205:stä iskusta 107 tehtiin Britanniassa ja niistä peräti 88 Pohjois-Irlannissa.

Tammikuussa Derryn oikeustalon edustalla räjähti autopommi. Vain ennakkovaroitus pelasti henkilömenetyksiltä. Tekijäksi ilmoittautui Uusi-IRA.

Poliisi on tehostanut valvontaa. Muun muassa Saordahin jäseniä valvotaan ja seurataan. Tarkastuksia tehdään kaduilla ja kodeissa. Tämänkaltainen valvonnanalaisuus nirhaa mieliä ja herkistää käytti yli 100 rekrytointia. Britannian tiedusteluraportin mukaan 2016-2017 turvallisuuspalvelu MI5 käytti yli 100 miljoonaa puntaa terrorin torjuntaan Pohjois-Irlannissa. Brexit tulehduttaa ilmapiiriä ja on jo nyt luonut esteitä ja uhkakuvia alueella, väkivallan sakeuttama ilma vain vahvistuu. Voi vain kuvitella miten mennyt ankara aika vääjäämättä näyttää palautuvan Pohjois-Irlantiin. Pelko umpisokean väkivallan yltymisestä on aiheellinen.

]]>
15 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274234-brexit-palauttaa-terroriteot-pohjois-irlannin-arkeen#comments Brexit Pohjois-Irlanti Susanna Turunen Terrori Fri, 12 Apr 2019 17:21:53 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274234-brexit-palauttaa-terroriteot-pohjois-irlannin-arkeen
EU-maat eivät ikinä anna briteille sodan voittoa anteeksi http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274155-eu-maat-eivat-ikina-anna-briteille-sodan-voittoa-anteeksi <p>Yhdistynyt Kuningaskunta eli Iso-Britannia muistuttaa mantereen Euroopan maita jatkuvasti heidän omista epäonnistumisistaan. Se tekee kipeää, erityisesti Saksalle ja Ranskalle.</p><p>Ehkä vaatii hieman jatkoajattelua, mutta voidaan sittenkin väittää, etteivät Euroopan mannermaat koskaan tule antamaan Britannialle anteeksi sodan voittoa. Tämä siksi koska juuri Britannia muistuttaa näitä mannereuroopan maita toistuvasti heidän epäonnistumisistaan. Niin silloin kuin nyt. Toisen maailmansodan aikana mannereuroopan maiden itseluottamus kärsi raskaan kolauksen. Aiempien hyökkääjien, Saksan ja Italian, eliitit ryhtyivät arvioimaan kansallisvaltiota eräänlaisena pahuuden lähteenä. &rdquo;<em>Kansallisvaltiot tuottavat sotia</em>&rdquo;, sanoi Saksan CDU-liittokansleri Helmut Kohl (1930-2017). Myös ne maat, joita natsit valloittivat, saivat tällin, aivan kuten nuo Itä-Euroopan maat, jotka kärsivat kommunismista aina vuoteen 1989 saakka. Näiden maiden eliitit huomasivat, etteivät pystyneetkään toteuttamaan kansallisvaltion ykköslupausta: alueellista koskemattomuutta. Kansallisvaltio epäonnistui suojelemaan omia kansalaisia ulkopuolisesta hyökkäyksestä.&nbsp;Vähintään yhtä tuskallista mannereuroopan maille on se tosiasia, että heidän vapautensa, josta saavat nauttia jo vuodesta 1945 lähtien, tuskin on ollut omaa ansiota. Sen ne saivat nöyrinä niin USA:lta, Neuvostoliitolta kuin Britannialta.</p><p>Britannialle pätee vastakohta. &rdquo;<em>Meillä kansallisvaltio toimi hyvin</em>&rdquo;, sanoi Englannin entinen Berliinin suurlähettiläs Paul Lever (74v) Elsevier-viikkolehden haastattelussa. Britanniaa ei valloitettu ja maa voitti, yhdessä muiden maiden kanssa, ensin natsit ja loppujen lopuksi myös kommunistit. Kansallisvaltio on briteille siis takuu vapaudelle, itsenäisyydelle ja demokratialle. Niin heille itselleen kuin myös muille, mannereuroopan maille.</p><p>Koska kokemukset Euroopan Unionissa ovat olleet erilaisia, niin myös itse EU:ta arvostetaan eri maissa eri tavalla. Britit kokevat EU:ta korkeintaan vapaakauppa-alueena. Entisille itäblokin maille EU-jäsenyys on, Brysselin tukijaisten ohella, ennen kaikkea takuu olla riippumattomia Venäjästä.</p><p>Niin Ranska (Napoleon) kuin Saksa (keisari Wilhelm II ja Hitler) ovat yrittäneet hallita koko Eurooppaa. Molemmat maat hävisivät sitä taistelua ja joka kerta britit sekä brittien liittolaiset nöyryyttivät heidät. Ranska ja Saksa yrittävät nyt yhdessä dominoida Euroopassa &ndash; EU:n lipun alla &ndash; jotta näin historian painolasti poistuisi harteiltaan. Mikäli Euroopasta tulisi yksi kansallisvaltio, niin silloin saksalaisesta tulisi eurooppalainen ja ranskalainen voisi, kahden vuosisadan nöyryytyksen jälkeen, taas kohdata brittiläisiä samalla tasolla. Nämä ovat Saksan ja Ranskan eliitiin syvimmät tunteet. Euroopan Unioni onkin &ndash; oman perustuslain eli Lissabonin sopimuksen mukaisesti &ndash; yhä tiivimpi unioni. Sen täytyy tulla ja se tuleekin yhteen. Saadaanko sillä ratkaistuiksi ongelmat vai onko se edes loogista saatikka viisasta, se ei tunnu tässä olevan tärkeätä.</p><p>Kerta toisensa jälkeen Yhdistynyt Kuningaskunta muistuttaa mannereuroopan maita omista möhläyksistään, niin aiemmista kuin nykyisistä. Britannian jokavuotiset muistotilaisuudet ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta ovat aina valtavia tapahtumia. Pitkin vuotta kuulee yhä uudestaan Winston Churchillin (1874-1965) radiopuheet vuoden 1940 touko- ja kesäkuusta, joissa lauseet kuten &rdquo;<em>We will never surrender</em>&rdquo; (emme ikinä antaudu). Näin britit pitävät sodan muistoa yllä, koska siitä he saavat ylpeytensä. He eivät antautuneet eivätkä antaudu nytkään. Muut maat näin kyllä tekevät heidän silmissään. Viime vuosina Britannia on jatkuvasti ilmaissut, ettei Saksan ja Ranskan yhteistyö EU:ssa tuota hyviä tuloksia. Britit tarkoittavat silloin eurokriisiä, maahanmuuttokriisiä, monien EU-maiden heikkoja taloustuloksia sekä (kaiken seurauksena ja vastareaktiona) sen tosiasiaa, että monissa mannereuroopan maissa nousee puolueita, joiden juuret ovat natsismissa ja fasismissa. Britit ovat toistuvasti tästä maininneet.</p><p>Yhdistynyt Kuningaskunta ei kuulu euroalueeseen eikä myöskään ole Schengen-alueen jäsen; sen kasvu vuoden 2007 talouskriisin jälkeen on ollut 19 % ja selvästi parempaa kuin euroalueen kasvu vastaavalla jaksolla (13%). Britannian työttömyysluku on 4% kun euroalueen luku on keskimäärin 8,4%. Brexitin aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta Britannian talous kasvoi vuoden 2018 loppukvartaalissa nopeammin (1,3%) kuin Ranskan (0,9%) ja Saksan (0,6%). Maa huokuttelee myös maailman parhaat työntekijät ja on valtavan suosittu niin ranskalaisten, italialaisten kuin puolalaisten työntekijöiden keskuudessa, jotka saavat sellaisia työpaikkoja joita ei ole heidän kotimaassaan. Britannialla on maailman parhaat yliopistot eikä anna vaalijärjestelmänsä ja laajasti levinneiden liberaaliajatusten avulla minkälaista mahdollisuutta natseille. Näin Britannia näyttää niin sanan kuin teon voimalla miten homma voidaan tehdä ja miten kansallisvaltio voi olla menestys, niin silloin kuin nyt. Ja juuri sé tekee kipeää, ennen kaikkea Saksan ja Ranskan eliitille. Vielä pahempaa, mikäli Yhdistynyt Kuningaskunta osoittautuisi vieläkin menestyvämmäksi kuin mitä oli EU:n sisällä (vaikka se jo nyt yhdellä jallla seisoo sen ulkopuolella), niin silloin muidenkin maiden houkutus karata saksalaisranskalaisesta EU:sta kasvaisi entisestään. Silloin Saksan ja Ranskan yhteisprojekti, jonka tarkoituksena on dominoida Eurooppaa, päästä eroon häpeällisestä historiasta ja tulla vihdoin (taas) maailmanmahdiksi, joutuu uhanalaiseksi. Ja silloin <em>taas kerran</em> britit ovat ne, jotka heittivät hiekkaa rattaisiin, aivan kuten aikoinaan nöyryyttivät Napoleonia, Wilhelm II:a sekä Hitleria.</p><p>Siksi EU:n ranskalainen brexitneuvottelija Michel Barnier painottikin, että Yhdistyneen Kuningaskunnan pitää taloudellisesti kärsiä siitä, että jää EU:n ulkopuolella. Brittien pitää joutua sellaiseen neuvottelutilanteeseen, jossa heidät murretaan ja jossa he joutuvat toteamaan etteivät enää pärjää kansallisvaltiona. Saksan ja Ranskan eliitit haluavat, että britit kokisivat saman kohtalon, minkä he itse ja muut mannereuroopan maat ovat joutuneet kokemaan: kansallisvaltion epäonnistuminen. Jotta britit eivät ikinä enää katsoisi menneisyyteen vaan näkisivät yhtenäisen Euroopan ainoana pelastuskeinonaan. Vasta silloin annettaisiin briteille toisen maailmansodan voittoa anteeksi.</p><p>Kuka katkaisee suhteet kenen kanssa? Se on se suuri kysymys. Onnistuuko EU murtamaan Englannin haparoivaa eliittiä ja ohjaamaan maata joko osoittain tai kokonaan takaisin EU-satamaan? Ja onnistuuko EU samalla lopettamaan muidenkin maiden alustavat aikeet ryhtyä toimimaan EU:n ulkopuolella? Pystyvätkö Saksa ja Ranska pelastamaan &rdquo;yhä tiivimmän unioninsa&rdquo;? Ja haudataanko näin tuo epämukava lähihistoria, niin heidän omansa kuin muidenkin mannereuroopan maiden?</p><p>Vai meneekö toisinpäin? Että Yhdistynyt Kuningaskunta lähtee kokonaan EU:sta. Ja että kyseinen maa &ndash; mikäli onnistuu &ndash; muille EU-maille näyttää, että elämä EU:n ulkopuolella on mahdollisesti ihan huokutteleva. Se olisi todennäköisesti &rdquo;yhä tiivimmän unionin&rdquo; loppu. Ymmärrettävistä syistä pelko tästä on Saksassa ja Ranskassa varsin suuri, koska siinä tapauksessa he eivät myöskään pysty Britannialle antamaan anteeksi sodan voittoa. Ehkä syvimmillän juuri sen he haluaisivat sanoa: annan anteeksi. Koska ainoastaan hänellä, joka näin voi sanoa, on todellista valtaa. Valta, jota Saksa ja Ranska ovat jo niin kauan etsimässä..</p><p>Kirjoittaja: <strong>Jelte Wiersma</strong></p><p>Julkaistu: Elsevier-viikkolehti 30.3.2019</p><p>Luvallinen käännös: blogisti</p><p>Elsevier-lehden alkuperäinen linkki, jossa näkyy maksumuurista huolimatta <em>varsin </em>kiinnostava kommenttiketju (66 reaktiota). Näin ajatellaan Hollannissa, EU-perustajamaassa:&nbsp;</p><p><a href="https://www.elsevierweekblad.nl/buitenland/achtergrond/2019/03/de-eu-landen-zullen-de-britten-de-oorlog-nooit-vergeven-168513w/">https://www.elsevierweekblad.nl/buitenland/achtergrond/2019/03/de-eu-landen-zullen-de-britten-de-oorlog-nooit-vergeven-168513w/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdistynyt Kuningaskunta eli Iso-Britannia muistuttaa mantereen Euroopan maita jatkuvasti heidän omista epäonnistumisistaan. Se tekee kipeää, erityisesti Saksalle ja Ranskalle.

Ehkä vaatii hieman jatkoajattelua, mutta voidaan sittenkin väittää, etteivät Euroopan mannermaat koskaan tule antamaan Britannialle anteeksi sodan voittoa. Tämä siksi koska juuri Britannia muistuttaa näitä mannereuroopan maita toistuvasti heidän epäonnistumisistaan. Niin silloin kuin nyt. Toisen maailmansodan aikana mannereuroopan maiden itseluottamus kärsi raskaan kolauksen. Aiempien hyökkääjien, Saksan ja Italian, eliitit ryhtyivät arvioimaan kansallisvaltiota eräänlaisena pahuuden lähteenä. ”Kansallisvaltiot tuottavat sotia”, sanoi Saksan CDU-liittokansleri Helmut Kohl (1930-2017). Myös ne maat, joita natsit valloittivat, saivat tällin, aivan kuten nuo Itä-Euroopan maat, jotka kärsivat kommunismista aina vuoteen 1989 saakka. Näiden maiden eliitit huomasivat, etteivät pystyneetkään toteuttamaan kansallisvaltion ykköslupausta: alueellista koskemattomuutta. Kansallisvaltio epäonnistui suojelemaan omia kansalaisia ulkopuolisesta hyökkäyksestä. Vähintään yhtä tuskallista mannereuroopan maille on se tosiasia, että heidän vapautensa, josta saavat nauttia jo vuodesta 1945 lähtien, tuskin on ollut omaa ansiota. Sen ne saivat nöyrinä niin USA:lta, Neuvostoliitolta kuin Britannialta.

Britannialle pätee vastakohta. ”Meillä kansallisvaltio toimi hyvin”, sanoi Englannin entinen Berliinin suurlähettiläs Paul Lever (74v) Elsevier-viikkolehden haastattelussa. Britanniaa ei valloitettu ja maa voitti, yhdessä muiden maiden kanssa, ensin natsit ja loppujen lopuksi myös kommunistit. Kansallisvaltio on briteille siis takuu vapaudelle, itsenäisyydelle ja demokratialle. Niin heille itselleen kuin myös muille, mannereuroopan maille.

Koska kokemukset Euroopan Unionissa ovat olleet erilaisia, niin myös itse EU:ta arvostetaan eri maissa eri tavalla. Britit kokevat EU:ta korkeintaan vapaakauppa-alueena. Entisille itäblokin maille EU-jäsenyys on, Brysselin tukijaisten ohella, ennen kaikkea takuu olla riippumattomia Venäjästä.

Niin Ranska (Napoleon) kuin Saksa (keisari Wilhelm II ja Hitler) ovat yrittäneet hallita koko Eurooppaa. Molemmat maat hävisivät sitä taistelua ja joka kerta britit sekä brittien liittolaiset nöyryyttivät heidät. Ranska ja Saksa yrittävät nyt yhdessä dominoida Euroopassa – EU:n lipun alla – jotta näin historian painolasti poistuisi harteiltaan. Mikäli Euroopasta tulisi yksi kansallisvaltio, niin silloin saksalaisesta tulisi eurooppalainen ja ranskalainen voisi, kahden vuosisadan nöyryytyksen jälkeen, taas kohdata brittiläisiä samalla tasolla. Nämä ovat Saksan ja Ranskan eliitiin syvimmät tunteet. Euroopan Unioni onkin – oman perustuslain eli Lissabonin sopimuksen mukaisesti – yhä tiivimpi unioni. Sen täytyy tulla ja se tuleekin yhteen. Saadaanko sillä ratkaistuiksi ongelmat vai onko se edes loogista saatikka viisasta, se ei tunnu tässä olevan tärkeätä.

Kerta toisensa jälkeen Yhdistynyt Kuningaskunta muistuttaa mannereuroopan maita omista möhläyksistään, niin aiemmista kuin nykyisistä. Britannian jokavuotiset muistotilaisuudet ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta ovat aina valtavia tapahtumia. Pitkin vuotta kuulee yhä uudestaan Winston Churchillin (1874-1965) radiopuheet vuoden 1940 touko- ja kesäkuusta, joissa lauseet kuten ”We will never surrender” (emme ikinä antaudu). Näin britit pitävät sodan muistoa yllä, koska siitä he saavat ylpeytensä. He eivät antautuneet eivätkä antaudu nytkään. Muut maat näin kyllä tekevät heidän silmissään. Viime vuosina Britannia on jatkuvasti ilmaissut, ettei Saksan ja Ranskan yhteistyö EU:ssa tuota hyviä tuloksia. Britit tarkoittavat silloin eurokriisiä, maahanmuuttokriisiä, monien EU-maiden heikkoja taloustuloksia sekä (kaiken seurauksena ja vastareaktiona) sen tosiasiaa, että monissa mannereuroopan maissa nousee puolueita, joiden juuret ovat natsismissa ja fasismissa. Britit ovat toistuvasti tästä maininneet.

Yhdistynyt Kuningaskunta ei kuulu euroalueeseen eikä myöskään ole Schengen-alueen jäsen; sen kasvu vuoden 2007 talouskriisin jälkeen on ollut 19 % ja selvästi parempaa kuin euroalueen kasvu vastaavalla jaksolla (13%). Britannian työttömyysluku on 4% kun euroalueen luku on keskimäärin 8,4%. Brexitin aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta Britannian talous kasvoi vuoden 2018 loppukvartaalissa nopeammin (1,3%) kuin Ranskan (0,9%) ja Saksan (0,6%). Maa huokuttelee myös maailman parhaat työntekijät ja on valtavan suosittu niin ranskalaisten, italialaisten kuin puolalaisten työntekijöiden keskuudessa, jotka saavat sellaisia työpaikkoja joita ei ole heidän kotimaassaan. Britannialla on maailman parhaat yliopistot eikä anna vaalijärjestelmänsä ja laajasti levinneiden liberaaliajatusten avulla minkälaista mahdollisuutta natseille. Näin Britannia näyttää niin sanan kuin teon voimalla miten homma voidaan tehdä ja miten kansallisvaltio voi olla menestys, niin silloin kuin nyt. Ja juuri sé tekee kipeää, ennen kaikkea Saksan ja Ranskan eliitille. Vielä pahempaa, mikäli Yhdistynyt Kuningaskunta osoittautuisi vieläkin menestyvämmäksi kuin mitä oli EU:n sisällä (vaikka se jo nyt yhdellä jallla seisoo sen ulkopuolella), niin silloin muidenkin maiden houkutus karata saksalaisranskalaisesta EU:sta kasvaisi entisestään. Silloin Saksan ja Ranskan yhteisprojekti, jonka tarkoituksena on dominoida Eurooppaa, päästä eroon häpeällisestä historiasta ja tulla vihdoin (taas) maailmanmahdiksi, joutuu uhanalaiseksi. Ja silloin taas kerran britit ovat ne, jotka heittivät hiekkaa rattaisiin, aivan kuten aikoinaan nöyryyttivät Napoleonia, Wilhelm II:a sekä Hitleria.

Siksi EU:n ranskalainen brexitneuvottelija Michel Barnier painottikin, että Yhdistyneen Kuningaskunnan pitää taloudellisesti kärsiä siitä, että jää EU:n ulkopuolella. Brittien pitää joutua sellaiseen neuvottelutilanteeseen, jossa heidät murretaan ja jossa he joutuvat toteamaan etteivät enää pärjää kansallisvaltiona. Saksan ja Ranskan eliitit haluavat, että britit kokisivat saman kohtalon, minkä he itse ja muut mannereuroopan maat ovat joutuneet kokemaan: kansallisvaltion epäonnistuminen. Jotta britit eivät ikinä enää katsoisi menneisyyteen vaan näkisivät yhtenäisen Euroopan ainoana pelastuskeinonaan. Vasta silloin annettaisiin briteille toisen maailmansodan voittoa anteeksi.

Kuka katkaisee suhteet kenen kanssa? Se on se suuri kysymys. Onnistuuko EU murtamaan Englannin haparoivaa eliittiä ja ohjaamaan maata joko osoittain tai kokonaan takaisin EU-satamaan? Ja onnistuuko EU samalla lopettamaan muidenkin maiden alustavat aikeet ryhtyä toimimaan EU:n ulkopuolella? Pystyvätkö Saksa ja Ranska pelastamaan ”yhä tiivimmän unioninsa”? Ja haudataanko näin tuo epämukava lähihistoria, niin heidän omansa kuin muidenkin mannereuroopan maiden?

Vai meneekö toisinpäin? Että Yhdistynyt Kuningaskunta lähtee kokonaan EU:sta. Ja että kyseinen maa – mikäli onnistuu – muille EU-maille näyttää, että elämä EU:n ulkopuolella on mahdollisesti ihan huokutteleva. Se olisi todennäköisesti ”yhä tiivimmän unionin” loppu. Ymmärrettävistä syistä pelko tästä on Saksassa ja Ranskassa varsin suuri, koska siinä tapauksessa he eivät myöskään pysty Britannialle antamaan anteeksi sodan voittoa. Ehkä syvimmillän juuri sen he haluaisivat sanoa: annan anteeksi. Koska ainoastaan hänellä, joka näin voi sanoa, on todellista valtaa. Valta, jota Saksa ja Ranska ovat jo niin kauan etsimässä..

Kirjoittaja: Jelte Wiersma

Julkaistu: Elsevier-viikkolehti 30.3.2019

Luvallinen käännös: blogisti

Elsevier-lehden alkuperäinen linkki, jossa näkyy maksumuurista huolimatta varsin kiinnostava kommenttiketju (66 reaktiota). Näin ajatellaan Hollannissa, EU-perustajamaassa: 

https://www.elsevierweekblad.nl/buitenland/achtergrond/2019/03/de-eu-landen-zullen-de-britten-de-oorlog-nooit-vergeven-168513w/

]]>
52 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274155-eu-maat-eivat-ikina-anna-briteille-sodan-voittoa-anteeksi#comments Angela Merkel Brexit Emmanuel Macron Euroopan unioni Theresa May Fri, 12 Apr 2019 06:34:39 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274155-eu-maat-eivat-ikina-anna-briteille-sodan-voittoa-anteeksi
Britit saivat uuden Brexit-päivän, tai parikin http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274012-britit-saivat-uuden-brexit-paivan-tai-parikin <p>EU27-johtajat ovat päässeet sopuun ja tarjonneet Britannialle uudeksi eropäiväksi 31. lokakuuta 2019. Tämä tietenkin edellyttää osallistumista toukokuun eurovaaleihin.</p><p>Neuvotteluissa pahaa poliisia esittäneen presidentti Macronin tyydyttämiseksi sopimukseen sisältyy kuitenkin tarkistuspäivä 30. kesäkuuta. Tällöin katsotaan, onko Britannia hoitanut vaalinsa ja muut velvoitteensa kunnolla. Pääministeri May itse on uskovinaan, että erosopimus on siihen mennessä jo hyväksytty brittiparlamentissa.</p><p>Britanniassa arvellaan, että lokakuun loppuun mennessä ehdittäisiin järjestää uusi kansanäänestyskin, jos se sattuisi parlamenttia kiinnostamaan.</p><p>Vaikka erosopimus ja siihen liitetty poliittinen julistus osoittautuisivat kuinka käytännöllisiksi, vuoden 1998 Belfastin sopimus käytännössä raukeaa, jos pohjoisirlantilaiset menettävät EU-kansalaisuuden:</p><p><a href="http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273946-irlannin-rauhan-viimeiset-kuukaudet" title="http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273946-irlannin-rauhan-viimeiset-kuukaudet">http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273946-irlannin-rauhan-viimeis...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU27-johtajat ovat päässeet sopuun ja tarjonneet Britannialle uudeksi eropäiväksi 31. lokakuuta 2019. Tämä tietenkin edellyttää osallistumista toukokuun eurovaaleihin.

Neuvotteluissa pahaa poliisia esittäneen presidentti Macronin tyydyttämiseksi sopimukseen sisältyy kuitenkin tarkistuspäivä 30. kesäkuuta. Tällöin katsotaan, onko Britannia hoitanut vaalinsa ja muut velvoitteensa kunnolla. Pääministeri May itse on uskovinaan, että erosopimus on siihen mennessä jo hyväksytty brittiparlamentissa.

Britanniassa arvellaan, että lokakuun loppuun mennessä ehdittäisiin järjestää uusi kansanäänestyskin, jos se sattuisi parlamenttia kiinnostamaan.

Vaikka erosopimus ja siihen liitetty poliittinen julistus osoittautuisivat kuinka käytännöllisiksi, vuoden 1998 Belfastin sopimus käytännössä raukeaa, jos pohjoisirlantilaiset menettävät EU-kansalaisuuden:

http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273946-irlannin-rauhan-viimeiset-kuukaudet

]]>
57 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274012-britit-saivat-uuden-brexit-paivan-tai-parikin#comments Brexit EU ja britit Presidentti Macron Theresa Mayn hallitus Wed, 10 Apr 2019 23:04:32 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274012-britit-saivat-uuden-brexit-paivan-tai-parikin
Irlannin rauhan viimeiset kuukaudet? http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273946-irlannin-rauhan-viimeiset-kuukaudet <p>Pohjois-Irlannin rauha perustuu kokonaan Euroopan unionin jäsenyyteen.</p><p>Kymmeniä vuosia jatkunut aseellinen kaupunkisota päättyi vasta, kun Yhdistynyt kuningaskunta, Irlannin tasavalta ja Pohjois-Irlannin puolueet sopivat, että jokaisella pohjoisirlantilaisella on oikeus&nbsp;sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Irlannin tasavallan kansalaisuuteen;&nbsp;ja että tämä oikeus ei tule muuttumaan Pohjois-Irlannin tilanteen mahdollisesti muuttuessa.</p><p>Tämä &quot;pitkäperjantain sopimus&quot; allekirjoitettiin huhtikuussa 1998. Pohjois-Irlannin &quot;tilanteella&quot; tarkoitettiin paikallisten puolueiden suhteita ja koko alueen suhdetta Lontoon hallitukseen ja parlamenttiin. Kenellekään ei tullut mieleenkään sellainen hullutus, että jokin osapuoli eroaisi Euroopan unionista.</p><p>Euroopan unionin perustamisesta ja Euroopan unionin kansalaisuudesta sovittiin Maastrichtissa helmikuussa 1992, ja eurooppalaisen kansalaisuuden merkitystä syvennettiin Amsterdamissa lokakuussa 1997. Ilman näitä sopimuksia ei olisi mitenkään voitu ajatella pohjoisirlantilaisen oikeutta sekä brittiläiseen että irlantilaiseen identiteettiin, eikä vapaata liikkuvuutta ja rajavalvonnan purkamista Irlannin saarella.</p><p>Eikö tämä tosiaan tullut englantilaisille mieleen, kun he päättivät sopia pohjoisirlantilaisten puolesta brexitistä? Yllättävää kyllä, ilmeisesti ei.</p><p>Kyse ei ole pelkästään hallituksen tai englantilaisten äänestäjien rasismista vaan Monty Python -sketsiin verrattavasta tietämättömyydestä. Tammikuussa 2018 virkaan astunut Pohjois-Irlannin asioiden ministeri Karen Bradley myönsi kuukausien kuluttua, ettei hän tunne pitkäperjantain sopimusta tai vastuualueensa poliittista historiaa.</p><p>Vielä aamupäivällä 10. huhtikuuta 2019 en usko, että Britannia eroaa unionista ilman sopimusta illalla 12. huhtikuuta 2019, mutta ei Irlannin rajan ongelma poistu, vaikka ero saisi miten pitkän lykkäyksen tahansa.</p><p>Selvä sopimus pysyvästä tulliunionista takaisi edes sen, että pohjoisirlantilaisen maidontuottajasuvun ei tarvitsisi ruveta järjestämään itselleen maahantuonti- ja tariffilomakkeita siirtäessään maitoa yhdelle ja juustoa toiselle puolelle kylätietä. Passi kai olisi hyvä pitää mukana kuitenkin.</p><p>Tätä tilannetta ei olisi syntynyt, elleivät Britanniaa olisi viime vuosina hallinneet perussuomalaisten ryhmätoverit Euroopan parlamentissa, Cameronin ja Mayn konservatiivit. 1990-luvun sopimukset sai aikaan Työväenpuolueen hallitus.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pohjois-Irlannin rauha perustuu kokonaan Euroopan unionin jäsenyyteen.

Kymmeniä vuosia jatkunut aseellinen kaupunkisota päättyi vasta, kun Yhdistynyt kuningaskunta, Irlannin tasavalta ja Pohjois-Irlannin puolueet sopivat, että jokaisella pohjoisirlantilaisella on oikeus sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Irlannin tasavallan kansalaisuuteen; ja että tämä oikeus ei tule muuttumaan Pohjois-Irlannin tilanteen mahdollisesti muuttuessa.

Tämä "pitkäperjantain sopimus" allekirjoitettiin huhtikuussa 1998. Pohjois-Irlannin "tilanteella" tarkoitettiin paikallisten puolueiden suhteita ja koko alueen suhdetta Lontoon hallitukseen ja parlamenttiin. Kenellekään ei tullut mieleenkään sellainen hullutus, että jokin osapuoli eroaisi Euroopan unionista.

Euroopan unionin perustamisesta ja Euroopan unionin kansalaisuudesta sovittiin Maastrichtissa helmikuussa 1992, ja eurooppalaisen kansalaisuuden merkitystä syvennettiin Amsterdamissa lokakuussa 1997. Ilman näitä sopimuksia ei olisi mitenkään voitu ajatella pohjoisirlantilaisen oikeutta sekä brittiläiseen että irlantilaiseen identiteettiin, eikä vapaata liikkuvuutta ja rajavalvonnan purkamista Irlannin saarella.

Eikö tämä tosiaan tullut englantilaisille mieleen, kun he päättivät sopia pohjoisirlantilaisten puolesta brexitistä? Yllättävää kyllä, ilmeisesti ei.

Kyse ei ole pelkästään hallituksen tai englantilaisten äänestäjien rasismista vaan Monty Python -sketsiin verrattavasta tietämättömyydestä. Tammikuussa 2018 virkaan astunut Pohjois-Irlannin asioiden ministeri Karen Bradley myönsi kuukausien kuluttua, ettei hän tunne pitkäperjantain sopimusta tai vastuualueensa poliittista historiaa.

Vielä aamupäivällä 10. huhtikuuta 2019 en usko, että Britannia eroaa unionista ilman sopimusta illalla 12. huhtikuuta 2019, mutta ei Irlannin rajan ongelma poistu, vaikka ero saisi miten pitkän lykkäyksen tahansa.

Selvä sopimus pysyvästä tulliunionista takaisi edes sen, että pohjoisirlantilaisen maidontuottajasuvun ei tarvitsisi ruveta järjestämään itselleen maahantuonti- ja tariffilomakkeita siirtäessään maitoa yhdelle ja juustoa toiselle puolelle kylätietä. Passi kai olisi hyvä pitää mukana kuitenkin.

Tätä tilannetta ei olisi syntynyt, elleivät Britanniaa olisi viime vuosina hallinneet perussuomalaisten ryhmätoverit Euroopan parlamentissa, Cameronin ja Mayn konservatiivit. 1990-luvun sopimukset sai aikaan Työväenpuolueen hallitus.

 

]]>
17 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273946-irlannin-rauhan-viimeiset-kuukaudet#comments Brexit EU ja britit Perussuomalaiset Pohjois-Irlanti Työväenpuolueet Wed, 10 Apr 2019 06:58:48 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273946-irlannin-rauhan-viimeiset-kuukaudet
Sirkus Britannia ja miten Suomen ei pidä hoitaa EU politiikkaa http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273734-sirkus-britannia-ja-miten-suomen-ei-pida-hoitaa-eu-politiikkaa <p>Viime viikkoina on Britanniassa tapahtunut ihmeitten ihme.</p><p>Parlamentin istunnot ovat ohittaneet katsojamäärissä jalkapallo-ottelujen televisio-lähetykset.</p><p>Ihmiset tuijottavat töllöä ihmeissään; Brexit on muuttunut saippuaoopperaksi.</p><p>Shakespearen näytelmiä mukaellen: <em>Kesäyön unelma</em> on muuttunut <em>Paljon melua tyhjästä</em>-näytelmäksi ja Brysselin näkökulmasta siitä on tullut: &rdquo;<em>Kuinka äkäpussi kesytetään</em>&rdquo;-farssi.</p><p>Miksi näin on käynyt ja mitä oppia Suomi voi saada EU-politiikalleen?</p><p><strong>Kun kansan ääni ratkaisi</strong></p><p>Iso-Britannia neuvoa-antavalla kansanäänestys vuonna 2016 suuntasi saarivaltakunnan pois Euroopan unionista vain niukan 52% enemmistöllä.</p><p>Kansanäänestyksen ei pitänyt olla ihan oikea äänestys.</p><p>Pääministeri Cameron ja tory-puolueen sisäpiiri halusi järjestää sen voidakseen tukahduttaa oman puolueensa sisäisen opposition. Toisaalta sen piti myös murskata labour-puolue ja sen mukana yhä kriittisempi brittiläinen yleinen mielipide.</p><p>Lopuksi äänestyksen piti antaa myös opetus Brysselille; Iso-Britannian pysyminen EU:ssa vaatisi lisää myönnytyksiä EU:lta ja lisää rahaa.</p><p>Lontoon City&rsquo;n pörssikeskus hyväksyi aluksi tämän suunnitelman ja piti sitä poliittisena oikkuna, joka antaisi sikäläiselle politiikalle maustetta. Eihän Iso-Britannia voisi hylätä niin hyvää liittosuhdetta EU:n kanssa!</p><p><strong>Eroa vaativien joukko: hihhulit?</strong></p><p>Eroa vaativien lauma oli sekalainen ja piskuinen joukko sisämarkkinateollisuutta ja &ndash;maataloutta kaipailevia piirejä. Mukana oli nuoria kansallisia intomieliä ja vanhoja suurvaltanostalgikkoja kuten muuallakin Euroopan eurokriittisissä piireissä.</p><p>Tätä joukkoa oli helppo aliarvioida hihhuleiden joukoksi.</p><p>Siinä tehtiin kuitenkin iso virhe. Iso-Britannia on aina suhtautunut mannermaahan epäluulolla ja sen vastakohtaisuudet Saksan teollisuuden ja sen kasvavan voiman kanssa ovat ennenkin johtaneet ristiriitoihin.</p><p>Tämä omapäisyyden ja itsenäisen ajattelun henki sai sijaa siitä epäluulosta, jota maassa tunnettiin EU:n joka paikkaan ulottuvaan holhoukseen. Nyt vastapuolena ei ollut enää &rdquo;Kaiser&rdquo; tai huono itävaltalainen maalari vaan EU:n kallis ja armoton byrokratia.</p><p>Tavalliselle kansalle pahin asia oli massamaahanmuutto. Eivät sinänsä puolalaiset putkimiehet vaan yhä useammat afrikkalaiset ja Lähi-idästä tulevat ihmiset. Oma suurvaltamenneisyys näytti takaavan, että yksin pärjättäisiin vaivatta.</p><p>Kuten runoilija, lordi Alfred Tennyson totesi aikoinaan: &rdquo; &rdquo;<em>One with Britain, heart and soul! One life, one flag, one fleet, one throne!&#39; </em><em>Britons, hold your own!</em>&rdquo;</p><p><strong>Kun pääoma löysi kansan ja Bryssel oli armoton</strong></p><p>Eroa vaativat olisivat jääneet yksin ja koko kansanäänestyksestä olisi tullut läpihuutojuttu, jollei tähän vastustajien joukkoon olisi tullut rahakkaampia piirejä.</p><p>Osa pääomasta oli halukas vähentämään EU:n otetta Lontoon Citystä. Rahanliikkeitä edustavat erilaiset pääomittajat olivat huolestuneita siitä, että EU pyrki sekaantumaan sen asioihin. EU:n hitaat pyrkimykset vähentää veronkiertoa ja veroparatiiseja huolestuttivat heitä.</p><p>Pitäisikö ehkä jättää EU ja perustaa ihan oma veroparatiisi Eurooppaan?</p><p>Konservatiivinen puolue avasi näin laatikon, jota se ei voinut enää sulkea eikä enää sen tapahduttua hallita. Sitten kun ei-tulos selveni, ajateltiin, että EU:n anglofiiliset ja eurokriittiset maat tulisivat sille avuksi neuvotteluissa EU:n kanssa.</p><p>Sen jälkeen ajateltiin toiveikkaasti, että EU:n ulkopuoliset maat suostuisivat antamaan niin &rdquo;mahtavalle ja houkuttelevalle&rdquo; Britannialle kahdenkeskisesti samat kauppasopimusehdot kuin EU:lle.</p><p>Näin ei kuitenkaan käynyt.</p><p>Kreikan vuoden 2015 valtiovarainministeri Janis Varoufakis lausui profeetallisesti, että Kreikan eurokriisin ja sen neuvottelujen perustella Britannian ei tule kuvitella voivansa saada mitään neuvotteluilla EU:n kanssa.</p><p>Syykin on yksinkerainen: Brysselin superbyrokraatit eivät välitä yhteisistä eduista. EU johto haluaa vaan luoda varoittavan esimerkin siitä eroavasta maasta. Varoufakis arveli, että Britannian olisi pitänyt jo alusta alkaen etsiä sopiva kansainvälinen malli brexit-päämäärälleen; esim. Norjan asema EU:n ulkopuolella mutta yhteismarkkinoiden sisällä. Ja sitten ehdottaa tätä EU:lle niin, ettei se voi torjua tarjousta.</p><p>Iso-Britannialle kävi huonosti neuvotteluissa. EU:n sisäinen yhtenäisyys neuvotteluissa on pysynyt täydellisenä. &nbsp;Eurokriittiset maat kuten Puola, Unkari jne., jotka EU:n sisällä olivat ennen brexit-suunnitelmaa tukeneet ja auttaneet Britanniaa eivät nyt lotkauttaneet korvaansakaan sen avunhuudoille.</p><p>Ne haluavat vapaampaa EU:ta; rahaa ja tukiaisia mutta ei todella ulos siitä.</p><p>Brysselin &rdquo;paavin kuuria&rdquo; taas ei halua tinkiä omasta kannasta senttiäkään vaan aikoo nöyryyttää ja pakottaa Iso-Britannian &rdquo;ehdottomaan antautumiseen&rdquo; saakka.</p><p>Tässä tilanteessa Theresa May menetti pelin. Hämmennys Brysselin armottoman kannan edessä merkitsi oman puolueen ja hallituksen arvovallan menettämistä. Toisaalta ei syntynyt vastavoimaakaan: Labour-puolue ei aio antaa konservatiiveille mitään ilmaiseksi mutta ei toisaalta itsekään pysty tarjoamaan vastausta.</p><p>Sekasorron seurauksena eräs maailman arvovaltaisimmista parlamenteista äänestää nyt päivästä toiseen ristiriitaisia päätöksiä. Hallitus on menettänyt poliittisen kykynsä hallita ja labour-johtaja Corbyn ei taas itsekään tiedä, mitä hän haluaa. Samaan aikaan Brexitin vastustajat ovat keränneet voimansa ja haluavat uutta kansanäänestystä.</p><p><strong>Iso-Britannian uusi antautuminen sitten Rooman vallan</strong></p><p>Iso-Britannialla ei mene nyt hyvin.</p><p>Korvaavista kauppasopimuksista kolmansien maiden kanssa on saatu sovittua vain muutaman pienen maan, kuten Färsaarien kanssa.</p><p>Suuret, kuten Japani, Kiina, Yhdysvallat odottavat vain tilaisuutta, kun epätoivoinen Britannia joutuu sopimaan niiden kanssa aivan kehnoilla ehdoilla. Näin neuvotteluista EU:n kanssa tuli juuri sellaisia kuin Varoufakis ennusti.</p><p>Ja lopuksi, kellon käydessä pääministeri May joutui pitkin hampain hyväksymään sopimusehdot, jotka Varoufakiksen arvion mukaan ovat sellaiset, että vain sodassa hävinnyt maa voisi ne hyväksyä.</p><p>Sitten roomalaisten miehityksen tämä on nöyryyttävin ja häpeällisin hetki Iso-Britannian historiassa.</p><p>Ehdot olivat niin uskomattoman huonot, että itsenäinen brittiparlamentti ei missään nimessä halunnut hyväksyä niitä. Ongelmana on vain se, että kun hallitus on sekasorrossa, ei parlamenttikaan pysty sopimaan mistään korvaavasta ratkaisusta.</p><p>Brexit-paketti on siten levällään kuin Jokisen eväät.</p><p>Ahdinko on suurin siinä, että Britannialla ei tosiasiassa ole varaa &rdquo;kovaan brexit&rsquo;iin&rdquo; eli sopimuksettomaan uloslähtöön. Tosin myös EU:n elinkeinoelämä on vaikea paikan edessä. Se kärsii myös. Se kuitenkin selviäisi siitä suurempana yksikkönä taloudellisella flunssalla siinä missä Britanniaa uhkaisi sydänkohtaus.</p><p>Hätätilassa Britannia joutuu nöyryyttävästi anelemaan yhä uusia lisäaikoja. Nyt näyttää siltä, että EU katsoo tilanteen kypsäksi uusiin vaatimuksiin ehtona seuraavalle lisäajalle. Ja ehtona näyttää olevan, että joko surkea sopimus on kuitenkin ratifioitava parlamentissa tai sitten on järjestettävä uusi brexit-kansanäänestys, joka kaoottisissa nykyoloissa todennäköisesti kumoaisi brexitin.</p><p><strong>Elävän elämän sirkus: Iso-Britannia</strong></p><p>Sirkuksen ihmenäytöksenä yrittää nyt Mayn rakoileva hallitus eräänlaista hevosten vaihtoa lennosta. Brexitiin äänestäjiensä parissa lujasti sitoutunut toryjen enemmistö saa jäädä lehdelle soittelemaan kun May hakee työväenpuoluetta uudeksi vetojuhdaksi.</p><p>Tämä malli on Iso-Britanniassa otettu käyttöön vain kriisiaikoina; ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. May &amp; Corbyn kaksikko pyrkii joko Norjan malliin tai tulliliittoon EU:n kanssa. Mutta riittääkö aika, kun voimansa tunnossa oleva EU pääsee sanelemaan sille ehtonsa?</p><p>Ehkä Iso-Britannia löytää tien? Ehkä edessä on &rdquo;pehmeä brexit&rdquo; malli, joka löydetään mätänä kompromissina juuri viime hetkellä.</p><p><strong>Mitä Suomi voi oppia?</strong></p><p>Suomi voi tästä <em>Circus Britannicasta</em> oppia jotakin. Ennen kaikkea kuinka europolitiikkaa voi ja kuinka sitä ei voi tehdä.</p><p>Ensiksi, että EU:n systeemeihin on paljon helpompaa mennä sisään kuin niistä ulos.</p><p>Jos yritetään päästä eroon eurorahasta tai unionin jäsenyydestä, on hanke suunniteltava äärimmäisen huolellisesti etukäteen.</p><p>On myös muistettava, että vaikka EU:n sisällä sen jäsenmaissa on suurta tyytymättömyyttä, niin kovan paikan edessä sen rivit kokemuksen mukaan tiivistyvät.</p><p>Pois pyristelevä maa tai oman linjan vetäjä jää suurella todennäköisyydellä yksin yhteisrintamaa vastaan. Kaikki kun ovat valmiita hyötymään toisen ahdingosta muutaman pennin tai&hellip;ehkä kaksikin. Kannattaa huomata että Suomi on vielä ,paljon pienempi yksikkö kuin Britannia. Meitä voi kiristää.</p><p><strong>Nykyinen hallituspohja on kykenemätön ajattelemaan selkeästi</strong></p><p>Onko meillä paukkuja eroon? Ei ole. Ei ainakaan vielä.</p><p>Meillä ei ole myöskään eroon vaadittavaa poliittista tahtoa. Vielä.</p><p>Suurin ongelma on siinä, että nykyinen poliittinen eliitti Suomessa ei kykene ajattelemaan asiaa selvästi.</p><p>Pelkkä ajatus oman kansallisen edun ajattelusta huimaa ja pelottaa meikäläisiä poliitikkoja. Meillä ei riitä intellektuaalista kykyä tai poliittista kaukonäköisyyttä katsella tosiasioita silmästä silmään.</p><p>Ainoa keino kansallisen edun saavuttamiseksi on siksi PS hallituksen luominen ja yhteistyö EU:n kriittisten voimien kanssa. Ero EU:sta on pitkän ajan prosessi.</p><p><u>Meidän on EU:n kriittisten jäsenvaltioiden kanssa taisteltava EU:n palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen sen hybristä ja superkorruptiota.On pyrittävä vapaan kansalaisen ja vapaitten mutta yhteistoimintakykyisten valtioitten Eurooppaan! Takaisin isänmaiden Eurooppaan!</u></p><p>Euro jää monimukaisemmaksi kysymykseksi.</p><p>Eurosta on ollut Suomelle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Plussan muodostavat oikeastaan vain euron markkaa parempi kestävyys keinotteluhyökkäyksiä vastaan sekä rahanvaihdoissa säästyvät summat. Jämähtänyt, ei-suomalaisissa (lausu: saksalaisissa) käsissä oleva euron hallinta on kuitenkin pahempaa. Se pakottaa Suomen jatkuviin leikkauksiin ja kaiken alennuksiin.</p><p>Eurosta olisi optimaalista päästä eroon, mutta kuinka? Sopimustietä siihen ei ole. Ja omasta yrityksestä voisi tulla jotain pahempaa kuin Britannian nykyinen, jotain Kreikan 2015 kaltaista.</p><p>Siksi euron suhteen täytyy koko ajan etsiä uusia mahdollisuuksia, mutta toteuttamaan niitä voi vasta sitten ryhtyä, kun ulkoiset olosuhteet näyttävät muuttuneen aidosti lupaaviksi.</p><p>Kaiken ratkaisuna on kuitenkin PS:n muodostama hallitus, jossa on aidosti maan etua ajattelevia ihmisiä ja puolueita.</p><p>Ennakkoäänestyksen aktiivisuuden korkea taso osoittaa sen, että halua muutokseen on.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikkoina on Britanniassa tapahtunut ihmeitten ihme.

Parlamentin istunnot ovat ohittaneet katsojamäärissä jalkapallo-ottelujen televisio-lähetykset.

Ihmiset tuijottavat töllöä ihmeissään; Brexit on muuttunut saippuaoopperaksi.

Shakespearen näytelmiä mukaellen: Kesäyön unelma on muuttunut Paljon melua tyhjästä-näytelmäksi ja Brysselin näkökulmasta siitä on tullut: ”Kuinka äkäpussi kesytetään”-farssi.

Miksi näin on käynyt ja mitä oppia Suomi voi saada EU-politiikalleen?

Kun kansan ääni ratkaisi

Iso-Britannia neuvoa-antavalla kansanäänestys vuonna 2016 suuntasi saarivaltakunnan pois Euroopan unionista vain niukan 52% enemmistöllä.

Kansanäänestyksen ei pitänyt olla ihan oikea äänestys.

Pääministeri Cameron ja tory-puolueen sisäpiiri halusi järjestää sen voidakseen tukahduttaa oman puolueensa sisäisen opposition. Toisaalta sen piti myös murskata labour-puolue ja sen mukana yhä kriittisempi brittiläinen yleinen mielipide.

Lopuksi äänestyksen piti antaa myös opetus Brysselille; Iso-Britannian pysyminen EU:ssa vaatisi lisää myönnytyksiä EU:lta ja lisää rahaa.

Lontoon City’n pörssikeskus hyväksyi aluksi tämän suunnitelman ja piti sitä poliittisena oikkuna, joka antaisi sikäläiselle politiikalle maustetta. Eihän Iso-Britannia voisi hylätä niin hyvää liittosuhdetta EU:n kanssa!

Eroa vaativien joukko: hihhulit?

Eroa vaativien lauma oli sekalainen ja piskuinen joukko sisämarkkinateollisuutta ja –maataloutta kaipailevia piirejä. Mukana oli nuoria kansallisia intomieliä ja vanhoja suurvaltanostalgikkoja kuten muuallakin Euroopan eurokriittisissä piireissä.

Tätä joukkoa oli helppo aliarvioida hihhuleiden joukoksi.

Siinä tehtiin kuitenkin iso virhe. Iso-Britannia on aina suhtautunut mannermaahan epäluulolla ja sen vastakohtaisuudet Saksan teollisuuden ja sen kasvavan voiman kanssa ovat ennenkin johtaneet ristiriitoihin.

Tämä omapäisyyden ja itsenäisen ajattelun henki sai sijaa siitä epäluulosta, jota maassa tunnettiin EU:n joka paikkaan ulottuvaan holhoukseen. Nyt vastapuolena ei ollut enää ”Kaiser” tai huono itävaltalainen maalari vaan EU:n kallis ja armoton byrokratia.

Tavalliselle kansalle pahin asia oli massamaahanmuutto. Eivät sinänsä puolalaiset putkimiehet vaan yhä useammat afrikkalaiset ja Lähi-idästä tulevat ihmiset. Oma suurvaltamenneisyys näytti takaavan, että yksin pärjättäisiin vaivatta.

Kuten runoilija, lordi Alfred Tennyson totesi aikoinaan: ” ”One with Britain, heart and soul! One life, one flag, one fleet, one throne!' Britons, hold your own!

Kun pääoma löysi kansan ja Bryssel oli armoton

Eroa vaativat olisivat jääneet yksin ja koko kansanäänestyksestä olisi tullut läpihuutojuttu, jollei tähän vastustajien joukkoon olisi tullut rahakkaampia piirejä.

Osa pääomasta oli halukas vähentämään EU:n otetta Lontoon Citystä. Rahanliikkeitä edustavat erilaiset pääomittajat olivat huolestuneita siitä, että EU pyrki sekaantumaan sen asioihin. EU:n hitaat pyrkimykset vähentää veronkiertoa ja veroparatiiseja huolestuttivat heitä.

Pitäisikö ehkä jättää EU ja perustaa ihan oma veroparatiisi Eurooppaan?

Konservatiivinen puolue avasi näin laatikon, jota se ei voinut enää sulkea eikä enää sen tapahduttua hallita. Sitten kun ei-tulos selveni, ajateltiin, että EU:n anglofiiliset ja eurokriittiset maat tulisivat sille avuksi neuvotteluissa EU:n kanssa.

Sen jälkeen ajateltiin toiveikkaasti, että EU:n ulkopuoliset maat suostuisivat antamaan niin ”mahtavalle ja houkuttelevalle” Britannialle kahdenkeskisesti samat kauppasopimusehdot kuin EU:lle.

Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kreikan vuoden 2015 valtiovarainministeri Janis Varoufakis lausui profeetallisesti, että Kreikan eurokriisin ja sen neuvottelujen perustella Britannian ei tule kuvitella voivansa saada mitään neuvotteluilla EU:n kanssa.

Syykin on yksinkerainen: Brysselin superbyrokraatit eivät välitä yhteisistä eduista. EU johto haluaa vaan luoda varoittavan esimerkin siitä eroavasta maasta. Varoufakis arveli, että Britannian olisi pitänyt jo alusta alkaen etsiä sopiva kansainvälinen malli brexit-päämäärälleen; esim. Norjan asema EU:n ulkopuolella mutta yhteismarkkinoiden sisällä. Ja sitten ehdottaa tätä EU:lle niin, ettei se voi torjua tarjousta.

Iso-Britannialle kävi huonosti neuvotteluissa. EU:n sisäinen yhtenäisyys neuvotteluissa on pysynyt täydellisenä.  Eurokriittiset maat kuten Puola, Unkari jne., jotka EU:n sisällä olivat ennen brexit-suunnitelmaa tukeneet ja auttaneet Britanniaa eivät nyt lotkauttaneet korvaansakaan sen avunhuudoille.

Ne haluavat vapaampaa EU:ta; rahaa ja tukiaisia mutta ei todella ulos siitä.

Brysselin ”paavin kuuria” taas ei halua tinkiä omasta kannasta senttiäkään vaan aikoo nöyryyttää ja pakottaa Iso-Britannian ”ehdottomaan antautumiseen” saakka.

Tässä tilanteessa Theresa May menetti pelin. Hämmennys Brysselin armottoman kannan edessä merkitsi oman puolueen ja hallituksen arvovallan menettämistä. Toisaalta ei syntynyt vastavoimaakaan: Labour-puolue ei aio antaa konservatiiveille mitään ilmaiseksi mutta ei toisaalta itsekään pysty tarjoamaan vastausta.

Sekasorron seurauksena eräs maailman arvovaltaisimmista parlamenteista äänestää nyt päivästä toiseen ristiriitaisia päätöksiä. Hallitus on menettänyt poliittisen kykynsä hallita ja labour-johtaja Corbyn ei taas itsekään tiedä, mitä hän haluaa. Samaan aikaan Brexitin vastustajat ovat keränneet voimansa ja haluavat uutta kansanäänestystä.

Iso-Britannian uusi antautuminen sitten Rooman vallan

Iso-Britannialla ei mene nyt hyvin.

Korvaavista kauppasopimuksista kolmansien maiden kanssa on saatu sovittua vain muutaman pienen maan, kuten Färsaarien kanssa.

Suuret, kuten Japani, Kiina, Yhdysvallat odottavat vain tilaisuutta, kun epätoivoinen Britannia joutuu sopimaan niiden kanssa aivan kehnoilla ehdoilla. Näin neuvotteluista EU:n kanssa tuli juuri sellaisia kuin Varoufakis ennusti.

Ja lopuksi, kellon käydessä pääministeri May joutui pitkin hampain hyväksymään sopimusehdot, jotka Varoufakiksen arvion mukaan ovat sellaiset, että vain sodassa hävinnyt maa voisi ne hyväksyä.

Sitten roomalaisten miehityksen tämä on nöyryyttävin ja häpeällisin hetki Iso-Britannian historiassa.

Ehdot olivat niin uskomattoman huonot, että itsenäinen brittiparlamentti ei missään nimessä halunnut hyväksyä niitä. Ongelmana on vain se, että kun hallitus on sekasorrossa, ei parlamenttikaan pysty sopimaan mistään korvaavasta ratkaisusta.

Brexit-paketti on siten levällään kuin Jokisen eväät.

Ahdinko on suurin siinä, että Britannialla ei tosiasiassa ole varaa ”kovaan brexit’iin” eli sopimuksettomaan uloslähtöön. Tosin myös EU:n elinkeinoelämä on vaikea paikan edessä. Se kärsii myös. Se kuitenkin selviäisi siitä suurempana yksikkönä taloudellisella flunssalla siinä missä Britanniaa uhkaisi sydänkohtaus.

Hätätilassa Britannia joutuu nöyryyttävästi anelemaan yhä uusia lisäaikoja. Nyt näyttää siltä, että EU katsoo tilanteen kypsäksi uusiin vaatimuksiin ehtona seuraavalle lisäajalle. Ja ehtona näyttää olevan, että joko surkea sopimus on kuitenkin ratifioitava parlamentissa tai sitten on järjestettävä uusi brexit-kansanäänestys, joka kaoottisissa nykyoloissa todennäköisesti kumoaisi brexitin.

Elävän elämän sirkus: Iso-Britannia

Sirkuksen ihmenäytöksenä yrittää nyt Mayn rakoileva hallitus eräänlaista hevosten vaihtoa lennosta. Brexitiin äänestäjiensä parissa lujasti sitoutunut toryjen enemmistö saa jäädä lehdelle soittelemaan kun May hakee työväenpuoluetta uudeksi vetojuhdaksi.

Tämä malli on Iso-Britanniassa otettu käyttöön vain kriisiaikoina; ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. May & Corbyn kaksikko pyrkii joko Norjan malliin tai tulliliittoon EU:n kanssa. Mutta riittääkö aika, kun voimansa tunnossa oleva EU pääsee sanelemaan sille ehtonsa?

Ehkä Iso-Britannia löytää tien? Ehkä edessä on ”pehmeä brexit” malli, joka löydetään mätänä kompromissina juuri viime hetkellä.

Mitä Suomi voi oppia?

Suomi voi tästä Circus Britannicasta oppia jotakin. Ennen kaikkea kuinka europolitiikkaa voi ja kuinka sitä ei voi tehdä.

Ensiksi, että EU:n systeemeihin on paljon helpompaa mennä sisään kuin niistä ulos.

Jos yritetään päästä eroon eurorahasta tai unionin jäsenyydestä, on hanke suunniteltava äärimmäisen huolellisesti etukäteen.

On myös muistettava, että vaikka EU:n sisällä sen jäsenmaissa on suurta tyytymättömyyttä, niin kovan paikan edessä sen rivit kokemuksen mukaan tiivistyvät.

Pois pyristelevä maa tai oman linjan vetäjä jää suurella todennäköisyydellä yksin yhteisrintamaa vastaan. Kaikki kun ovat valmiita hyötymään toisen ahdingosta muutaman pennin tai…ehkä kaksikin. Kannattaa huomata että Suomi on vielä ,paljon pienempi yksikkö kuin Britannia. Meitä voi kiristää.

Nykyinen hallituspohja on kykenemätön ajattelemaan selkeästi

Onko meillä paukkuja eroon? Ei ole. Ei ainakaan vielä.

Meillä ei ole myöskään eroon vaadittavaa poliittista tahtoa. Vielä.

Suurin ongelma on siinä, että nykyinen poliittinen eliitti Suomessa ei kykene ajattelemaan asiaa selvästi.

Pelkkä ajatus oman kansallisen edun ajattelusta huimaa ja pelottaa meikäläisiä poliitikkoja. Meillä ei riitä intellektuaalista kykyä tai poliittista kaukonäköisyyttä katsella tosiasioita silmästä silmään.

Ainoa keino kansallisen edun saavuttamiseksi on siksi PS hallituksen luominen ja yhteistyö EU:n kriittisten voimien kanssa. Ero EU:sta on pitkän ajan prosessi.

Meidän on EU:n kriittisten jäsenvaltioiden kanssa taisteltava EU:n palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen sen hybristä ja superkorruptiota.On pyrittävä vapaan kansalaisen ja vapaitten mutta yhteistoimintakykyisten valtioitten Eurooppaan! Takaisin isänmaiden Eurooppaan!

Euro jää monimukaisemmaksi kysymykseksi.

Eurosta on ollut Suomelle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Plussan muodostavat oikeastaan vain euron markkaa parempi kestävyys keinotteluhyökkäyksiä vastaan sekä rahanvaihdoissa säästyvät summat. Jämähtänyt, ei-suomalaisissa (lausu: saksalaisissa) käsissä oleva euron hallinta on kuitenkin pahempaa. Se pakottaa Suomen jatkuviin leikkauksiin ja kaiken alennuksiin.

Eurosta olisi optimaalista päästä eroon, mutta kuinka? Sopimustietä siihen ei ole. Ja omasta yrityksestä voisi tulla jotain pahempaa kuin Britannian nykyinen, jotain Kreikan 2015 kaltaista.

Siksi euron suhteen täytyy koko ajan etsiä uusia mahdollisuuksia, mutta toteuttamaan niitä voi vasta sitten ryhtyä, kun ulkoiset olosuhteet näyttävät muuttuneen aidosti lupaaviksi.

Kaiken ratkaisuna on kuitenkin PS:n muodostama hallitus, jossa on aidosti maan etua ajattelevia ihmisiä ja puolueita.

Ennakkoäänestyksen aktiivisuuden korkea taso osoittaa sen, että halua muutokseen on.

]]>
15 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273734-sirkus-britannia-ja-miten-suomen-ei-pida-hoitaa-eu-politiikkaa#comments Brexit Suomenidea Mon, 08 Apr 2019 04:59:52 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273734-sirkus-britannia-ja-miten-suomen-ei-pida-hoitaa-eu-politiikkaa
Brexitin lykkäys läpi: kolme yhden äänen ratkaisua brittiparlamentissa http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273383-brexitin-lykkays-lapi-kolme-yhden-aanen-ratkaisua-brittiparlamentissa <p>Keskiviikkoiltana hieman ennen puoltayötä Lontoon aikaa Britannian alahuone hyväksyi työväenpuolueen Yvette Cooperin ja konservatiivien Oliver Letwinin ajaman lain, joka pakottaa pääministeri Theresa Mayn hakemaan pitkää lykkäystä brexitin toteutumiselle.</p> <p>Valtiovarainministeri Philip Hammond katsoo, että käytännössä brittien on nyt valmistauduttava ottamaan osaa toukokuun eurovaaleihin.</p> <p>Keskiviikon maratonistuntoon sisältyi peräti kolme äärimmäisen täpärää äänestystä.</p> <p>Aluksi äänestettiin työväenpuolueen Hilary Bennin ehdotuksesta, jonka mukaan parlamentti voisi jatkaa äänestyksiä erosopimukseen liitettävästä poliittisesta julistuksesta vielä maanantaina. Tulos oli 310&ndash;310, mutta puhemies John Bercow ratkaisi asian Bennin ehdotuksen tappioksi.</p> <p>Niinpä alahuoneen piti hyväksyä, että Cooperin ja Letwinin lakialoitteen toinen käsittely, komiteavaihe ja kolmas käsittely voidaan järjestää samana päivänä. Näin tehtiin, äänin 312&ndash;311.</p> <p>Lopulta lakialoite hyväksyttiin äänin 313&ndash;312.</p> <p>Laki on hyväksyttävä myös ylähuoneessa, mikä tuskin on ongelma, koska siellä sopimuksettoman eron kannatus on vielä vähäisempi kuin alahuoneessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskiviikkoiltana hieman ennen puoltayötä Lontoon aikaa Britannian alahuone hyväksyi työväenpuolueen Yvette Cooperin ja konservatiivien Oliver Letwinin ajaman lain, joka pakottaa pääministeri Theresa Mayn hakemaan pitkää lykkäystä brexitin toteutumiselle.

Valtiovarainministeri Philip Hammond katsoo, että käytännössä brittien on nyt valmistauduttava ottamaan osaa toukokuun eurovaaleihin.

Keskiviikon maratonistuntoon sisältyi peräti kolme äärimmäisen täpärää äänestystä.

Aluksi äänestettiin työväenpuolueen Hilary Bennin ehdotuksesta, jonka mukaan parlamentti voisi jatkaa äänestyksiä erosopimukseen liitettävästä poliittisesta julistuksesta vielä maanantaina. Tulos oli 310–310, mutta puhemies John Bercow ratkaisi asian Bennin ehdotuksen tappioksi.

Niinpä alahuoneen piti hyväksyä, että Cooperin ja Letwinin lakialoitteen toinen käsittely, komiteavaihe ja kolmas käsittely voidaan järjestää samana päivänä. Näin tehtiin, äänin 312–311.

Lopulta lakialoite hyväksyttiin äänin 313–312.

Laki on hyväksyttävä myös ylähuoneessa, mikä tuskin on ongelma, koska siellä sopimuksettoman eron kannatus on vielä vähäisempi kuin alahuoneessa.

]]>
4 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273383-brexitin-lykkays-lapi-kolme-yhden-aanen-ratkaisua-brittiparlamentissa#comments Brexit EU ja britit Labour Parlamentaarinen demokratia Theresa Mayn hallitus Thu, 04 Apr 2019 04:11:41 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273383-brexitin-lykkays-lapi-kolme-yhden-aanen-ratkaisua-brittiparlamentissa
Mitä sanoinkaan Labourin haluavan? http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273152-mita-sanoinkaan-labourin-haluavan <p>Viime keskiviikkona moni oli hieman pettynyt, kun Britannian Työväenpuolue ei asettunutkaan kokonaan ns. Common Market 2.0 eli Norway plus -ehdotuksen taakse.</p><p>Tänään puolue on kuitenkin omaksunut viralliseksi linjakseen aloitteen tukemisen. Itse en voi sanoa yllättyneeni:</p><p><a href="http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269217-norway-plus-eli-common-market-20-eli-mita-labour-haluaa" title="http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269217-norway-plus-eli-common-market-20-eli-mita-labour-haluaa">http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269217-norway-plus-eli-common-...</a></p><p>Ken Clarken riisuttu ehdotus pysyvästä tulliunionista on edelleen Brexit-pelissä niin ikään, ja tällä kertaa skottinationalistitkin taitavat äänestää sen puolesta.</p><p>Eipä muuta kuin jännittämään taas puhemies JohnBercowin showta brittiparlamentissa...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime keskiviikkona moni oli hieman pettynyt, kun Britannian Työväenpuolue ei asettunutkaan kokonaan ns. Common Market 2.0 eli Norway plus -ehdotuksen taakse.

Tänään puolue on kuitenkin omaksunut viralliseksi linjakseen aloitteen tukemisen. Itse en voi sanoa yllättyneeni:

http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269217-norway-plus-eli-common-market-20-eli-mita-labour-haluaa

Ken Clarken riisuttu ehdotus pysyvästä tulliunionista on edelleen Brexit-pelissä niin ikään, ja tällä kertaa skottinationalistitkin taitavat äänestää sen puolesta.

Eipä muuta kuin jännittämään taas puhemies JohnBercowin showta brittiparlamentissa...

]]>
48 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273152-mita-sanoinkaan-labourin-haluavan#comments Brexit EU ja britit Labour Theresa Mayn hallitus Mon, 01 Apr 2019 15:21:19 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273152-mita-sanoinkaan-labourin-haluavan
Brexit, demokratia ja oikeusfilosofia http://helisantavuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273047-brexit-demokratia-ja-oikeusfilosofia <p>Brexit on uskomaton näytelmä! Mark Galeotti - kansainvälisesti arvostettu Venäjä-tutkija, britti - twiittasi kuvan, jossa ravintola mainosti päivän menutä. Ruokalajin nimi oli Brexit, ja sisältö tämä: &rdquo;Ei nyt ole mitään tarjolla, kun kokit eivät päässeet sopimukseen aterian koostumuksesta.&rdquo;</p><p>Itseäni &ndash; näin suomalaisena &ndash; huvitti BBC:n radiotoimittajan huoli siitä &rdquo;mitä meistä briteistä nyt ajatellaan muualla maailmassa.&rdquo;</p><p>Vakavasti puhuen, Brexit herättää kysymyksiä, myös sellaisia, jotka vähemmän ovat olleet keskustelussa esillä.</p><p>Miten noin vakavaan kysymykseen voi ottaa kantaa yhdellä ainoalla kansanäänestyksellä, jonka lopputulos on aivan täpärä. Koska nythän ei ole niin että &rdquo;kansa&rdquo; halusi eroon EU:sta. Puolet kansasta halusi &ndash; eikä edes puolet, jos otetaan huomioon äänestämättä jättäneet ja ne jotka kenties tulivat huijatuksi, kun ilmiselvästi on osoitettu että molemmilla puolilla suoraan valehdeltiin.</p><p>Tarvitaan jotain jarrua siihen miten kansanäänestykset ja demokratia samaistetaan.</p><p>Ensimmäinen opetus on, että ennen kansanäänestyksiä täytyisi keskustelu järjestää demokraattisesti. Demagogia, vihapuhe ja valeuutiset estävät vapaan keskustelun. Loppuun asti ajateltuna ne ovat rikoksia sananvapautta vastaan.</p><p>Toiseksi: kansakunnan kohtalon kannalta olennaisiin ja monimutkaisiin kysymyksiin olisi otettava kantaa laajasta aatehistoriallisesta perspektiivistä. Brexit liittyy aikakauden olemukseen, taloustieteeseen, yhteiskunta- ja oikeusfilosofiaan. Päättyneen aikakauden aatteista olisi otettava monipuolisesti oppia. Se on kysymys jota ei voi jättää yksin asiantuntijoille, mutta ei myöskään &rdquo;yleiselle mielipiteelle&rdquo;, jos sen valistamisesta ei ole huolehdittu.</p><p><a href="https://humanpath.net/uusihistoria/uusi-historia-ry/" target="_blank">Uusi historia ry</a> on tehnyt aloitteen siitä, miten tällainen keskustelu olisi järjestettävissä: Ks. <a href="https://humanpath.net/uusihistoria/totuusfoorumi/" target="_blank">Mikä ihminen on? -totuusfoorumi ja väittelysanakirja</a>.</p><p>Lisäksi kansanäänestys on neuvoa-antava, ei sitova. Miksi sitä siis kohdellaan kuin Jumalan sanaa, josta ei voi poiketa?</p><p>Toiseksi, Britannian parlamentille nyt voi nauraa, ja syystä. Mutta entä toinen osapuoli &ndash; EU itse. EU:n rakenteissa on &rdquo;valuvika&rdquo;, sanotaan. Ei se ole valuvika, vaan se on laittomuuden tila jossain olennaisissa suhteissa.</p><p>EU:n sopimuksia laadittaessa ei vakavissaan otettu huomioon tilannetta jossa joku maa haluaisi erota. Ei myöskään otettu huomioon tilannetta, jossa joku maa kuuluisi erottaa, koska se ei täytä jäsenkriteereitä. (Oikeusvaltioperiaate on jäsenvaatimus.)</p><p>EU on perusteiltaan sekasikiö, kokonaan uudenlainen yhteiskunnallis-valtiollinen rakennelma.</p><p>EU:n perussopimuksia laadittaessa sotkettiin perustuslaki ja kansainvälinen sopimus. EU:n lainsäädäntö monelta osin menee yli jäsenvaltioiden perustuslakien, mutta kuitenkaan ne eivät ole juridisesti sitovia lakeja. Tämä merkitsee, että EU-virkamiehet ovat virkatoimissaan lain yläpuolella. Ei ole virkarikoslakia, eikä instituutioita jotka valvovat heidän virkatoimiensa laillisuutta. On jopa epäselvyyttä siitä mitkä EU:n sopimukset ja direktiivit ovat oikeasti lakeja, mitkä eivät.</p><p>Näitä lakeja &ndash; tai sopimuksia, tai direktiivejä &ndash; on suruttomasti rikottu esim. EU:n itälaajenemisen yhteydessä. Tuloksena mm. Brexit ja yleensä oikeistopopulismin ja demagogisen keskustelukulttuurin huolestuttava voimistuminen myös perinteisissä demokraattisissa oikeusvaltioissa.</p><p>Mutta, kuten Lech Walesa sanoi Brexit-kansanäänestyksen jälkeen: &rdquo;&hellip;jos EU murskataan, viiden minuutin päästä syntyy uusi ja parempi&rdquo;.<a href="http://helisantavuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/#_ftn1" name="_ftnref1" title=""><u>[1]</u></a></p><p>Aikakauden luonteen vuoksi jonkunlainen &rdquo;EU&rdquo; on välttämättömyys. Paluuta entiseen ei ole. Mutta voiko Uutta EU:ta syntyä viidessä minuutissa, ja voiko sellaista syntyä ilman että lainrikkomukset käsitellään, ilman että avoimesti myönnetään EU:n rakenteissa olevat, laillisuusperiaatetta rikkovat puolet?</p><p>Uusi historia ry julkaisee lähiaikoina pamfletin joka käsittelee EU:n tätä puolta: systeemikriisiä ja laillisuusperiaatteen rikkomuksia EU:ssa erityisesti itälaajenemisesta lähtien. Se sisältää asioita joita ei julkisuudessa ole lainkaan käsitelty, mm. tutkimuksen siitä miten Viron liittyminen EU:hun tapahtui.</p><p>Viro on pärjännyt suhteellisen hyvin, mutta se on varmaa, ettei EU:n (eikä Suomen) puolelta todellisuudessa haluttu tutkia Viron oikeuslaitoksen tilaa. Viron ja Suomenkin lehdistö raportoi laajasti toinen toistaan seuranneista skandaaleista liittymisneuvottelujen aikana, jossa Viron korkeimmat oikeusviranomaiset ja poliitikot kautta linjan ryvettyivät. Näistä ei sanallakaan mainittu EU-komission Viro-raporteissa.</p><p>Muistelmissaan eduskunnan entinen pääsihteeri Tiitinen ihmettelee suomalaisten &rdquo;orjallista halua noudattaa lakeja&rdquo;:&nbsp;</p><p>&rdquo;Muualla maailmassa lakiin kirjattuja korkealentoisia taivaanrannan maalauksia ei oteta yhtä vakavasti. Sama on EU-lainsäädännön kohdalla. Ei Euroopassa yleisesti ajatella, että kaikkien pitäisi ruveta askarruttamaan mieltään mokomilla pykäläseikoilla.&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10410316"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10410316</u></a>)</p><p>Brexit osoittaa, että olisi kenties kuitenkin pitänyt. Tarkemmin sanottuna kyse ei ole &rdquo;pykäläseikoista&rdquo; sinänsä, vaan aikakauden murroksesta joka asettaa koko oikeusfilosofisen ajattelun aivan uusien kysymysten eteen.</p><p>Minusta näyttää siltä, että Britannia on menettänyt järkensä. Se on olennaisesti oikeusfilosofisen ajattelun järjen menettämistä.</p><p>Ja juuri kun järki on mennyt, silloin riidellään. Kun ei ole mitään tieteellistä, filosofista pohjaa, silloin riidellään. Eikä riidasta ei tule loppua ellei ongelman syvällistä luonnetta haluta nähdä.</p><hr /><p><a href="http://helisantavuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/#_ftnref1" name="_ftn1" title=""><u>[1]</u></a> &ldquo;&rsquo;I would shoot&rsquo;: Walesa Urges NATO To Show Strength To Russia&rdquo;, RFE/RL 1.7.2016, <a href="http://www.rferl.org/a/i-would-shoot-walesa-urges-nato-to-show-strength-to-russia/27832567.html?z=0&amp;zp=1"><u>http://www.rferl.org/a/i-would-shoot-walesa-urges-nato-to-show-strength-to-russia/27832567.html?z=0&amp;zp=1</u></a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Brexit on uskomaton näytelmä! Mark Galeotti - kansainvälisesti arvostettu Venäjä-tutkija, britti - twiittasi kuvan, jossa ravintola mainosti päivän menutä. Ruokalajin nimi oli Brexit, ja sisältö tämä: ”Ei nyt ole mitään tarjolla, kun kokit eivät päässeet sopimukseen aterian koostumuksesta.”

Itseäni – näin suomalaisena – huvitti BBC:n radiotoimittajan huoli siitä ”mitä meistä briteistä nyt ajatellaan muualla maailmassa.”

Vakavasti puhuen, Brexit herättää kysymyksiä, myös sellaisia, jotka vähemmän ovat olleet keskustelussa esillä.

Miten noin vakavaan kysymykseen voi ottaa kantaa yhdellä ainoalla kansanäänestyksellä, jonka lopputulos on aivan täpärä. Koska nythän ei ole niin että ”kansa” halusi eroon EU:sta. Puolet kansasta halusi – eikä edes puolet, jos otetaan huomioon äänestämättä jättäneet ja ne jotka kenties tulivat huijatuksi, kun ilmiselvästi on osoitettu että molemmilla puolilla suoraan valehdeltiin.

Tarvitaan jotain jarrua siihen miten kansanäänestykset ja demokratia samaistetaan.

Ensimmäinen opetus on, että ennen kansanäänestyksiä täytyisi keskustelu järjestää demokraattisesti. Demagogia, vihapuhe ja valeuutiset estävät vapaan keskustelun. Loppuun asti ajateltuna ne ovat rikoksia sananvapautta vastaan.

Toiseksi: kansakunnan kohtalon kannalta olennaisiin ja monimutkaisiin kysymyksiin olisi otettava kantaa laajasta aatehistoriallisesta perspektiivistä. Brexit liittyy aikakauden olemukseen, taloustieteeseen, yhteiskunta- ja oikeusfilosofiaan. Päättyneen aikakauden aatteista olisi otettava monipuolisesti oppia. Se on kysymys jota ei voi jättää yksin asiantuntijoille, mutta ei myöskään ”yleiselle mielipiteelle”, jos sen valistamisesta ei ole huolehdittu.

Uusi historia ry on tehnyt aloitteen siitä, miten tällainen keskustelu olisi järjestettävissä: Ks. Mikä ihminen on? -totuusfoorumi ja väittelysanakirja.

Lisäksi kansanäänestys on neuvoa-antava, ei sitova. Miksi sitä siis kohdellaan kuin Jumalan sanaa, josta ei voi poiketa?

Toiseksi, Britannian parlamentille nyt voi nauraa, ja syystä. Mutta entä toinen osapuoli – EU itse. EU:n rakenteissa on ”valuvika”, sanotaan. Ei se ole valuvika, vaan se on laittomuuden tila jossain olennaisissa suhteissa.

EU:n sopimuksia laadittaessa ei vakavissaan otettu huomioon tilannetta jossa joku maa haluaisi erota. Ei myöskään otettu huomioon tilannetta, jossa joku maa kuuluisi erottaa, koska se ei täytä jäsenkriteereitä. (Oikeusvaltioperiaate on jäsenvaatimus.)

EU on perusteiltaan sekasikiö, kokonaan uudenlainen yhteiskunnallis-valtiollinen rakennelma.

EU:n perussopimuksia laadittaessa sotkettiin perustuslaki ja kansainvälinen sopimus. EU:n lainsäädäntö monelta osin menee yli jäsenvaltioiden perustuslakien, mutta kuitenkaan ne eivät ole juridisesti sitovia lakeja. Tämä merkitsee, että EU-virkamiehet ovat virkatoimissaan lain yläpuolella. Ei ole virkarikoslakia, eikä instituutioita jotka valvovat heidän virkatoimiensa laillisuutta. On jopa epäselvyyttä siitä mitkä EU:n sopimukset ja direktiivit ovat oikeasti lakeja, mitkä eivät.

Näitä lakeja – tai sopimuksia, tai direktiivejä – on suruttomasti rikottu esim. EU:n itälaajenemisen yhteydessä. Tuloksena mm. Brexit ja yleensä oikeistopopulismin ja demagogisen keskustelukulttuurin huolestuttava voimistuminen myös perinteisissä demokraattisissa oikeusvaltioissa.

Mutta, kuten Lech Walesa sanoi Brexit-kansanäänestyksen jälkeen: ”…jos EU murskataan, viiden minuutin päästä syntyy uusi ja parempi”.[1]

Aikakauden luonteen vuoksi jonkunlainen ”EU” on välttämättömyys. Paluuta entiseen ei ole. Mutta voiko Uutta EU:ta syntyä viidessä minuutissa, ja voiko sellaista syntyä ilman että lainrikkomukset käsitellään, ilman että avoimesti myönnetään EU:n rakenteissa olevat, laillisuusperiaatetta rikkovat puolet?

Uusi historia ry julkaisee lähiaikoina pamfletin joka käsittelee EU:n tätä puolta: systeemikriisiä ja laillisuusperiaatteen rikkomuksia EU:ssa erityisesti itälaajenemisesta lähtien. Se sisältää asioita joita ei julkisuudessa ole lainkaan käsitelty, mm. tutkimuksen siitä miten Viron liittyminen EU:hun tapahtui.

Viro on pärjännyt suhteellisen hyvin, mutta se on varmaa, ettei EU:n (eikä Suomen) puolelta todellisuudessa haluttu tutkia Viron oikeuslaitoksen tilaa. Viron ja Suomenkin lehdistö raportoi laajasti toinen toistaan seuranneista skandaaleista liittymisneuvottelujen aikana, jossa Viron korkeimmat oikeusviranomaiset ja poliitikot kautta linjan ryvettyivät. Näistä ei sanallakaan mainittu EU-komission Viro-raporteissa.

Muistelmissaan eduskunnan entinen pääsihteeri Tiitinen ihmettelee suomalaisten ”orjallista halua noudattaa lakeja”: 

”Muualla maailmassa lakiin kirjattuja korkealentoisia taivaanrannan maalauksia ei oteta yhtä vakavasti. Sama on EU-lainsäädännön kohdalla. Ei Euroopassa yleisesti ajatella, että kaikkien pitäisi ruveta askarruttamaan mieltään mokomilla pykäläseikoilla.” (https://yle.fi/uutiset/3-10410316)

Brexit osoittaa, että olisi kenties kuitenkin pitänyt. Tarkemmin sanottuna kyse ei ole ”pykäläseikoista” sinänsä, vaan aikakauden murroksesta joka asettaa koko oikeusfilosofisen ajattelun aivan uusien kysymysten eteen.

Minusta näyttää siltä, että Britannia on menettänyt järkensä. Se on olennaisesti oikeusfilosofisen ajattelun järjen menettämistä.

Ja juuri kun järki on mennyt, silloin riidellään. Kun ei ole mitään tieteellistä, filosofista pohjaa, silloin riidellään. Eikä riidasta ei tule loppua ellei ongelman syvällistä luonnetta haluta nähdä.


[1] “’I would shoot’: Walesa Urges NATO To Show Strength To Russia”, RFE/RL 1.7.2016, http://www.rferl.org/a/i-would-shoot-walesa-urges-nato-to-show-strength-to-russia/27832567.html?z=0&zp=1.

]]>
2 http://helisantavuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273047-brexit-demokratia-ja-oikeusfilosofia#comments Brexit Demagogia Demokratian kriisi EU:n demokratia Viro Sun, 31 Mar 2019 11:19:40 +0000 Heli Santavuori http://helisantavuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273047-brexit-demokratia-ja-oikeusfilosofia
Kovin vaikea EU-ero http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272945-kovin-vaikea-eu-ero <p>Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ero Euroopan unionista näyttää nyt jokseenkin varmasti toteutuvan jossakin muodossaan. Tähänastinen neuvotteluprosessi ja kuningaskunnan parlamentin äänestyshärdelli ovat olleet jo ajoittain surkuhupaista seurattavaa.</p><p>Nyt näyttää siltä, että isoilla-briteillä ei ole enää muuta päätettävää kuin se, mitä päätetään ja miten. Päämäärä on jokseenkin kaikilla tiedossa. Parlamentti on äänestänyt kolmesti niin kuin Matteuksen evankeliumin 26. luvussa kukko äänesti kolmesti, ja yksi apostoleista, olikohan Pietari, ei siihen herännyt.</p><p>Aluksi näytti siltä, että EU:n perussopimuksissa on sellainen valuvika, että siellä kyllä ylevästi ja rehvakkaasti kerrotaan, millaisen peukaloruuvin läpi jäsenyyttä hakevan valtion on kuljettava ja millainen uskontunnustus annettava (Kööpenhaminan kriteerit, Maastrichtin ja Lissabonin sopimukset ym.) komissiolle. Ja komissio näki, että niin oli hyvä.</p><p>Mutta liike on usein edestakaista: järjestöön voidaan liittyä ja siitä voidaan erota. Tätä jälkimmäistä mahdollisuutta ei ollut mietitty missään vaiheessa, ja nyt oltiin vielä huonommassa tilanteessa kuin Neuvostoliiton purkautuessa. Silloin sentään oli neuvostovaltion perustuslaissa pykälä, joka sääti, että liittovaltiosta voidaan erota. Käytännön eromenettelyä ei ollut säädetty missään laissa, ja siitä jouduttiin käymään kiistelyä jokunen kuukausi. EU on viime ja tänä vuonna käynyt tätä jaakobinpainia puuttuvan eroamismenettelysäädöksen takia monilla rintamilla. Koko unionin olemassaolon aikana, minusta tuntuu, se ei ole koskaan ollut niin heikko ja kyvytön tekemään päätöksiä kuin nyt, vuosina 2018-2019.</p><p>Vuoden 2016 kansanäänestystä edeltänyttä kampanjaa on pidetty epärehellisenä ja epä-älyllisenä. Iso osa parlamenttia ja iso osa kahden suurimman puolueen jäseniä on sitä mieltä, että kansaa johdettiin harhaan. Mitä tuohon voisi sanoa? Jos kansaa johdetaan, johtamisen yksi mahdollisuus on harhaan johtaminen. Näin on kaiketi ollut kaikkina aikoina. UKIP-puolueen kansanäänestyskampanja oli hyvin helppoheikkimäinen. (Selvyyden vuoksi sanon, että tuo sana viittaa ennen vanhaan Suomen kaupungeissa pidetyillä markkinoilla toimineista suupaltti-kauppiaisiin, jotka kehuivat halpistuotteitaan estottomasti ja myivät niitä erikoistarjouksissa.) UKIPin puheenjohtaja Nigel Farage vetäytyi politiikasta kokonaan, vaikka hänellä olisi ollut tuhannen punnan paikka ajaa omaa linjaansa eteenpäin.</p><p>Toinen väite on, että kansanäänestyksen tulos oli yllätys. Näin ei pitänyt käydä, että EU-eroa ajava puoli voittaisi. Ollaan vähän samassa tilanteessa kuin pari vuotta sitten Yhdysvalloissa, jossa kaikki itseään kunnioittavat itärannikon lehti- ja televisiotalot olivat viimeiseen asti sitä mieltä, että rouva Clinton valitaan presidentiksi. Yhdysvallat on selviytynyt tästä takaiskusta kipuillen, mutta kansakunta on jakautunut jyrkästi kahtia. Yhdistyneestä kuningaskunnasta on vaikea sanoa, onko se ylipäänsä selvinnyt kuiville vai ei.</p><p>Yhdistyneen kuningaskunnan pelisäännöt ovat mutkikkaat. Ne ovat niin mutkikkaat, että on vaikea kuvitella, miten niitä noudattamalla päästään ylipäänsä minkäänlaiseen järkevään tulokseen. Pikemminkin olisi odotettavissa sellainen umpikuja, jossa Ruotsi oli puoli vuotta syyskuisten valtiopäivävaalien jälkeen.</p><p>Voisi sanoa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on nyt vakava &rsquo;system error&rsquo;, joka pitäisi ensi hätään korjata. Tähän liittyy parlamentin puhemiehen John Bercowin ilmoitus, että parlamentti ei järjestä kolmatta äänestystä, ellei pääministeri May muuta tekstiä olennaisesti. May kieltäytyi, ja parlamentti yritti lisätä tekstiin omia klausuulejaan, mutta kokonaisuudesta ei päästy yksimielisyyteen. Parlamentti äänesti tällä viikolla vielä kerran erosopimuksesta. Kolmisenkymmentä konservatiivia äänesti puoluejohtajansa kantaa vastaan, samoin koko demokraattinen unionistipuolue, joka on tähän asti ollut Mayn tukena. Lähes koko labour oli myös hylkäämisen kannalla. Miten muuten olisi näillä asetuksilla voinutkaan käydä?</p><p>Yksi korjauskeino olisi uusi kansanäänestys. Ainakin periaatteessa. EU-maissa on käyty muutaman kerran kansanäänestyksiä sillä periaatteella, että jäsenvaltiolle on määrätty tietyt talouspoliittiset sopeutustoimet ja pakkosäästämiset ja kuripolitiikka, ja jos paketti ei ole saanut kansanäänestyksessä hyväksyntää, valtiolle on ilmoitettu, että äänestäkääpä vielä kerran, jos vaikka saisitte paremman tuloksen. Irlanti on tästä hyviä esimerkki: siellä on äänestetty laskujeni mukaan kuudesta asiasta, v. 1987 Euroopan yhtenäisasiakirjasta, v. 1992 Maastrichtin sopimuksesta, v. 1998 Amsterdamin sopimuksesta, v. 2001 Nizzan sopimuksesta, v. 2008 Lissabonin sopimuksesta ja vielä v. 2012 vakaudesta, yhteensovittamisesta ja hallinnasta. Näistä kaksi kansanäänestystä päättyi &rsquo;väärään&rsquo; tulokseen, nimittäin Nizzan (Nice) ja Lissabonin sopimuksista järjestetyt. Silloin irkut komennettiin uudestaan vaaliuurnille, ja näitä toisia kierroksia edelsi jonkin verran kyseenalainen propagandakampanja sopimuksen hyväksymisen puolesta. En tiedä, oliko paikalla vaalitarkkailijoita. (Tanskaa on myös kuritettu kansanäänestyksillä, mutta jätän ne tässä käsittelemättä.)</p><p>Tätä taustaa vasten kansanäänestyksen järjestäminen uudelleen ei olisi ihan helppo juttu, vaikka Irlannin toiset äänestykset päättyivätkin toivottuun ja propagoituun lopputulokseen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei kukaan tiedä, pystytäänkö tehokasta propagandakampanjaa järjestämään. Jälkipuheita voi tulla.</p><p>Nyt parlamentin äänestystä on lykätty hieman tuonnemmaksi. Eurovaalit ovat tulossa toukokuun loppupäivinä, ja EU:n ja Lontoon pitäisi päättää, järjestetäänkö kuningaskunnassa vaalit vai jätetäänkö ne järjestämättä. Tilanne on mielenkiintoinen. Jos nyt halutaan selvää ratkaisua, kannattaa kysyä neuvoa minulta. Käsitykseni asiasta on sellainen, että nyt ei Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestetä vaaleja. Tehdään niin kuin Suomessa toisen maailmansodan aikana. Meillähän istui ns. pitkä parlamentti vuoteen 1945 saakka. EU-tapauksessa eroavalle valtiolle voisi antaa pari&ndash;kolme kuukautta lisäaikaa hoitaa velvoitteensa, ja sen aikaa tämänhetkiset MEPit voisivat edustaa valtakuntaansa. Jos sekamelska päätyy Yhdistyneen kuningaskunnan eroon, silloin tietenkin kuningaskunnan MEPit vapautetaan tehtävistään. Jos taas päädytään siihen, että kuningaskunta jatkaa EU:ssa, silloin järjestetään uudet vaalit. Tämä viimemainittuhan ei nyt näytä kovin todennäköiseltä.</p><p>Koko eroprosessin ajan vallalla on ollut jonkinlainen kostomieliala. Euroopan unioni on halunnut koko ajan kostaa saarivaltakunnalle monin tavoin sen, että se kehtaa valmistella eroa unionista. Yksi keino on ollut kieltäytyminen neuvotteluista. Kosto ei ole hyvä valtion rakennusaine. Ettei vain ylpeys kävisi lankeemuksen edellä?</p><p>Saarivaltakunnassa taas konservatiivipuolue ja osa labouria halusivat kostaa UKIPille sen, että se antoi vaalikampanjassa katteettomia lupauksia. Konservatiivipuolueen enemmistö on halunnut kostaa puolueensa eromieliselle vähemmistölle. Toryt ovat pyrkineet kostamaan labourille ja etenkin sen johtajalle Corbynille erohalujen ilmaisemisen. Sitten on vielä kysymys siitä, saadaanko erosopimus aikaan vai kuittaako EU brittien eron ilmoitusasiana. Tästä ovat kostohalut lennelleet moniin suuntiin.</p><p>Yhdistynyt kuningaskunta ei ole mikä tahansa periferinen vientiriippuvainen pikkuvaltio. Se on ollut globaali suurvalta, ja jäänteitä tästä on vieläkin. Missään vaiheessa britit eivät olleet kiinnostuneita liittymään EU:hun sen koko arsenaalilla. Omasta punnasta ei missään nimessä haluttu luopua. Vaikka kuningaskunta nyt kärsiikin globaalien teollisuusfirmojen brexit-edesottamuksista, se löytänee markkinoita kansainyhteisönsä maista.</p><p>Miten tästä eteenpäin? BBC:n sivulla julkaistiin <a href="https://www.bbc.com/news/uk-politics-46393399">tällainen kaavio</a> mahdollisesta jatkosta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ero Euroopan unionista näyttää nyt jokseenkin varmasti toteutuvan jossakin muodossaan. Tähänastinen neuvotteluprosessi ja kuningaskunnan parlamentin äänestyshärdelli ovat olleet jo ajoittain surkuhupaista seurattavaa.

Nyt näyttää siltä, että isoilla-briteillä ei ole enää muuta päätettävää kuin se, mitä päätetään ja miten. Päämäärä on jokseenkin kaikilla tiedossa. Parlamentti on äänestänyt kolmesti niin kuin Matteuksen evankeliumin 26. luvussa kukko äänesti kolmesti, ja yksi apostoleista, olikohan Pietari, ei siihen herännyt.

Aluksi näytti siltä, että EU:n perussopimuksissa on sellainen valuvika, että siellä kyllä ylevästi ja rehvakkaasti kerrotaan, millaisen peukaloruuvin läpi jäsenyyttä hakevan valtion on kuljettava ja millainen uskontunnustus annettava (Kööpenhaminan kriteerit, Maastrichtin ja Lissabonin sopimukset ym.) komissiolle. Ja komissio näki, että niin oli hyvä.

Mutta liike on usein edestakaista: järjestöön voidaan liittyä ja siitä voidaan erota. Tätä jälkimmäistä mahdollisuutta ei ollut mietitty missään vaiheessa, ja nyt oltiin vielä huonommassa tilanteessa kuin Neuvostoliiton purkautuessa. Silloin sentään oli neuvostovaltion perustuslaissa pykälä, joka sääti, että liittovaltiosta voidaan erota. Käytännön eromenettelyä ei ollut säädetty missään laissa, ja siitä jouduttiin käymään kiistelyä jokunen kuukausi. EU on viime ja tänä vuonna käynyt tätä jaakobinpainia puuttuvan eroamismenettelysäädöksen takia monilla rintamilla. Koko unionin olemassaolon aikana, minusta tuntuu, se ei ole koskaan ollut niin heikko ja kyvytön tekemään päätöksiä kuin nyt, vuosina 2018-2019.

Vuoden 2016 kansanäänestystä edeltänyttä kampanjaa on pidetty epärehellisenä ja epä-älyllisenä. Iso osa parlamenttia ja iso osa kahden suurimman puolueen jäseniä on sitä mieltä, että kansaa johdettiin harhaan. Mitä tuohon voisi sanoa? Jos kansaa johdetaan, johtamisen yksi mahdollisuus on harhaan johtaminen. Näin on kaiketi ollut kaikkina aikoina. UKIP-puolueen kansanäänestyskampanja oli hyvin helppoheikkimäinen. (Selvyyden vuoksi sanon, että tuo sana viittaa ennen vanhaan Suomen kaupungeissa pidetyillä markkinoilla toimineista suupaltti-kauppiaisiin, jotka kehuivat halpistuotteitaan estottomasti ja myivät niitä erikoistarjouksissa.) UKIPin puheenjohtaja Nigel Farage vetäytyi politiikasta kokonaan, vaikka hänellä olisi ollut tuhannen punnan paikka ajaa omaa linjaansa eteenpäin.

Toinen väite on, että kansanäänestyksen tulos oli yllätys. Näin ei pitänyt käydä, että EU-eroa ajava puoli voittaisi. Ollaan vähän samassa tilanteessa kuin pari vuotta sitten Yhdysvalloissa, jossa kaikki itseään kunnioittavat itärannikon lehti- ja televisiotalot olivat viimeiseen asti sitä mieltä, että rouva Clinton valitaan presidentiksi. Yhdysvallat on selviytynyt tästä takaiskusta kipuillen, mutta kansakunta on jakautunut jyrkästi kahtia. Yhdistyneestä kuningaskunnasta on vaikea sanoa, onko se ylipäänsä selvinnyt kuiville vai ei.

Yhdistyneen kuningaskunnan pelisäännöt ovat mutkikkaat. Ne ovat niin mutkikkaat, että on vaikea kuvitella, miten niitä noudattamalla päästään ylipäänsä minkäänlaiseen järkevään tulokseen. Pikemminkin olisi odotettavissa sellainen umpikuja, jossa Ruotsi oli puoli vuotta syyskuisten valtiopäivävaalien jälkeen.

Voisi sanoa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on nyt vakava ’system error’, joka pitäisi ensi hätään korjata. Tähän liittyy parlamentin puhemiehen John Bercowin ilmoitus, että parlamentti ei järjestä kolmatta äänestystä, ellei pääministeri May muuta tekstiä olennaisesti. May kieltäytyi, ja parlamentti yritti lisätä tekstiin omia klausuulejaan, mutta kokonaisuudesta ei päästy yksimielisyyteen. Parlamentti äänesti tällä viikolla vielä kerran erosopimuksesta. Kolmisenkymmentä konservatiivia äänesti puoluejohtajansa kantaa vastaan, samoin koko demokraattinen unionistipuolue, joka on tähän asti ollut Mayn tukena. Lähes koko labour oli myös hylkäämisen kannalla. Miten muuten olisi näillä asetuksilla voinutkaan käydä?

Yksi korjauskeino olisi uusi kansanäänestys. Ainakin periaatteessa. EU-maissa on käyty muutaman kerran kansanäänestyksiä sillä periaatteella, että jäsenvaltiolle on määrätty tietyt talouspoliittiset sopeutustoimet ja pakkosäästämiset ja kuripolitiikka, ja jos paketti ei ole saanut kansanäänestyksessä hyväksyntää, valtiolle on ilmoitettu, että äänestäkääpä vielä kerran, jos vaikka saisitte paremman tuloksen. Irlanti on tästä hyviä esimerkki: siellä on äänestetty laskujeni mukaan kuudesta asiasta, v. 1987 Euroopan yhtenäisasiakirjasta, v. 1992 Maastrichtin sopimuksesta, v. 1998 Amsterdamin sopimuksesta, v. 2001 Nizzan sopimuksesta, v. 2008 Lissabonin sopimuksesta ja vielä v. 2012 vakaudesta, yhteensovittamisesta ja hallinnasta. Näistä kaksi kansanäänestystä päättyi ’väärään’ tulokseen, nimittäin Nizzan (Nice) ja Lissabonin sopimuksista järjestetyt. Silloin irkut komennettiin uudestaan vaaliuurnille, ja näitä toisia kierroksia edelsi jonkin verran kyseenalainen propagandakampanja sopimuksen hyväksymisen puolesta. En tiedä, oliko paikalla vaalitarkkailijoita. (Tanskaa on myös kuritettu kansanäänestyksillä, mutta jätän ne tässä käsittelemättä.)

Tätä taustaa vasten kansanäänestyksen järjestäminen uudelleen ei olisi ihan helppo juttu, vaikka Irlannin toiset äänestykset päättyivätkin toivottuun ja propagoituun lopputulokseen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei kukaan tiedä, pystytäänkö tehokasta propagandakampanjaa järjestämään. Jälkipuheita voi tulla.

Nyt parlamentin äänestystä on lykätty hieman tuonnemmaksi. Eurovaalit ovat tulossa toukokuun loppupäivinä, ja EU:n ja Lontoon pitäisi päättää, järjestetäänkö kuningaskunnassa vaalit vai jätetäänkö ne järjestämättä. Tilanne on mielenkiintoinen. Jos nyt halutaan selvää ratkaisua, kannattaa kysyä neuvoa minulta. Käsitykseni asiasta on sellainen, että nyt ei Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestetä vaaleja. Tehdään niin kuin Suomessa toisen maailmansodan aikana. Meillähän istui ns. pitkä parlamentti vuoteen 1945 saakka. EU-tapauksessa eroavalle valtiolle voisi antaa pari–kolme kuukautta lisäaikaa hoitaa velvoitteensa, ja sen aikaa tämänhetkiset MEPit voisivat edustaa valtakuntaansa. Jos sekamelska päätyy Yhdistyneen kuningaskunnan eroon, silloin tietenkin kuningaskunnan MEPit vapautetaan tehtävistään. Jos taas päädytään siihen, että kuningaskunta jatkaa EU:ssa, silloin järjestetään uudet vaalit. Tämä viimemainittuhan ei nyt näytä kovin todennäköiseltä.

Koko eroprosessin ajan vallalla on ollut jonkinlainen kostomieliala. Euroopan unioni on halunnut koko ajan kostaa saarivaltakunnalle monin tavoin sen, että se kehtaa valmistella eroa unionista. Yksi keino on ollut kieltäytyminen neuvotteluista. Kosto ei ole hyvä valtion rakennusaine. Ettei vain ylpeys kävisi lankeemuksen edellä?

Saarivaltakunnassa taas konservatiivipuolue ja osa labouria halusivat kostaa UKIPille sen, että se antoi vaalikampanjassa katteettomia lupauksia. Konservatiivipuolueen enemmistö on halunnut kostaa puolueensa eromieliselle vähemmistölle. Toryt ovat pyrkineet kostamaan labourille ja etenkin sen johtajalle Corbynille erohalujen ilmaisemisen. Sitten on vielä kysymys siitä, saadaanko erosopimus aikaan vai kuittaako EU brittien eron ilmoitusasiana. Tästä ovat kostohalut lennelleet moniin suuntiin.

Yhdistynyt kuningaskunta ei ole mikä tahansa periferinen vientiriippuvainen pikkuvaltio. Se on ollut globaali suurvalta, ja jäänteitä tästä on vieläkin. Missään vaiheessa britit eivät olleet kiinnostuneita liittymään EU:hun sen koko arsenaalilla. Omasta punnasta ei missään nimessä haluttu luopua. Vaikka kuningaskunta nyt kärsiikin globaalien teollisuusfirmojen brexit-edesottamuksista, se löytänee markkinoita kansainyhteisönsä maista.

Miten tästä eteenpäin? BBC:n sivulla julkaistiin tällainen kaavio mahdollisesta jatkosta.

]]>
8 http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272945-kovin-vaikea-eu-ero#comments Brexit May Yhdistynyt kuningaskunta Sat, 30 Mar 2019 04:47:12 +0000 Tapani Kaakkuriniemi http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272945-kovin-vaikea-eu-ero