Ennaltaehkäisy http://kuvainraastaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143325/all Tue, 22 May 2018 16:12:26 +0300 fi Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennalta http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta <p>Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.</p><p>Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.</p><p>Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.</p><p>Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.</p><p>Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.</p><p>Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.</p><p>Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.</p><p>Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.</p><p>Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla</strong></p><p>Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.</p><p>Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.</p><p>YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.</p><p>Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vuosi 2015 ennakoi tulevaa</strong></p><p>Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.</p><p>Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.</p><p>Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.</p><p>Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti.&nbsp;</p><p>Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.</p><p>Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Riskikeskittymämaat polttopisteessä</strong></p><p>YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.</p><p>YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.</p><p>31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)</p><p>YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.</p><p>Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.</p><p>Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.</p><p>Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väestönkasvu on hallittavissa</strong></p><p>Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.</p><p>Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.</p><p>Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).</p><p>Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.</p><p>Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.</p><p>Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.</p><p>Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.</p><p>Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin</strong></p><p>Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.</p><p>Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.</p><p>Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.</p><p>Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.</p><p>Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille</strong></p><p>Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.</p><p>Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.</p><p>Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?</p><p>Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.</p><p>Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.</p><p>Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.</p><p>Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa</strong></p><p>Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.</p><p>Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.</p><p>Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.</p><p>Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.</p><p>Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.</p><p>Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.</p><p>Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna</strong></p><p>Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.</p><p>Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.</p><p>Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.</p><p>Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.</p><p>Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.</p><p>Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.</p><p>On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.</p><p>Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta</strong></p><p>Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.</p><p>Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.</p><p>Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.</p><p>Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.</p><p>Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.</p><p>Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Meillä on aikaa ja keinot</strong></p><p>Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.</p><p>Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.</p><p>Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.</p><p>Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.</p><p>Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän &ndash; kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kallein tapa ratkoa kriisejä ja konflikteja on päästää niiden ydin sulamaan, kuten vakavimmassa ydinonnettomuuden muodossa tapahtuu.

Siinä vaiheessa, kun kaikki muu on osoittautunut riittämättömäksi, siviiliväestö pakenee, ja kriisinhallintaa harjoitetaan aseet kädessä, resursseja palaa valon nopeudella.

Tuloksellisinta, ja siksi usein myös kustannustehokkainta on estää kriisin, konfliktin tai onnettomuuden toteutuminen, tai minimoida toteutuvan riskin materiaaliset ja sosiaaliset tuhot, sekä siihen liittyvä inhimillinen kärsimys. Tehokkain kokonaisvaltainen kriisinhallinta tehdään ennakolta.

Suomen Punainen Risti on hallinnut kriisejä jo yli 140 vuoden ajan, sekä kotimaassa että maailmalla. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisen liikkeen erityisyys ja ylittämätön vahvuus on sen pysyvä läsnäolo maailman kaikissa kolkissa. Kyetäkseen reagoimaan haasteeseen Punaisen Ristin ei lähtökohtaisesti tarvitse lähettää ketään minnekään: järjestö on jo elimellinen osa sitä ihmisyhteisöä, jota tapahtuma koskettaa.

Toisaalta, jos tilanne niin vaatii, Punaisen Ristin liike pystyy skaalaamaan toimenpiteensä paikallisesta aina globaaliin mittakaavaan asti kuten Tapaninpäivän 2004 tsunamin tai Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen yhteydessä tapahtui.

Punainen Risti on kriiseissä, konflikteissa ja luonnononnettomuuksissa läsnä ennen kuin jotain tapahtuu, tapahtuman aikana, ja sen jälkeen. Punainen Risti työskentelee kaikkein haavoittuvimpien ihmisten ja yhteisöjen keskuudessa. Järjestön työn kokonaisvaltaisena tavoitteena on kasvattaa riskialtteimpien ihmisyhteisöjen iskunkestävyyttä niin kriisi- ja katastrofivalmiuden kuin terveydenkin osalta. Punainen Risti pyrkii ennakoimaan toteutuvia riskejä voidakseen ennalta lievittää, tai jopa estää niiden seurauksia. Toteutuviin riskeihin järjestö vastaa tehokkaasti.

Punaisen Ristin näkökulmasta kriisinhallintaan liittyy munan ja kanan problematiikka. Toteutuva kriisi tai konflikti tuottaa säännönmukaisesti humanitaarisia haasteita. Joskus humanitaarinen tilanne voi puolestaan myötävaikuttaa kriisin tai konfliktin syntyyn, tai kiihdyttää niitä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama pitkittynyt kuivuus aiheutti Syyrian kriisin alkujuurilla humanitaarisia haasteita. Haasteisiin ei maassa kyetty vastaamaan. Loppu on historiaa. Osin jopa virallisen nälänhädän asteen saavuttaneen ruokaturvatilanteen vaikutus Etelä-Sudanin kriisin myöhempiin vaiheisiin on toinen keskustelun arvoinen esimerkki.

Kaikkiin kriisinhallintaan tähtääviin pyrkimyksiin tulisi sisällyttää vahva humanitaarisen vasteen elementti, jonka ydin on ennaltaehkäisyssä. Tässä on Punaisen Ristin liikkeen omin toimintakenttä, ja yhteys kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsitteeseen.

 

Humanitaarinen korjausvelka hälyttävällä tasolla

Kymmenen vuoden aikajaksolla vuodesta 2008 vuoteen 2017 YK koordinoi avustusvetoomuksia yhteensä 147,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vain osa vetoomuksista tuli rahoitetuksi. Humanitaarista korjausvelkaa, eli vaille rahoitusta jääneitä humanitaarisen avun tarpeita, syntyi tuona kymmenvuotisjaksona 58,7 miljardia dollaria.

Humanitaarinen korjausvelka on pysyvä käsite. Kriisien, konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamia yhteenlaskettuja tarpeita ei ole kyetty kokonaisuudessaan kattamaan kertaakaan sinä aikana, kun lukuja on tilastoitu.

Humanitaarinen korjausvelka ei ole sen merkillisempi velka kuin mikään muukaan. Velkaa voi olla, ja se voi jopa kumuloitua, mutta jossakin vaiheessa kumuloitunut velka uhkaa muuttua kestämättömäksi. Pankkilainakäsittein tähän tilanteeseen päädytään viimeistään silloin, kun velallisen käytettävissä olevat resurssit eivät enää riitä edes velkakoron kattamiseen.

YK:n koordinoimien vetoomusten osalta vuosina 2008-2017 syntynyt 58,7 miljardin humanitaarinen korjausvelka vastaa noin neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden humanitaarisia tarpeita tällä kymmenen vuoden aikajanalla. Vuonna 2015 kattamatta jäi 45 % tarpeista, vuonna 2017 vajeeksi muodostui 49,4%.

Kysymys kuuluu: miten paljon humanitaarista korjausvelkaa voi kerryttää ennen kuin kriisit ja konfliktit heijasteineen muuttuvat hallitsemattomiksi?

 

Vuosi 2015 ennakoi tulevaa

Maailma sai ytimensä sulattavasta humanitaarisesta kriisistä lievää esimakua vuoden 2015 pakolaistilanteen muodossa. Tilanne ei ollut hetkellisesti kenenkään hallinnassa. Lähivuosikymmenten mahdolliset riskien toteuman seuraukset huomioiden se oli kuitenkin vain preludi.

Nykyisen humanitaarisen järjestelmän toimivuus on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Koska nykyajan kriiseistä on monesti muodostunut pysyvä ilmiö jolla ei välttämättä ole selkeää alkua, lopusta puhumattakaan, voidaan kysyä, onko perusteltua erottaa humanitaarinen kriisivaste ja kehitysohjelmat toisistaan niin jyrkästi kuin tähän asti on tehty? Kanada ja Britannia ovat jo yhdistäneet kehitysohjelmien ja humanitaarisen avun rahoitusta myöntävät viranomaistahonsa.

Esiin on noussut Prevention-Resilience-Response -malli. Malli toteuttaa Punaisen Ristin liikkeen jo käyttämän jatkumo-kaavan. Kriisien, konfliktien, ja luonnononnettomuuksien seurausten estäminen, tai niiden lieventäminen on ensisijaista. Koska tässä ei aina onnistuta, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyttä tulee kohentaa. Lopulta, kun jotakin kuitenkin väistämättä tapahtuu, kriisivasteen on oltava riittävä. Response-vaiheen toteuduttua sama kaava käynnistyy riskialttiissa yhteisössä uudelleen.

Kolmivaiheinen kokonaisvaltainen kriisinhallinta on kuin tulvapato. Uutta vettä tulee yläjuoksulta koko ajan, eikä pato voi pitää takanaan kaikkea. Ratkaiseva kysymys on, paljonko vettä osataan ja voidaan juoksuttaa turvallisesti niin, ettei se läpäise patoa hallitsemattomasti. 

Kolmivaiheisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan keskiössä on kysymys siitä, asetetaanko kriisinhallinnan painopisteeksi ennaltaehkäisy vai keskitytäänkö toteutuneiden riskien tulppaamiseen. Vastaus tähän kysymykseen linjaa merkittävällä tavalla resurssien kohdentamista.

Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen on hyvä tapa tarkastella painopisteasettelun perusteita.

 

Riskikeskittymämaat polttopisteessä

YK julkistaa vuosittain luettelon maailman kehittymättömimmistä maista. Vuoden 2018 luettelossa on 47 maata. 21 näistä maista ovat niin sanottuja perustajajäseniä eli ne ovat olleet luettelossa alusta alkaen, vuodesta 1971. Viimeisin luetteloon noussut maa on Etelä-Sudan, vuonna 2012. Luettelosta on koko sen historian aikana poistunut vain viisi maata: Botswana, Kap Verde, Malediivit, Samoa ja Päiväntasaajan Guinea.

YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelon 47 maata esiintyvät monella muullakin hälytyslistalla. Hauraiden valtioiden indeksissä 41 niistä loistaa punaisena. Sama osuus maista on erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen todennäköisimmille seurauksille. Terveysriskejä kartoittavan tutkimuksen kärjestä löytyy 36 maata.

31 YK:n vähiten kehittyneiden maiden luettelossa olevista maista esiintyy hälyttävässä roolissa kaikissa yllä kuvatuissa riski-indekseissä. Lisäksi kymmenen luettelon maata kirjaa tililleen kolme neljästä riskistä. (Riskit ovat siis: kehittymättömimmät maat, hauraimmat valtiot, ilmastonmuutokselle altteimmat, ja terveysriskejä omaavimmat maat)

YK:n luettelon ulkopuolelta löytyy vielä yhdeksän sellaista maata, jotka ovat samanaikaisesti hälyttävässä määrin hauraita, ilmastonmuutosalttiita, ja joilla on suuria terveysriskejä.

Viitisenkymmentä maailman maata muodostaa yhden suurista tulevaisuuden uhkakuvista: niiden kyky huolehtia väestöstään huomisen haasteiden edessä on vaihtelevasti kyseenalainen.

Riskikeskittymä on kaiken kaikkiaan epävakaa. Mitä suuremmassa määrin yhden maan monituiset riskit toteutuvat, sitä epävakaampi siitä tulee. Maan sortuminen hauraasta hajonneeksi ei tällaisessa tilanteessa ole poissuljettu kehityskulku.

Afrikan mantereen 54 valtiosta 35 on eri tasoisia riskikeskittymämaita.

 

Väestönkasvu on hallittavissa

Toinen uhkakuva liittyy väestönkasvuun. Maailman väestönkasvuun liittyvät riskit kohdentuvat nekin erityisesti Afrikan mantereelle.

Vuonna 2017 meitä oli maapallolla noin 7,6 miljardia. Afrikassa asui 1,3 miljardia ihmistä. Afrikkalaisten osuus maailman väestöstä oli noin 16,6 prosenttia. Vuonna 2100 maailmassa on YK:n korkeimman kasvuennusteen mukaan 11,2 miljardia ihmistä, joista 40 prosenttia eli 4,8 miljardia ihmistä asuu Afrikassa.

Afrikan ohella vain Tyynenmeren alueella väestön prosentuaalinen osuus maailman kokonaisväestöstä on ennusteen mukaan kasvanut. Kaikkialla muualla väestöosuus on vähentynyt, suhteellisesti eniten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Absoluuttinen asukasmäärä on laskenut vain Euroopassa: 745 miljoonasta (vuonna 2017) 650 miljoonaan (vuonna 2100).

Väestönkasvuun liittyy monia riskejä. Miten miljardit uudet ihmiset pidetään poissa äärimmäisen köyhyyden noidankehästä? Miten yli 11 miljardin ihmisen terveydenhoito järjestetään? Millaisia slummeja miljardit uudet ihmiset tuottavat megakaupunkien kylkeen? Minne ihmiset suuntaavat, jos toivo tulevasta sammuu kotiseudulta, mm. ilmastonmuutoksen heijasteiden vuoksi.

Positiivisia uutisia: väestöriskejä voidaan todistetusti vähentää.

Syntyvyys Nigerissä on maailman suurinta, lukutaito maailman vähäisintä. Vuonna 2012 Nigerissä syntyi 7,2 lasta naista kohti. Samaan aikaan lukutaitoprosentti maassa oli 15,5. Näillä luvuilla on keskenään yhteys.

Bangladeshissä lukutaito oli vuonna 1981 tasolla 29 prosenttia. Vuonna 1970 nainen synnytti Bangladeshissä keskimäärin 6,9 lasta. Vain sukupolvea myöhemmin, määrätietoisen työn tuloksena, 72,9 prosenttia bangladeshiläisistä osasi lukea vuonna 2016, ja vuonna 2017 nainen synnytti keskimäärin 2,1 lasta.

Koulutus on terveyden edistämisen ohella avain väestöriskien vähentämiseen. Näin toimii aivan erityisesti tyttöjen ja naisten koulutus, joka onkin yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Meillä on kaiken lisäksi aikaa. Vuoteen 2100 on 82 vuotta eli kaksi kertaa se aika, jonka Bangladesh tarvitsi oman väestöräjähdyksensä taltuttamiseen.

 

Ilmastonmuutos uhkakuvista suurin

Riskikeskittymämaiden ja väestöräjähdyksen ohella ilmastonmuutos on uhkakuvista kolmas. Se on uhkakuvista suurin muun muassa siksi, että suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos heijastuu tavattoman moneen muuhun asiaan, kuten useimpien muiden uhkakuvien toteutumiseen ja näiden seurausten mittasuhteisiin.

Lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen myötä. Mikäli valtiot eivät toteuta niin sanotussa Pariisin sopimuksessa asetettuja ilmastonmuutosta hidastavia tavoitteita, päivälämpö on vuonna 2100 suuressa osassa maapalloa 35 astetta tai enemmän yli 200 päivänä vuodessa. Se on sietämättömän kuumaa.

Ellei ilmastonmuutoksen etenemistä kyetä hillitsemään, osassa Persian lahden aluetta saattaa lämpötilan ja kosteuden yhdistelmä (märkälämpötila) vuosisadan loppuun mennessä ajoittain ylittää ihmisen lämmönsäätelykyvyn rajat. Rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ihminen säilyy ulkona tai ilmastoimattomassa tilassa hengissä enintään kuusi tuntia.

Lämpötilat nousevat, jäätiköt sulavat, merten pinta nousee. Luonnon algoritmit häiriintyvät, kasvukaudet muuttuvat, kasvilajit kadottavat kompassisuuntiaan, merivirtojen ja ilmakehän virtaukset saattavat ennakoimattomine seurauksineen muuttua. Osa maapallon pinnasta aavikoituu ja muuttuu tuottamattomaksi, ja puhtaasta vedestä tulee huutava pula. Tulvat, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja vakavoituvat.

Vuosina 1995 - 2015 kirjatuista katastrofeista 91 prosenttia on tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja äärilämpötilojen tapaan ilmastonmuutossidonnaisia. Näiden luonnononnettomuuksien esiintymistiheyden ja niiden voiman ennustetaan kasvavan, katastrofien aiheuttamien tuhojen ja kärsimysten lisääntyvän.

 

Telttaleirit eivät enää riitä pakolaisille

Maaliskuussa 2018 julkaistun Maailmanpankin raportin mukaan ilmastonmuutos pakottaa yli 143 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa muuttamaan kotimaansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Sisäisen ilmastopakolaisuuden ohella elinolosuhteiden muutos johtaa ennusteiden mukaan myös poikkeuksellisiin rajat ylittäviin pakolaisvirtoihin vuoteen 2100 mennessä.

Vuosisadan lopun pakolaistilanteeseen ei enää vastata YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n telttaleireillä. Tilapäisiksi tarkoitettujen ratkaisujen sijaan pakolaisten globaalista kotouttamisesta pitää tulla uusi normaali. Riskialueiden väestön hallittuja, suunnitelmallisia siirtoja tulisi vakavasti harkita jo ennen kuin on kiire, viimeistään ennen kuin tilanne uhkaa karata käsistä.

Pahimmissa pakolaisskenaarioissa puhutaan sadoista miljoonista ihmisistä. Vuosisadan loppuun mennessä miljardit ihmiset kärsivät yksin puhtaan veden puutteesta. Moniko heistä tyytyy osaansa?

Kansainvaellusten mittasuhteita tavoitteleva pakolaisuus on vuosisatamme uhkakuvista neljäs, ja kiinteässä yhteydessä kolmeen aiemmin kuvattuun.

Useiden ruokaturvaa seuraavien järjestöjen ja tahojen yhteisen, maaliskuussa 2018 julkaistun ruokaturvaraportin mukaan 124 miljoonaa ihmistä 51 maassa on parhaillaan vastakkain eri asteisten ruokaturvakriisien kanssa. Viime vuonna julkistettu vastaava luku oli 108 miljoonaa ihmistä 48 maassa, edellisvuonna luku oli 80 miljoonaa.

Nousukaari on jyrkkä. Raportti selittää muutoksen jatkuvilla konflikteilla, ja pitkittyneillä negatiivisilla luonnonilmiöillä.

Ruokaturvatilanne on suhteellisen luotettava mittari kertomaan humanitaarisen hädän tilasta. Ruokaongelmat heijastavat yhtä aikaa sekä maailman konfliktitilannetta, että poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden ja ruoantuotantoon muutoin kielteisesti vaikuttavien seikkojen vaikutuksia.

 

Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan viisi tasoa

Kriisinhallintaa tehdään viidellä tasolla.

Ensinnä: älykkään kehityspolitiikan kautta on mahdollista estää kriisien syntyminen, tai lieventää niiden vakavuutta ja seurauksia.

Toiseksi: humanitaarista apua tarvitaan, koska parhaista pyrkimyksistä huolimatta osa riskeistä kuitenkin toteutuu.

Kolmanneksi: laki- ja järjestyspainotteinen siviilikriisinhallinta operoi jo päällä olevassa kriisissä. Jo puhjenneen kriisin ohella siviilikriisinhallinnan työkaluja voitaisiin käyttää myös kehityspolitiikan elementtinä, ehkäisemään ja lieventämään uhkaavaa kriisiä. Se tosin edellyttäisi työkalupakin sisällön monipuolistamista.

Tasoista neljäs, sotilaallinen kriisinhallinta on luonteeltaan joko eskaloitumista estävää, rauhaa turvaavaa, tai aktiivista, osapuoleksi asettuvaa aseellista voiman käyttöä.

Viides kriisinhallinnan taso on niin sanottu kotimainen ulottuvuus. Jos kriisinhallintaa rahoittavien tai harjoittavien maiden kaikkien muiden pyrkimysten mittasuhteet osoittautuvat riittämättömiksi, on seurauksilla kustannuksineen taipumus tulla lopulta tullipuomeista läpi. Terrorismin tai muun kansainvälisen turvallisuusuhan aiheuttamat kotimaiset kustannukset, ja toteutuvasta pakolaisuudesta aiheutuvat välittömät kustannukset ovat esimerkkejä tällaisista, puomien läpi tulevista kuluista.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike työskentelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan kaikilla tasoilla. Ennaltaehkäisy, riskialttiiden yhteisöjen iskunkestävyyden kohentaminen, ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin työlistassa osa jatkumoa, eivät erillisiä asioita. Punaisen Ristin ohjelmatyö ehkäisee tulevia tuhoja, valmistaa riskien uhkaamia yhteisöjä kohtaamaan poikkeusoloja, auttaa näitä luonnononnettomuuksien, kriisien tai konfliktien iskiessä, ja niistä selvittyä aloittaa ennaltaehkäisyn ja resilienssin kasvattamisen uudelleen.

 

Humanitaarinen apu kaivoskuilun kanarialintuna

Olen yllä asettanut viisi kuvaamaani kriisinhallinnan tasoa tietoisesti tähän järjestykseen.

Ennalta ehkäisyn ja iskunkestävyyden varmistamisen tulisi olla kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan ensimmäinen ja varmimmin resursoitu työkalu, koska se on oikein käytettynä kustannustehokkain, ja sen tuloksia tuottava potentiaali on pitkällä tähtäimellä selkein.

Mikäli ennalta ehkäisy osin tai kokonaan epäonnistuu, tai yhteisön kestävyys pettää, syntyvään kriisiin vastataan ensivaiheessa humanitaarisella avulla.

Humanitaarinen apu on, varsinkin pitkittyneenä, ennalta ehkäisyä kalliimpaa. Se ei juurikaan johda kriisin ratkaisuun, eikä sen perinteinen luonne henkeä pelastavana ja hengissä pitävänä työkaluna vastaa parhaalla tavalla nykyisiin tai tuleviin vuosia tai vuosikymmeniä kestäviin avustustarpeisiin.

Kriisin vakavoituessa ja vaatiessa järeitä toimia, humanitaarisen avun tarve jatkuu käytännössä aina. Humanitaarisen avun tarpeesta on tullut eräänlainen kaivoskuilun kanarialintu.

Mikäli toteutuvia riskejä kokeviin yhteisöihin kohdistettu ennaltaehkäisevä ja näitä yhteisöjä vahvistava työ epäonnistuu, se lisää välittömästi humanitaarisen avun tarvetta. Jos humanitaarinen apukaan ei riitä, riski tilanteen hallinnan menetyksestä kasvaa merkittävästi. Punainen Risti työskentelee näkyvimmin tällä vedenjakajalla.

On runsaasti syitä toivoa humanitaarisen avun tarpeen vähenevän. Toive heijastaa huolta siitä, että humanitaarinen tilanne ylipäätään uhkaa riistäytyä käsistä vuosisatamme kuluessa. Todennäköisiä riskejä on liikaa, humanitaarinen korjausvaje kumuloituu. Parhaassakin tapauksessa, eli ennalta ehkäisyn menestyessä, tekemistä riittää enemmän kuin on voimavaroja.

Toive heijastaa myös näkemystä siitä, ettei perinteinen henkeä pelastava humanitaarinen apu enää riitä. Lähi-Idän pakolaiset on humanitaarisen avun varassa pääosin kyetty pitämään hengissä, mutta se ei estänyt syksyn 2015 pakolaisilmiötä.

 

Ihmisarvoinen elämä ja toivo tulevasta

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n Irakista Eurooppaan paenneiden keskuudessa joulukuussa 2015 toteuttamassa tutkimuksessa 80 prosenttia pakolaisista ilmoitti lähtönsä tärkeimmäksi syyksi tulevaisuususkonsa täydellisen katoamisen.

Kriisinhallinnan humanitaarisen avun tason tulisi jatkossa huomioida hengissä selviämisen tarpeiden ohella myös ihmisarvoisen elämän perusvaatimukset. Olennaisena osana tätä on järjestelmän kyky ylläpitää uskottavaa toivoa tulevaisuudesta.

Vuonna 2015 maailmassa olleista yhteensä 65,3 miljoonasta pakolaisesta vain runsas yksi promille pääsi tuona vuonna palaamaan kotiinsa. Tulevaisuususkon ylläpito on näissä oloissa vaikeaa. Pitkäaikaiseen pakolaisuuteen päätyvillä keskimääräinen pakolaisuuden kestoaika on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan jopa 17 vuotta.

Siviilikriisinhallinta on luontevimmin haurastuneen, jopa hajonneen valtion tehohoitoa. Hoito kohdistuu useimmiten hallintoon, ja on laki- ja järjestysvetoista: poliisi, oikeusvaltio, vankeinhoito, rajavalvonta, tulli, jne. Sotilaallinen kriisinhallinta on vakavimmissa tapauksissa perusteltu työkalu, mutta se on myös työkaluista ylivoimaisesti kallein, ja sisältää usein myös siviilikriisinhallinnan elementtejä.

Vuotta 2015 koskevaksi julkistettujen tietojen mukaan amerikkalaisten Afganistanissa sotilaallisiin toimiin keskimäärin vuodessa käyttämä raha oli 44 miljardia euroa. Samaan aikaan Afganistanin humanitaariset tarpeet olivat 390 miljoonaa euroa. Sotilaallisen kriisinhallinnan kustannuskerroin suhteessa humanitaariseen apuun oli siis lähes 113.

Tosin, humanitaarisen avun tarpeiden rahoituksesta vain puolet kyettiin kattamaan vuonna 2015. Sotilasmenot osapuilleen toteutuivat.

 

Meillä on aikaa ja keinot

Olemme resursseinemme ja riskinäkemyksinemme parhaillaan matkalla 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkuneljänneksen jälkimmäisellä puoliskolla. Meillä on perusteltu syy olla huolissaan tulevasta.

Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on paljolti kyse siitä, millaisilla painopisteillä varaudumme tulevaan. Osin kyse on siitä, onko kansainvälisellä yhteisöllä taloudellisia voimavaroja tehdä edes tärkeimmät tarpeellisimmista toimista.

Huolenaiheista suurin on, kykenemmekö estämään maailman humanitaarisen tilanteen riistäytymisen hallitsemattomaksi. Ellemme kykene, meitä uhkaavat mittasuhteiltaan ennennäkemättömät kriisit ja konfliktit, joita pahimmillaan säestää kiertoradaltaan suistuneen luonnon arvaamaton todellisuus.

Elinajan pituutta koskevien ennusteiden toteutuessa suuri osa vuonna 2018 syntyvistä lapsista on hengissä vuonna 2100. He tulevat elämään pitkälti maailmassa, jollaisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen päättäjät heille sallivat.

Itsemme ja näiden tänä vuonna syntyvien vuoksi tarvitsemme kipeästi ja nopeasti parhaan, yhteisesti siedetyn näkemyksen siitä, millaiselta maailma nykymenoa noudattaen näyttää vuosisatamme jäljellä olevina vuosina, ja mitä tuo tulevaisuuskuva meiltä edellyttää. Meillä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikaa ja keinot estää suuri osa uskottavilta tuntuvista uhkakuvista toteutumasta. Jos aloitamme nyt. Heti.

 

Julkaistu teoksessa: Anne Palm ja Roope Siirtola (toim.): Yhdessä enemmän – kriisien hallintaa kokonaisvaltaisesti. WISE, 2018

]]>
0 http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta#comments Ennaltaehkäisy Ilmastonmuutos Kriisinhallinta Tue, 22 May 2018 13:12:26 +0000 Pekka Reinikainen http://pekkareinikainen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255678-tehokkain-kokonaisvaltainen-kriisinhallinta-tehdaan-ennalta
Kalifornia edelläkävijänä - varoitus kännykän terveysriskistä http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251170-kalifornia-edellakavijana-varoitus-kannykan-terveysriskista <p><strong>39 miljoonan asukkaan Kalifornian terveysviranomaiset antavat kansalaisille selkeän viestin:</strong></p><p>Keep your phone away from your body!<br /><br />(<strong>Älä pidä kännykkää kehossa kiinni puhuessasi tai edes valmiustilassa!</strong>)&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="Kalifornian viranomaisten vinkit turvallisempaan kännykänkäyttöön" height="401" src="http://www.sustainablemobile.com/Ukuvat/California_Cellphone_Advice.jpg" width="375" /></p><p>Kuva: Ohjeistus kännykänkäytöstä - Californian Department of Public Health (CDPH)</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kalifornian terveysviranomaiset</strong> tuovat <strong><a href="https://www.cdph.ca.gov/Programs/OPA/Pages/NR17-086.aspx">tiedotuksessaan</a> 13.12.2017</strong> esille <strong><a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28401165">pään alueen kasvainten</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21799142,24700791,24927498">hedelmättömyyden</a> riskit</strong>.<br /><br />Professori Joel Moskowitz on ollut keskeinen vaikuttaja tämän varoituksen taustalla ja hän on hyvin <a href="http://www.saferemr.com/2017/03/cell-phone-safety-guidance-from.html">dokumentoinut</a> Kalifornian terveyssuosituksen etenemistä.</p><p>Seuraavalla videolla on esillä terveyssuosituksen pääkohdat ja vinkkejä:</p><p><a href="https://www.cbsnews.com/video/california-to-set-guidelines-limiting-cellphone-radiation-exposure/"><img alt="Uutinen Kalifornian terveyssuosituksesta kännykänkäyttöön liittyen" height="335" src="http://www.sustainablemobile.com/Ukuvat/California_Warning_News.jpg" width="587" /></a></p><p><br /><a href="https://www.cbsnews.com/video/california-to-set-guidelines-limiting-cellphone-radiation-exposure/" title="https://www.cbsnews.com/video/california-to-set-guidelines-limiting-cellphone-radiation-exposure/">https://www.cbsnews.com/video/california-to-set-guidelines-limiting-cell...</a></p><p>&nbsp;</p><p><br /><br />Jo vuonnna 2002 tämän edistyksellisen osavaltion viranomaiset toivat fiksuja <a href="http://www.bcuc.com/Documents/Proceedings/2009/DOC_23700_C3-3.pdf">suosituksia</a> magneettikenttäkuormituksen pienentämiseen kodeissa ja työpaikoilla (California EMF Program).</p><p>Historiallisesti Kalifornia on edelläkävijä niin asbestin, tupakan kuin muidenkin ympäristö&amp;terveysriskien säätelyssä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 39 miljoonan asukkaan Kalifornian terveysviranomaiset antavat kansalaisille selkeän viestin:

Keep your phone away from your body!

(Älä pidä kännykkää kehossa kiinni puhuessasi tai edes valmiustilassa!

 

Kalifornian viranomaisten vinkit turvallisempaan kännykänkäyttöön

Kuva: Ohjeistus kännykänkäytöstä - Californian Department of Public Health (CDPH)

 

Kalifornian terveysviranomaiset tuovat tiedotuksessaan 13.12.2017 esille pään alueen kasvainten ja hedelmättömyyden riskit.

Professori Joel Moskowitz on ollut keskeinen vaikuttaja tämän varoituksen taustalla ja hän on hyvin dokumentoinut Kalifornian terveyssuosituksen etenemistä.

Seuraavalla videolla on esillä terveyssuosituksen pääkohdat ja vinkkejä:

Uutinen Kalifornian terveyssuosituksesta kännykänkäyttöön liittyen


https://www.cbsnews.com/video/california-to-set-guidelines-limiting-cellphone-radiation-exposure/

 



Jo vuonnna 2002 tämän edistyksellisen osavaltion viranomaiset toivat fiksuja suosituksia magneettikenttäkuormituksen pienentämiseen kodeissa ja työpaikoilla (California EMF Program).

Historiallisesti Kalifornia on edelläkävijä niin asbestin, tupakan kuin muidenkin ympäristö&terveysriskien säätelyssä.

]]>
22 http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251170-kalifornia-edellakavijana-varoitus-kannykan-terveysriskista#comments Ennaltaehkäisy kännykkä Riskienhallinta Terveys USA Tue, 20 Feb 2018 08:40:45 +0000 Mikko Ahonen http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251170-kalifornia-edellakavijana-varoitus-kannykan-terveysriskista
Miten kannabiksesta pitäisi valistaa ihmisiä? http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247792-miten-kannabiksesta-pitaisi-valistaa-ihmisia <p>Tässä minun yksi esimerkki ja ajatus miten asiat voitaisiin tehdä paremmin. Pelkkää faktaa kehiin. Vaikkapa opetusdokkarin pohjalta. Valistystyö on tärkeää, mutta se pitää tehdä rehellisesti.</p><p>Tämänkin dokkarin voisi näyttää jokaisessa lukiossa ja ammattikoulussa. Ja myös kansanedustajille, lääkäreille ja median edustajille.&nbsp;</p><p>Tässä videossa on mies, joka tietää kannabiksesta eniten maailmassa. Tiedemies arvostettu sellainen.</p><p>Mies jolla on puhdas halu auttaa ihmisiä, lisäämällä tietoa kannabiksesta.</p><p><strong>Information about Cannabis research in Israel. The video is very informative about the Grandfather of Cannabis research Dr Mechoulam &amp; other great Chemist, Doctors &amp; Scientist.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/PWabJ6DS55Q?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/PWabJ6DS55Q?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>Edit, toinen video KLo 19:37</p><p>The Endocannabinoid System: Looking Back and Ahead : Prof. Raphael Mechoulam</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/AeFn13R6ujs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/AeFn13R6ujs?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä minun yksi esimerkki ja ajatus miten asiat voitaisiin tehdä paremmin. Pelkkää faktaa kehiin. Vaikkapa opetusdokkarin pohjalta. Valistystyö on tärkeää, mutta se pitää tehdä rehellisesti.

Tämänkin dokkarin voisi näyttää jokaisessa lukiossa ja ammattikoulussa. Ja myös kansanedustajille, lääkäreille ja median edustajille. 

Tässä videossa on mies, joka tietää kannabiksesta eniten maailmassa. Tiedemies arvostettu sellainen.

Mies jolla on puhdas halu auttaa ihmisiä, lisäämällä tietoa kannabiksesta.

Information about Cannabis research in Israel. The video is very informative about the Grandfather of Cannabis research Dr Mechoulam & other great Chemist, Doctors & Scientist.

 

https://www.youtube.com/watch?v=PWabJ6DS55Q

 

Edit, toinen video KLo 19:37

The Endocannabinoid System: Looking Back and Ahead : Prof. Raphael Mechoulam

https://www.youtube.com/watch?v=AeFn13R6ujs&t=1s

]]>
8 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247792-miten-kannabiksesta-pitaisi-valistaa-ihmisia#comments Ennaltaehkäisy Faktatieto Kannabis huumeet päihdepolitiikka Lääkekannabis Sun, 17 Dec 2017 17:19:57 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247792-miten-kannabiksesta-pitaisi-valistaa-ihmisia
Äänin 45-39 ihmisyys voitti Helsingissä http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246922-aanin-45-39-ihmisyys-voitti-helsingissa <p>YLEn tuoreen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9955728"><u>puoluekannatusarvion</u></a> mukaan SDP on noussut maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.</p><p>En yleensä anna näiden gallupien vaikuttaa mielenrauhaani, mutta kaiken tämän viime aikojen tympeyden keskellä annan itseni ehkä nyt hieman ilostua tästä tuloksesta. Onhan tässä joulukin ihan nurkan takana.</p><p>Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisimme nyt jämähtää tyytyväisyyteemme. Meidän on skarpattava entistä enemmän, ymmärrettävä, mistä suosiomme nousu johtuu ja ottaa entistä rohkeampi rooli - etenkin näin poliittisen polarisaation aikana.</p><p>Viestinnän kannalta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9955233"><u>stadin valtuuston paperittomat-keissi</u></a> ei mennyt ihan niin hyvin kuin se olisi voinut mennä. Aloite ei olisi mennyt läpi ilman meidän ääniämme, mutta silti meidät on nostettu koko jutun pahiksiksi. Tilanteen oli annettu pitkittyä ja nämä ihmiset ovat roikkuneet limbossaan jo ihan liian kauan. Niinpä vääräkin päätös on tässä vaiheessa parempi kuin ei päätöstä lainkaan.</p><p>Samaan aikaan ei voi kuin kysyä: miten päätös, joka auttaa kaikista haavoittuvaisimpia ihmisiä heidän epätoivoisimpina hetkinään voi olla väärä? Juuri tämän vuoksi oma kantani oli itsestäänselvä.</p><p>Arvostan suuresti aloitteen tehneen demarikollega Thomas Wallgrenin viisautta ja kokemusta. Lisäksi tilanne koskettaa minua henkilökohtaisesti: jo omista lähtökohdistani johtuen, mutta myös siksi, että olen seurannut näiden ihmisten tilannetta ja ahdinkoa alusta saakka.</p><p>Joulun ja muiden &rdquo;kiireiden&rdquo; vuoksi päätös olisi todennäköisesti venynyt ensi kevääseen saakka, eikä sitä voi parhaalla tahdollaankaan pitää kenenkään etujen mukaisena.</p><p>Talouden ja kansanterveyden kannalta lienee selvää, että näiden ihmisten auttaminen nyt (esimerkiksi rokotteiden kaltaisten ennaltaehkäisevien toimien muodossa) on perustellumpi ratkaisu kuin se, että heidät jätettäisiin nyt heitteille. Tuollaisen tilanteen jälkihoito tulisi huomattavast kalliimmaksi ja tuossa tilanteessa olisi otettava huomioon myös se, millaisen riskin erilaiset, täysin ehkäistävissä olevat tartuntataudit aiheuttaisivat meille kaikille.</p><p>Nämä ihmiset, joiden elämään päätös vaikuttaa, ovat jo täällä. Heidän vuokseen päätös tehtiin, ei niiden &rdquo;massojen&rdquo;, joiden oikeistopopulistit haluavat uskotella olevan tulossa. Ja sitäpaitsi: kuka jaksaa uskoa ihmiset tulevan Suomeen saakka vain muutaman antibiootin tähden? Ei näille ihmisille osoitettavalla avulla todellakaan herroiksi eletä.</p><p>Ja niille, jotka jaksavat jankuttaa paperittomien ihmisten &rdquo;laittomuudesta&rdquo;, menkää ja <a href="http://www.paperittomat.fi/"><u>lukekaa aiheesta</u></a>. Siitä on kirjoitettu niin paljon, että paperittomuuteen johtavien moninaisten syiden ei pitäisi olla enään kenellekään epäselviä. Ja jos yhä sittenkin haluatte osoitella sormella ja etsiä syyllisiä: osoittakaa se hallituksen suuntaan. Heidän käsittämättömän maahanmuuttopolitiikan seurausta tämäkin on.</p><p>Viimeistään valtuustossa kuullut puheenvuorot esimerkiksi Kokoomukselta ovat osoittaneet minulle, ettei inhimillinen hätä todellakaan kuulu puolueen sanavarastoon. Hallituspuolueena Kokoomus on mitään omantunnontuskia kärsimättä osaltaan kurjistanut suomalaisten vähävaraisten arkea koko vaalikauden ajan.</p><p>Ei siis ole yllättävää, että vielä vähemmän heitä kiinnostaa Safia Syyrialaisen tai Ali Afgaanin hätä.</p><p>Kokoomuksen linja on paikoin jopa pelottavan lähellä halla-aholaista maailmankatsomusta, jossa nämä ihmiset halutaan aidata muun maailman ja ihmisarvon ulkopuolelle.</p><p>SDP on humaani puolue. Ihmisestä välittäminen on koko toimintamme DNA. Sellainen ei rajoitu vain kotikaupunkiin tai Suomeen &ndash; se ajatusmaailma on globaali.</p><p>Itselleni päätös oli siis selvä käytännössä katsoen kokoa ajan. Haluavat eri tahot medän uskovan mitä tahansa, on meillä asiat niin paljon paremmin kuin suurimmalla osalla maailmassa. Meillä on siis varaa (ja syytä!) puolustaa niitä arvoja, joille koko yhteiskuntamme on rakennettu: välittämista, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta.</p><p>Näin me myös teimme. Ei se helppoa ollut, mutta saamme olla ylpeitä siitä, että tarpeen sitä vaatiessa emme perääntyneet, emme jääneet pelon uhreiksi emmekä kääntäneet selkäämme hädälle. Ja nimenomaan me ratkaisimme asian ihmisen hyväksi.</p><p>On sillä tosi ollut hintansa: viime päivien aikana on postia taas tullut. Onneksi näissä herjauksissa ja käskyissä palata &rdquo;kotiini&rdquo; ei ole mitään uutta.</p><p>Kaiken mitä teen, teen sydämelläni. Sydämessäni myös tiedän päätöksen olleen oikea, mutta vielä enemmän siitä muistutti kyyneleet silmiini saanut keskustelu perheeni kanssa. Oikeistopoliitikkojen valitusta enemmän minulle merkitsee 10- ja 9-vuotiaiden lasteni ilo siitä, että nämä ihmiset eivät tule jäämään ilman apua.</p> YLEn tuoreen puoluekannatusarvion mukaan SDP on noussut maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

En yleensä anna näiden gallupien vaikuttaa mielenrauhaani, mutta kaiken tämän viime aikojen tympeyden keskellä annan itseni ehkä nyt hieman ilostua tästä tuloksesta. Onhan tässä joulukin ihan nurkan takana.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisimme nyt jämähtää tyytyväisyyteemme. Meidän on skarpattava entistä enemmän, ymmärrettävä, mistä suosiomme nousu johtuu ja ottaa entistä rohkeampi rooli - etenkin näin poliittisen polarisaation aikana.

Viestinnän kannalta stadin valtuuston paperittomat-keissi ei mennyt ihan niin hyvin kuin se olisi voinut mennä. Aloite ei olisi mennyt läpi ilman meidän ääniämme, mutta silti meidät on nostettu koko jutun pahiksiksi. Tilanteen oli annettu pitkittyä ja nämä ihmiset ovat roikkuneet limbossaan jo ihan liian kauan. Niinpä vääräkin päätös on tässä vaiheessa parempi kuin ei päätöstä lainkaan.

Samaan aikaan ei voi kuin kysyä: miten päätös, joka auttaa kaikista haavoittuvaisimpia ihmisiä heidän epätoivoisimpina hetkinään voi olla väärä? Juuri tämän vuoksi oma kantani oli itsestäänselvä.

Arvostan suuresti aloitteen tehneen demarikollega Thomas Wallgrenin viisautta ja kokemusta. Lisäksi tilanne koskettaa minua henkilökohtaisesti: jo omista lähtökohdistani johtuen, mutta myös siksi, että olen seurannut näiden ihmisten tilannetta ja ahdinkoa alusta saakka.

Joulun ja muiden ”kiireiden” vuoksi päätös olisi todennäköisesti venynyt ensi kevääseen saakka, eikä sitä voi parhaalla tahdollaankaan pitää kenenkään etujen mukaisena.

Talouden ja kansanterveyden kannalta lienee selvää, että näiden ihmisten auttaminen nyt (esimerkiksi rokotteiden kaltaisten ennaltaehkäisevien toimien muodossa) on perustellumpi ratkaisu kuin se, että heidät jätettäisiin nyt heitteille. Tuollaisen tilanteen jälkihoito tulisi huomattavast kalliimmaksi ja tuossa tilanteessa olisi otettava huomioon myös se, millaisen riskin erilaiset, täysin ehkäistävissä olevat tartuntataudit aiheuttaisivat meille kaikille.

Nämä ihmiset, joiden elämään päätös vaikuttaa, ovat jo täällä. Heidän vuokseen päätös tehtiin, ei niiden ”massojen”, joiden oikeistopopulistit haluavat uskotella olevan tulossa. Ja sitäpaitsi: kuka jaksaa uskoa ihmiset tulevan Suomeen saakka vain muutaman antibiootin tähden? Ei näille ihmisille osoitettavalla avulla todellakaan herroiksi eletä.

Ja niille, jotka jaksavat jankuttaa paperittomien ihmisten ”laittomuudesta”, menkää ja lukekaa aiheesta. Siitä on kirjoitettu niin paljon, että paperittomuuteen johtavien moninaisten syiden ei pitäisi olla enään kenellekään epäselviä. Ja jos yhä sittenkin haluatte osoitella sormella ja etsiä syyllisiä: osoittakaa se hallituksen suuntaan. Heidän käsittämättömän maahanmuuttopolitiikan seurausta tämäkin on.

Viimeistään valtuustossa kuullut puheenvuorot esimerkiksi Kokoomukselta ovat osoittaneet minulle, ettei inhimillinen hätä todellakaan kuulu puolueen sanavarastoon. Hallituspuolueena Kokoomus on mitään omantunnontuskia kärsimättä osaltaan kurjistanut suomalaisten vähävaraisten arkea koko vaalikauden ajan.

Ei siis ole yllättävää, että vielä vähemmän heitä kiinnostaa Safia Syyrialaisen tai Ali Afgaanin hätä.

Kokoomuksen linja on paikoin jopa pelottavan lähellä halla-aholaista maailmankatsomusta, jossa nämä ihmiset halutaan aidata muun maailman ja ihmisarvon ulkopuolelle.

SDP on humaani puolue. Ihmisestä välittäminen on koko toimintamme DNA. Sellainen ei rajoitu vain kotikaupunkiin tai Suomeen – se ajatusmaailma on globaali.

Itselleni päätös oli siis selvä käytännössä katsoen kokoa ajan. Haluavat eri tahot medän uskovan mitä tahansa, on meillä asiat niin paljon paremmin kuin suurimmalla osalla maailmassa. Meillä on siis varaa (ja syytä!) puolustaa niitä arvoja, joille koko yhteiskuntamme on rakennettu: välittämista, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Näin me myös teimme. Ei se helppoa ollut, mutta saamme olla ylpeitä siitä, että tarpeen sitä vaatiessa emme perääntyneet, emme jääneet pelon uhreiksi emmekä kääntäneet selkäämme hädälle. Ja nimenomaan me ratkaisimme asian ihmisen hyväksi.

On sillä tosi ollut hintansa: viime päivien aikana on postia taas tullut. Onneksi näissä herjauksissa ja käskyissä palata ”kotiini” ei ole mitään uutta.

Kaiken mitä teen, teen sydämelläni. Sydämessäni myös tiedän päätöksen olleen oikea, mutta vielä enemmän siitä muistutti kyyneleet silmiini saanut keskustelu perheeni kanssa. Oikeistopoliitikkojen valitusta enemmän minulle merkitsee 10- ja 9-vuotiaiden lasteni ilo siitä, että nämä ihmiset eivät tule jäämään ilman apua.

]]>
36 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246922-aanin-45-39-ihmisyys-voitti-helsingissa#comments Kotimaa Ennaltaehkäisy Inhimillisyys Pakolaisuus Paperittomat Rokotukset Fri, 01 Dec 2017 10:16:49 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246922-aanin-45-39-ihmisyys-voitti-helsingissa
Hjallis Harkimon bloggaus päihteistä! Hyvä avaus! http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246703-hjallis-harkimon-blogaus-paihteista-hyva-avaus <p>Harry &quot;Hjallis&quot; Harkimo kirjoittaa Savon sanomien blogissaan päihteistä. Joutuu antamaan kiitosta, koska harva kansanedustaja ottaa mitään kantaa asiaan.</p><p><strong>&quot;Kovasti kuvitellaan, että nuoriso alkaa ryypätä valtoimenaan, jos kaupasta saa lonkeroa. Selitys on, että jos alkoholin laillinen saatavuus paranee, käyttö kasvaa. Tässä syksyn pimeinä iltoina olen miettinyt, että huumeita ei saa laillisesti mistään, mutta silti niiden käyttö kasvaa koko ajan!&quot;</strong></p><p>Tässä on ehkä tärkein&nbsp; huomio kirjoituksesta:</p><p><strong>&quot;Suurin osa huumeiden käyttäjistä ei kuitenkaan ole ongelmakäyttäjiä. Nykyään tavallinen huumeiden käyttäjä on kouluikäinen nuori tai työssä käyvä aikuinen. Näitä huumeiden kokeilijoita on Suomessa noin 250 000 ja satunnaiskäyttäjiä noin 90 000 &ndash; yli kymmenen kertaa enemmän kuin ongelmakäyttäjiä. Olisi siis syytä puuttua jo aiemmin.</strong></p><p><strong>Mutta näin ei tehdä. Sosiaalihuollon huumehaittakustannukset ovat kasvaneet neljän vuoden aikana 22 prosentilla, mutta samaan aikaan ehkäisevään huumetyöhön kohdistetut avustukset ovat vähentyneet 23 prosenttia. Miksi ehkäisevään työhön panostetaan entistä vähemmän, vaikka ongelman hoitoon liittyvät menot kasvavat jatkuvasti?&quot;</strong></p><p><strong>Edit: </strong></p><p><strong>&quot;</strong>Resurssit kohdennetaan ihan vääriin paikkoihin. Huumelakeja pitää muuttaa niin, että voidaan säästää huumeita kokeilevien ja käyttävien nuorten henkiä.&quot;&nbsp;</p><p>Oppia vaikka Portugalista!</p><p>Linkki kirjoitukseen:&nbsp;<a href="https://blogit.savonsanomat.fi/harry-harkimo/kiva-luku-kunnan-budjetissa-voi-olla-myos-perheen-suurin-suru/comment-page-1/#comment-8752">Kiva luku kunnan budjetissa voi olla myös perheen suurin suru</a></p><p>Samaan aikaan tulee jatkuvati tälläisiä uutisointeja ja tutkittua tietoa:</p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jarkyttava-tutkimustulos-valtaosa-ylakoululaisista-pitaa-huumeiden-hankkimista-helppona-osassa-kunnista-katso-kartalta-kotiseutusi-tilanne/6660338#gs.thD40xk">Järkyttävä tutkimustulos: Valtaosa yläkoululaisista pitää huumeiden hankkimista helppona osassa kunnista</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harry "Hjallis" Harkimo kirjoittaa Savon sanomien blogissaan päihteistä. Joutuu antamaan kiitosta, koska harva kansanedustaja ottaa mitään kantaa asiaan.

"Kovasti kuvitellaan, että nuoriso alkaa ryypätä valtoimenaan, jos kaupasta saa lonkeroa. Selitys on, että jos alkoholin laillinen saatavuus paranee, käyttö kasvaa. Tässä syksyn pimeinä iltoina olen miettinyt, että huumeita ei saa laillisesti mistään, mutta silti niiden käyttö kasvaa koko ajan!"

Tässä on ehkä tärkein  huomio kirjoituksesta:

"Suurin osa huumeiden käyttäjistä ei kuitenkaan ole ongelmakäyttäjiä. Nykyään tavallinen huumeiden käyttäjä on kouluikäinen nuori tai työssä käyvä aikuinen. Näitä huumeiden kokeilijoita on Suomessa noin 250 000 ja satunnaiskäyttäjiä noin 90 000 – yli kymmenen kertaa enemmän kuin ongelmakäyttäjiä. Olisi siis syytä puuttua jo aiemmin.

Mutta näin ei tehdä. Sosiaalihuollon huumehaittakustannukset ovat kasvaneet neljän vuoden aikana 22 prosentilla, mutta samaan aikaan ehkäisevään huumetyöhön kohdistetut avustukset ovat vähentyneet 23 prosenttia. Miksi ehkäisevään työhön panostetaan entistä vähemmän, vaikka ongelman hoitoon liittyvät menot kasvavat jatkuvasti?"

Edit:

"Resurssit kohdennetaan ihan vääriin paikkoihin. Huumelakeja pitää muuttaa niin, että voidaan säästää huumeita kokeilevien ja käyttävien nuorten henkiä." 

Oppia vaikka Portugalista!

Linkki kirjoitukseen: Kiva luku kunnan budjetissa voi olla myös perheen suurin suru

Samaan aikaan tulee jatkuvati tälläisiä uutisointeja ja tutkittua tietoa:

Järkyttävä tutkimustulos: Valtaosa yläkoululaisista pitää huumeiden hankkimista helppona osassa kunnista

 

]]>
10 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246703-hjallis-harkimon-blogaus-paihteista-hyva-avaus#comments Ennaltaehkäisy Hjallis Harkimo Kannabis huumeet päihdepolitiikka Lapset ja nuoret WHO huumeet dekriminalisointi hallitus Mon, 27 Nov 2017 14:50:52 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246703-hjallis-harkimon-blogaus-paihteista-hyva-avaus
Maailman diabetespäivänä tiistaina 14.11 tervetuloa Pikkuparlamenttiin  http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245815-maailman-diabetespaivana-tiistaina-1411-tervetuloa-pikkuparlamenttiin <p>Diabetesta sairastaa jo yli 500&nbsp;000 suomalaista. Sairastuneiden määrä voi ennusteen mukaan jopa kaksinkertaistua seuraavien 10-15 vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla diabetesta sairastavien osuus väestöstä on jo lähes kuusi&nbsp;prosenttia. Joka viides ikääntynyt pääkaupunkiseudun asukas sairasti diabetesta vuonna 2014. Kroonisten sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on välttämätöntä panostaa.</p><p>Suomessa on käytössä vaikuttavia ja hyväksi koettuja menetelmiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon. Osana sote-uudistusta ne on vakiinnutettava koko maahan. Suomesta on tehtävä diabeteksen ehkäisyn ja hoidon mallimaa.&nbsp;Laadukas hoito onnistuu keskitetysti terveyskeskuksissa, joissa on riittävästi diabeteshoitajia ja yhtenäiset toimintatavat.</p><p>Diagnostiikan kehityksen myötä diabetes ja mahdolliset lisäsairaudet voidaan tunnistaa aikaisemmin. Tällöin sairauksien hoitoon ja niiden kustannuskehitykseen voidaan vaikuttaa jo varhaisemmassa vaiheessa. Diabeteksen hyvä hoito kannattaa.&nbsp;</p><p>Diabeteksen hoito on mullistunut, kun markkinoille on tullut laitteita, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen verensokerimittauksen eli glukoosisensoroinnin. Sensorointi parantaa tutkitusti diabeteksen hoitotasapainoa. Sen jatkuvat kustannukset ovat alimmillaan noin 1&nbsp;400 &euro; vuodessa, mikä on noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin verensokerin mittaus sormenpäästä. Sensoroinnilla voidaan kuitenkin ehkäistä diabeteksesta johtuvia sairaalajaksoja ja liitännäissairauksia, mikä tekee siitä diabeteksen hoidon kokonaisuuden kannalta kustannusvaikuttavaa. Palaute laitteesta on ollut positiivista. Paremman verensokeritasapainon lisäksi laite luo turvallisuudentuntua diabeetikon ja omaisten arkeen. Tämä vahvistaa diabeetikon tunnetta sairauden hallinnasta ja edistää toimintakykyä ja arkea.</p><p>Eri kunnissa käytännöt glukoosisensorin saamiseksi ovat osoittautuneet hyvin epätasa-arvoisiksi. Joissain kunnissa lukulaitteen voi saada lainaksi vain kahden viikon ajaksi ja toisissa kaikki ykköstyypin diabeetikot saavat sen ilman tiukkoja kriteerejä. Helsingissä ja lähialueella tilanne on ongelmallisin.&nbsp;</p><p>Sote-uudistuksessa on maakunnittain luotava hoitokäytännöt, joissa vaikuttavan ja hyvän hoidon edellyttävät laitteet ja tarvikkeet ovat saatavilla.&nbsp;</p><p>Tervetuloa Maailman diabetespäivän tilaisuuteen tiistaina 14.11 klo 8.30&ndash;9.30 Eduskunnan kansalaisinfoon osoitteeseen arkadiankatu 3.&nbsp;</p><p>Tilaisuudessa diabetologi Markku Saraheimo puhuu siitä, miten kehittyvä kudossokerin seuranta muuttaa diabeteksen hoitoa lähitulevaisuudessa. Insuliinista koko ajan riippuvaisen tyypin 1 diabeetikon elämää voi uusi tekniikka helpottaa ja parantaa merkittävästi.&nbsp;</p><p>Tilaisuudessa julkistetaan vuoden diabetesteko &ndash;tunnustuspalkinnon saaja. Sen on Diabetesliiton hallitus tänä vuonna myöntänyt henkilölle, joka on suomalainen edelläkävijä keinohaiman kehittelyssä ja käyttöönotossa. Palkinnon saaja esittelee työtään tilaisuudessa.</p><p>Avoin tilaisuus järjestetään eduskunnan diabetesryhmän ja Diabetesliiton yhteistyönä.&nbsp;Eduskunnan diabetesryhmä tekee tiivistä yhteistyötä diabetesliiton ja sen jäsenjärjestöjen kanssa. Ryhmä ottaa mielellään vastaan palautetta diabeetikoilta ja heidän läheisiltään tärkeiden asioiden edistämiseksi.</p><p><br />Sari Sarkomaa</p><p>Kansanedustaja</p><p>Eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtaja</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista. Sairastuneiden määrä voi ennusteen mukaan jopa kaksinkertaistua seuraavien 10-15 vuoden aikana. Pääkaupunkiseudulla diabetesta sairastavien osuus väestöstä on jo lähes kuusi prosenttia. Joka viides ikääntynyt pääkaupunkiseudun asukas sairasti diabetesta vuonna 2014. Kroonisten sairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on välttämätöntä panostaa.

Suomessa on käytössä vaikuttavia ja hyväksi koettuja menetelmiä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon. Osana sote-uudistusta ne on vakiinnutettava koko maahan. Suomesta on tehtävä diabeteksen ehkäisyn ja hoidon mallimaa. Laadukas hoito onnistuu keskitetysti terveyskeskuksissa, joissa on riittävästi diabeteshoitajia ja yhtenäiset toimintatavat.

Diagnostiikan kehityksen myötä diabetes ja mahdolliset lisäsairaudet voidaan tunnistaa aikaisemmin. Tällöin sairauksien hoitoon ja niiden kustannuskehitykseen voidaan vaikuttaa jo varhaisemmassa vaiheessa. Diabeteksen hyvä hoito kannattaa. 

Diabeteksen hoito on mullistunut, kun markkinoille on tullut laitteita, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen verensokerimittauksen eli glukoosisensoroinnin. Sensorointi parantaa tutkitusti diabeteksen hoitotasapainoa. Sen jatkuvat kustannukset ovat alimmillaan noin 1 400 € vuodessa, mikä on noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin verensokerin mittaus sormenpäästä. Sensoroinnilla voidaan kuitenkin ehkäistä diabeteksesta johtuvia sairaalajaksoja ja liitännäissairauksia, mikä tekee siitä diabeteksen hoidon kokonaisuuden kannalta kustannusvaikuttavaa. Palaute laitteesta on ollut positiivista. Paremman verensokeritasapainon lisäksi laite luo turvallisuudentuntua diabeetikon ja omaisten arkeen. Tämä vahvistaa diabeetikon tunnetta sairauden hallinnasta ja edistää toimintakykyä ja arkea.

Eri kunnissa käytännöt glukoosisensorin saamiseksi ovat osoittautuneet hyvin epätasa-arvoisiksi. Joissain kunnissa lukulaitteen voi saada lainaksi vain kahden viikon ajaksi ja toisissa kaikki ykköstyypin diabeetikot saavat sen ilman tiukkoja kriteerejä. Helsingissä ja lähialueella tilanne on ongelmallisin. 

Sote-uudistuksessa on maakunnittain luotava hoitokäytännöt, joissa vaikuttavan ja hyvän hoidon edellyttävät laitteet ja tarvikkeet ovat saatavilla. 

Tervetuloa Maailman diabetespäivän tilaisuuteen tiistaina 14.11 klo 8.30–9.30 Eduskunnan kansalaisinfoon osoitteeseen arkadiankatu 3. 

Tilaisuudessa diabetologi Markku Saraheimo puhuu siitä, miten kehittyvä kudossokerin seuranta muuttaa diabeteksen hoitoa lähitulevaisuudessa. Insuliinista koko ajan riippuvaisen tyypin 1 diabeetikon elämää voi uusi tekniikka helpottaa ja parantaa merkittävästi. 

Tilaisuudessa julkistetaan vuoden diabetesteko –tunnustuspalkinnon saaja. Sen on Diabetesliiton hallitus tänä vuonna myöntänyt henkilölle, joka on suomalainen edelläkävijä keinohaiman kehittelyssä ja käyttöönotossa. Palkinnon saaja esittelee työtään tilaisuudessa.

Avoin tilaisuus järjestetään eduskunnan diabetesryhmän ja Diabetesliiton yhteistyönä. Eduskunnan diabetesryhmä tekee tiivistä yhteistyötä diabetesliiton ja sen jäsenjärjestöjen kanssa. Ryhmä ottaa mielellään vastaan palautetta diabeetikoilta ja heidän läheisiltään tärkeiden asioiden edistämiseksi.


Sari Sarkomaa

Kansanedustaja

Eduskunnan diabetesryhmän puheenjohtaja

 

]]>
11 http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245815-maailman-diabetespaivana-tiistaina-1411-tervetuloa-pikkuparlamenttiin#comments Diabetes Diagnostiikka Eduskunta Ennaltaehkäisy Thu, 09 Nov 2017 12:31:21 +0000 Sari Sarkomaa http://sarisarkomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245815-maailman-diabetespaivana-tiistaina-1411-tervetuloa-pikkuparlamenttiin
Miksi vihjeitä turvallisuusuhasta ei oteta todesta? http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241769-miksi-vihjeita-turvallisuusuhasta-ei-oteta-todesta <p>Ylen tietojen mukaan suojelupoliisille oli vihjattu alkuvuodesta Turun puukkoiskut tehneestä miehestä. Samoin hänestä oli varoitettu vastaanottokeskusta, jossa hän oleskeli. Puukotuksesta epäilty halusi liittyä Isisiin ja piti suomalaisia vääräuskoisina. Mainitut tahot eivät ryhtyneet toimenpiteisiin, vaikka huoli-ilmoitukset olivat erittäin vakavia.<br /><br />Miksi suomalaiset viranomaiset ovat näin kovakalloisia. Miksi paljon korostettu ennakointi ei siirry juhlapuheista käytäntöön. Toiminta on naurettavaa pelleilyä ja kansalaisten oikustajun vastaista.<br /><br />Kun Suomessa tekee huoli-ilmoituksen henkilöstä, joka on turvallisuusuhka ja täysin sopimaton esimerkiksi hoitoalalle, mitä tekevät huolen vastaanottavat. Vetäytyvät perustuslaillisen yksilösuojan taakse ja ohjaavat olemaan yhteydessä poliisiin. Poliisi puolestaan ei tee mitään, jos ihminen ei ole tehnyt itselle tai muille jo jotain kauheaa. Ei, vaikka kyseessä olisi kaikkein heikompien eli lasten suojeleminen.<br /><br />Samoin julkisuudessakin olleet lastensuojeluilmoitukset, joihin ei ole asianmukaisesti reagoitu. Lopulta viranomaiset ovat heränneet vasta tragediaan.<br /><br />Samaan aikaan puhutaan ennaltaehkäisystä, kansalaisten ja ammattihenkilöiden ilmoitusvelvollisuudesta, yhteisvastuun ja yksilön vastuun ottamisesta yleisen turvallisuuden toteutumisessa.</p><p>Suomalaista yhteiskuntaa ja sitä ohjaavaa lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että hukatut resurssit otetaan käyttöön. (Tarkoitan kansalaisten havaintoja ja aktiivisuutta)</p><p>Tämä tarkoittaa sitä, että kuunnellaan huolta ja hätää huutavia kansalaisia, otetaan heidän viestinsä vakavasti ja ryhdytään konkreettisiin ennakoiviin toimenpiteisiin välittömästi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen tietojen mukaan suojelupoliisille oli vihjattu alkuvuodesta Turun puukkoiskut tehneestä miehestä. Samoin hänestä oli varoitettu vastaanottokeskusta, jossa hän oleskeli. Puukotuksesta epäilty halusi liittyä Isisiin ja piti suomalaisia vääräuskoisina. Mainitut tahot eivät ryhtyneet toimenpiteisiin, vaikka huoli-ilmoitukset olivat erittäin vakavia.

Miksi suomalaiset viranomaiset ovat näin kovakalloisia. Miksi paljon korostettu ennakointi ei siirry juhlapuheista käytäntöön. Toiminta on naurettavaa pelleilyä ja kansalaisten oikustajun vastaista.

Kun Suomessa tekee huoli-ilmoituksen henkilöstä, joka on turvallisuusuhka ja täysin sopimaton esimerkiksi hoitoalalle, mitä tekevät huolen vastaanottavat. Vetäytyvät perustuslaillisen yksilösuojan taakse ja ohjaavat olemaan yhteydessä poliisiin. Poliisi puolestaan ei tee mitään, jos ihminen ei ole tehnyt itselle tai muille jo jotain kauheaa. Ei, vaikka kyseessä olisi kaikkein heikompien eli lasten suojeleminen.

Samoin julkisuudessakin olleet lastensuojeluilmoitukset, joihin ei ole asianmukaisesti reagoitu. Lopulta viranomaiset ovat heränneet vasta tragediaan.

Samaan aikaan puhutaan ennaltaehkäisystä, kansalaisten ja ammattihenkilöiden ilmoitusvelvollisuudesta, yhteisvastuun ja yksilön vastuun ottamisesta yleisen turvallisuuden toteutumisessa.

Suomalaista yhteiskuntaa ja sitä ohjaavaa lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että hukatut resurssit otetaan käyttöön. (Tarkoitan kansalaisten havaintoja ja aktiivisuutta)

Tämä tarkoittaa sitä, että kuunnellaan huolta ja hätää huutavia kansalaisia, otetaan heidän viestinsä vakavasti ja ryhdytään konkreettisiin ennakoiviin toimenpiteisiin välittömästi. 

 

]]>
6 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241769-miksi-vihjeita-turvallisuusuhasta-ei-oteta-todesta#comments Ennaltaehkäisy Huoli-ilmoitus Maahanmuuttopolitiikka Terrorismi Turvapaikanhakijat Wed, 23 Aug 2017 13:44:54 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241769-miksi-vihjeita-turvallisuusuhasta-ei-oteta-todesta
Miksi huoli-ilmoituksia mielenterveysongelmista ei oteta todesta? http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241080-miksi-huoli-ilmoituksia-mielenterveysongelmista-ei-oteta-todesta <p>&quot;Selvää on, että avohoidossa on säästöjen takia ihmisiä, jotka tarvitsivat toisenlaista apua&quot;, kirjoittaa rikostoimittaja Jarkko Sipilä mtv3:n verkkosivun kommentissa.<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kommentti-mielenhairioiset-ovat-tappaneet-helsingissa-yli-20-ihmista-vuoden-2000-jalkeen/6529228">https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kommentti-mielenhairioiset-ovat-tappaneet-helsingissa-yli-20-ihmista-vuoden-2000-jalkeen/6529228</a></p><p>Minusta mielenterveysasiakkaiden/potilaiden hoito on Suomessa pääosin ammattilaisten hallinnassa, mutta palvelujärjestelmä toimii liikaa &quot;pillerit mukaan ja kotiin&quot; periaatteella ilman asianmukaista tukea.</p><p>Avohoito on toimiva yksilölle ja yhteiskunnalle, jos apua tarvitsevat saavat riittävän moniammatillisen tuen. Tämä tarkoittaa uudistumisen toiminta-ja ajattelutapojen tueksi laitoshoidosta leikattavien resurssien riittävää siirtämistä laadukkaan avohoidon toteutumisen tueksi.</p><p>Muuten saamme lukea yhä enemmän tragedioista, jotka olisivat palvelujärjestelmän toimivuudella ehkäistävissä.&nbsp;</p><p>Itse olen kymmeniä kertoja työn ulkopuolella ollut ennaltaehkäisevästi yhteydessä viranomaisiin ja tehnyt huoli-ilmoituksia, TULOKSETTA.&nbsp;</p><p>Niin useasti pohtii, miksi maalaisjärkeä ei käytetä ja ammattihenkilöiden osaamista ei kuunnella?</p><p>Miksi yhä uudelleen yhteiskuntamme toistaa samoja virheitä, jossa ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen jäävät juhlapuheiksi?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Selvää on, että avohoidossa on säästöjen takia ihmisiä, jotka tarvitsivat toisenlaista apua", kirjoittaa rikostoimittaja Jarkko Sipilä mtv3:n verkkosivun kommentissa.https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kommentti-mielenhairioiset-ovat-tappaneet-helsingissa-yli-20-ihmista-vuoden-2000-jalkeen/6529228

Minusta mielenterveysasiakkaiden/potilaiden hoito on Suomessa pääosin ammattilaisten hallinnassa, mutta palvelujärjestelmä toimii liikaa "pillerit mukaan ja kotiin" periaatteella ilman asianmukaista tukea.

Avohoito on toimiva yksilölle ja yhteiskunnalle, jos apua tarvitsevat saavat riittävän moniammatillisen tuen. Tämä tarkoittaa uudistumisen toiminta-ja ajattelutapojen tueksi laitoshoidosta leikattavien resurssien riittävää siirtämistä laadukkaan avohoidon toteutumisen tueksi.

Muuten saamme lukea yhä enemmän tragedioista, jotka olisivat palvelujärjestelmän toimivuudella ehkäistävissä. 

Itse olen kymmeniä kertoja työn ulkopuolella ollut ennaltaehkäisevästi yhteydessä viranomaisiin ja tehnyt huoli-ilmoituksia, TULOKSETTA. 

Niin useasti pohtii, miksi maalaisjärkeä ei käytetä ja ammattihenkilöiden osaamista ei kuunnella?

Miksi yhä uudelleen yhteiskuntamme toistaa samoja virheitä, jossa ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen jäävät juhlapuheiksi?

 

 

 

]]>
3 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241080-miksi-huoli-ilmoituksia-mielenterveysongelmista-ei-oteta-todesta#comments Ennaltaehkäisy Mielenterveyspalvelut Perustuslaki Psykiatrinen avohoito Resurssit Wed, 09 Aug 2017 11:43:06 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241080-miksi-huoli-ilmoituksia-mielenterveysongelmista-ei-oteta-todesta
kun kutistuin http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240547-kun-kutistuin <p>​Sotilaspassiini on merkitty pituudekseni 179 cm.</p><p>Oikeastaan sekään ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa olin 178,5 mutta onnistuin se verran kurkeilemaan, että kirjoihin ja kansiin tuli mainitut, joskin aavistuksen verran epätyydyttävät numerot yksi seitsemän yhdeksän.</p><p>Meidän kylpyhuoneen ovenkarmissa on nuorimman polven pituustietoja jouluna ja juhannuksena tuolta vuosituhannen vaihteesta.</p><p>Nyt tuli mittautettua omakin pituuteni: 175,5 cm! - Hetkinen. Minähän kutistun.</p><p>Olen kadottanut jonnekin 3,5 senttiä, - tai siis 3,0 senttiä. Oho , onkohan tämä vaarallista- kurjaa se kaikkiaan on.</p><p>Susanne Salmi kirjoittaa Helsingin Sanomissa tämä aamuna (27.7.2017):</p><p>&quot;Lähes jokainen lyhenee iän myötä sentin tai kaksi, mutta pituuden voimakas lyheneminen kielii usein ongelmista&quot;.</p><p>Mutta miten tähän suhteutuu minun -3,0 senttiäni? Toimittaja Salmi vastaa:</p><p>&quot;Jos pituus on aikuisiällä lyhentynyt yli viisi senttimetriä, kyse on hyvin todennäköisesti osteoporoosista eli luukadosta.&quot;</p><p>Jotain aavistusta tästä oli, kun työterveyden kanssakeskustelimme siitä, että joskus 30 vuotta sitten jouduin jättämään maidon pois repertuaarista, oltuani innokas maitopoika varhaisista aamu- ja iltalypsyistä lapsuusvuosina. Pitäisikö alkaa tomerammin vetää noita kalkkitapuja?</p><p>Mutta kun ei ole tottunut mitään pillereitä ottamaankoskaan, niin se tuppaa unohtumaan.</p><p>Mutta jos ny sitten kuitenkin..</p><p>​</p><p>​</p><p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ​Sotilaspassiini on merkitty pituudekseni 179 cm.

Oikeastaan sekään ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa olin 178,5 mutta onnistuin se verran kurkeilemaan, että kirjoihin ja kansiin tuli mainitut, joskin aavistuksen verran epätyydyttävät numerot yksi seitsemän yhdeksän.

Meidän kylpyhuoneen ovenkarmissa on nuorimman polven pituustietoja jouluna ja juhannuksena tuolta vuosituhannen vaihteesta.

Nyt tuli mittautettua omakin pituuteni: 175,5 cm! - Hetkinen. Minähän kutistun.

Olen kadottanut jonnekin 3,5 senttiä, - tai siis 3,0 senttiä. Oho , onkohan tämä vaarallista- kurjaa se kaikkiaan on.

Susanne Salmi kirjoittaa Helsingin Sanomissa tämä aamuna (27.7.2017):

"Lähes jokainen lyhenee iän myötä sentin tai kaksi, mutta pituuden voimakas lyheneminen kielii usein ongelmista".

Mutta miten tähän suhteutuu minun -3,0 senttiäni? Toimittaja Salmi vastaa:

"Jos pituus on aikuisiällä lyhentynyt yli viisi senttimetriä, kyse on hyvin todennäköisesti osteoporoosista eli luukadosta."

Jotain aavistusta tästä oli, kun työterveyden kanssakeskustelimme siitä, että joskus 30 vuotta sitten jouduin jättämään maidon pois repertuaarista, oltuani innokas maitopoika varhaisista aamu- ja iltalypsyistä lapsuusvuosina. Pitäisikö alkaa tomerammin vetää noita kalkkitapuja?

Mutta kun ei ole tottunut mitään pillereitä ottamaankoskaan, niin se tuppaa unohtumaan.

Mutta jos ny sitten kuitenkin..

]]>
5 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240547-kun-kutistuin#comments Ennaltaehkäisy Osteoporoosi Pituus Thu, 27 Jul 2017 07:48:33 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240547-kun-kutistuin
Milloin ennaltaehkäisy laitetaan aidosti etusijalle? http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235104-milloin-ennaltaehkaisy-laitetaan-aidosti-etusijalle <p>Osallistuin tänään oululaisen Mielenvireys ry:n kuntavaalitenttiin. Hyvähenkistä keskustelua leimasi käytännössä kaikkien ehdokkaiden yhteinen visio siitä, että inhimillisiä ongelmia ennaltaehkäisevän toiminnan tulisi olla etusijalla kunnan toiminnassa. Tämä on erittäin hieno asia. Nimittäin onhan terveyden edistäminen myös sote-sopan jälkeen kunnan toimintona.</p><p>Tosin mielenkiintoinen rajapinta tulee syntymään siinä, ettei kunta tule niin saamaan omassa budjetissaan säästöjä terveyden edistämisestä, koska ne syntyvät lähinnä pienempien sote-kustannusten myötä. Ja nehän lienevät jatkossa maakunnan hoidettavana. Rahapussit ovat erit. Toivottavasti tämä ei synnytä houkutusta säästää ennaltaehkäisevästä toiminnasta, koska sillä ei välttämättä saa aikaan tuloksia lyhyellä aikajänteellä. Ja valitettavasti inhimillinen näkökulma jää kakkoseksi usein kirstunvartijahenkisten tehdessä poliittiset linjaukset.</p><p>Kaiken kaikkiaan ehdokaskollegoita kuunnellessani ihmetytti, miksi valitettavan monesti kunnallisessa päätöksenteossa on kuitenkin painettu ennaltaehkäiseviä palveluita alas. Esimerkiksi Oulussa kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset olisivat lautakuntatasolla olleet valmiit poistamaan kaupungista maksuttomat liikuntavuorot alle 18-vuotiaille. Kyseessä on kuitenkin erittäin tehokas keino kohtuullistaa liikuntaharrastuksen hintaa, vähentää terveyseroja ja tarjota mielekästä tekemistä.</p><p>Ihmisten ongelmien syntymistä ennaltaehkäisisi myös se, ettei taloudellisesti heikkoina aikoina leikattaisi perusturvaa. Näin tehtiin 1990-luvulla. Surullisesta, ihmisiä roppakaupalla syrjäyttäneestä lopputulemasta voi lukea vaikka <a href="https://tesso.fi/artikkeli/mita-lama-ajan-lapset-opettivat">tästä jutusta.</a></p><p>Työskentelen itse psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Se on viimesijaista korjaavaa toimintaa. Usein potilaiden tarinoita pohtiessani ei voi välttyä ajatukselta, että miksi heidän ongelmiinsa ei ole tartuttu aiemmin. Tuntuu, että niihin olisi voinut kyllä monessa tapauksessa puuttua. Mutta mitä pitäisi tehdä? Oma kantani on selvä. Ennaltaehkäisyn tulee olla ehdottomasti ensisijaista toimintaa mietittäessä tulevaisuuden investointeja ihmisyyteen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Osallistuin tänään oululaisen Mielenvireys ry:n kuntavaalitenttiin. Hyvähenkistä keskustelua leimasi käytännössä kaikkien ehdokkaiden yhteinen visio siitä, että inhimillisiä ongelmia ennaltaehkäisevän toiminnan tulisi olla etusijalla kunnan toiminnassa. Tämä on erittäin hieno asia. Nimittäin onhan terveyden edistäminen myös sote-sopan jälkeen kunnan toimintona.

Tosin mielenkiintoinen rajapinta tulee syntymään siinä, ettei kunta tule niin saamaan omassa budjetissaan säästöjä terveyden edistämisestä, koska ne syntyvät lähinnä pienempien sote-kustannusten myötä. Ja nehän lienevät jatkossa maakunnan hoidettavana. Rahapussit ovat erit. Toivottavasti tämä ei synnytä houkutusta säästää ennaltaehkäisevästä toiminnasta, koska sillä ei välttämättä saa aikaan tuloksia lyhyellä aikajänteellä. Ja valitettavasti inhimillinen näkökulma jää kakkoseksi usein kirstunvartijahenkisten tehdessä poliittiset linjaukset.

Kaiken kaikkiaan ehdokaskollegoita kuunnellessani ihmetytti, miksi valitettavan monesti kunnallisessa päätöksenteossa on kuitenkin painettu ennaltaehkäiseviä palveluita alas. Esimerkiksi Oulussa kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset olisivat lautakuntatasolla olleet valmiit poistamaan kaupungista maksuttomat liikuntavuorot alle 18-vuotiaille. Kyseessä on kuitenkin erittäin tehokas keino kohtuullistaa liikuntaharrastuksen hintaa, vähentää terveyseroja ja tarjota mielekästä tekemistä.

Ihmisten ongelmien syntymistä ennaltaehkäisisi myös se, ettei taloudellisesti heikkoina aikoina leikattaisi perusturvaa. Näin tehtiin 1990-luvulla. Surullisesta, ihmisiä roppakaupalla syrjäyttäneestä lopputulemasta voi lukea vaikka tästä jutusta.

Työskentelen itse psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Se on viimesijaista korjaavaa toimintaa. Usein potilaiden tarinoita pohtiessani ei voi välttyä ajatukselta, että miksi heidän ongelmiinsa ei ole tartuttu aiemmin. Tuntuu, että niihin olisi voinut kyllä monessa tapauksessa puuttua. Mutta mitä pitäisi tehdä? Oma kantani on selvä. Ennaltaehkäisyn tulee olla ehdottomasti ensisijaista toimintaa mietittäessä tulevaisuuden investointeja ihmisyyteen.

]]>
0 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235104-milloin-ennaltaehkaisy-laitetaan-aidosti-etusijalle#comments Ennaltaehkäisy Perusturva Sote-uudistus Wed, 05 Apr 2017 19:11:14 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235104-milloin-ennaltaehkaisy-laitetaan-aidosti-etusijalle
Terveyttä kustannustehokkaasti http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234616-terveytta-kustannustehokkaasti <p>Ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden parantaminen ei välttämättä maksa paljoa &ndash; joskus se jopa säästää rahaa. Terveyttä voidaan tuottaa kustannustehokkaasti, kun panostetaan ongelmien ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin. Myös Oulussa tulisi siirtää palveluiden painopistettä ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin. Se vaatii panostuksia toisaalle, mutta säästää rahaa toisaalla.</p><p>Terveyskeskuksiin panostaminen on kustannustehokasta. Valitettavasti nyt terveyskeskukset ovat paikoin ruuhkautuneita tai niissä ei saa tarvitsemaansa palvelua sujuvasti. Kuitenkin ihmisten hoitaminen mahdollisimman varhain on kustannustehokasta, sillä säästetään myöhempien raskaiden palveluiden kustannuksia. Terveyskeskusmaksujen poistaminen olisi tasa-arvoa ja kansanterveyttä parantava teko. Terveyskeskusmaksun tuotto kunnalle on lähes mitätön ja iso osa siitä menee keräämisen kustannuksiin, mutta se saattaa lykätä vähävaraisten hoitoon hakeutumista ja pahentaa siten ihmisten ongelmia. Hoidon lykkääntyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi.</p><p>Monissa kunnissa hyväksi havaittu kustannustehokas terveysteko on maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille. Sen on todettu vähentävän abortteja ja seksitauteja ja siten säästävän kunnan rahoja. Esimerkiksi Raumalla ja Vantaalla on saatu hyviä kokemuksia maksuttoman ehkäisyn tarjoamisesta nuorille ja Oulun tulisi ottaa näistä kunnista esimerkkiä.</p><p>Perhepalveluihin satsaaminen vähentää lastensuojelun kuluja. Se on todettu mm. Imatralla, jossa on voitu säästää verorahoja satsaamalla matalankynnyksen perhepalveluihin ja sitä kautta vähentää huostaanottojen ja lastensuojelun tarvetta. Hyvillä toimintamalleilla voidaan säästää rahaa ja vähentää inhimillistä kärsimystä ja pahoinvointia. Myös matalankynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuteen panostamisen on todettu parantavan ihmisten hyvinvointia kustannustehokkaasti.</p><p>Hyvä palvelu ei aina tule kalliiksi, se saattaa lopulta jopa säästää veronmaksajien varoja. Toimintamallien uudistaminen ja ennaltaehkäisyyn ja matalankynnyksen palveluun satsaaminen vaatii kunnilta kuitenkin uudistuskykyä ja näkemyksellisyyttä. Se edellyttää, että kuntataloutta tarkastellaan ja suunnitellaan yhtä budjettivuotta pidemmällä aikajänteellä ja kokonaisuutena. Panostaminen matalankynnyksen toimintamalleihin tulisi nähdä inhimillisenä investointina, joka maksaa itsensä takaisin. Ihmiset ovat meidän suurin ja tärkein voimavaramme, heihin kannattaa satsata.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden parantaminen ei välttämättä maksa paljoa – joskus se jopa säästää rahaa. Terveyttä voidaan tuottaa kustannustehokkaasti, kun panostetaan ongelmien ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin. Myös Oulussa tulisi siirtää palveluiden painopistettä ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen palveluihin. Se vaatii panostuksia toisaalle, mutta säästää rahaa toisaalla.

Terveyskeskuksiin panostaminen on kustannustehokasta. Valitettavasti nyt terveyskeskukset ovat paikoin ruuhkautuneita tai niissä ei saa tarvitsemaansa palvelua sujuvasti. Kuitenkin ihmisten hoitaminen mahdollisimman varhain on kustannustehokasta, sillä säästetään myöhempien raskaiden palveluiden kustannuksia. Terveyskeskusmaksujen poistaminen olisi tasa-arvoa ja kansanterveyttä parantava teko. Terveyskeskusmaksun tuotto kunnalle on lähes mitätön ja iso osa siitä menee keräämisen kustannuksiin, mutta se saattaa lykätä vähävaraisten hoitoon hakeutumista ja pahentaa siten ihmisten ongelmia. Hoidon lykkääntyminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Monissa kunnissa hyväksi havaittu kustannustehokas terveysteko on maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille. Sen on todettu vähentävän abortteja ja seksitauteja ja siten säästävän kunnan rahoja. Esimerkiksi Raumalla ja Vantaalla on saatu hyviä kokemuksia maksuttoman ehkäisyn tarjoamisesta nuorille ja Oulun tulisi ottaa näistä kunnista esimerkkiä.

Perhepalveluihin satsaaminen vähentää lastensuojelun kuluja. Se on todettu mm. Imatralla, jossa on voitu säästää verorahoja satsaamalla matalankynnyksen perhepalveluihin ja sitä kautta vähentää huostaanottojen ja lastensuojelun tarvetta. Hyvillä toimintamalleilla voidaan säästää rahaa ja vähentää inhimillistä kärsimystä ja pahoinvointia. Myös matalankynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuteen panostamisen on todettu parantavan ihmisten hyvinvointia kustannustehokkaasti.

Hyvä palvelu ei aina tule kalliiksi, se saattaa lopulta jopa säästää veronmaksajien varoja. Toimintamallien uudistaminen ja ennaltaehkäisyyn ja matalankynnyksen palveluun satsaaminen vaatii kunnilta kuitenkin uudistuskykyä ja näkemyksellisyyttä. Se edellyttää, että kuntataloutta tarkastellaan ja suunnitellaan yhtä budjettivuotta pidemmällä aikajänteellä ja kokonaisuutena. Panostaminen matalankynnyksen toimintamalleihin tulisi nähdä inhimillisenä investointina, joka maksaa itsensä takaisin. Ihmiset ovat meidän suurin ja tärkein voimavaramme, heihin kannattaa satsata.

]]>
0 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234616-terveytta-kustannustehokkaasti#comments Ennaltaehkäisy Maksuton ehkäis Perhepalvelut Sosiaali- ja terveyspalvelut Terveyskeskusmaksu Fri, 31 Mar 2017 07:41:33 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234616-terveytta-kustannustehokkaasti
Poliisi: Huumeiden käyttörikokset lisääntyneet http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233843-poliisi-huumeiden-kayttorikokset-lisaantyneet <p>Poliisi on huolissaan lisääntyvistä huumeiden käyttörikoksista. Erityisesti nuorten rikoksista. Ja porttiteoria tulee jälleen puheisiin, vaikka se on jo moneen kertaan kumottu. Vaan eipä poliisin mielestä.</p><p><strong>&quot;Huumerikollisuus on selvässä kasvussa Helsingissä ja koko maassa. Olen huolestunut suunnasta, yhä nuoremmat käyttävät erilaisia huumeita sosiaalisen paineen takia. Kannabiksen käyttö on portti vahvempiin huumeisiin, Paasio sanoo.&quot;</strong></p><p>Varmasti on totta ,että sosiaalinen paine on joissain tapauksissa kova, mutta t<a href="http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/12/08/poliisi-uskoo-porttiteoriaan-tutkija-tyrmaa---teoria-on-taysin-jarjeton-ja-virheellinen">uo porttiteorian voisi jo poliisikin hylätä puheistaan</a>. Turhaa ihmetellä miksi huumepoliisin puheita ei nuorten joukossa oteta vakavasti.</p><p>Itse olen myös huolissani niin nuorten kuin aikuistenkin päihdekäytöstä.</p><p><strong>&quot;Paasion mielestä nuoret eivät tiedä riittävästi kannabiksen vaikutuksista ja koukuttavuudesta.&quot;</strong></p><p>Luulen, että nyt poliisi aliarvioi nuorten älyä ja liioittelee vahvasti koukuttavuutta. Kannabishan ei ole kovin koukuttava päihde, jokainen voi itse katsoa vaikkapa <a href="https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/ehkaiseva-paihdetyo/keskeiset-kasitteet/paihteiden-riippuvuus-vertailu">THL:n sivuilta</a> sen.</p><p>Näyttää siltä, että poliisi ei tiedä kannabiksesta mitään, olisiko lisäkoulutuksen paikka?</p><p><strong>&quot;Monet eivät kaveriporukassa pysty kieltäytymään, vaan sosiaalinen paine vaatii ensin kokeilemaan ja sitten käyttämään. Nuoret eivät tiedä sen myrkyllisyydestä ja vaarallisuudesta, Paasio sanoo.&quot;</strong></p><p>Kannabis myrkyllinen? Mistä poliisi on tuollaisen tiedon saanut? Kannabis ei edes aiheuta yliannostuskuolemaa, saati myrkyttäisi muuten ketään. Aivan potaskaa tulee poliisin suusta jälleen. Myös vaarallisuuden voi hyvin kyseenalaistaa.&nbsp;</p><p>Pitiköhän poliisin puhua alkoholista, joka on myrkky ja aiheuttaa runsaasti erinlaisia vaaratilanteita käyttäjälleen?</p><p>Minun mielestäni poliisin pitäisi keskittyä oikeisiin huumerikoksiin sen sijaan, että huumeita käyttäviä rangaistaa. Lisäksi mielestäni poliisin pitäisi puhua totta.</p><p>Kommentteja, ajatuksia?</p><p>Toki poliisi toteuttaa poliitikkojen päätöksiä ja heidän luomiaan lakeja.&nbsp;</p><p>Lähde:<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703192200088023_uu.shtml"> Iltalehti</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisi on huolissaan lisääntyvistä huumeiden käyttörikoksista. Erityisesti nuorten rikoksista. Ja porttiteoria tulee jälleen puheisiin, vaikka se on jo moneen kertaan kumottu. Vaan eipä poliisin mielestä.

"Huumerikollisuus on selvässä kasvussa Helsingissä ja koko maassa. Olen huolestunut suunnasta, yhä nuoremmat käyttävät erilaisia huumeita sosiaalisen paineen takia. Kannabiksen käyttö on portti vahvempiin huumeisiin, Paasio sanoo."

Varmasti on totta ,että sosiaalinen paine on joissain tapauksissa kova, mutta tuo porttiteorian voisi jo poliisikin hylätä puheistaan. Turhaa ihmetellä miksi huumepoliisin puheita ei nuorten joukossa oteta vakavasti.

Itse olen myös huolissani niin nuorten kuin aikuistenkin päihdekäytöstä.

"Paasion mielestä nuoret eivät tiedä riittävästi kannabiksen vaikutuksista ja koukuttavuudesta."

Luulen, että nyt poliisi aliarvioi nuorten älyä ja liioittelee vahvasti koukuttavuutta. Kannabishan ei ole kovin koukuttava päihde, jokainen voi itse katsoa vaikkapa THL:n sivuilta sen.

Näyttää siltä, että poliisi ei tiedä kannabiksesta mitään, olisiko lisäkoulutuksen paikka?

"Monet eivät kaveriporukassa pysty kieltäytymään, vaan sosiaalinen paine vaatii ensin kokeilemaan ja sitten käyttämään. Nuoret eivät tiedä sen myrkyllisyydestä ja vaarallisuudesta, Paasio sanoo."

Kannabis myrkyllinen? Mistä poliisi on tuollaisen tiedon saanut? Kannabis ei edes aiheuta yliannostuskuolemaa, saati myrkyttäisi muuten ketään. Aivan potaskaa tulee poliisin suusta jälleen. Myös vaarallisuuden voi hyvin kyseenalaistaa. 

Pitiköhän poliisin puhua alkoholista, joka on myrkky ja aiheuttaa runsaasti erinlaisia vaaratilanteita käyttäjälleen?

Minun mielestäni poliisin pitäisi keskittyä oikeisiin huumerikoksiin sen sijaan, että huumeita käyttäviä rangaistaa. Lisäksi mielestäni poliisin pitäisi puhua totta.

Kommentteja, ajatuksia?

Toki poliisi toteuttaa poliitikkojen päätöksiä ja heidän luomiaan lakeja. 

Lähde: Iltalehti

]]>
1 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233843-poliisi-huumeiden-kayttorikokset-lisaantyneet#comments Ennaltaehkäisy Helsingin huumepoliisi Huumevalistus Kannabis huumeet päihdepolitiikka Nuoret Mon, 20 Mar 2017 15:50:43 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233843-poliisi-huumeiden-kayttorikokset-lisaantyneet
Rakenteellisen Sote-sopimuksen sijaan laadullinen Sote? Voisiko se toimia? http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232257-rakenteellisen-sijaan-laadullinen-sote-voisiko-se-toimia <p><em>Kun talo on tulessa - on vaikeaa saada palovakuutusta,</em> tokaisi eräs ystäväni keskustellessamme NATO - jäsenyydestä joskus silloin, kun NATO:sta oli vielä ylevää keskustella siihen savyyn, että asiaan ei liittynyt poliittista agendaa. Olin ja olen luonnollisestikin NATO - jäsenyyttä vastustava suomalainen mies, jolla ei ole oikein mitään muuta sanottavaa asiaan kuin se, että NATO - jäsenyys ei ole rauhaa edistävä ajattelutapa. Tai jos ajatellaan, että on, niin voidaan aivan yhtäältä todeta, että esimerkiksi vaimon uhkaileminen väkivallalla on hyvän avioliiton tae.</p><p>Vaikka NATO:sta puhuminen olisikin joidenkin suomalaisten mielestä tärkeää, niin minä koen, että meillä suomessa on tällä hetkellä paljon tärkeämpiäkin asioita. Olen useaan kertaan tuonut esiin ajatuksiani sen suhteen, että kannatan rakenteellisen sote - sopimuksen sijaan laadulista sote-sopimusta. Olen myöskin nostanut esiin syitä tälle ajattelutavalle ja erilaisia pohdintoja siitä, miten laatua saataisiin lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden kentälle sen sijaan, että ajetaan umpimähkään - ja osittain joka täysin suunnittelemattomana prosessina &quot;sote-uudistusta&quot;.</p><p>Minä olen toistuvasti puhunut siitä, että säästöjä ei luoda siirtämällä raskaaksi moitittu julkinen palvelu kokonaisuudessaan, raskaana palvelujärjestelmänä yksityisen tuottamaksi palveluksi niin, että sen toteuttajiksi valitaan esimerkiksi suuria pörssiyhtiöitä. Olen tuonut esiin ajatuksia, joissa palveluiden laatua muutettaisiin niin, että sosiaali- ja terveysalan kenttää muutettaisiin enemmän sellaiseksi, jossa pienet ja motivoituneet - kohdistettua palvelua tarjoavat yksiköt tarjoaisivat palveluitaan osana sote - ongelman ratkaisua.</p><p>K<em>un talo on tulessa - on vaikeaa saada palovakuutusta</em>&nbsp;- on oikein hyvä tapa tarkastella myös sosiaali- ja terveysalan toimenkuvaa suomessa. Toisaalta meillä kuuluu jatkuvasti soraääniä sen suhteen, että sosiaali - ja terveystoimen toteuttaminen on raskasta ja kallista. &nbsp; Ratkaisuksi oikealta esitetään luonnollisestikin sitä, että palvelut tulee yksityistää. En ole kuitenkaan vielä kertaakaan kuullut, että kukaan poliittinen toimija tai mikään poliittinen taho olisi lisäämässä ennaltaehkäisyä osaksi nyt käsitteillä olevaa sote-uudistusta. Itseasiassa; sairaanhoitotoiminta halutaan pitää ennallaan, mutta sen tuottotapaa halutaan muuttaa niin, että jokin sitä tuottava Yhtiö/iso yksityinen pörssiyhtiö alkaisi tuottamaan palvelua ja tekisi näin omistajistaan varsin rikkaita.&nbsp;</p><p>Mahdollisuus, joka meillä tämän asian ratkaisemiseksi kuitenkin olisi olemassa on - <u>mikäli me ajaisimme suomeen ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveysalan toimintaa </u>kaikilla osa-alueilla niin, että esimerkiksi nuorison oirehditaan puututtaisiin ennen kuin joudumme huostaanottojen, kiireellisten sijoitusten noidankehään. Tai ennen - kuin päädymme pitkiin ja kalliisiin päihdehuollon toimenpiteisiin, sekä paljon ennen työttömyydestä kumpuavien mielenterveysongelmien esiinnousua syrjäytymisen kautta.</p><p>Perhetyön merkitystä tulisi ehdottomasti näinä aikoina lisätä. <u>Perheisiin tehtävä moniammatillinen ennaltaehkäisevä työ</u>&nbsp;olisi omiaan luomaan uskoa siihen, että yhteiskunnan jäsenenä kannattaa olla ja yhteiskunta pitää jäsenistään huolen. Perhetyön tulisikin olla juuri kuntatasolla hallintorakenteiden kanssa tehtyä työtä; ei niinkään laadullista takaisinottoa vaan pikemminkin &ndash; mahdollisuuksia joilla parannetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvitsijoiden arkea; ennaltaehkäisyn keinoin. Toisinsanoen <em>kokonaispoliittisesti sovellettava ratkaisu, jonka keskiössä on kuntalaisen aito tarve palvelulle.</em></p><p>Valitettavasti ennaltaehkäisyn kautta tapahtuva kansanterveystyö, perhetyö ja sovellettavissa oleva, hyvinvointia lisäävä - moniammatillinen lähestymistapa ongelmien saralla vaatii huomattavia määriä poliittista pääomaa, poliittista tahtoa ja ennenkaikkea empatiakykyä - jotka kaikkinensa mekitsevät huomattavan vähän verrattuna siihen, minkälaista huomiota esimerkiksi suuren sosiaali- ja terveysalan yrityksen tuoma taloudellinen hyöty saa osakseen. En kuitenkaan väitä, etteikö sosiaali- ja terveysalan toimijoita tarvittaisi jatkossakin, mutta asetelma sinänsä on nurinkurinen. Tällä hetkellä SOTE - uudistus on niinkuin auto, josta puuttuu ratti. Toki se kulkee eteenpäin, mutta tien reunat ovat pelottavan lähellä. Ennaltaehkäisyä olisi jos autoa ei liikenteeseen laskettaisi, ennenkuin tien varret ollaan ruopattu ja autoon ollaan ratti laitettu.&nbsp;</p><p>Asiaan ollaan otettu kantaa palveluiden järjestämisen suhteen sosiaali- ja terveysalalla jo useampaan kertaan. Esimerkiksi lääkärit painottavat puheissaan päivystyksen järjestämistä, elektiivisten toimenpiteiden hyödyntämistä ja laatupainotteisia elinvuosia. Sosiaalialan ammattilaiset ovat omana kannanottonaan vaatineet sote-uudistukseen osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kansalaisvaikuttamista. Näiden kahden yhdistäminen on kuitenkin ongelmallista, ellei sitten ajatella - että esimerkiksi sairaalassa on potilaita jotka ovat nimenomaan halunneet potilaiksi, eivätkä joutuneet potilaan asemaan. Tai, että esimerkiksi lastenkodeissa/lastensuojelun palveluiden piirissä on asiakkaita, jotka ovat ehdoin tahdoin halunneet osaksi lastensuojelun palveluita. On varsin kestämätöntä ajatella, että yhteiskuntamme hammasrattaat toimivat niin kylminä pyörähdyksin, että &nbsp;toisinaan perheiden on helpompaa heittää kaikki syrjään, antaa periksi, alkaa käyttämään haitallisesti esimerkiksi päihteitä - kuin elää täysipainoista kansalaisen arkea. Minä ymmärrän näitä ihmisiä. Kun työttömyys kolahtaa omalle kohdalle, kun kunto ei riitä tai kun jokin sairaus tekee yksilöstä toimintakyvyttömän jää jäljelle itselääkintä, koska se on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan.</p><p>Mihin kansalainen sitten päätyy silloin kun kaikki toivo on menetetty, tai kun kaikki kortit on pelattu? Voidaanko kansalaista auttaa ennenkuin tällaiseen tilanteeseen päädytään? Voidaan - ja siinä astuu ennaltaehkäisy kuvaan. Mutta onko suomessa poliittista tahtoa toteuttaa laadullista sote:a?&nbsp;</p><p>Alati kovenevat äänenpainot tuottavat esiin ajatuksia siitä, että ne jotka eivät työhön pysty ovat loisia, jotka pyrkivät vain hyötymään &quot;meidän muiden tekemästä työstä&quot;. Ja ollaanpa tähän eräiltä poliittisilta tahoilta ynnätty myös alkuperään liittyviä tekijöitä, seksuaalisuuteen liittyviä tekijöitä ja jopa ihonväriin sekä uskontoonkin liittyviä teemoja. &nbsp;</p><p>Niin helposti tunnutaan unohtavan se tosiasia, että siinä missä ihminen on luova ja kykenevä olento - on hän juuri sellainen kuin on - juuri siitä syystä, että hän kykenee tuntemaan. Kun ihmisen psyykkistä ydintä riittävästi riivitään, tulee hänestä toiminnallisesti kyvytön ja laumansa ulkopuolelle jäävä kokonaisuus. On todellakin vaikeampaa nousta syvältä häpeän ja yksinäisyyden kehrästä, kuin ymmärtää ennalta mitä tulee tapahtumaan jos elämän suunta ei muutu - ja ennenkaikkea saada apua tämän ymmärryksen tueksi. &nbsp;</p><p>Sote-sopimusta tulisi tarkastella kokonaisuutena uudestaan. Ei riitä, että vanhaa uudistetaan uudella omistajalla. Ei riitä, että hinta määrää. Sosiaali - ja terveyspalveluiden käyttäjinä ovat ihmiset; sinä - minä, ja me kaikki.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun talo on tulessa - on vaikeaa saada palovakuutusta, tokaisi eräs ystäväni keskustellessamme NATO - jäsenyydestä joskus silloin, kun NATO:sta oli vielä ylevää keskustella siihen savyyn, että asiaan ei liittynyt poliittista agendaa. Olin ja olen luonnollisestikin NATO - jäsenyyttä vastustava suomalainen mies, jolla ei ole oikein mitään muuta sanottavaa asiaan kuin se, että NATO - jäsenyys ei ole rauhaa edistävä ajattelutapa. Tai jos ajatellaan, että on, niin voidaan aivan yhtäältä todeta, että esimerkiksi vaimon uhkaileminen väkivallalla on hyvän avioliiton tae.

Vaikka NATO:sta puhuminen olisikin joidenkin suomalaisten mielestä tärkeää, niin minä koen, että meillä suomessa on tällä hetkellä paljon tärkeämpiäkin asioita. Olen useaan kertaan tuonut esiin ajatuksiani sen suhteen, että kannatan rakenteellisen sote - sopimuksen sijaan laadulista sote-sopimusta. Olen myöskin nostanut esiin syitä tälle ajattelutavalle ja erilaisia pohdintoja siitä, miten laatua saataisiin lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden kentälle sen sijaan, että ajetaan umpimähkään - ja osittain joka täysin suunnittelemattomana prosessina "sote-uudistusta".

Minä olen toistuvasti puhunut siitä, että säästöjä ei luoda siirtämällä raskaaksi moitittu julkinen palvelu kokonaisuudessaan, raskaana palvelujärjestelmänä yksityisen tuottamaksi palveluksi niin, että sen toteuttajiksi valitaan esimerkiksi suuria pörssiyhtiöitä. Olen tuonut esiin ajatuksia, joissa palveluiden laatua muutettaisiin niin, että sosiaali- ja terveysalan kenttää muutettaisiin enemmän sellaiseksi, jossa pienet ja motivoituneet - kohdistettua palvelua tarjoavat yksiköt tarjoaisivat palveluitaan osana sote - ongelman ratkaisua.

Kun talo on tulessa - on vaikeaa saada palovakuutusta - on oikein hyvä tapa tarkastella myös sosiaali- ja terveysalan toimenkuvaa suomessa. Toisaalta meillä kuuluu jatkuvasti soraääniä sen suhteen, että sosiaali - ja terveystoimen toteuttaminen on raskasta ja kallista.   Ratkaisuksi oikealta esitetään luonnollisestikin sitä, että palvelut tulee yksityistää. En ole kuitenkaan vielä kertaakaan kuullut, että kukaan poliittinen toimija tai mikään poliittinen taho olisi lisäämässä ennaltaehkäisyä osaksi nyt käsitteillä olevaa sote-uudistusta. Itseasiassa; sairaanhoitotoiminta halutaan pitää ennallaan, mutta sen tuottotapaa halutaan muuttaa niin, että jokin sitä tuottava Yhtiö/iso yksityinen pörssiyhtiö alkaisi tuottamaan palvelua ja tekisi näin omistajistaan varsin rikkaita. 

Mahdollisuus, joka meillä tämän asian ratkaisemiseksi kuitenkin olisi olemassa on - mikäli me ajaisimme suomeen ennaltaehkäisevää sosiaali- ja terveysalan toimintaa kaikilla osa-alueilla niin, että esimerkiksi nuorison oirehditaan puututtaisiin ennen kuin joudumme huostaanottojen, kiireellisten sijoitusten noidankehään. Tai ennen - kuin päädymme pitkiin ja kalliisiin päihdehuollon toimenpiteisiin, sekä paljon ennen työttömyydestä kumpuavien mielenterveysongelmien esiinnousua syrjäytymisen kautta.

Perhetyön merkitystä tulisi ehdottomasti näinä aikoina lisätä. Perheisiin tehtävä moniammatillinen ennaltaehkäisevä työ olisi omiaan luomaan uskoa siihen, että yhteiskunnan jäsenenä kannattaa olla ja yhteiskunta pitää jäsenistään huolen. Perhetyön tulisikin olla juuri kuntatasolla hallintorakenteiden kanssa tehtyä työtä; ei niinkään laadullista takaisinottoa vaan pikemminkin – mahdollisuuksia joilla parannetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvitsijoiden arkea; ennaltaehkäisyn keinoin. Toisinsanoen kokonaispoliittisesti sovellettava ratkaisu, jonka keskiössä on kuntalaisen aito tarve palvelulle.

Valitettavasti ennaltaehkäisyn kautta tapahtuva kansanterveystyö, perhetyö ja sovellettavissa oleva, hyvinvointia lisäävä - moniammatillinen lähestymistapa ongelmien saralla vaatii huomattavia määriä poliittista pääomaa, poliittista tahtoa ja ennenkaikkea empatiakykyä - jotka kaikkinensa mekitsevät huomattavan vähän verrattuna siihen, minkälaista huomiota esimerkiksi suuren sosiaali- ja terveysalan yrityksen tuoma taloudellinen hyöty saa osakseen. En kuitenkaan väitä, etteikö sosiaali- ja terveysalan toimijoita tarvittaisi jatkossakin, mutta asetelma sinänsä on nurinkurinen. Tällä hetkellä SOTE - uudistus on niinkuin auto, josta puuttuu ratti. Toki se kulkee eteenpäin, mutta tien reunat ovat pelottavan lähellä. Ennaltaehkäisyä olisi jos autoa ei liikenteeseen laskettaisi, ennenkuin tien varret ollaan ruopattu ja autoon ollaan ratti laitettu. 

Asiaan ollaan otettu kantaa palveluiden järjestämisen suhteen sosiaali- ja terveysalalla jo useampaan kertaan. Esimerkiksi lääkärit painottavat puheissaan päivystyksen järjestämistä, elektiivisten toimenpiteiden hyödyntämistä ja laatupainotteisia elinvuosia. Sosiaalialan ammattilaiset ovat omana kannanottonaan vaatineet sote-uudistukseen osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kansalaisvaikuttamista. Näiden kahden yhdistäminen on kuitenkin ongelmallista, ellei sitten ajatella - että esimerkiksi sairaalassa on potilaita jotka ovat nimenomaan halunneet potilaiksi, eivätkä joutuneet potilaan asemaan. Tai, että esimerkiksi lastenkodeissa/lastensuojelun palveluiden piirissä on asiakkaita, jotka ovat ehdoin tahdoin halunneet osaksi lastensuojelun palveluita. On varsin kestämätöntä ajatella, että yhteiskuntamme hammasrattaat toimivat niin kylminä pyörähdyksin, että  toisinaan perheiden on helpompaa heittää kaikki syrjään, antaa periksi, alkaa käyttämään haitallisesti esimerkiksi päihteitä - kuin elää täysipainoista kansalaisen arkea. Minä ymmärrän näitä ihmisiä. Kun työttömyys kolahtaa omalle kohdalle, kun kunto ei riitä tai kun jokin sairaus tekee yksilöstä toimintakyvyttömän jää jäljelle itselääkintä, koska se on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan.

Mihin kansalainen sitten päätyy silloin kun kaikki toivo on menetetty, tai kun kaikki kortit on pelattu? Voidaanko kansalaista auttaa ennenkuin tällaiseen tilanteeseen päädytään? Voidaan - ja siinä astuu ennaltaehkäisy kuvaan. Mutta onko suomessa poliittista tahtoa toteuttaa laadullista sote:a? 

Alati kovenevat äänenpainot tuottavat esiin ajatuksia siitä, että ne jotka eivät työhön pysty ovat loisia, jotka pyrkivät vain hyötymään "meidän muiden tekemästä työstä". Ja ollaanpa tähän eräiltä poliittisilta tahoilta ynnätty myös alkuperään liittyviä tekijöitä, seksuaalisuuteen liittyviä tekijöitä ja jopa ihonväriin sekä uskontoonkin liittyviä teemoja.  

Niin helposti tunnutaan unohtavan se tosiasia, että siinä missä ihminen on luova ja kykenevä olento - on hän juuri sellainen kuin on - juuri siitä syystä, että hän kykenee tuntemaan. Kun ihmisen psyykkistä ydintä riittävästi riivitään, tulee hänestä toiminnallisesti kyvytön ja laumansa ulkopuolelle jäävä kokonaisuus. On todellakin vaikeampaa nousta syvältä häpeän ja yksinäisyyden kehrästä, kuin ymmärtää ennalta mitä tulee tapahtumaan jos elämän suunta ei muutu - ja ennenkaikkea saada apua tämän ymmärryksen tueksi.  

Sote-sopimusta tulisi tarkastella kokonaisuutena uudestaan. Ei riitä, että vanhaa uudistetaan uudella omistajalla. Ei riitä, että hinta määrää. Sosiaali - ja terveyspalveluiden käyttäjinä ovat ihmiset; sinä - minä, ja me kaikki. 

]]>
1 http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232257-rakenteellisen-sijaan-laadullinen-sote-voisiko-se-toimia#comments %23Kunnallisvaalit 2017 Ennaltaehkäisy Kuntauudistus ja sote Mon, 27 Feb 2017 08:48:04 +0000 Anttiolavi Salonen http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232257-rakenteellisen-sijaan-laadullinen-sote-voisiko-se-toimia
Toimintamalli väkivaltaa vastaan jokaiseen kuntaan http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230644-toimintamalli-vakivaltaa-vastaan-jokaiseen-kuntaan <p>&nbsp;</p><p>Monessa kunnassa ei ole toimintamallia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Soten lähtiessä kunnalta maakunnalle, kunnan oma toimintaohjelma väkivallan ehkäisemiseksi on erityisen tärkeä ja kuuluu uuden kunnan tehtäviin. Uuden kunnan tehtäviin kuuluu ongelmien ennaltaehkäisy ja ihmisen elämänlaadun parantaminen.</p><p>Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on tutkinut Suomessa kuntapäättäjien tietämystä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja huomannut siinä vakavia puutteita. Kotikaupunkini Tornio oli yksi viidestä tutkimuksessa mukana olleesta kunnasta. Amnesty arvioi, että tietojen puutteellisuus heijastuu palvelujen tasoon ja riittämättömiin budjetteihin. Päättäjät ovat avainasemassa tässä asiassa.</p><p>Lähisuhde- ja perheväkivalta on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla. Kunnille annettiin jo vuonna 2008 valtakunnalliset suositukset lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäisylle ja hoidolle. &nbsp;Suositukset annettiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteistoimin. Suosituksissa korostettiin väkivallan ehkäisytyön vastuun ja työnjaon määrittämistä, työn suunnitelmallisuutta, tarvittavia palveluja ja yhteistyön merkitystä.</p><p>Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä lääninhallitukset ovat kartoittaneet tilannetta vuonna 2009 ja todenneet, että kunnissa on kovasti puutteita tämän asian etenemisen suhteen.&nbsp; Kartoitus osoittaa kuitenkin, että noin 60 % vastanneista kunnista ilmoitti, että niillä on laadittu tai valmisteilla lähisuhde- ja perheväkivallan toimintaohjelma.</p><p>Suomen täyttäessä sata vuotta on hyvä perustaa jokaiseen kuntaan väkivallan ehkäisyn koordinaatioryhmä, jonka päätehtäväksi annetaan kuntakohtaisen toimintamallin luominen lähisuhde- ja perheväkivaltaa vastaan. Kunnat ovat erilaisia. Olemassa olevia toimintamalleja on hyvä päivittää tai luoda kokonaan uusia malleja räätälöitynä kunnan omaan tarpeeseen.</p><p>Väkivallan ehkäisytyön pitää olla kunnan tehtäväkentässä läpileikkaava ja systemaattinen toimintamalli. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö kunnissa ei voi nojautua vain hankkeiden tai yksittäisten innostuneiden työntekijöiden varaan.</p><p>Raija Lummi</p><p>torniolainen kuntapäättäjä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Monessa kunnassa ei ole toimintamallia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Soten lähtiessä kunnalta maakunnalle, kunnan oma toimintaohjelma väkivallan ehkäisemiseksi on erityisen tärkeä ja kuuluu uuden kunnan tehtäviin. Uuden kunnan tehtäviin kuuluu ongelmien ennaltaehkäisy ja ihmisen elämänlaadun parantaminen.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on tutkinut Suomessa kuntapäättäjien tietämystä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja huomannut siinä vakavia puutteita. Kotikaupunkini Tornio oli yksi viidestä tutkimuksessa mukana olleesta kunnasta. Amnesty arvioi, että tietojen puutteellisuus heijastuu palvelujen tasoon ja riittämättömiin budjetteihin. Päättäjät ovat avainasemassa tässä asiassa.

Lähisuhde- ja perheväkivalta on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla. Kunnille annettiin jo vuonna 2008 valtakunnalliset suositukset lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäisylle ja hoidolle.  Suositukset annettiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteistoimin. Suosituksissa korostettiin väkivallan ehkäisytyön vastuun ja työnjaon määrittämistä, työn suunnitelmallisuutta, tarvittavia palveluja ja yhteistyön merkitystä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä lääninhallitukset ovat kartoittaneet tilannetta vuonna 2009 ja todenneet, että kunnissa on kovasti puutteita tämän asian etenemisen suhteen.  Kartoitus osoittaa kuitenkin, että noin 60 % vastanneista kunnista ilmoitti, että niillä on laadittu tai valmisteilla lähisuhde- ja perheväkivallan toimintaohjelma.

Suomen täyttäessä sata vuotta on hyvä perustaa jokaiseen kuntaan väkivallan ehkäisyn koordinaatioryhmä, jonka päätehtäväksi annetaan kuntakohtaisen toimintamallin luominen lähisuhde- ja perheväkivaltaa vastaan. Kunnat ovat erilaisia. Olemassa olevia toimintamalleja on hyvä päivittää tai luoda kokonaan uusia malleja räätälöitynä kunnan omaan tarpeeseen.

Väkivallan ehkäisytyön pitää olla kunnan tehtäväkentässä läpileikkaava ja systemaattinen toimintamalli. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö kunnissa ei voi nojautua vain hankkeiden tai yksittäisten innostuneiden työntekijöiden varaan.

Raija Lummi

torniolainen kuntapäättäjä

]]>
0 http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230644-toimintamalli-vakivaltaa-vastaan-jokaiseen-kuntaan#comments Amnesty International Ennaltaehkäisy Kuntapäättäjät Lähisuhdeväkivalta Toimintamalli Wed, 01 Feb 2017 21:38:09 +0000 Raija Lummi http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230644-toimintamalli-vakivaltaa-vastaan-jokaiseen-kuntaan
Toimintamalli väkivaltaa vastaan jokaiseen kuntaan http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230643-toimintamalli-vakivaltaa-vastaan-jokaiseen-kuntaan <p>&nbsp;</p><p>Monessa kunnassa ei ole toimintamallia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Soten lähtiessä kunnalta maakunnalle, kunnan oma toimintaohjelma väkivallan ehkäisemiseksi on erityisen tärkeä ja kuuluu uuden kunnan tehtäviin. Uuden kunnan tehtäviin kuuluu ongelmien ennaltaehkäisy ja ihmisen elämänlaadun parantaminen.</p><p>Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on tutkinut Suomessa kuntapäättäjien tietämystä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja huomannut siinä vakavia puutteita. Kotikaupunkini Tornio oli yksi viidestä tutkimuksessa mukana olleesta kunnasta. Amnesty arvioi, että tietojen puutteellisuus heijastuu palvelujen tasoon ja riittämättömiin budjetteihin. Päättäjät ovat avainasemassa tässä asiassa.</p><p>Lähisuhde- ja perheväkivalta on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla. Kunnille annettiin jo vuonna 2008 valtakunnalliset suositukset lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäisylle ja hoidolle. &nbsp;Suositukset annettiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteistoimin. Suosituksissa korostettiin väkivallan ehkäisytyön vastuun ja työnjaon määrittämistä, työn suunnitelmallisuutta, tarvittavia palveluja ja yhteistyön merkitystä.</p><p>Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä lääninhallitukset ovat kartoittaneet tilannetta vuonna 2009 ja todenneet, että kunnissa on kovasti puutteita tämän asian etenemisen suhteen.&nbsp; Kartoitus osoittaa kuitenkin, että noin 60 % vastanneista kunnista ilmoitti, että niillä on laadittu tai valmisteilla lähisuhde- ja perheväkivallan toimintaohjelma.</p><p>Suomen täyttäessä sata vuotta on hyvä perustaa jokaiseen kuntaan väkivallan ehkäisyn koordinaatioryhmä, jonka päätehtäväksi annetaan kuntakohtaisen toimintamallin luominen lähisuhde- ja perheväkivaltaa vastaan. Kunnat ovat erilaisia. Olemassa olevia toimintamalleja on hyvä päivittää tai luoda kokonaan uusia malleja räätälöitynä kunnan omaan tarpeeseen.</p><p>Väkivallan ehkäisytyön pitää olla kunnan tehtäväkentässä läpileikkaava ja systemaattinen toimintamalli. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö kunnissa ei voi nojautua vain hankkeiden tai yksittäisten innostuneiden työntekijöiden varaan.</p><p>Raija Lummi</p><p>torniolainen kuntapäättäjä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Monessa kunnassa ei ole toimintamallia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Soten lähtiessä kunnalta maakunnalle, kunnan oma toimintaohjelma väkivallan ehkäisemiseksi on erityisen tärkeä ja kuuluu uuden kunnan tehtäviin. Uuden kunnan tehtäviin kuuluu ongelmien ennaltaehkäisy ja ihmisen elämänlaadun parantaminen.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on tutkinut Suomessa kuntapäättäjien tietämystä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja huomannut siinä vakavia puutteita. Kotikaupunkini Tornio oli yksi viidestä tutkimuksessa mukana olleesta kunnasta. Amnesty arvioi, että tietojen puutteellisuus heijastuu palvelujen tasoon ja riittämättömiin budjetteihin. Päättäjät ovat avainasemassa tässä asiassa.

Lähisuhde- ja perheväkivalta on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla. Kunnille annettiin jo vuonna 2008 valtakunnalliset suositukset lähisuhde- ja perheväkivallan ennaltaehkäisylle ja hoidolle.  Suositukset annettiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteistoimin. Suosituksissa korostettiin väkivallan ehkäisytyön vastuun ja työnjaon määrittämistä, työn suunnitelmallisuutta, tarvittavia palveluja ja yhteistyön merkitystä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä lääninhallitukset ovat kartoittaneet tilannetta vuonna 2009 ja todenneet, että kunnissa on kovasti puutteita tämän asian etenemisen suhteen.  Kartoitus osoittaa kuitenkin, että noin 60 % vastanneista kunnista ilmoitti, että niillä on laadittu tai valmisteilla lähisuhde- ja perheväkivallan toimintaohjelma.

Suomen täyttäessä sata vuotta on hyvä perustaa jokaiseen kuntaan väkivallan ehkäisyn koordinaatioryhmä, jonka päätehtäväksi annetaan kuntakohtaisen toimintamallin luominen lähisuhde- ja perheväkivaltaa vastaan. Kunnat ovat erilaisia. Olemassa olevia toimintamalleja on hyvä päivittää tai luoda kokonaan uusia malleja räätälöitynä kunnan omaan tarpeeseen.

Väkivallan ehkäisytyön pitää olla kunnan tehtäväkentässä läpileikkaava ja systemaattinen toimintamalli. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyö kunnissa ei voi nojautua vain hankkeiden tai yksittäisten innostuneiden työntekijöiden varaan.

Raija Lummi

torniolainen kuntapäättäjä

]]>
0 http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230643-toimintamalli-vakivaltaa-vastaan-jokaiseen-kuntaan#comments Amnesty International Ennaltaehkäisy Kuntapäättäjät Lähisuhdeväkivalta Toimintamalli Wed, 01 Feb 2017 21:37:40 +0000 Raija Lummi http://raijalummi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230643-toimintamalli-vakivaltaa-vastaan-jokaiseen-kuntaan