Vapaus http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133224/all Wed, 17 Jul 2019 12:51:32 +0300 fi Ihmisen hyvyys, pahuus, vapaus, liberalismi ja konservatiivisuus http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278459-ihmisen-hyvyys-pahuus-vapaus-liberalismi-ja-jonservatiivisuus <p>Koska blogin otsikko pitää olla lyhyt ja naseva, se ei voi olla täydellinen, joten muotoilen&nbsp; otsikon tässä tekstissä nyt uudelleen.</p> <p>&nbsp;</p> <ol><li><p><strong>onko ihminen luonnostaan hyvä vaikko paha?</strong></p></li><li><p><strong>voiko ihminen olla vapaa yhteisön sisällä?</strong></p></li><li><p><strong>mitkä ovat vapauden rajat siinä tapauksessa ettei täydellinen vapaus ole mahdollinen?</strong></p></li><li><p><strong>mitä on liberalismi?</strong></p></li><li><p><strong>mitä&nbsp; on konservatiivisuus?</strong></p></li></ol> <p>&nbsp;</p> <p>Blogin sisältö on se että vastaan paremmin muotoillussa otsikossa esittämiini kysymyksiin täydellisesti, ristiriidattomasti ja oikein.&nbsp;</p> <hr /><p>1.</p> <p>Ihminen on luonnostaan hyvä ja paha, mutta ihminen ei luonnostaan tiedä eroa hyvän ja pahan välillä.</p> <p>Nyt joku viisastelija haluaa tähän tietenkin väittää että eihän mitään hyvää ja pahaa ole edes olemassa, kuten ei oikeata ja väärää ole olemassa.</p> <p>Tämä on ihan oikeaa viisastelua.&nbsp; Mitään absoluuttista, ylimaallista, jumalallista, tai luonnon mukaista hyvää ja pahaa ei tietenkään ole olemassa ja siksi ihmisen pitää itse määritellä mikä on hyvä ja mikä paha ja se pitää tehdä yhdessä, yhteisöllisesti.</p> <p>Jos jokainen saa itse määrätä mitä on hyvä ja paha, ei elämästä tule mitään, kun toisen hyvä on toisen paha. Toinen saa varastaa tai tappaa tai pahoinpidellä omien sääntöjensä mukaan, mutta toiselta tämä on omien sääntöjensä mukaan kielletty. Jopa itsensä puolustaminen voi olla kielletty, jos puolustautuminen edellyttää hyökkääjän fyysistä vahingoittamista.</p> <p>Jotta yhteiskunta voisi toimia yhdessä, yhteiset säännöt pitää laatia yhdessä ja niitä sääntöjä pitää sitten kaikkien niiden noudattaa jotka kuuluvat yhteisöön.&nbsp; Hyvä ja paha tulee siinä määriteltyä. Sääntöjen noudattaminen on hyvä ja niiden rikkominen, tai noudattamatta jättäminen on paha.</p> <p>Hyvän ja pahan ongelma on näin ratkaistu, ihminen voi opetella voimassa olevaan lakikirjaan tutustumalla mikä on hyvä ja mikä paha ja opettaa tämän asian myös jälkeläisilleen.</p> <p>Tietenkin yksilöt ovat usein erimielisiä yhteisen päätöksen kanssa siitä mikä on hyvä ja mikä on paha, mutta yhteisö ei voi sallia kenellekään mahdollisuutta sooloilla. Hyvän ja pahan määritelmiä voidaan muuttaa, mutta vain yhteisellä päätöksellä, ei niin että joku yksilö, tai joku pienempi porukka on toista mieltä siitä mikä on hyvä ja mikä paha.</p> <hr /><p>2.</p> <p>Entäs sitten se vapaus?&nbsp;</p> <p>Vapaudesta puhuminen on liioiteltua siinä mielessä ettei yhteisön piirissä elävä ihminen voi koskaan olla vapaa. Yhteisön piirissä olevat ihmiset joutuvat pakosta, sanktion uhalla, noudattamaan yhteisön määräämiä sääntöjä.&nbsp; Sääntöjen noudattaminen on hyvä ja niiden noudattamatta jättäminen on paha.</p> <hr /><p>3.</p> <p>Vapauden rajat on määritelty lakikirjassa, eli siinä yhteisön laatimassa hyvyyden ja pahuuden määritelmässä.&nbsp; Ihminen saa vapaasti olla hyvä. Ihminen on vapaa valitsemaan millä tavoin hän haluaa olla hyvä, mutta ihminen ei saisi olla paha. Siinä menee vapauden rajat.</p> <p>Toki monet ihmiset voivat olla vapaasti pahoja myös systeemin puitteissa, mutta tämä osoittaa vain sen että sinänsä varsin toimiva ja ainakin tarpeellinen ja jopa välttämätön systeemi on puutteellinen.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Monet ihmiset jotka ovat systeemin pakottamina hyviä, haluaisivat olla vapaasti myös pahoja ja kokevat hyvyyden vaatimukset vahvasti omaa vapauttaan rajoittavana tekijänä.&nbsp; He protestoivat kovasti yhteisön asettamia rajoituksia vastaan olla pahoja. He haluaisivat muuttaa säännöt ja rikkovat niitä tahallaan, koska eivät hyväksy yhteiskunnan antamaa määritelmää hyvyydelle ja pahuudelle, tai sitten he muuten vain haluavat olla pahoja.</p> <hr /><p>4.</p> <p>Onko&nbsp; harhaista kuvitella että yhteiskunta voisi olla liberaali, koska sääntöjä tarvitaan yhteiskunnan koossa pitämiseksi?&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>On, se on harhaista. Täydellinen vapaus on utopiaa, se merkitsisi pahuuden sallimista ja sen leviämistä, eräänlaista Mordorin uhkaa.</p> <p>Mutta liberalismi&nbsp; tarkoittaneekin sitä että pyritään purkamaan sellaisia yhteiskunnan asettamia säädöksiä jotka ovat itseasiassa pelkästään yksilön vapautta rajoittavia, eikä tällaisella purettavalla säädöksellä ole mitään merkitystä yleisen turvallisuuden tasolla.&nbsp; Jos jonkin säännön tai rajoitteen poistamisella ei ole mitään haitallisia vaikutuksia yhteisön tai sen yksilöiden kannalta se voidaan poistaa. Tätä on siis liberalismi.</p> <p>Esimerkki liberalismista voisi olla vaikkapa se että sallitaan saman sukupuolen yksilöiden menevän yhteen samoin rituaalein kuin heteroparitkin.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Rituaalit on rituaaleja, eikä niillä ole mitään merkitystä, paitsi ne lainsäädännölliset merkitykset.&nbsp; Rituaalit eivät sinänsä haittaa ketään. Ei homojen keskinäisten suhteiden riitit, vaikkapa pariutumisriitit,&nbsp; millään tavoin vahingoita heteroita, olivatpa ne riitit mitä tahansa.</p> <hr /><p>5.</p> <p>Konservatiivisuus on sitä että pidetään kiinni vanhoista laeista ja vanhoista tavoista, joilla ei ole mitään merkitystä, mutta joista liberaalit haluavat päästä eroon vapauteen vedoten.</p> <p>Konservatiivit eivät halua lisää vapauksia ihmisille, vaan pikemminkin lisää rajoitteita, vieläpä sellaisia turhia rajoitteita jotka eivät suojele yhteiskuntaa, eikä sen yksilöitä, rajoitteita joilla ei ole mitään käytännön merkitystä.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Konservatiivit eivät halua olla vapaita, eivätkä halua sallia vapautta muille,&nbsp; he pitävät kiinni tiukasti säännellystä yhteiskunnasta. Tämä on paitsi turhaa ihmisten vapauden rajoittamista, myös este kehitykselle, kun kaikkea uutta, totutusta poikkeavaa, vastustetaan kynsin hampain.</p> <p>Tätä on siis konservatiivisuus.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Otsikon kysymyksiin tuli vastattua&nbsp; täydellisesti, ristiriidattomasti ja oikein.</p> <p>Tässä siis tämä koko blogi.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koska blogin otsikko pitää olla lyhyt ja naseva, se ei voi olla täydellinen, joten muotoilen  otsikon tässä tekstissä nyt uudelleen.

 

  1. onko ihminen luonnostaan hyvä vaikko paha?

  2. voiko ihminen olla vapaa yhteisön sisällä?

  3. mitkä ovat vapauden rajat siinä tapauksessa ettei täydellinen vapaus ole mahdollinen?

  4. mitä on liberalismi?

  5. mitä  on konservatiivisuus?

 

Blogin sisältö on se että vastaan paremmin muotoillussa otsikossa esittämiini kysymyksiin täydellisesti, ristiriidattomasti ja oikein. 


1.

Ihminen on luonnostaan hyvä ja paha, mutta ihminen ei luonnostaan tiedä eroa hyvän ja pahan välillä.

Nyt joku viisastelija haluaa tähän tietenkin väittää että eihän mitään hyvää ja pahaa ole edes olemassa, kuten ei oikeata ja väärää ole olemassa.

Tämä on ihan oikeaa viisastelua.  Mitään absoluuttista, ylimaallista, jumalallista, tai luonnon mukaista hyvää ja pahaa ei tietenkään ole olemassa ja siksi ihmisen pitää itse määritellä mikä on hyvä ja mikä paha ja se pitää tehdä yhdessä, yhteisöllisesti.

Jos jokainen saa itse määrätä mitä on hyvä ja paha, ei elämästä tule mitään, kun toisen hyvä on toisen paha. Toinen saa varastaa tai tappaa tai pahoinpidellä omien sääntöjensä mukaan, mutta toiselta tämä on omien sääntöjensä mukaan kielletty. Jopa itsensä puolustaminen voi olla kielletty, jos puolustautuminen edellyttää hyökkääjän fyysistä vahingoittamista.

Jotta yhteiskunta voisi toimia yhdessä, yhteiset säännöt pitää laatia yhdessä ja niitä sääntöjä pitää sitten kaikkien niiden noudattaa jotka kuuluvat yhteisöön.  Hyvä ja paha tulee siinä määriteltyä. Sääntöjen noudattaminen on hyvä ja niiden rikkominen, tai noudattamatta jättäminen on paha.

Hyvän ja pahan ongelma on näin ratkaistu, ihminen voi opetella voimassa olevaan lakikirjaan tutustumalla mikä on hyvä ja mikä paha ja opettaa tämän asian myös jälkeläisilleen.

Tietenkin yksilöt ovat usein erimielisiä yhteisen päätöksen kanssa siitä mikä on hyvä ja mikä on paha, mutta yhteisö ei voi sallia kenellekään mahdollisuutta sooloilla. Hyvän ja pahan määritelmiä voidaan muuttaa, mutta vain yhteisellä päätöksellä, ei niin että joku yksilö, tai joku pienempi porukka on toista mieltä siitä mikä on hyvä ja mikä paha.


2.

Entäs sitten se vapaus? 

Vapaudesta puhuminen on liioiteltua siinä mielessä ettei yhteisön piirissä elävä ihminen voi koskaan olla vapaa. Yhteisön piirissä olevat ihmiset joutuvat pakosta, sanktion uhalla, noudattamaan yhteisön määräämiä sääntöjä.  Sääntöjen noudattaminen on hyvä ja niiden noudattamatta jättäminen on paha.


3.

Vapauden rajat on määritelty lakikirjassa, eli siinä yhteisön laatimassa hyvyyden ja pahuuden määritelmässä.  Ihminen saa vapaasti olla hyvä. Ihminen on vapaa valitsemaan millä tavoin hän haluaa olla hyvä, mutta ihminen ei saisi olla paha. Siinä menee vapauden rajat.

Toki monet ihmiset voivat olla vapaasti pahoja myös systeemin puitteissa, mutta tämä osoittaa vain sen että sinänsä varsin toimiva ja ainakin tarpeellinen ja jopa välttämätön systeemi on puutteellinen.  

Monet ihmiset jotka ovat systeemin pakottamina hyviä, haluaisivat olla vapaasti myös pahoja ja kokevat hyvyyden vaatimukset vahvasti omaa vapauttaan rajoittavana tekijänä.  He protestoivat kovasti yhteisön asettamia rajoituksia vastaan olla pahoja. He haluaisivat muuttaa säännöt ja rikkovat niitä tahallaan, koska eivät hyväksy yhteiskunnan antamaa määritelmää hyvyydelle ja pahuudelle, tai sitten he muuten vain haluavat olla pahoja.


4.

Onko  harhaista kuvitella että yhteiskunta voisi olla liberaali, koska sääntöjä tarvitaan yhteiskunnan koossa pitämiseksi?   

On, se on harhaista. Täydellinen vapaus on utopiaa, se merkitsisi pahuuden sallimista ja sen leviämistä, eräänlaista Mordorin uhkaa.

Mutta liberalismi  tarkoittaneekin sitä että pyritään purkamaan sellaisia yhteiskunnan asettamia säädöksiä jotka ovat itseasiassa pelkästään yksilön vapautta rajoittavia, eikä tällaisella purettavalla säädöksellä ole mitään merkitystä yleisen turvallisuuden tasolla.  Jos jonkin säännön tai rajoitteen poistamisella ei ole mitään haitallisia vaikutuksia yhteisön tai sen yksilöiden kannalta se voidaan poistaa. Tätä on siis liberalismi.

Esimerkki liberalismista voisi olla vaikkapa se että sallitaan saman sukupuolen yksilöiden menevän yhteen samoin rituaalein kuin heteroparitkin.  

Rituaalit on rituaaleja, eikä niillä ole mitään merkitystä, paitsi ne lainsäädännölliset merkitykset.  Rituaalit eivät sinänsä haittaa ketään. Ei homojen keskinäisten suhteiden riitit, vaikkapa pariutumisriitit,  millään tavoin vahingoita heteroita, olivatpa ne riitit mitä tahansa.


5.

Konservatiivisuus on sitä että pidetään kiinni vanhoista laeista ja vanhoista tavoista, joilla ei ole mitään merkitystä, mutta joista liberaalit haluavat päästä eroon vapauteen vedoten.

Konservatiivit eivät halua lisää vapauksia ihmisille, vaan pikemminkin lisää rajoitteita, vieläpä sellaisia turhia rajoitteita jotka eivät suojele yhteiskuntaa, eikä sen yksilöitä, rajoitteita joilla ei ole mitään käytännön merkitystä.  

Konservatiivit eivät halua olla vapaita, eivätkä halua sallia vapautta muille,  he pitävät kiinni tiukasti säännellystä yhteiskunnasta. Tämä on paitsi turhaa ihmisten vapauden rajoittamista, myös este kehitykselle, kun kaikkea uutta, totutusta poikkeavaa, vastustetaan kynsin hampain.

Tätä on siis konservatiivisuus.

 

Otsikon kysymyksiin tuli vastattua  täydellisesti, ristiriidattomasti ja oikein.

Tässä siis tämä koko blogi.

 

]]>
3 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278459-ihmisen-hyvyys-pahuus-vapaus-liberalismi-ja-jonservatiivisuus#comments Hyvyys Konservatiivisuus Liberalismi Pahuus Vapaus Wed, 17 Jul 2019 09:51:32 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278459-ihmisen-hyvyys-pahuus-vapaus-liberalismi-ja-jonservatiivisuus
Vapaudesta ja psykiatriasta http://karihls.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278213-vapaudesta-ja-psykiatriasta <p>&nbsp;</p> <p>Yhteiskunnassamme vapaus kuuluu ihmisen perusarvoihin. Vapauden oikeudellinen merkitys liittyy myös ihmisyyteen ja persoonallisuuteen. Edellisen perusteella sekä Etelä-Saimaan lukijapalstalla olleeseen kirjoitukseen &nbsp;viitaten (6.7) on todettava, että&nbsp; psykiatrisissa käsitteissä ihmisten mielet sidotaan virheellisesti heidän persoonallisiin ominaisuuksiinsa. Koska me kaikki ja koko ihmiskunta vaikutamme toisiimme omalla mielellämme ja olemuksellamme, niin silloin on puhuttava koko maailman mielestä ja sen &quot;terveydestä&quot;, eikä siirtää koko ihmiskunnan taakkaa vain joidenkin ihmisryhmien kannettavaksi. Kun painopiste siirretään kokonaan maailmassa vaikuttavaan kollektiivisen mielen ja hengen tarkasteluun, niin silloin yksilöllisiä ihmisiä ei voida enää koskaan virheellisesti ja väärin perustein psykiatrisesti&nbsp; &rdquo;sairastuttaa&rdquo;. Kuitenkin psykiatria on toistaiseksi siirtänyt virheellisesti koko ihmiskunnan taakan monenlaisten ihmisten ja ihmisryhmien kannettavaksi. Näin psykiatria itse tehtailee niin sanottuja &rdquo;hulluja&rdquo; omilla virheellisillä käsitteillään, eli &rdquo;hulluus&rdquo; asuu psykiatriassa, eikä ihmisissä. Psykiatrian uhreiksi joutuneet ovat kokeneet omaan ihmisyyteensä nähden suunnattoman oikeusmurhan. Oikeusmurha on yhtä kuin ihmisten tuomitseminen ja rankaiseminen mielivaltaisin perustein psykiatrialla. Juridisesti ja oikeuslaitoksemme silmissä kysymys on samasta, että ihmisiä ja kansalaisia tuomittaisiin rikoksista, joita ei ole olemassakaan. Toisin sanoen psykiatria itse tekee mielivaltaan perustuvia rikoksia puuttumalla väärin metodein ihmisten mielen vapauteen. &nbsp;Eli rikos tapahtuu kun psykiatria siirtää oman psykiatrisen hulluutensa &nbsp;kansalaisten kannettavaksi. Näin psykiatria sitoo myös ihmiset ja heidän mielellisen vapautensa omaan henkiseen vankilaansa (järjestelmäänsä), jossa ihmiset ovat ikään kuin tulleet teljetyiksi pimeään koppiin psykiatristen hirviöiden kanssa. Ehkäpä pääministeri Antti Rinteen olisi syytä huomioida &nbsp;Pride-kulkueen lisäksi myös rikosoikeudellisin perustein kymmenien tuhansien muiden ihmisten ja kansalaisten mielen vapaudelliset oikeudet ja tuomita psykiatria rikoksena ihmiskuntaa kohtaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kari Hölsä &ndash; <a href="mailto:taidetta.kotiin@pp.inet.fi">taidetta.kotiin@pp.inet.fi</a></p> <p>Lähetetty pienin lisäyksin Etelä-Saimaan lukijapalstalle 8.7.2019.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yhteiskunnassamme vapaus kuuluu ihmisen perusarvoihin. Vapauden oikeudellinen merkitys liittyy myös ihmisyyteen ja persoonallisuuteen. Edellisen perusteella sekä Etelä-Saimaan lukijapalstalla olleeseen kirjoitukseen  viitaten (6.7) on todettava, että  psykiatrisissa käsitteissä ihmisten mielet sidotaan virheellisesti heidän persoonallisiin ominaisuuksiinsa. Koska me kaikki ja koko ihmiskunta vaikutamme toisiimme omalla mielellämme ja olemuksellamme, niin silloin on puhuttava koko maailman mielestä ja sen "terveydestä", eikä siirtää koko ihmiskunnan taakkaa vain joidenkin ihmisryhmien kannettavaksi. Kun painopiste siirretään kokonaan maailmassa vaikuttavaan kollektiivisen mielen ja hengen tarkasteluun, niin silloin yksilöllisiä ihmisiä ei voida enää koskaan virheellisesti ja väärin perustein psykiatrisesti  ”sairastuttaa”. Kuitenkin psykiatria on toistaiseksi siirtänyt virheellisesti koko ihmiskunnan taakan monenlaisten ihmisten ja ihmisryhmien kannettavaksi. Näin psykiatria itse tehtailee niin sanottuja ”hulluja” omilla virheellisillä käsitteillään, eli ”hulluus” asuu psykiatriassa, eikä ihmisissä. Psykiatrian uhreiksi joutuneet ovat kokeneet omaan ihmisyyteensä nähden suunnattoman oikeusmurhan. Oikeusmurha on yhtä kuin ihmisten tuomitseminen ja rankaiseminen mielivaltaisin perustein psykiatrialla. Juridisesti ja oikeuslaitoksemme silmissä kysymys on samasta, että ihmisiä ja kansalaisia tuomittaisiin rikoksista, joita ei ole olemassakaan. Toisin sanoen psykiatria itse tekee mielivaltaan perustuvia rikoksia puuttumalla väärin metodein ihmisten mielen vapauteen.  Eli rikos tapahtuu kun psykiatria siirtää oman psykiatrisen hulluutensa  kansalaisten kannettavaksi. Näin psykiatria sitoo myös ihmiset ja heidän mielellisen vapautensa omaan henkiseen vankilaansa (järjestelmäänsä), jossa ihmiset ovat ikään kuin tulleet teljetyiksi pimeään koppiin psykiatristen hirviöiden kanssa. Ehkäpä pääministeri Antti Rinteen olisi syytä huomioida  Pride-kulkueen lisäksi myös rikosoikeudellisin perustein kymmenien tuhansien muiden ihmisten ja kansalaisten mielen vapaudelliset oikeudet ja tuomita psykiatria rikoksena ihmiskuntaa kohtaan.

 

Kari Hölsä – taidetta.kotiin@pp.inet.fi

Lähetetty pienin lisäyksin Etelä-Saimaan lukijapalstalle 8.7.2019.

]]>
0 http://karihls.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278213-vapaudesta-ja-psykiatriasta#comments Mieli Oikeudet Psykiatria Rikoslaki Vapaus Wed, 10 Jul 2019 06:53:47 +0000 Kari Hölsä http://karihls.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278213-vapaudesta-ja-psykiatriasta
Vihollisuuksien päivät ja rakkautta käskystä http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276885-vihollisuuksien-paivat-ja-rakkautta-kaskysta <p>Sota on äärimmäisin keino herättää mielikuvitusta - se on harhaisen päätelmä totuudesta, jossa täydellisesti sivuutettiin tulkitsija, joka ei kyennyt sovittamaan keinotekoisia todellisuuksia. Eikä ihminen luontaisena olentona ole koskaan onnistunut luomaan jotain niin syvästi elonvastaista, kuin järjestäytynyt yhteiskunta kitkemässä juuriltaan itse luontoa.</p><p>Yhteiskunta on yksilöä vihaava vihanliittouma, joka hyljeksii luontaista, vapaata kaikkeutta, tähtitaivaita ja kaikkeuden voimia, jotka syttyivät merkityksettöminä, mutta saivat nimensä taivaallisen kartanlukijan väreistä. <strong>Vallat ja voimat sanovat &rdquo;<em>kansanvalta</em>&rdquo;, mutta puhuvat enemmistövallasta vähemmistön hinnalla, ja he puhuvat kustannuksista silloin, kun suojelevat omaisuutta ihmisten hengillä! </strong></p><p>He puhuvat vihollisuuksien kielillä ja palauttavat toisiaan järjestykseen, joka sotii vastaan itse luontoa:<strong>älä ole itsekäs!</strong></p><p>Mutta minä olen tulkitsija, minä olen sanansaattaja, minä olen luontainen lihan ja hengen järjestys luonnottomien järjestyksessä, <strong>kuinka voisin siis puhua toisen suulla? </strong></p><p><strong>Tietenkin olen itsekäs, mutta silti minua käsketään vaientamaan itseni! </strong></p><p>Tarvitaanko todella isä taivaista kääntämään lastenkielen toisilleen? Pitääkö alkukieli todella opettaa lapsille uudestaan? Kuinka vilpitön välittäminen voisi koskaan saavuttaa sydämiä näin vapautta vihaavassa ympäristössä?</p><p><strong>Kuinka voisi vapaat olla sydämestään solmittuja käskystä? </strong>Eikö vihollisuudet ja sota ole siis loppupäätelmä tässä vapaata tahtoa sekä elämää halveksuvassa järjestyksessä?</p><p>Tähdet silti soittavat taivaalliset sointunsa, vaikka vastustaja sai ihmisen sydämen otteeseensa, ja vihollisuudet jatkuvat aina siihen päivään saakka, kunnes ihminen palauttaa vallan itseensä, henki lihaansa, ja elolliset jälleen kuulevat oman kutsunsa ja rakastuvat toisiinsa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sota on äärimmäisin keino herättää mielikuvitusta - se on harhaisen päätelmä totuudesta, jossa täydellisesti sivuutettiin tulkitsija, joka ei kyennyt sovittamaan keinotekoisia todellisuuksia. Eikä ihminen luontaisena olentona ole koskaan onnistunut luomaan jotain niin syvästi elonvastaista, kuin järjestäytynyt yhteiskunta kitkemässä juuriltaan itse luontoa.

Yhteiskunta on yksilöä vihaava vihanliittouma, joka hyljeksii luontaista, vapaata kaikkeutta, tähtitaivaita ja kaikkeuden voimia, jotka syttyivät merkityksettöminä, mutta saivat nimensä taivaallisen kartanlukijan väreistä. Vallat ja voimat sanovat ”kansanvalta”, mutta puhuvat enemmistövallasta vähemmistön hinnalla, ja he puhuvat kustannuksista silloin, kun suojelevat omaisuutta ihmisten hengillä!

He puhuvat vihollisuuksien kielillä ja palauttavat toisiaan järjestykseen, joka sotii vastaan itse luontoa:älä ole itsekäs!

Mutta minä olen tulkitsija, minä olen sanansaattaja, minä olen luontainen lihan ja hengen järjestys luonnottomien järjestyksessä, kuinka voisin siis puhua toisen suulla?

Tietenkin olen itsekäs, mutta silti minua käsketään vaientamaan itseni!

Tarvitaanko todella isä taivaista kääntämään lastenkielen toisilleen? Pitääkö alkukieli todella opettaa lapsille uudestaan? Kuinka vilpitön välittäminen voisi koskaan saavuttaa sydämiä näin vapautta vihaavassa ympäristössä?

Kuinka voisi vapaat olla sydämestään solmittuja käskystä? Eikö vihollisuudet ja sota ole siis loppupäätelmä tässä vapaata tahtoa sekä elämää halveksuvassa järjestyksessä?

Tähdet silti soittavat taivaalliset sointunsa, vaikka vastustaja sai ihmisen sydämen otteeseensa, ja vihollisuudet jatkuvat aina siihen päivään saakka, kunnes ihminen palauttaa vallan itseensä, henki lihaansa, ja elolliset jälleen kuulevat oman kutsunsa ja rakastuvat toisiinsa.

]]>
0 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276885-vihollisuuksien-paivat-ja-rakkautta-kaskysta#comments Hallinta Luontaisuus Sattuma Vapaus Yhteiskuntajärjestys Sun, 02 Jun 2019 18:11:27 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276885-vihollisuuksien-paivat-ja-rakkautta-kaskysta
Onko yhdentekevää, miten yhteiskuntajärjestys saavutetaan? http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276738-onko-yhdentekevaa-miten-yhteiskuntajarjestys-saavutetaan <p>Kun puhutaan opiskelusta, tuo se mieleeni kovan pänttäämisen ja ahdistavat luokkahuoneet, jossa on omaksuttava suuri määrä tietoa mahdollisimman lyhyessä ajassa.</p><p>Ja koska edelleen menestyksen mittarina käytetään aikaperustaista voimavarojen hyödyntämistä mahdollisimman lyhyessä ajassa, jotta saadaan lisäarvoja tuotettua yhteiskuntaan, josta osuuksia verottamalla voidaan taata tuottavuusketjun jatkuvuus ja vaste, <strong>on oppimisympäristön asu useimmiten yhteiskunnan vaatimuksia vastaava: <em>ahdistava ja painostava. </em></strong></p><p><strong>Ratkaiseva erottava tekijä eri oppimisympäristöjen välillä on keinot</strong>, jolla sisältö tuotetaan sekä toteutetaan.</p><p>Juuri omakohtaiset kokemukset nuoruuden oppimisympäristöstä tuovat välittömän inhovasteen, kun itse istui yhteisövankilassa (lue peruskoulu) suoriutumassa velvoitteistaan (lue pakotteistaan), jossa minun tehtäväni oli tanssia yhteiskunnan pillin mukaan, jotta minustakin tulisi &rdquo;<em>hyvä veronmaksaja.</em>&rdquo;</p><p>Kuinka paljon asiat muuttuvat silloin, kun minulla onkin aikaa päättää, mihin ajatukseni ja voimavarani asetan?</p><p>Mikä merkitys vapaalla tahdolla on yksilökohtaisen kehityksen ja oppimistulosten parantumisen osalta?</p><p><strong>Onko vapaus yhdentekevää silloin, kun päätetään voimavarojen kohdentamisesta yhteisötasolla? </strong></p><p>Olen kuullut omilta vanhemmiltani ja myös itse allekirjoitan sen, että halu oppia, kasvaa ja kehittyä kasvaa vasta vanhemmalla iällä. Kuinka paljon tällä on tekemistä oppi- sekä verovelvollisen kuin myös sukupuolestani johtuen asevelvollisuuden kanssa?</p><p>Siinä vaiheessa, <strong>kun yksilön tarpeet sivuutetaan </strong>yhteisörakenteiden ylläpitokustannusten ukaaseilla ja lakipykälillä jo hyvin varhaisessa lapsuudessa, <strong>on odotettavissa myös vastarintaa. </strong></p><p><strong>Vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, &rdquo;pyhittääkö tarkoitus siis keinot?&rdquo; </strong></p><p>Onko yhdentekevää, miten yhteiskuntajärjestys saavutetaan?</p><p>Luulen, että monella muullakin kansalaisella on vastaavanlaisia kokemuksia pakotteista, jotka ovat verhottu hyviin tarkoitusperiin, mutta jotka lopulta lamaavat ja aiheuttavat ennemminkin yksilökehityksen taantumuksellisuutta, kuin edistystä.</p><p><strong>Tässä yhtälössä häviää lopulta niin yhteiskunta, kuin myös yksilö, kun opetussuunnitelmassa <u>ohitetaan</u> <u>täysin yksilötarpeet vedoten yhteiskunnan tarpeisiin.</u></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun puhutaan opiskelusta, tuo se mieleeni kovan pänttäämisen ja ahdistavat luokkahuoneet, jossa on omaksuttava suuri määrä tietoa mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Ja koska edelleen menestyksen mittarina käytetään aikaperustaista voimavarojen hyödyntämistä mahdollisimman lyhyessä ajassa, jotta saadaan lisäarvoja tuotettua yhteiskuntaan, josta osuuksia verottamalla voidaan taata tuottavuusketjun jatkuvuus ja vaste, on oppimisympäristön asu useimmiten yhteiskunnan vaatimuksia vastaava: ahdistava ja painostava.

Ratkaiseva erottava tekijä eri oppimisympäristöjen välillä on keinot, jolla sisältö tuotetaan sekä toteutetaan.

Juuri omakohtaiset kokemukset nuoruuden oppimisympäristöstä tuovat välittömän inhovasteen, kun itse istui yhteisövankilassa (lue peruskoulu) suoriutumassa velvoitteistaan (lue pakotteistaan), jossa minun tehtäväni oli tanssia yhteiskunnan pillin mukaan, jotta minustakin tulisi ”hyvä veronmaksaja.

Kuinka paljon asiat muuttuvat silloin, kun minulla onkin aikaa päättää, mihin ajatukseni ja voimavarani asetan?

Mikä merkitys vapaalla tahdolla on yksilökohtaisen kehityksen ja oppimistulosten parantumisen osalta?

Onko vapaus yhdentekevää silloin, kun päätetään voimavarojen kohdentamisesta yhteisötasolla?

Olen kuullut omilta vanhemmiltani ja myös itse allekirjoitan sen, että halu oppia, kasvaa ja kehittyä kasvaa vasta vanhemmalla iällä. Kuinka paljon tällä on tekemistä oppi- sekä verovelvollisen kuin myös sukupuolestani johtuen asevelvollisuuden kanssa?

Siinä vaiheessa, kun yksilön tarpeet sivuutetaan yhteisörakenteiden ylläpitokustannusten ukaaseilla ja lakipykälillä jo hyvin varhaisessa lapsuudessa, on odotettavissa myös vastarintaa.

Vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, ”pyhittääkö tarkoitus siis keinot?”

Onko yhdentekevää, miten yhteiskuntajärjestys saavutetaan?

Luulen, että monella muullakin kansalaisella on vastaavanlaisia kokemuksia pakotteista, jotka ovat verhottu hyviin tarkoitusperiin, mutta jotka lopulta lamaavat ja aiheuttavat ennemminkin yksilökehityksen taantumuksellisuutta, kuin edistystä.

Tässä yhtälössä häviää lopulta niin yhteiskunta, kuin myös yksilö, kun opetussuunnitelmassa ohitetaan täysin yksilötarpeet vedoten yhteiskunnan tarpeisiin.

]]>
0 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276738-onko-yhdentekevaa-miten-yhteiskuntajarjestys-saavutetaan#comments Oppiminen Väkivalta Vapaus Yhteiskuntajärjestys Yksilö Thu, 30 May 2019 06:44:41 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276738-onko-yhdentekevaa-miten-yhteiskuntajarjestys-saavutetaan
Suomi voi pelastaa maailman koulutuksella ja teknologialla http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275929-suomi-voi-pelastaa-maailman-koulutuksella-ja-teknologialla <p>Päivä päivältä sitä lukee oudompia juttuja niin journalistien kynistä kuin lehtien mielipidekirjoituksistakin. Ollaan eräänlaisessa ironisessa tienhaarassa, kun perinteisesti liberaalina pidetyn akatemian edustajatkin alkavat kiihtyvällä vauhdilla ehdotella yksilönvapauksien purkamista maailman pelastamiseksi.</p><p>Rivien välistä toki näkyy, että aate on se vanha jalo sosialismi, jota ei kuulemma vielä ole kokeiltukaan. Ajatuksena on, että ympäristökatastrofi voidaan estää yksilönvapauksia rajusti suitsimalla ja siirtämällä valta vahvalle keskushallinnolle. Jos ei vielä haiskahda tarpeeksi tyrannialta, niin tässä tyylinäyte itse kirjoituksesta:</p><p>&quot;[Tarvittavat politiikkamurrokset] eivät kuitenkaan voi syntyä nykyisessä liberaalissa demokratiassa, joka korostaa yksilönvapauksia. Tarvitaan siirtymää kohti tasavaltalaisuutta, joka korostaa yhteistä hyvää. Tasavaltalaisuus edellyttää vahvaa taloudellista ja sääntöihin perustuvaa ohjausta.&quot;</p><p>Huomautan tasavaltalaisuuden tarkoittaneen aikoinaan nimenomaan demokratiakehitystä, kun tyranneihin kyllästyneet eurooppalaiset alkoivat määrätietoisesti purkaa monarkioiksi kutsuttuja hirmuvaltoja. Nyt kollektivismin ja reaalisosialismin harteille on jälleen kerran heitetty uusi viitta, jos joku vaikka menisi taas halpaan.</p><p>Erityisen ikävänä pidän sitä, että tämäkin kirjoittaja on hyvin avoimesti tehnyt elämäntyönsä vähäpäästöistä ja turvallista ydinvoimaa vastustamalla. Esittämänsä vaatimus nopeista toimista hiilineutraaliuden saavuttamiseksi saa minut raastamaan itseltäni harmaantuvia hiuksiani. Jos ydinvoiman rakentaminen olisi jatkunut 1980-luvun vauhdilla, Suomi olisi todennäköisesti ollut hiilineutraali jo pitkään.</p><p>Minusta maailmaa ei pelasteta tekemällä yksilönvapauksista ympäristön vihollinen. Vaikka valtioilla tulee olla velvollisuutensa ympäristölakien ja vero-ohjauksen suhteen, johtaa keskushallintoutopian rakentaminen yhteiskunnan aina kriisitilaan. Kun ihmiset menevät selviytymismoodiin, ei ympäristönsuojelulle enää riitä energiaa.</p><p>Maailmasta ei tule parempi taantumuksella, vaan koulutuksella, teknologialla ja lupauksella paremmasta elintasosta. Meillä suomalaisilla on näitä kaikkia. Me istumme aarteen päällä edes tajuamatta sitä. Voisimme markkinoita vapauttamalla, järkevällä tuotteistamisella sekä myyntiosaamisella tehdä Suomesta taloudellisen paratiisin ja siinä sivussa pelastaa maailman.</p><p>Kokeillaan mieluummin sitä reseptiä, jookos kookos? #terestroika<br /><br /><a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006102128.html?">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006102128.html?</a><br /><br />Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päivä päivältä sitä lukee oudompia juttuja niin journalistien kynistä kuin lehtien mielipidekirjoituksistakin. Ollaan eräänlaisessa ironisessa tienhaarassa, kun perinteisesti liberaalina pidetyn akatemian edustajatkin alkavat kiihtyvällä vauhdilla ehdotella yksilönvapauksien purkamista maailman pelastamiseksi.

Rivien välistä toki näkyy, että aate on se vanha jalo sosialismi, jota ei kuulemma vielä ole kokeiltukaan. Ajatuksena on, että ympäristökatastrofi voidaan estää yksilönvapauksia rajusti suitsimalla ja siirtämällä valta vahvalle keskushallinnolle. Jos ei vielä haiskahda tarpeeksi tyrannialta, niin tässä tyylinäyte itse kirjoituksesta:

"[Tarvittavat politiikkamurrokset] eivät kuitenkaan voi syntyä nykyisessä liberaalissa demokratiassa, joka korostaa yksilönvapauksia. Tarvitaan siirtymää kohti tasavaltalaisuutta, joka korostaa yhteistä hyvää. Tasavaltalaisuus edellyttää vahvaa taloudellista ja sääntöihin perustuvaa ohjausta."

Huomautan tasavaltalaisuuden tarkoittaneen aikoinaan nimenomaan demokratiakehitystä, kun tyranneihin kyllästyneet eurooppalaiset alkoivat määrätietoisesti purkaa monarkioiksi kutsuttuja hirmuvaltoja. Nyt kollektivismin ja reaalisosialismin harteille on jälleen kerran heitetty uusi viitta, jos joku vaikka menisi taas halpaan.

Erityisen ikävänä pidän sitä, että tämäkin kirjoittaja on hyvin avoimesti tehnyt elämäntyönsä vähäpäästöistä ja turvallista ydinvoimaa vastustamalla. Esittämänsä vaatimus nopeista toimista hiilineutraaliuden saavuttamiseksi saa minut raastamaan itseltäni harmaantuvia hiuksiani. Jos ydinvoiman rakentaminen olisi jatkunut 1980-luvun vauhdilla, Suomi olisi todennäköisesti ollut hiilineutraali jo pitkään.

Minusta maailmaa ei pelasteta tekemällä yksilönvapauksista ympäristön vihollinen. Vaikka valtioilla tulee olla velvollisuutensa ympäristölakien ja vero-ohjauksen suhteen, johtaa keskushallintoutopian rakentaminen yhteiskunnan aina kriisitilaan. Kun ihmiset menevät selviytymismoodiin, ei ympäristönsuojelulle enää riitä energiaa.

Maailmasta ei tule parempi taantumuksella, vaan koulutuksella, teknologialla ja lupauksella paremmasta elintasosta. Meillä suomalaisilla on näitä kaikkia. Me istumme aarteen päällä edes tajuamatta sitä. Voisimme markkinoita vapauttamalla, järkevällä tuotteistamisella sekä myyntiosaamisella tehdä Suomesta taloudellisen paratiisin ja siinä sivussa pelastaa maailman.

Kokeillaan mieluummin sitä reseptiä, jookos kookos? #terestroika

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006102128.html?

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

]]>
5 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275929-suomi-voi-pelastaa-maailman-koulutuksella-ja-teknologialla#comments Kapitalismi Koulutus Sosialismi Teknologia Vapaus Mon, 13 May 2019 15:40:41 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275929-suomi-voi-pelastaa-maailman-koulutuksella-ja-teknologialla
Miekka erottaa hengen lihasta http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275709-miekka-erottaa-hengen-lihasta <p><em>Hän makaa miekkansa terällä ja kutsuu sitä suojaksi ja itsenäisyytensä turvaksi eikä kahleiksi ja ikuiseksi haavoittajaksi. Jos emme varjele itseämme omiemme sotajoukoilla olemme silloin vieraan vallan alla - - siksi vapautemme on turvattava aseilla! </em></p><p><em>Sataviisikymmentä ydinsukellusveneen jäsentä seisoo halvaantuneena, kun yksi ainoa päätös erottaa torpedon kyljestä ja elämän kuolemasta. Oikeutus olkoon ihmisen armahduksena, päätös päällystöjen suojana ja palava aate hukkuneiden lohtuna, sillä muuta ei ole luvassa, kuin jälkimainingit poispyyhkiytyneiden vanavedessä.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hän makaa miekkansa terällä ja kutsuu sitä suojaksi ja itsenäisyytensä turvaksi eikä kahleiksi ja ikuiseksi haavoittajaksi. Jos emme varjele itseämme omiemme sotajoukoilla olemme silloin vieraan vallan alla - - siksi vapautemme on turvattava aseilla!

Sataviisikymmentä ydinsukellusveneen jäsentä seisoo halvaantuneena, kun yksi ainoa päätös erottaa torpedon kyljestä ja elämän kuolemasta. Oikeutus olkoon ihmisen armahduksena, päätös päällystöjen suojana ja palava aate hukkuneiden lohtuna, sillä muuta ei ole luvassa, kuin jälkimainingit poispyyhkiytyneiden vanavedessä.

]]>
1 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275709-miekka-erottaa-hengen-lihasta#comments Orjuus Rauha Sota Vapaus Thu, 09 May 2019 04:56:41 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275709-miekka-erottaa-hengen-lihasta
Ilmastonmuutos ja yksilönvalinta http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275157-ilmastonmuutos-ja-yksilonvalinta <p>Minä väitän, että vain harvalla ihmisellä on aito tahto tuhota ympäristöään, mutta <strong>taustavaikuttimet ohjaavat yksilön käytöstä, jossa korostuu niin henkiperintö, kuin kokemus oikeudenmukaisuudesta,</strong> joka <strong>ei ole </strong>-&ndash; toisin, kuin yleensä oletetaan, <strong>kaikkeudellinen totuus</strong>, <strong>vaan yksilön kokemuspohja ja tunnetila.</strong> Tästä syystä myös ilmastokysymykset ja huolenaiheet, jota kuka tahansa omasta elämästä kiinnostunut tallaaja vain saattaa - on itsestään selvää, että yksilöt haluavat vain parasta itselleen ja ympäristölleen, eivätkä todellakaan halua aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen.</p> <p>Mutta se, <strong>miksi keskustelut ilmastonmuutoksesta saavat tunteet pintaan</strong> johtuu vain ja ainoastaan niistä asioista, jotka sivuutetaan keskusteltaessa ympäristöongelmista, eli yksilöiden <strong>kokemus ajopuuna olemisesta</strong> ja järjestäytyneen ilmastojuntan ehdottomista opeista<strong> kuulematta yksilöä ja hänen tunteitaan</strong>. <strong>Päästökaupat</strong> jo itsessään kertoo niistä laskennallisista arvoista, jotka antavat ymmärtää ilmastonmuutoksen olevan <strong>vain yksi keino lisää rahastaa</strong>, ja juuri siksi myös nämä ilmastokysymykset saattavat joidenkin kohdalla herättää suurta <strong>voimattomuuden</strong> tunnetta sekä suoranaista <strong>vihaa</strong> että <strong>halveksuntaa</strong> kaikenlaista yksilöiden valintojen <strong>ohjailua kohtaan.</strong> &rdquo;<strong><em>Kaikki, mihin raha koskee, muuttuu kyseenalaiseksi.</em></strong>&rdquo;</p> <p>Ilmastopöhinä on joillekin suoranainen hyökkäys kaikkia vanhoja arvoja kohtaan, vaikka ei olisi edes erityisemmin pitänyt näistä &rdquo;<em>vanhoista hyvistä arvoista</em>&rdquo;, jossa polttokäyttöisillä vekottimilla tehdään yhtä ja toista piittaamatta näiden toimintamallien terveydellisistä haitoista ihmiselle ja elinkelpoisen elinpiirin kaventumiseen ympäristöongelmien johdosta, mutta kokee perinteisten toimintatapojen tuovan kuitenkin ennustettavuutta ja vakautta, eli turvaa.</p> <p>Tilanne on vähä sama, kuin tupakoinnissa, jossa yksilö kyllä tietää terveyshaitat, mutta sivuuttaa ne vakiintuneiden toiminmallien takia, jotka tuovat lohtua, vaikka aiheuttavat vahinkoa terveydelle ja ympäristölle.Näin toimitaan itse asiassa kaikkien arvojen kohdalla usein, että valitaan mieluummin se vanha toimintamalli, kuin hypättäisiin rohkeasti kohti uusia vaihtoehtoisia toimintamalleja.</p> <p>Onko sitten kestävän kehityksen keskusteluissa edetty kuitenkaan käytännön toimiin, jossa<strong> luodaan toiveikas ja innostava ilmapiiri </strong>kohti uudempia toimintamalleja?</p> <p>Tulisiko kuitenkin ottaa enemmän huomioon yksilön valinnat ja antaa enemmän vastuuta yksilöille päättää kulutustottumuksistaan, kuin rangaista heitä &rdquo;<em>vihreillä arvoilla?</em>&rdquo;</p> <p>Eli &quot;<em>löysäämällä liekaa</em>&quot; osoitetaan luottamusta yksilön kykyyn itseohjautua ja valita itselleen parhaiten sopivia keinoja edistää niin omaa, kuin lähiyhteisönsä todellista hyvinvointia ohjailun sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minä väitän, että vain harvalla ihmisellä on aito tahto tuhota ympäristöään, mutta taustavaikuttimet ohjaavat yksilön käytöstä, jossa korostuu niin henkiperintö, kuin kokemus oikeudenmukaisuudesta, joka ei ole -– toisin, kuin yleensä oletetaan, kaikkeudellinen totuus, vaan yksilön kokemuspohja ja tunnetila. Tästä syystä myös ilmastokysymykset ja huolenaiheet, jota kuka tahansa omasta elämästä kiinnostunut tallaaja vain saattaa - on itsestään selvää, että yksilöt haluavat vain parasta itselleen ja ympäristölleen, eivätkä todellakaan halua aiheuttaa vahinkoa ympäristölleen.

Mutta se, miksi keskustelut ilmastonmuutoksesta saavat tunteet pintaan johtuu vain ja ainoastaan niistä asioista, jotka sivuutetaan keskusteltaessa ympäristöongelmista, eli yksilöiden kokemus ajopuuna olemisesta ja järjestäytyneen ilmastojuntan ehdottomista opeista kuulematta yksilöä ja hänen tunteitaan. Päästökaupat jo itsessään kertoo niistä laskennallisista arvoista, jotka antavat ymmärtää ilmastonmuutoksen olevan vain yksi keino lisää rahastaa, ja juuri siksi myös nämä ilmastokysymykset saattavat joidenkin kohdalla herättää suurta voimattomuuden tunnetta sekä suoranaista vihaa että halveksuntaa kaikenlaista yksilöiden valintojen ohjailua kohtaan.Kaikki, mihin raha koskee, muuttuu kyseenalaiseksi.

Ilmastopöhinä on joillekin suoranainen hyökkäys kaikkia vanhoja arvoja kohtaan, vaikka ei olisi edes erityisemmin pitänyt näistä ”vanhoista hyvistä arvoista”, jossa polttokäyttöisillä vekottimilla tehdään yhtä ja toista piittaamatta näiden toimintamallien terveydellisistä haitoista ihmiselle ja elinkelpoisen elinpiirin kaventumiseen ympäristöongelmien johdosta, mutta kokee perinteisten toimintatapojen tuovan kuitenkin ennustettavuutta ja vakautta, eli turvaa.

Tilanne on vähä sama, kuin tupakoinnissa, jossa yksilö kyllä tietää terveyshaitat, mutta sivuuttaa ne vakiintuneiden toiminmallien takia, jotka tuovat lohtua, vaikka aiheuttavat vahinkoa terveydelle ja ympäristölle.Näin toimitaan itse asiassa kaikkien arvojen kohdalla usein, että valitaan mieluummin se vanha toimintamalli, kuin hypättäisiin rohkeasti kohti uusia vaihtoehtoisia toimintamalleja.

Onko sitten kestävän kehityksen keskusteluissa edetty kuitenkaan käytännön toimiin, jossa luodaan toiveikas ja innostava ilmapiiri kohti uudempia toimintamalleja?

Tulisiko kuitenkin ottaa enemmän huomioon yksilön valinnat ja antaa enemmän vastuuta yksilöille päättää kulutustottumuksistaan, kuin rangaista heitä ”vihreillä arvoilla?

Eli "löysäämällä liekaa" osoitetaan luottamusta yksilön kykyyn itseohjautua ja valita itselleen parhaiten sopivia keinoja edistää niin omaa, kuin lähiyhteisönsä todellista hyvinvointia ohjailun sijaan.

]]>
0 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275157-ilmastonmuutos-ja-yksilonvalinta#comments Ilmastopöhinä Rahavalta Valtionohjaus Vapaus Yksilö Sun, 28 Apr 2019 06:46:22 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275157-ilmastonmuutos-ja-yksilonvalinta
Vapaa maa http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274753-vapaa-maa <p>Lähes aina kun puhutaan suomalaisten itsenäisyydestä ja sen tuomasta vapaudesta, viitataan puheella joko Suomen itsenäistymiseen tai toisen maailmansodan tapahtumiin.&nbsp;Vähemmän puhutaan siitä, kuinka paljon poliittiset ja asenteelliset uudistukset ovat muuttaneet elämäämme vaikkapa 1980 -luvun jälkeisenä aikana.&nbsp;</p><p>On helppo arvostella sitä, mikä vanhassa maailmassa oli väärin, mutta usein siinä arvostelun lomassa jää huomaamatta, kuinka pajon nykytila on riippuvaista siitä, mitä joskus aiemmin on tehty. Nykypäivän vapauksia valita oman elämän suunta ei olisi, mikäli Suomi ei olisi ollut jatkuvassa muutoksessa.</p><p>Siksi on välillä typerää, kuinka arvostelemme isoisiämme ja isoäitejämme tai isiämme ja äitejämme siitä, kuinka vähän he ymmärtävät mahdollisuuksista elää nykyajan vapaata elämää. Nykyajan vapaan elämän edellytykset on luotu juuri niiden toimesta, joita tänä päivänä syytetään vanhanaikaisuudesta ja muutosvastarinnasta.</p><p>Kuinka monessa maassa ihminen saa aidosti elää itselleen parhaiten soveltuvassa parisuhteessa tai ilman parisuhdetta? Toki aina voidaan vääntää siitä, siunaako kirkko kaikki parisuhteen muodot tai hyväksyykö jokainen suomalainen kaikkien muiden valinnat. Erimielisistä huolimatta, jokainen voi valita oman elämänmuotonsa. Tietysti olisi huippua, että yksilöiden valinnat eivät aiheuttaisi arvostelua, mutta historia opettaa, että ajan kanssa sekin todennäköisesti tapahtuu.</p><p>1980 -luvulla elettiin hyvin vahvaa yhtenäiskulttuurin aikaa. Silloin nuori, joka ei miettinyt avioliittoa ja perheen perustamista, oli vähemmistössä. Kun 1980 -luvun puolivälissä naisten avioliiton solmimisen keski-ikä oli 26 vuotta ja miesten 28 vuotta, oli se noussut vuoteen 2010 mennessä naisilla 30 vuoteen ja miehillä 32 vuoteen. Samaan aikaan ensimmäisen lapsen saamisikä naisilla on noussut 26 vuodesta 28 vuoteen. Pääkaupunkiseudulla ylempi toimihenkilö saa ensimmäisen lapsensa keskimäärin 33 vuotiaana (2013).</p><p>Nyt meillä on korkeamman koulutuksen ansiosta entistä itsenäisempiä ihmisiä, jotka voivat valita elämässään vapaammin. Ulkomailla asuminen kesken opiskelujen ei ole mikään ihmetyksen aihe, josta osansa saa kiittää liittyimstä EU:n jäseneksi. Rajat ovat lähes huomaamattomia.&nbsp;</p><p>Koulutuksen leikkauksistakin on viime aikoina puhuttu paljon. Toisaalta samalla jää helposti huomaamatta sekin, että esimerkiksi ammattikorkeakouluja ei edes ollut olemassa ennen vuotta 1991. Vuonna 1993 puolestaan tehtiin uudistus avoimessa yliopistokouutuksessa. Siihen saakka opetukseen pääsyn alaikäraja oli ollut 25 vuotta ja se laskettiin 18 vuoteen. Näillä muutoksilla korkeamman asteen opintojen suorittaminen helpottui.&nbsp;</p><p>Listasta voisi tehdä uuvuttavan pitkän. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä kaikkea on tehty, vaan se, että Suomi on ollut jatkuvassa kehityksessä ja jokainen uusi kehitysvaihe on perustunut johonkin aiempaan kehityskulkuun. Siksi nykyisessä kekusteluilmapiirissä on välillä hyvä kiittää siitäkin, mitä on saatu aikaiseksi, eikä aina vain valittaa, mitä vielä ei ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähes aina kun puhutaan suomalaisten itsenäisyydestä ja sen tuomasta vapaudesta, viitataan puheella joko Suomen itsenäistymiseen tai toisen maailmansodan tapahtumiin. Vähemmän puhutaan siitä, kuinka paljon poliittiset ja asenteelliset uudistukset ovat muuttaneet elämäämme vaikkapa 1980 -luvun jälkeisenä aikana. 

On helppo arvostella sitä, mikä vanhassa maailmassa oli väärin, mutta usein siinä arvostelun lomassa jää huomaamatta, kuinka pajon nykytila on riippuvaista siitä, mitä joskus aiemmin on tehty. Nykypäivän vapauksia valita oman elämän suunta ei olisi, mikäli Suomi ei olisi ollut jatkuvassa muutoksessa.

Siksi on välillä typerää, kuinka arvostelemme isoisiämme ja isoäitejämme tai isiämme ja äitejämme siitä, kuinka vähän he ymmärtävät mahdollisuuksista elää nykyajan vapaata elämää. Nykyajan vapaan elämän edellytykset on luotu juuri niiden toimesta, joita tänä päivänä syytetään vanhanaikaisuudesta ja muutosvastarinnasta.

Kuinka monessa maassa ihminen saa aidosti elää itselleen parhaiten soveltuvassa parisuhteessa tai ilman parisuhdetta? Toki aina voidaan vääntää siitä, siunaako kirkko kaikki parisuhteen muodot tai hyväksyykö jokainen suomalainen kaikkien muiden valinnat. Erimielisistä huolimatta, jokainen voi valita oman elämänmuotonsa. Tietysti olisi huippua, että yksilöiden valinnat eivät aiheuttaisi arvostelua, mutta historia opettaa, että ajan kanssa sekin todennäköisesti tapahtuu.

1980 -luvulla elettiin hyvin vahvaa yhtenäiskulttuurin aikaa. Silloin nuori, joka ei miettinyt avioliittoa ja perheen perustamista, oli vähemmistössä. Kun 1980 -luvun puolivälissä naisten avioliiton solmimisen keski-ikä oli 26 vuotta ja miesten 28 vuotta, oli se noussut vuoteen 2010 mennessä naisilla 30 vuoteen ja miehillä 32 vuoteen. Samaan aikaan ensimmäisen lapsen saamisikä naisilla on noussut 26 vuodesta 28 vuoteen. Pääkaupunkiseudulla ylempi toimihenkilö saa ensimmäisen lapsensa keskimäärin 33 vuotiaana (2013).

Nyt meillä on korkeamman koulutuksen ansiosta entistä itsenäisempiä ihmisiä, jotka voivat valita elämässään vapaammin. Ulkomailla asuminen kesken opiskelujen ei ole mikään ihmetyksen aihe, josta osansa saa kiittää liittyimstä EU:n jäseneksi. Rajat ovat lähes huomaamattomia. 

Koulutuksen leikkauksistakin on viime aikoina puhuttu paljon. Toisaalta samalla jää helposti huomaamatta sekin, että esimerkiksi ammattikorkeakouluja ei edes ollut olemassa ennen vuotta 1991. Vuonna 1993 puolestaan tehtiin uudistus avoimessa yliopistokouutuksessa. Siihen saakka opetukseen pääsyn alaikäraja oli ollut 25 vuotta ja se laskettiin 18 vuoteen. Näillä muutoksilla korkeamman asteen opintojen suorittaminen helpottui. 

Listasta voisi tehdä uuvuttavan pitkän. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä kaikkea on tehty, vaan se, että Suomi on ollut jatkuvassa kehityksessä ja jokainen uusi kehitysvaihe on perustunut johonkin aiempaan kehityskulkuun. Siksi nykyisessä kekusteluilmapiirissä on välillä hyvä kiittää siitäkin, mitä on saatu aikaiseksi, eikä aina vain valittaa, mitä vielä ei ole.

]]>
1 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274753-vapaa-maa#comments Kotimaa Mielipide Politiikka Vapaus Fri, 19 Apr 2019 04:32:37 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274753-vapaa-maa
Kokoomuksesta sivistyspuolue http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue <p>Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Olemme kulttuuriolentoja, jotka kaipaavat arkisen aherruksen rinnalle henkisyyttä: tarinoita, runoutta, filosofiaa, tiedettä ja uskonnollisuutta.&nbsp;<br /><br />Kaikki nämä perimmäisen merkityksellisyyden tunnetta tarjoavat asiat edellyttävät vapautta: ajatuksen, hengen ja tutkimuksen vapautta. Ilman vapautta ei ole kulttuuria eikä sivistystä.<br /><br />Sivistys on myös sitä, että on avoin uusille vaikutteille ja osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää asioita monesta näkökulmasta, ei vain omastaan. Sivistys lisää empatiakykyä ja vieraiden kulttuurien ymmärtämistä.<br /><br />Suomi on aina ollut osa Eurooppaa ja maamme kulttuuri on olennaisesti eurooppalaista. Aleksis Kivi sai vaikutteita Cervantesilta ja Shakespearelta, Sibelius muun muassa Brucknerilta ja Wagnerilta. Helene Schjerfbeck asui Ranskassa ja Englannissa, opiskeli, imi kansainvälisiä vaikutteita taiteeseensa.<br /><br />Nykykirjailijoistamme Sofi Oksasen menestys selittynee suurelta osin sillä, että Oksanen kirjoittaa Viron, Neuvostoliiton ja Venäjän historiasta ja nykypäivästä omaan perhehistoriaansa nojaten. Taide on aina ollut kansainvälistä: kansallisromantiikkamme on aikoinaan syntynyt yleiseurooppalaisista vaikutteista. Suomi ei koskaan ole ollut erillinen kulttuurisaareke vaan jatkuvassa dynaamisessa vuoropuhelussa Euroopan suurten keskusten kanssa.<br /><br />Olen itsekin innokas lukija, pidän teatterista, elokuvista, musiikista, urheilusta, ja tutkimusta tehneenä tietokirjailijana luonnollisesti ymmärrän kirjastolaitoksen ja laadukkaan perustutkimuksen keskeisyyden maamme kukoistavalle kulttuurielämälle. Yliopistojen perusrahoitus on tulevalla hallituskaudella turvattava.<br /><br />Koulutuksen ja kulttuurin tukeminen on lähellä sydäntäni. Säätelyä ja byrokratiaa purkamalla kulttuurin ja tieteen yksityistä tukemista pitäisi olennaisesti helpottaa, jotta yhteiskunnan tarjoaman tuen rinnalle nousisi mahdollisimman rikas vaihtoehtojen kirjo.<br /><br />Kansanedustajana kulttuurin tukeminen on minulle suorastaan omantunnonkysymys. Haluan ylläpitää sekä edistää vanhaa ja kunniakasta sivistysporvariperinnettä, joka on valitettavan kauan ollut puolueessamme unohduksissa.&nbsp;<br /><br />Kokoomuksesta on tehtävä taas vakavasti otettava kulttuuri- ja sivistyspuolue.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ihminen ei elä pelkästään leivästä. Olemme kulttuuriolentoja, jotka kaipaavat arkisen aherruksen rinnalle henkisyyttä: tarinoita, runoutta, filosofiaa, tiedettä ja uskonnollisuutta. 

Kaikki nämä perimmäisen merkityksellisyyden tunnetta tarjoavat asiat edellyttävät vapautta: ajatuksen, hengen ja tutkimuksen vapautta. Ilman vapautta ei ole kulttuuria eikä sivistystä.

Sivistys on myös sitä, että on avoin uusille vaikutteille ja osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää asioita monesta näkökulmasta, ei vain omastaan. Sivistys lisää empatiakykyä ja vieraiden kulttuurien ymmärtämistä.

Suomi on aina ollut osa Eurooppaa ja maamme kulttuuri on olennaisesti eurooppalaista. Aleksis Kivi sai vaikutteita Cervantesilta ja Shakespearelta, Sibelius muun muassa Brucknerilta ja Wagnerilta. Helene Schjerfbeck asui Ranskassa ja Englannissa, opiskeli, imi kansainvälisiä vaikutteita taiteeseensa.

Nykykirjailijoistamme Sofi Oksasen menestys selittynee suurelta osin sillä, että Oksanen kirjoittaa Viron, Neuvostoliiton ja Venäjän historiasta ja nykypäivästä omaan perhehistoriaansa nojaten. Taide on aina ollut kansainvälistä: kansallisromantiikkamme on aikoinaan syntynyt yleiseurooppalaisista vaikutteista. Suomi ei koskaan ole ollut erillinen kulttuurisaareke vaan jatkuvassa dynaamisessa vuoropuhelussa Euroopan suurten keskusten kanssa.

Olen itsekin innokas lukija, pidän teatterista, elokuvista, musiikista, urheilusta, ja tutkimusta tehneenä tietokirjailijana luonnollisesti ymmärrän kirjastolaitoksen ja laadukkaan perustutkimuksen keskeisyyden maamme kukoistavalle kulttuurielämälle. Yliopistojen perusrahoitus on tulevalla hallituskaudella turvattava.

Koulutuksen ja kulttuurin tukeminen on lähellä sydäntäni. Säätelyä ja byrokratiaa purkamalla kulttuurin ja tieteen yksityistä tukemista pitäisi olennaisesti helpottaa, jotta yhteiskunnan tarjoaman tuen rinnalle nousisi mahdollisimman rikas vaihtoehtojen kirjo.

Kansanedustajana kulttuurin tukeminen on minulle suorastaan omantunnonkysymys. Haluan ylläpitää sekä edistää vanhaa ja kunniakasta sivistysporvariperinnettä, joka on valitettavan kauan ollut puolueessamme unohduksissa. 

Kokoomuksesta on tehtävä taas vakavasti otettava kulttuuri- ja sivistyspuolue.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
12 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue#comments Koulutus kulttuuri Sivistys Sivistysporvari Vapaus Fri, 12 Apr 2019 09:01:39 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274183-kokoomuksesta-sivistyspuolue
Kulttuuri kuuluu kaikille http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273807-kulttuuri-kuuluu-kaikille <p>Kulttuuria on oikeastaan kaikki, mitä ihmiset tekevät, vaikka usein koemme, että se on jotain, mitä taiteilijat luovat. Onkin helpompi ajatella kulttuurina vaikkapa jotain tiettyä taideteosta. Kuten esimerkiksi graffitia, jonka ihana vaalikampanjani tukiryhmä minulle teki. On upeaa, että Turku madaltaa kynnystä taiteen luomiselle ja antaa tilaa vapaalle ilmaisulle. Vapaus on tärkeää taiteessa, kuten elämässä muutenkin. Erilaiset kulttuurin muodot vaativat kuitenkin erilaisia edellytyksiä, joista osa on toisia kalliimpia, eikä kunta tai kaupunki voi välttämättä suoraan yksin mahdollistaa kaikkea. Esimerkiksi musiikin suhteen varsinkin matalan kynnyksen esiintymismahdollisuudet ovat olleet Turussa heikommalla.<a href="https://www.ts.fi/kulttuuri/4497404/Turun+legendaarisen+vaihtoehtorockin+paikan+TVOn+toiminta+vaakalaudalla++syyna+pitkaaikaiset+vuokrarastit"> TVO:n kohtalo on vaakalaudalla.</a> Turku ja muut kaupungit voi tukea kuitenkin erilaista toimintaa avustuksin. Tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää, ja kaupunkien on huomioitava kaikki toimijat tasapuolisesti, ja tarvittaessa panostettava erityisesti tukea tarvitseviin taiteen muotoihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki kulttuuri ei kuitenkaan ole taidetta. Kulttuuria ovat myös esimerkiksi ajatukset, kuten meemit. Yhtä lailla kuin taiteen luomisessa, on tärkeää, että ihmiset saavat olla mukana luomassa kulttuuria vapaasti ja myös nauttia siitä mahdollisimman vapaasti. Internet on merkittävässä roolissa kulttuurin leviämisessä, ja kulttuurin arvo nousee jaettaessa. Jos et pääse esille, on sinun mahdotonta myöskään löydä rahoiksi tekemiselläsi. Siksi<a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006049981.html"> europarlamentin hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi</a> on aiheuttanut ymmärrettävästi huolta, sillä sen ensimmäiset muotoilut olivat tulkittavissa niin, että esimerkiksi uutisten linkittäminen ja meemien jakaminen voisivat olla kiellettyä. Ilmeisesti pahimmat pelot ovat liioiteltuja, mutta tätä asiaa täytyy tarkkailla ja tarvittaessa korjata direktiiviä. Vapaa Internet on lieveilmiöistäänkin huolimatta äärimmäisen arvokas asia.</p><p>&nbsp;</p><p>Graffitin takana oli idea, halu ja kyky toteuttaa se. Oli ajatus tehdä jotain vähän räväkämpää kampanjan tiimoilta. Kulttuurissa on kyse aina tekijöistä ja kokijoista. Jos me rajaamme vaikkapa meemit ulos ja puhumme vain taidekentästä, niin ongelmaksi jää se, että kaikki maksaa. Vaikka kokea voi maksamatta, sen tekemisen taiteilijat usein maksavat itse. Vaikka paikka olisi ilmainen, ne välineet (tässä tapauksessa maalit) maksavat, ja siihen päälle tulee vielä se aika, mikä tekemiseen kuluu. Se on monille kulttuurin tekijöille aikaa, josta ei saa mitään korvausta. Moni taiteilija tekisi ja kokeilisi kaikenlaista, jos voisi keskittyä siihen tekemiseen, eikä tarvitsisi miettiä liikaa sitä, mistä saa rahat elämiseen. Jos puhdas kaupallisuus ohjaa tekemistä, niin silloin tehdään vain sitä, mikä myy. Ei oteta riskejä ja kokeilla. Siihen ei ole varaa ja tilaa. Saammeko silloin mitään uutta ja erilaista? On todella vaikea ennustaa, mistä ihmiset pitävät.</p><p>&nbsp;</p><p>Pidetään huolta siitä, että kaikenlainen kulttuuri on kaikenlaisten ihmisten ulottuvilla mahdollisimman laajasti. Monimuotoista ja kokeilevaa kulttuuria ja taidetta voisi olla kaupungit täynnä. Muraaleja ja prosenttitaidetta rakennusten yhteydessä, monimuotoisempaa arkkitehtuuria, muotoiltuja pensaita ja katutaiteilija päivää piristämässä. Vähävaraisuuden ei pidä estää kulttuurista nauttimista, eikä rajata osallistumismahdollisuuksia vain &rdquo;edullisempaan&rdquo; alakulttuuriin. Kulttuurin rahoituksen on oltava kunnossa valtion ja kuntien tasolla. On tuettava itse kulttuurin luomista ja osallistumista. Riittävän suuri perustulo mahdollistaisi nykyistä paremmin kulttuurin ja taiteen tekemistä, sekä mahdollistaa kulttuurista nauttimisen. Perustulo antaisi myös kelle tahansa lisää vapautta toteuttaa itseään. Tarvittaessa ihmisiä on tuettava huojennuksin osallistumismaksuissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kulttuuri ja vapaus ovat ihmisen henkiselle hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Näinä aikoina olisi myös tärkeää saada korvattua materialistista kulutusta kestävämmällä kulttuurilla. Ilmastonmuutoksen edetessä voimme menettää paljon, mutta ihmisyyden syvimmät asiat eivät maksa mitään, eikä niiden tarvitse kuormittaa luontoa ja ilmastoa. Vaalitaan kulttuuria ja vapautta olla ihminen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kulttuuria on oikeastaan kaikki, mitä ihmiset tekevät, vaikka usein koemme, että se on jotain, mitä taiteilijat luovat. Onkin helpompi ajatella kulttuurina vaikkapa jotain tiettyä taideteosta. Kuten esimerkiksi graffitia, jonka ihana vaalikampanjani tukiryhmä minulle teki. On upeaa, että Turku madaltaa kynnystä taiteen luomiselle ja antaa tilaa vapaalle ilmaisulle. Vapaus on tärkeää taiteessa, kuten elämässä muutenkin. Erilaiset kulttuurin muodot vaativat kuitenkin erilaisia edellytyksiä, joista osa on toisia kalliimpia, eikä kunta tai kaupunki voi välttämättä suoraan yksin mahdollistaa kaikkea. Esimerkiksi musiikin suhteen varsinkin matalan kynnyksen esiintymismahdollisuudet ovat olleet Turussa heikommalla. TVO:n kohtalo on vaakalaudalla. Turku ja muut kaupungit voi tukea kuitenkin erilaista toimintaa avustuksin. Tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää, ja kaupunkien on huomioitava kaikki toimijat tasapuolisesti, ja tarvittaessa panostettava erityisesti tukea tarvitseviin taiteen muotoihin.

 

Kaikki kulttuuri ei kuitenkaan ole taidetta. Kulttuuria ovat myös esimerkiksi ajatukset, kuten meemit. Yhtä lailla kuin taiteen luomisessa, on tärkeää, että ihmiset saavat olla mukana luomassa kulttuuria vapaasti ja myös nauttia siitä mahdollisimman vapaasti. Internet on merkittävässä roolissa kulttuurin leviämisessä, ja kulttuurin arvo nousee jaettaessa. Jos et pääse esille, on sinun mahdotonta myöskään löydä rahoiksi tekemiselläsi. Siksi europarlamentin hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi on aiheuttanut ymmärrettävästi huolta, sillä sen ensimmäiset muotoilut olivat tulkittavissa niin, että esimerkiksi uutisten linkittäminen ja meemien jakaminen voisivat olla kiellettyä. Ilmeisesti pahimmat pelot ovat liioiteltuja, mutta tätä asiaa täytyy tarkkailla ja tarvittaessa korjata direktiiviä. Vapaa Internet on lieveilmiöistäänkin huolimatta äärimmäisen arvokas asia.

 

Graffitin takana oli idea, halu ja kyky toteuttaa se. Oli ajatus tehdä jotain vähän räväkämpää kampanjan tiimoilta. Kulttuurissa on kyse aina tekijöistä ja kokijoista. Jos me rajaamme vaikkapa meemit ulos ja puhumme vain taidekentästä, niin ongelmaksi jää se, että kaikki maksaa. Vaikka kokea voi maksamatta, sen tekemisen taiteilijat usein maksavat itse. Vaikka paikka olisi ilmainen, ne välineet (tässä tapauksessa maalit) maksavat, ja siihen päälle tulee vielä se aika, mikä tekemiseen kuluu. Se on monille kulttuurin tekijöille aikaa, josta ei saa mitään korvausta. Moni taiteilija tekisi ja kokeilisi kaikenlaista, jos voisi keskittyä siihen tekemiseen, eikä tarvitsisi miettiä liikaa sitä, mistä saa rahat elämiseen. Jos puhdas kaupallisuus ohjaa tekemistä, niin silloin tehdään vain sitä, mikä myy. Ei oteta riskejä ja kokeilla. Siihen ei ole varaa ja tilaa. Saammeko silloin mitään uutta ja erilaista? On todella vaikea ennustaa, mistä ihmiset pitävät.

 

Pidetään huolta siitä, että kaikenlainen kulttuuri on kaikenlaisten ihmisten ulottuvilla mahdollisimman laajasti. Monimuotoista ja kokeilevaa kulttuuria ja taidetta voisi olla kaupungit täynnä. Muraaleja ja prosenttitaidetta rakennusten yhteydessä, monimuotoisempaa arkkitehtuuria, muotoiltuja pensaita ja katutaiteilija päivää piristämässä. Vähävaraisuuden ei pidä estää kulttuurista nauttimista, eikä rajata osallistumismahdollisuuksia vain ”edullisempaan” alakulttuuriin. Kulttuurin rahoituksen on oltava kunnossa valtion ja kuntien tasolla. On tuettava itse kulttuurin luomista ja osallistumista. Riittävän suuri perustulo mahdollistaisi nykyistä paremmin kulttuurin ja taiteen tekemistä, sekä mahdollistaa kulttuurista nauttimisen. Perustulo antaisi myös kelle tahansa lisää vapautta toteuttaa itseään. Tarvittaessa ihmisiä on tuettava huojennuksin osallistumismaksuissa.

 

Kulttuuri ja vapaus ovat ihmisen henkiselle hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Näinä aikoina olisi myös tärkeää saada korvattua materialistista kulutusta kestävämmällä kulttuurilla. Ilmastonmuutoksen edetessä voimme menettää paljon, mutta ihmisyyden syvimmät asiat eivät maksa mitään, eikä niiden tarvitse kuormittaa luontoa ja ilmastoa. Vaalitaan kulttuuria ja vapautta olla ihminen.

 

 

]]>
3 http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273807-kulttuuri-kuuluu-kaikille#comments Internet kulttuuri Taide Vapaus Mon, 08 Apr 2019 17:46:43 +0000 Tuomo Liljenbäck http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273807-kulttuuri-kuuluu-kaikille
Sananvapaus http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273510-sananvapaus <p>Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Joskus asiat ovat vaikeita ja sisältävät arvoristiriitoja. Kun unelmat ja todellisuus eivät kohtaa, tarvitaan jämeriä keinoja ongelmien tehokkaaseen ratkaisuun.&nbsp;Ongelmia ei pidä hyssytellä: kissa tulee nostaa pöydälle aina kun on tarvis. Tähän tarvitaan asiallista keskustelua.<br /><br />Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Siihen kuuluu myös pilkka, satiiri ja loukkaaminenkin. Mikään näistä ei ole itsetarkoitus, mutta selvää on se, että mukava ja kiltti puhe ei lain suojaa tarvitse. Suojaa tarvitsee nimenomaan sellainen puhe, joka on epämukavaa ja jonkun mielestä ilkeää tai loukkaavaa.<br /><br />Erilaiset fundamentalistit ja heidän suosijansa ovat aina pyrkineet pyhään tai johonkin muuhun ylevään vetoamalla rajoittamaan arvostelijoidensa sananvapautta. Vähemmistöjen suojelun varjolla on usein yritetty ajaa erilaisia, erittäin harmillisiakin poliittisia agendoja. Tämä taipumus näkyy yhteiskunnassamme ja länsimaissa päivittäin.<br /><br />Suomi on pitkään ollut sananvapausmittauksissa kärkisijoilla. Vielä on kuitenkin paljon petrattavaa.<br />Viime vuosikymmenet ovat näyttäneet, kuinka helposti hyvää tarkoittavat ihmiset, viranomaiset ja päättäjät päästävät otteensa lipsumaan.&nbsp;<br /><br />Liiallinen idealismi ja hyväntahtoisuus kääntyvät itseään vastaan siinä vaiheessa, kun poliittisten vastustajien sananvapautta aletaan rajoittaa. Tämä ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään muuta kuin niitä, joiden vapauksia rajoitetaan.&nbsp;<br /><br />Kehitys länsimaissa osoittaa selkeästi, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Viime vuosina nousussa ovat olleet kansallismieliset, usein voimakasta ja leimaavaa retoriikkaa suosivat puolueet ja liikkeet. Juuri niiden sananvapautta on pyritty suitsimaan, huonoin seurauksin. Ja kun sellaiset voimat pääsevät valtaan, ne puolestaan nopeasti alkavat rajoittaa vastustajiensa sananvapautta.&nbsp;<br /><br />Tällaisilta poliittisilta voimilta saa aloitteen pois vain ottamalla sen jämäkästi omiin käsiinsä. Siihen tarvitaan avointa, kiihkotonta keskustelua, toisin sanoen mahdollisimman laajaa sananvapautta. Vapauksia ei siis pidä rajoittaa vaan lisätä.<br /><br />Atte Kaleva<br />www.attekaleva.fi</p><p>Kokoomus Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Joskus asiat ovat vaikeita ja sisältävät arvoristiriitoja. Kun unelmat ja todellisuus eivät kohtaa, tarvitaan jämeriä keinoja ongelmien tehokkaaseen ratkaisuun. Ongelmia ei pidä hyssytellä: kissa tulee nostaa pöydälle aina kun on tarvis. Tähän tarvitaan asiallista keskustelua.

Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Siihen kuuluu myös pilkka, satiiri ja loukkaaminenkin. Mikään näistä ei ole itsetarkoitus, mutta selvää on se, että mukava ja kiltti puhe ei lain suojaa tarvitse. Suojaa tarvitsee nimenomaan sellainen puhe, joka on epämukavaa ja jonkun mielestä ilkeää tai loukkaavaa.

Erilaiset fundamentalistit ja heidän suosijansa ovat aina pyrkineet pyhään tai johonkin muuhun ylevään vetoamalla rajoittamaan arvostelijoidensa sananvapautta. Vähemmistöjen suojelun varjolla on usein yritetty ajaa erilaisia, erittäin harmillisiakin poliittisia agendoja. Tämä taipumus näkyy yhteiskunnassamme ja länsimaissa päivittäin.

Suomi on pitkään ollut sananvapausmittauksissa kärkisijoilla. Vielä on kuitenkin paljon petrattavaa.
Viime vuosikymmenet ovat näyttäneet, kuinka helposti hyvää tarkoittavat ihmiset, viranomaiset ja päättäjät päästävät otteensa lipsumaan. 

Liiallinen idealismi ja hyväntahtoisuus kääntyvät itseään vastaan siinä vaiheessa, kun poliittisten vastustajien sananvapautta aletaan rajoittaa. Tämä ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään muuta kuin niitä, joiden vapauksia rajoitetaan. 

Kehitys länsimaissa osoittaa selkeästi, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Viime vuosina nousussa ovat olleet kansallismieliset, usein voimakasta ja leimaavaa retoriikkaa suosivat puolueet ja liikkeet. Juuri niiden sananvapautta on pyritty suitsimaan, huonoin seurauksin. Ja kun sellaiset voimat pääsevät valtaan, ne puolestaan nopeasti alkavat rajoittaa vastustajiensa sananvapautta. 

Tällaisilta poliittisilta voimilta saa aloitteen pois vain ottamalla sen jämäkästi omiin käsiinsä. Siihen tarvitaan avointa, kiihkotonta keskustelua, toisin sanoen mahdollisimman laajaa sananvapautta. Vapauksia ei siis pidä rajoittaa vaan lisätä.

Atte Kaleva
www.attekaleva.fi

Kokoomus Helsinki

]]>
6 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273510-sananvapaus#comments Leimaaminen Politiikka Sananvapaus Vapaus Vihapuhe Fri, 05 Apr 2019 09:49:35 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273510-sananvapaus
Vapaus kunniaan http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270325-vapaus-kunniaan <p><br />Moniin poliittisiin kysymyksiin liittyy kiinteästi vapaus. Julkisuudessa esitettyjen mielipiteiden taustalla vaikuttavat ideologiat ja maailmankatsomukset, joissa käsitykset yhteiskunnasta, yksilöstä ja vapaudesta eroavat toisistaan huomattavasti.&nbsp;</p><p><br />Vapaus valita haluamansa palveluntuottaja lisää konkreettisesti kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Valinnanvapautta vastustava vasemmisto syyllistyy elitismiin ja kansalaisten vähättelyyn kuvitellessaan tietävänsä kansalaisia paremmin, mikä palveluntuottaja heille soveltuu parhaiten.</p><p><br />Valinnanvapauden tulee ulottua myös soten ulkopuolelle. Vapaa kouluvalinta mahdollistaa koulujen erikoistumisen ja lasten sekä nuorten hakeutumisen oppilaitoksiin itseään kiinnostavien painotusten perässä. Vapaasti tehty valinta motivoi yksilöä enemmän kuin ylhäältä annettu määräys.</p><p><br />Monet itseään liberaaleina pitävät kannattavat perhevapaiden kiintiöintiä vanhempien välillä. Tämän tavoitteen taustalla piilee ajatus siitä, että nykyisellään ihmiset valitsevat väärin, ja valtion, joka tietää perheiden tarpeet perheitä itseään paremmin, tulee korjata näitä vääriä valintoja tasa-arvon nimissä. Todellista tasa-arvoa ei ole se, että lopputulokset tasataan uhraamalla vapaus &mdash; tasa-arvo toteutuu, kun kaikilla perheillä on mahdollisuus valita, miten käyttävät perhevapaita. Vapaus ei katso tilastojakaumia ryhmien välillä, vaan olennaista on yksilöiden ja perheiden valinnanvapauden kunnioittaminen.</p><p><br />Maankäytön ja liikenteen suunnittelussakin tulee huomioida valinnanvapaus. On oltava monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja sekä urbaania keskusta-asumista kaipaaville että luonnon läheisyydessä ja pientaloalueiden rauhassa viihtyville. Liikkumistapansakin ihmiset osaavat itse valita parhaiten; tärkeää on, että liikenne sujuu joutuisasti niin kävellen, pyöräillen, julkisilla kuin autoillenkin.</p><p><br />Valinnanvapauden vastustaminen on osoitus ylimielisestä asenteesta, jossa kansalaiset nähdään tyhminä hallintoalamaisina, joille ei voi antaa päätösvaltaa tai vastuuta edes heitä itseään koskevissa asioissa. Itse puolestani katson, että poliitikkojen tehtävä on luoda edellytyksiä ja lisätä kansalaisten vapautta, ei tehdä valintoja heidän puolestaan. Kansalaiset eivät ole poliitikkojen alamaisia, vaan poliitikot ovat kansalaisten palvelijoita.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Moniin poliittisiin kysymyksiin liittyy kiinteästi vapaus. Julkisuudessa esitettyjen mielipiteiden taustalla vaikuttavat ideologiat ja maailmankatsomukset, joissa käsitykset yhteiskunnasta, yksilöstä ja vapaudesta eroavat toisistaan huomattavasti. 


Vapaus valita haluamansa palveluntuottaja lisää konkreettisesti kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Valinnanvapautta vastustava vasemmisto syyllistyy elitismiin ja kansalaisten vähättelyyn kuvitellessaan tietävänsä kansalaisia paremmin, mikä palveluntuottaja heille soveltuu parhaiten.


Valinnanvapauden tulee ulottua myös soten ulkopuolelle. Vapaa kouluvalinta mahdollistaa koulujen erikoistumisen ja lasten sekä nuorten hakeutumisen oppilaitoksiin itseään kiinnostavien painotusten perässä. Vapaasti tehty valinta motivoi yksilöä enemmän kuin ylhäältä annettu määräys.


Monet itseään liberaaleina pitävät kannattavat perhevapaiden kiintiöintiä vanhempien välillä. Tämän tavoitteen taustalla piilee ajatus siitä, että nykyisellään ihmiset valitsevat väärin, ja valtion, joka tietää perheiden tarpeet perheitä itseään paremmin, tulee korjata näitä vääriä valintoja tasa-arvon nimissä. Todellista tasa-arvoa ei ole se, että lopputulokset tasataan uhraamalla vapaus — tasa-arvo toteutuu, kun kaikilla perheillä on mahdollisuus valita, miten käyttävät perhevapaita. Vapaus ei katso tilastojakaumia ryhmien välillä, vaan olennaista on yksilöiden ja perheiden valinnanvapauden kunnioittaminen.


Maankäytön ja liikenteen suunnittelussakin tulee huomioida valinnanvapaus. On oltava monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja sekä urbaania keskusta-asumista kaipaaville että luonnon läheisyydessä ja pientaloalueiden rauhassa viihtyville. Liikkumistapansakin ihmiset osaavat itse valita parhaiten; tärkeää on, että liikenne sujuu joutuisasti niin kävellen, pyöräillen, julkisilla kuin autoillenkin.


Valinnanvapauden vastustaminen on osoitus ylimielisestä asenteesta, jossa kansalaiset nähdään tyhminä hallintoalamaisina, joille ei voi antaa päätösvaltaa tai vastuuta edes heitä itseään koskevissa asioissa. Itse puolestani katson, että poliitikkojen tehtävä on luoda edellytyksiä ja lisätä kansalaisten vapautta, ei tehdä valintoja heidän puolestaan. Kansalaiset eivät ole poliitikkojen alamaisia, vaan poliitikot ovat kansalaisten palvelijoita.
 

]]>
0 http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270325-vapaus-kunniaan#comments Liberalismi Perhevapaaudistus Sote-valinnanvapaus Valinnanvapaus Vapaus Mon, 25 Feb 2019 19:05:25 +0000 Petri Rajala http://petrirajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270325-vapaus-kunniaan
Köyhyys rajoittaa ihmisen vapautta http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270316-koyhyys-rajoittaa-ihmisen-vapautta <p>Keskustelin viime maanantaina turkulaisten vihreiden yhdistysten järjestämässä tilaisuudessa köyhyydestä, sen torjunnasta tai jopa poistamisesta kanssaehdokkaiden ja yleisön kanssa. Olimme hyvin pitkälti samaa mieltä siitä, että köyhistä ja vähävaraisista puhutaan yleisesti alentavaan sävyyn. Heitä pidetään laiskoina tai tyhminä. Heidät pitää patistaa töihin, heidän pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Puheista käy usein ilmi, että heillä ei ole arvoa, he ovat kuin toisen luokan kansalaisia. Olimme sitä mieltä, että tällaiset puheet ovat haitallisia kokonaisuuden kannalta. Varsinkin meillä poliitikoilla on suuri vastuu puheistamme, sillä sanat luovat todellisuutta. Meidän pitää olla rakentamassa paljon pehmeämpää ja lämpimämpää maailmaa. Ei sellaista, joka pohjustaa tietä köyhiä kylmästi kohtelevalle politiikalle. Sellaiseen minä en osallistu.</p><p>Käytännössä köyhyys rajoittaa ihmisen vapautta. Jos lokeroimme ihmisiä puheillamme, lannistamme heitä ja rajoitamme heidän valintojaan entisestään. Työttömien kohdalla aktiivimalli nöyryyttää ihmistä leikkaamalla jo ennestään pienestä toimeentulosta, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa aktiivisuusehtoa. Aktiivisuuden osoittamiseksi työttömiä pakotetaan yksilökohtaista tilannetta katsomatta tarpeettomille kursseille aikaa hukkaamaan. Köyhyys syö myös ihmisten kognitiivista kapasiteettia. Lyhytaikainen stressi voi olla hyödyllistä, mutta jatkuva huoli omasta ja perheen toimeentulosta taas aiheuttaa kroonista stressiä, joka lamauttaa ihmisen toimintakyvyn ja heikentää ajattelua.</p><p>Köyhällä ei siis ole henkisiä voimavaroja tai taloudellisia mahdollisuuksia tehdä valintoja yhtä laajasti kuin varakkaammilla. Vähävaraisella ei ole mahdollista hankkia samoja tuotteita ja palveluita kuin enemmän tienaavilla. Vähävaraiset eivät pysty edes haaveilemaan asioista, joista rikkaat pääsevät helposti nauttimaan. Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu, kun ihmisellä ei ole varaa syödä terveellisesti, eikä voimia huolehtia muutenkaan terveydentilastaan. Toivon menettäminen on tuhoisinta.</p><p><a href="http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269577-ilmastonmuutos-muuttaa-kaiken">Ilmaston</a> ja ympäristön näkökulmasta kulutuksen lisääminen ei tietenkään ole hyväksi. Kaikilla ei voi olla samoja mahdollisuuksia kuluttaa, mutta ilmaston ja ympäristön vuoksi varakkaampien tulisi pienentää hiilijalanjälkeään enemmän. <a href="http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269583-tekeeko-ilmastopolitiikka-kaikesta-kallista"><u>Samalla, kun torjumme ilmastonmuutosta, voimme pitää huolen myös siitä, etteivät kaikista köyhimmät joudu maksajiksi</u></a>. Kestävästi valmistetut tuotteet ja vähäpäästöiset palvelut pitää saada aina halvimmiksi vaihtoehdoiksi, sillä kestämätön tuotanto on pidemmän päälle kalleinta. Käytännössä energiaa kannattaa säästää ja tarvittaessa kohdennetuilla tulonsiirroilla voimme helpottaa vähävaraisten sopeutumista uuteen talouteen. Tulonsiirrot voi rahoittaa vaikkapa hiiliverolla, <a href="https://www.clcouncil.org/economists-statement"><u>kuten joukko merkittäviä yhdysvaltalaisia taloustieteilijöitä on ehdottanut</u></a>.</p><p><a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5765853/"><u>Köyhyys vaikuttaa tutkitusti kehittyviin aivoihin ja on siten erityisen haitallista lapsuudessa</u></a>. Tiedämme myös, että köyhyys periytyy. On tärkeää katkaista tämä kierre varmistamalla lapsiperheiden riittävä toimeentulo, palvelut ja lasten laadukas koulutus. Vihreiden ehdottama perustulo vapauttaisi ihmisiä tukiviidakossa rämpimisestä, tekisi työn vastaanottamisesta aina kannattavaa ja toisi turvaa sekä varmuutta arkeen. Lisäksi se antaisi myös positiivisen signaalin ihmiselle: sinuun luotetaan ja sinusta välitetään. Ihan vain kylmästi taloudelliseltakin kannalta ajatellen olisi kannattavaa vapauttaa ihmisten potentiaali. Ilman ahdistusta ihminen jaksaa panostaa työnhakuun, kouluttaa itseään tai jopa aloittaa yritystoimintaa. Yksilön vapaampien mahdollisuuksien kautta kaikki voittavat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustelin viime maanantaina turkulaisten vihreiden yhdistysten järjestämässä tilaisuudessa köyhyydestä, sen torjunnasta tai jopa poistamisesta kanssaehdokkaiden ja yleisön kanssa. Olimme hyvin pitkälti samaa mieltä siitä, että köyhistä ja vähävaraisista puhutaan yleisesti alentavaan sävyyn. Heitä pidetään laiskoina tai tyhminä. Heidät pitää patistaa töihin, heidän pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Puheista käy usein ilmi, että heillä ei ole arvoa, he ovat kuin toisen luokan kansalaisia. Olimme sitä mieltä, että tällaiset puheet ovat haitallisia kokonaisuuden kannalta. Varsinkin meillä poliitikoilla on suuri vastuu puheistamme, sillä sanat luovat todellisuutta. Meidän pitää olla rakentamassa paljon pehmeämpää ja lämpimämpää maailmaa. Ei sellaista, joka pohjustaa tietä köyhiä kylmästi kohtelevalle politiikalle. Sellaiseen minä en osallistu.

Käytännössä köyhyys rajoittaa ihmisen vapautta. Jos lokeroimme ihmisiä puheillamme, lannistamme heitä ja rajoitamme heidän valintojaan entisestään. Työttömien kohdalla aktiivimalli nöyryyttää ihmistä leikkaamalla jo ennestään pienestä toimeentulosta, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa aktiivisuusehtoa. Aktiivisuuden osoittamiseksi työttömiä pakotetaan yksilökohtaista tilannetta katsomatta tarpeettomille kursseille aikaa hukkaamaan. Köyhyys syö myös ihmisten kognitiivista kapasiteettia. Lyhytaikainen stressi voi olla hyödyllistä, mutta jatkuva huoli omasta ja perheen toimeentulosta taas aiheuttaa kroonista stressiä, joka lamauttaa ihmisen toimintakyvyn ja heikentää ajattelua.

Köyhällä ei siis ole henkisiä voimavaroja tai taloudellisia mahdollisuuksia tehdä valintoja yhtä laajasti kuin varakkaammilla. Vähävaraisella ei ole mahdollista hankkia samoja tuotteita ja palveluita kuin enemmän tienaavilla. Vähävaraiset eivät pysty edes haaveilemaan asioista, joista rikkaat pääsevät helposti nauttimaan. Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu, kun ihmisellä ei ole varaa syödä terveellisesti, eikä voimia huolehtia muutenkaan terveydentilastaan. Toivon menettäminen on tuhoisinta.

Ilmaston ja ympäristön näkökulmasta kulutuksen lisääminen ei tietenkään ole hyväksi. Kaikilla ei voi olla samoja mahdollisuuksia kuluttaa, mutta ilmaston ja ympäristön vuoksi varakkaampien tulisi pienentää hiilijalanjälkeään enemmän. Samalla, kun torjumme ilmastonmuutosta, voimme pitää huolen myös siitä, etteivät kaikista köyhimmät joudu maksajiksi. Kestävästi valmistetut tuotteet ja vähäpäästöiset palvelut pitää saada aina halvimmiksi vaihtoehdoiksi, sillä kestämätön tuotanto on pidemmän päälle kalleinta. Käytännössä energiaa kannattaa säästää ja tarvittaessa kohdennetuilla tulonsiirroilla voimme helpottaa vähävaraisten sopeutumista uuteen talouteen. Tulonsiirrot voi rahoittaa vaikkapa hiiliverolla, kuten joukko merkittäviä yhdysvaltalaisia taloustieteilijöitä on ehdottanut.

Köyhyys vaikuttaa tutkitusti kehittyviin aivoihin ja on siten erityisen haitallista lapsuudessa. Tiedämme myös, että köyhyys periytyy. On tärkeää katkaista tämä kierre varmistamalla lapsiperheiden riittävä toimeentulo, palvelut ja lasten laadukas koulutus. Vihreiden ehdottama perustulo vapauttaisi ihmisiä tukiviidakossa rämpimisestä, tekisi työn vastaanottamisesta aina kannattavaa ja toisi turvaa sekä varmuutta arkeen. Lisäksi se antaisi myös positiivisen signaalin ihmiselle: sinuun luotetaan ja sinusta välitetään. Ihan vain kylmästi taloudelliseltakin kannalta ajatellen olisi kannattavaa vapauttaa ihmisten potentiaali. Ilman ahdistusta ihminen jaksaa panostaa työnhakuun, kouluttaa itseään tai jopa aloittaa yritystoimintaa. Yksilön vapaampien mahdollisuuksien kautta kaikki voittavat.

]]>
5 http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270316-koyhyys-rajoittaa-ihmisen-vapautta#comments köyhyys Perustulo Toimeentulo Tulonsiirrot Vapaus Mon, 25 Feb 2019 16:35:29 +0000 Tuomo Liljenbäck http://tuomoliljenbck.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270316-koyhyys-rajoittaa-ihmisen-vapautta
Valtio ei ole ratkaisu http://jurinieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268763-valtio-ei-ole-ratkaisu <p>Lapsuudessani ei ollut epäilystä, mikä on Suomen linja. Kekkonen oli presidentti ja kävi minuakin tapaamassa lastensairaalassa. Suomella oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa ja Varsovan liitto oli ikuinen. Monien mielestä, valitettavasti vielä 1980-luvullakin, sosialismia pidettiin varteenotettavana vaihtoehtona markkinataloudelle. Suomen talouskasvu pohjautui nuorekkaaseen väestörakenteeseen ja työteliääseen sodasta selvinneeseen kansaan. Suomi teollistui sotakorvausten aiheuttaman pakon kiihdyttämänä ja lisäksi Suomi pystyi yhtenä harvoista maista käymään kauppaa niin idän kuin lännen kanssa kylmän sodan vuosina.</p><p>Nämä talouskasvua kiihdyttäneet tekijät kätkivät alleen sen, että kasvua hidasti valtion byrokratian kasvu ja julkisen sektorin paisuminen. Se ei haitannut niin kauan kuin väestörakenne oli nuorekas ja saamapuolella oli vähän väestöä suhteessa maksajiin. Lähtötilanteeseen verrattuna asetelma on heikentynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Nyt Suomessa on, samaan aikaan kun väestön ikääntyminen alkaa todella rasittaa julkista taloutta ja lapsia syntyy ennätyksellinen vähän, myös työikäisestä väestöstä lähes 30 % työelämän ulkopuolella.</p><p>Suomessa on enemmän niin sanottuja &rdquo;syrjäytyneitä&rdquo; kuin Yhdysvalloissa, vaikka Suomessa on korkea sosiaaliturva ja Yhdysvalloissa matala. Näyttääkin siltä, että Suomen sosiaaliturva ja runsas julkinen puuttuminen ihmisten elämään on paradoksaalisesti johtanut päinvastaiseen lopputulemaan kuin mitä on tavoiteltu. Sen ohella, että autetaan tehottomasti niitä, jotka eivät ilman apua selviä, on ohjattu sellaisiakin potentiaalisia kansalaisia yhteiskunnan eläteiksi, jotka toisenlaisessa yhteiskunnassa, kuten Yhdysvalloissa, elättäisivät itsensä työllään.</p><p>Julkisen sektorin menojen lisääminen kiihdyttää talouskasvua lyhyellä aikajänteellä, mutta pienentää sitä pitkässä juoksussa. Selvimpänä esimerkkinä on Kreikka, jonka talous euro-valuutan mahdollistamalla velkavivulla kasvoi nopeasti, mutta kun lainarahoitus kuivui, romahdus ja hyytyminen on ollut pitkää ja pysyvää. Kreikalla ei ole mitään mahdollisuutta vuosikymmeniin, paitsi jättämällä velkansa tai vähintään korkonsa maksamatta, päästä kunnollisen talouskasvun uralle. Suomi on samalla Kreikan tiellä. Velkaa on vähemmän ja lähtötilanne on parempi, mutta lopputulos tulee olemaan sama, jos muutosta ei tapahdu. Suomi velkaantuu ilman valtion omaisuuden myyntiä taloussuhdanteen huipulla ja velka räjähtää käsiin seuraavassa laskusuhdanteessa.</p><p>Kansalaisille on luvattu vastuuttomasti kaikenlaista ja puolueet kilpailevat sillä, kuka lupaa eniten kaikkea kivaa lisää nykyisen holtittoman yhteisten varojen käytön päälle. Ei ihme, että ihmisistä on tullut passiivisia linnunpoikia, jotka odottavat, että heidän suuhunsa kannetaan kaikkea kivaa. Talkoohenki ja toisista välittäminen on historiallisen matalalla ja &rdquo;nyt mulle heti kaikki&rdquo; -tyyppinen ajattelu korvaa kiihtyvällä vauhdilla vastuullista ja kestävää yhteisten asioiden hoitoa. Mitä enemmän valtio ottaa roolia &rdquo;huolehtiakseen&rdquo; kansasta, sitä heikommin paikallinen yhteisö huolehtii kanssaihmisistään. Valtio ei todellakaan ole ratkaisu. Valtio on ongelma.</p><p>Tässä blogisarjassa, jonka ensimmäinen teksti tämä on, käydään läpi keinoja pienentää valtion roolia niin, että se parantaa rakastamamme Suomen ja sen kansalaisten hyvinvointia voimaannuttamalla ihmiset uudelleen. On mahdollista monille niillekin, jotka valtio on opettanut luulemaan, ettei heistä ole mihinkään ilman valtion &rdquo;apua&rdquo; ja holhousta, olla täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä omalla panoksellaan. Suomi on hyvä maa, mutta siitä voi tehdä vielä paremman korjaamalla isoimmat epäkohdat. Tämä blogi on ennen kaikkea vapauden ääni.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsuudessani ei ollut epäilystä, mikä on Suomen linja. Kekkonen oli presidentti ja kävi minuakin tapaamassa lastensairaalassa. Suomella oli YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa ja Varsovan liitto oli ikuinen. Monien mielestä, valitettavasti vielä 1980-luvullakin, sosialismia pidettiin varteenotettavana vaihtoehtona markkinataloudelle. Suomen talouskasvu pohjautui nuorekkaaseen väestörakenteeseen ja työteliääseen sodasta selvinneeseen kansaan. Suomi teollistui sotakorvausten aiheuttaman pakon kiihdyttämänä ja lisäksi Suomi pystyi yhtenä harvoista maista käymään kauppaa niin idän kuin lännen kanssa kylmän sodan vuosina.

Nämä talouskasvua kiihdyttäneet tekijät kätkivät alleen sen, että kasvua hidasti valtion byrokratian kasvu ja julkisen sektorin paisuminen. Se ei haitannut niin kauan kuin väestörakenne oli nuorekas ja saamapuolella oli vähän väestöä suhteessa maksajiin. Lähtötilanteeseen verrattuna asetelma on heikentynyt jo usean vuosikymmenen ajan. Nyt Suomessa on, samaan aikaan kun väestön ikääntyminen alkaa todella rasittaa julkista taloutta ja lapsia syntyy ennätyksellinen vähän, myös työikäisestä väestöstä lähes 30 % työelämän ulkopuolella.

Suomessa on enemmän niin sanottuja ”syrjäytyneitä” kuin Yhdysvalloissa, vaikka Suomessa on korkea sosiaaliturva ja Yhdysvalloissa matala. Näyttääkin siltä, että Suomen sosiaaliturva ja runsas julkinen puuttuminen ihmisten elämään on paradoksaalisesti johtanut päinvastaiseen lopputulemaan kuin mitä on tavoiteltu. Sen ohella, että autetaan tehottomasti niitä, jotka eivät ilman apua selviä, on ohjattu sellaisiakin potentiaalisia kansalaisia yhteiskunnan eläteiksi, jotka toisenlaisessa yhteiskunnassa, kuten Yhdysvalloissa, elättäisivät itsensä työllään.

Julkisen sektorin menojen lisääminen kiihdyttää talouskasvua lyhyellä aikajänteellä, mutta pienentää sitä pitkässä juoksussa. Selvimpänä esimerkkinä on Kreikka, jonka talous euro-valuutan mahdollistamalla velkavivulla kasvoi nopeasti, mutta kun lainarahoitus kuivui, romahdus ja hyytyminen on ollut pitkää ja pysyvää. Kreikalla ei ole mitään mahdollisuutta vuosikymmeniin, paitsi jättämällä velkansa tai vähintään korkonsa maksamatta, päästä kunnollisen talouskasvun uralle. Suomi on samalla Kreikan tiellä. Velkaa on vähemmän ja lähtötilanne on parempi, mutta lopputulos tulee olemaan sama, jos muutosta ei tapahdu. Suomi velkaantuu ilman valtion omaisuuden myyntiä taloussuhdanteen huipulla ja velka räjähtää käsiin seuraavassa laskusuhdanteessa.

Kansalaisille on luvattu vastuuttomasti kaikenlaista ja puolueet kilpailevat sillä, kuka lupaa eniten kaikkea kivaa lisää nykyisen holtittoman yhteisten varojen käytön päälle. Ei ihme, että ihmisistä on tullut passiivisia linnunpoikia, jotka odottavat, että heidän suuhunsa kannetaan kaikkea kivaa. Talkoohenki ja toisista välittäminen on historiallisen matalalla ja ”nyt mulle heti kaikki” -tyyppinen ajattelu korvaa kiihtyvällä vauhdilla vastuullista ja kestävää yhteisten asioiden hoitoa. Mitä enemmän valtio ottaa roolia ”huolehtiakseen” kansasta, sitä heikommin paikallinen yhteisö huolehtii kanssaihmisistään. Valtio ei todellakaan ole ratkaisu. Valtio on ongelma.

Tässä blogisarjassa, jonka ensimmäinen teksti tämä on, käydään läpi keinoja pienentää valtion roolia niin, että se parantaa rakastamamme Suomen ja sen kansalaisten hyvinvointia voimaannuttamalla ihmiset uudelleen. On mahdollista monille niillekin, jotka valtio on opettanut luulemaan, ettei heistä ole mihinkään ilman valtion ”apua” ja holhousta, olla täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä omalla panoksellaan. Suomi on hyvä maa, mutta siitä voi tehdä vielä paremman korjaamalla isoimmat epäkohdat. Tämä blogi on ennen kaikkea vapauden ääni.

]]>
3 http://jurinieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268763-valtio-ei-ole-ratkaisu#comments Eduskuntavaalit2019 Holhous Holhousvaltio Holhousyhteiskunta Vapaus Thu, 31 Jan 2019 12:20:23 +0000 Juri Nieminen http://jurinieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268763-valtio-ei-ole-ratkaisu
Jos haluat maahan muutosta, äänestä maahan muutosta http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268551-jos-haluat-maahan-muutosta-aanesta-maahan-muutosta <p>Joku AY-liikkeen systeemi mainosti, että kannattaa äänestää, jos haluaa asioiden muuttuvan. (Mainos ohessa.) Olen samaa mieltä. Tosin vielä äänestämistäkin olennaisempaa on, että ketä sitä äänestää. Jos äänestää SDP:tä, Kokoomusta tai Keskustaa, on se käytännössä sama kuin jättäisi äänen kokonaan antamatta.<br /><br />Vaikka äänestämättä jättäminen tuntuisi protestilta, järjestelmän mielestä se ei ole sitä, eikä järjestelmää kiinnosta kuin sen omat pelisäännöt. Järjestelmän näkökulmasta jokainen jättämätön ääni tarkoittaa yhtä ääntä nykyisen vallan ja status quon hyväksymisen puolesta. Se ei ole protesti, vaan ääni sen puolesta, että mikä tahansa käy.<br /><br />Suomessa ollaan jo nähty vaaleja, joissa äänestysaktiivisuus on alle puolet. Järjestelmä ei ole mitenkään siitä säikähtänyt, vaan ollut oikein mielissään. Kun protestiväki jää kotiin, jää hallitseminen niille, jotka ovat kaikista puolueuskollisimpia, eli Kokoomukselle, Keskustalle ja SDP:lle.<br /><br />Jos kaikki Suomen nukkuvat äänestäjät heräisivät ja äänestäisivät mitä tahansa puoluetta, tulisi tästä puolueesta välittömästi Suomen suurin puolue, joka pääsisi about yksin latelemaan hallitusohjelman. Samaan aikaan kaikkien muiden puolueiden valta laskisi.<br /><br />Jos ei löydy hyvää ehdokasta, niin kannattaa käyttää vaikka Kauko Röyhkä -protestia. Kauko Röyhkä -protesti tarkoittaa, että etsitään listalta se kaikista rumin kommunisti ja annetaan sille ääni. Ruma kommunisti on kovempi protesti kuin Aku Ankka.<br /><br />Jos haluat maahan muutosta, äänestä maahan muutosta. Vain Suomen kansalaiset voivat päättää siitä, että annetaanko maamme mennä alas viemäristä vai nostetaanko se uuteen kukoistukseen. Kansakunnan kohtalo on Sinun käsissäsi.<br /><br />PS. Saatoin editoida tuota AY-liikkeen kuvaa.<br /><br />PPS. Kuvan symboliikka lyhyesti:<br />Intiaanihattu = Kulttuuriaprolaatio.<br />Pyssy = Aseenkanto-oikeutta ei pidä rajoittaa.<br />Jointti = Legalize it.<br />Bitcoin = Virtuaalimarkka takas.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joku AY-liikkeen systeemi mainosti, että kannattaa äänestää, jos haluaa asioiden muuttuvan. (Mainos ohessa.) Olen samaa mieltä. Tosin vielä äänestämistäkin olennaisempaa on, että ketä sitä äänestää. Jos äänestää SDP:tä, Kokoomusta tai Keskustaa, on se käytännössä sama kuin jättäisi äänen kokonaan antamatta.

Vaikka äänestämättä jättäminen tuntuisi protestilta, järjestelmän mielestä se ei ole sitä, eikä järjestelmää kiinnosta kuin sen omat pelisäännöt. Järjestelmän näkökulmasta jokainen jättämätön ääni tarkoittaa yhtä ääntä nykyisen vallan ja status quon hyväksymisen puolesta. Se ei ole protesti, vaan ääni sen puolesta, että mikä tahansa käy.

Suomessa ollaan jo nähty vaaleja, joissa äänestysaktiivisuus on alle puolet. Järjestelmä ei ole mitenkään siitä säikähtänyt, vaan ollut oikein mielissään. Kun protestiväki jää kotiin, jää hallitseminen niille, jotka ovat kaikista puolueuskollisimpia, eli Kokoomukselle, Keskustalle ja SDP:lle.

Jos kaikki Suomen nukkuvat äänestäjät heräisivät ja äänestäisivät mitä tahansa puoluetta, tulisi tästä puolueesta välittömästi Suomen suurin puolue, joka pääsisi about yksin latelemaan hallitusohjelman. Samaan aikaan kaikkien muiden puolueiden valta laskisi.

Jos ei löydy hyvää ehdokasta, niin kannattaa käyttää vaikka Kauko Röyhkä -protestia. Kauko Röyhkä -protesti tarkoittaa, että etsitään listalta se kaikista rumin kommunisti ja annetaan sille ääni. Ruma kommunisti on kovempi protesti kuin Aku Ankka.

Jos haluat maahan muutosta, äänestä maahan muutosta. Vain Suomen kansalaiset voivat päättää siitä, että annetaanko maamme mennä alas viemäristä vai nostetaanko se uuteen kukoistukseen. Kansakunnan kohtalo on Sinun käsissäsi.

PS. Saatoin editoida tuota AY-liikkeen kuvaa.

PPS. Kuvan symboliikka lyhyesti:
Intiaanihattu = Kulttuuriaprolaatio.
Pyssy = Aseenkanto-oikeutta ei pidä rajoittaa.
Jointti = Legalize it.
Bitcoin = Virtuaalimarkka takas.

]]>
2 http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268551-jos-haluat-maahan-muutosta-aanesta-maahan-muutosta#comments Äänestäminen Demokratia Kansanvalta Vapaus Vastuu Mon, 28 Jan 2019 10:51:12 +0000 Jiri Keronen http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268551-jos-haluat-maahan-muutosta-aanesta-maahan-muutosta