Yhdenvertaisuus http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132406/all Sun, 19 May 2019 11:26:10 +0300 fi Mihin vihapuhetta tarvitaan? http://jaakkonaski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276181-mihin-vihapuhetta-tarvitaan <p>Eri ministeriöiden asettaman työryhmän laatima <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161613"><u>raportti</u></a> vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamisesta julkaistiin äskettäin. Se on saanut osakseen runsaasti huomiota, kuten tietysti odottaa sopii. Kritiikkiä on esitetty esimerkiksi sen käsitteellisestä sekavuudesta ja varsin läpinäkyvästä pyrkimyksestä vakiintuneiden intressien vallan pönkittämiseen, joka puolestaan vaikuttaisi kumpuavan toisaalta yleisemmästä huolesta yhteiskunnallisen vakauden rapautumisesta ja toisaalta spesifisemmästä huolesta siitä, että varsinkin nuoret altistuvat uusien kommunikaatioväylien kautta heitä mahdollisesti vahingoittavalle kielenkäytölle. Tällainen kritiikki on nähdäkseni aiheellista, ja erityisesti sopii kysyä, missä määrin valtiovallan tulisi puuttua ihmisten keskinäiseen kommunikaatioon ja verkottumiseen, vaikka tämä tapahtuisikin yleisen sosiaalisen kontrollin ulottumattomissa. Koska tällaisia asioita on kuitenkin käsitelty jo jokseenkin ansiokkaasti esimerkiksi <a href="http://juhamolari.blogspot.com/2019/05/sisaministerio-sanat-ovat-tekoja.html?m=1"><u>täällä</u></a>, keskityn tässä viharikoksen ja vihapuheen määritelmien ja yleisten tulkintojen sokeisiin pisteisiin.</p><p>Kumpikin käsite määritellään raportin liitteenä olevassa selvityksessä. Viharikoksesta kerrotaan seuraavaa:</p><p><em>&rdquo;Suomen lainsäädäntö ei määrittele erikseen viharikoksen käsitettä. Viharikoksella tarkoitetaan yleisesti henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehtyä rikosta, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan. Viharikoksen määritelmä täyttyy jo silloin, jos tekijä olettaa uhrin kuuluvan johonkin yllämainituista viiteryhmistä. Täten uhrin todellisella viiteryhmällä ei ole merkitystä.&rdquo;</em></p><p>Vihapuhe puolestaan tarkoittaa seuraavaa:</p><p><em>&rdquo;Vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen.&rdquo; [&hellip;] Toisaalta näiden määritelmien tarkoitus ei ole oikeudellinen arviointi vaan tietoisuuden lisääminen.</em></p><p>Ensiksi on huomattava, että viharikoksen määritelmä on näistä kahdesta tarkempi ja siksi parempi. Vihapuheen määritelmässä puolestaan jää enemmän avoimeksi se, sovelletaanko sitä kaikkiin kielenkäyttäjiin vai vain niihin, jotka puhuvat pahasti ulkomaalaisista ja juutalaisista. Etnisyyden voidaan tietysti katsoa viittaavan keneen tahansa, mutta ulkomaalaisvastaisuuden ja antisemitismin erikseen mainitseminen antaa aihetta muodostaa tulkinta, jossa vain Suomessa olevat vähemmistöt voivat joutua vihan kohteeksi. Tätä tulee tietysti välttää, jotta voidaan ehkäistä vähemmistön tyranniaa. Vaikka kyseessä ei olekaan lakitekninen käsite, tulee vihapuhe määritellä vähintäänkin yhtä inklusiivisesti ja tasapuolisesti kuin viharikoksen käsite.</p><p>Epäselvistä määritelmistä saattaa nimittäin seurata sellainen epätoivottava tilanne, jossa viharikoksen tai -puheen kriteerien voidaan katsoa täyttyvän jo siksi, että tekijän ja kohteen etninen tausta tai kieli ja kulttuuri ovat toisistaan poikkeavia, ilman että täytyy näyttää toteen mitään erityistä vihamotiivia. Tästä onkin jo havaittavissa merkkejä: esimerkiksi entinen kansanedustaja Jani Toivola kävi jokin aika sitten MTV3-kanavan <em>Studio</em>-ohjelmassa <a href="https://www.mtv.fi/sarja/studio-33001050001/jakso-9-rasismi-1071607"><u>kertomassa</u></a>, miten on joutunut elämässään rasismin uhriksi. Tämä siksi, että häntä on nimitelty ja suljettu pois porukoista sanankäytöllä, joka on perustunut hänen ihonväriinsä tai etnisyyteensä liittyviin piirteisiin. Koska olen itsekin kokenut nimittelyä ja syrjintää, heräsi mielessäni kysymys, että jos Toivolan kiusaaminen oli rasistisesti motivoitua, niin millä selitetään jonkun muun kokemaa kiusaamista, jossa sekä kiusaajalla että kiusatulla on saman sävyinen iho ja samat kulttuuriset käytännöt? Samoin voi kysyä, että miksi itse tasavallan presidentti katsoi aiheelliseksi puuttua lapsen huonoon kohteluun silloin, kun kiusattu 11-vuotias Valtteri oli ihonväriltään tumma? Mistä johtuu se, että tummaihoisuus on Suomessa asia, joka ravistelee koko etablementtia huipulla saakka? Näiden anekdoottien perusteella vaikuttaa siltä, että jonkinlaista viha- tai rasismimotiivia epäillään, jos teon kohde ei ole vaaleaihoinen. Ja vaikka joskus olisi toisinkin päin, tulisi vihahommia puuhailtaessa pitää huoli siitä, että ihonväristä ei tule mitään rikosta tai muuta insidenttiä selvitettäessä asiaa automaattisesti pahentavaa tai paisuttelevaa tekijää silloin, kun mitään selvää vihamotiivia ei ole.</p><p>Yleisempi ja vakavampi ongelma on kuitenkin se, että esimerkiksi vihapuheen määrittelyn tai rangaistavuuden tarpeellisuutta ei oikein osata perustella mitenkään selkeästi. Raportin aluksi kyllä todetaan, että vihapuheella saadaan dehumanisoitua vihollinen sodan tai konfliktin aikana, ja että esimerkiksi juutalaisiin kohdistunut vihapuhe oli eräs holokaustin mahdollistanut tekijä. Vaikuttaisi kuitenkin olevan niin, että vihollista dehumanisoidaan vasta sitten, kun ollaan jo sodassa tai ainakin lähellä sitä. Vihapuhe ei siis tällöin ole syy, vaan pikemminkin seuraus, joka näkemys on myös tämän raportin perusta: vihapuheen kerrotan olevan sidoksissa yhteiskunnan ristiriitoihin, joiden luomasta maaperästä se nousee ja joita se ruokkii. Toisaalta kansanryhmiä vastaan kiihottamista käsittelevä lainsäädäntö tietääkseni jo kattaa kaikenlaiset joukkotuhoon ja väkivaltaan yllyttävät puheet, joten tältäkin osalta vihapuheen tarpeellisuus jää hieman hämäräksi.</p><p>Mitä viharikollisuuteen yleensä tulee, voidaan Wikipedia-tasoisella ymmärryksellä spekuloida, että vihan luokittelu rangaistusten koventamisperusteeksi ei ole mitenkään erityisen vakuuttavaa tai yksiselitteisen toivottavaa. On epäselvää, miksi juuri viha olisi kaikista rikollisuutta motivoivista tekijöistä kaikkein vaarallisin, tai miksi viharikokset olisivat muita rikoksia haitallisempia. Vaarana tässä on, että vihamotiivin lisääminen rikoslakiin kaventaa ajattelun vapautta ja heikentää eri ryhmien välistä luottamusta. Paradoksaalisesti voi siis käydä juuri päinvastoin kuin pitäisi, eli puhe vihapuheesta lisää epäluuloisuutta kanssakäymisessä ja näin heikentääkin yhteiskunnallista vakautta. Koska viharikoksia pidetään erityisen haitallisina monikulttuurisissa yhteiskunnissa, ei ole mikään ihme, että monikulttuurin vastustajat pitävät vihapuhekeskustelua lähinnä pyrkimyksenä tehdä Suomesta entistä monikulttuurisempaa maata. Koska monikulttuurisuuskehitystä perustellaan usein vasemmiston laajalti kritisoimalla vaihtoehdottomuusretoriikalla, ja koska myös vihapuhe vaikuttaa heikosti perustellulta käsitteeltä, vedetään tästä helposti se johtopäätös, että tällaisten raporttien ainoa tarkoitus on keksiä tapoja, joilla Suomesta saadaan tehtyä puoliväkisin entistä etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoisempi.</p><p>Raportin lopuksi esitetään erinäisiä toimenpide-ehdotuksia, joiden keinoin halutaan edistää eri ryhmien välisiä hyviä suhteita ja vähentää eriytymistä. Kuten odottaa sopii, ne perustuvat erilaisten toimenpiteiden ja instanssien &rdquo;lisäämiselle&rdquo;, &rdquo;vahvistamiselle&rdquo;, &rdquo;kehittämiselle&rdquo;, &rdquo;edistämiselle&rdquo;, &rdquo;parantamiselle&rdquo;, &rdquo;varmistamiselle&rdquo; ja niin edelleen. Ottamatta kantaa ehdotusten laatuun, haluaisin esittää itsekin muutaman toiveen asiaan liittyen. Ensinnäkin on käsitteellistä epäselvyyttä vähennettävä tuottamalla tarkat ja mahdollisimman vähän tulkinnanvaraiset määritelmät esimerkiksi vihapuheesta. Toiseksi tulee pyrkiä selvittämään mahdollisimman luotettavasti niitä seurauksia, joita erilaisten vihamotiivien lisäämisellä rikoslakiin, opetussuunnitelmiin tai julkiseen keskusteluun yleensä on. Kolmanneksi tulee toimittajien ja muiden yhteiskunnassa kuuluvien henkilöiden välttää siihen ansaan astumista, jossa konflikteja tai ristiriitoja selitetään automaattisesti vihalla tai rasismilla siksi, että niiden osapuolilla on erivärinen iho tai erilaiset kulttuuritaustat. Viimeisimpänä tulee kultivoida ihmisten omaa kykyä reagoida loukkauksiin ja kaltoinkohteluun sekä puolustaa itseään tavoilla, jotka eivät aina vaadi auktoriteettien tai yhteiskunnan väliintuloa. Tässä siis pätee jokseenkin sama kuin ilmastonmuutoksessa: ilmiön torjumisen lisäksi tulee resursseja käyttää sopeutumiseen ja reagointiin, sillä siitä on apua tässä ja nyt eikä ainoastaan joskus tulevaisuudessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eri ministeriöiden asettaman työryhmän laatima raportti vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamisesta julkaistiin äskettäin. Se on saanut osakseen runsaasti huomiota, kuten tietysti odottaa sopii. Kritiikkiä on esitetty esimerkiksi sen käsitteellisestä sekavuudesta ja varsin läpinäkyvästä pyrkimyksestä vakiintuneiden intressien vallan pönkittämiseen, joka puolestaan vaikuttaisi kumpuavan toisaalta yleisemmästä huolesta yhteiskunnallisen vakauden rapautumisesta ja toisaalta spesifisemmästä huolesta siitä, että varsinkin nuoret altistuvat uusien kommunikaatioväylien kautta heitä mahdollisesti vahingoittavalle kielenkäytölle. Tällainen kritiikki on nähdäkseni aiheellista, ja erityisesti sopii kysyä, missä määrin valtiovallan tulisi puuttua ihmisten keskinäiseen kommunikaatioon ja verkottumiseen, vaikka tämä tapahtuisikin yleisen sosiaalisen kontrollin ulottumattomissa. Koska tällaisia asioita on kuitenkin käsitelty jo jokseenkin ansiokkaasti esimerkiksi täällä, keskityn tässä viharikoksen ja vihapuheen määritelmien ja yleisten tulkintojen sokeisiin pisteisiin.

Kumpikin käsite määritellään raportin liitteenä olevassa selvityksessä. Viharikoksesta kerrotaan seuraavaa:

”Suomen lainsäädäntö ei määrittele erikseen viharikoksen käsitettä. Viharikoksella tarkoitetaan yleisesti henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehtyä rikosta, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan. Viharikoksen määritelmä täyttyy jo silloin, jos tekijä olettaa uhrin kuuluvan johonkin yllämainituista viiteryhmistä. Täten uhrin todellisella viiteryhmällä ei ole merkitystä.”

Vihapuhe puolestaan tarkoittaa seuraavaa:

”Vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen.” […] Toisaalta näiden määritelmien tarkoitus ei ole oikeudellinen arviointi vaan tietoisuuden lisääminen.

Ensiksi on huomattava, että viharikoksen määritelmä on näistä kahdesta tarkempi ja siksi parempi. Vihapuheen määritelmässä puolestaan jää enemmän avoimeksi se, sovelletaanko sitä kaikkiin kielenkäyttäjiin vai vain niihin, jotka puhuvat pahasti ulkomaalaisista ja juutalaisista. Etnisyyden voidaan tietysti katsoa viittaavan keneen tahansa, mutta ulkomaalaisvastaisuuden ja antisemitismin erikseen mainitseminen antaa aihetta muodostaa tulkinta, jossa vain Suomessa olevat vähemmistöt voivat joutua vihan kohteeksi. Tätä tulee tietysti välttää, jotta voidaan ehkäistä vähemmistön tyranniaa. Vaikka kyseessä ei olekaan lakitekninen käsite, tulee vihapuhe määritellä vähintäänkin yhtä inklusiivisesti ja tasapuolisesti kuin viharikoksen käsite.

Epäselvistä määritelmistä saattaa nimittäin seurata sellainen epätoivottava tilanne, jossa viharikoksen tai -puheen kriteerien voidaan katsoa täyttyvän jo siksi, että tekijän ja kohteen etninen tausta tai kieli ja kulttuuri ovat toisistaan poikkeavia, ilman että täytyy näyttää toteen mitään erityistä vihamotiivia. Tästä onkin jo havaittavissa merkkejä: esimerkiksi entinen kansanedustaja Jani Toivola kävi jokin aika sitten MTV3-kanavan Studio-ohjelmassa kertomassa, miten on joutunut elämässään rasismin uhriksi. Tämä siksi, että häntä on nimitelty ja suljettu pois porukoista sanankäytöllä, joka on perustunut hänen ihonväriinsä tai etnisyyteensä liittyviin piirteisiin. Koska olen itsekin kokenut nimittelyä ja syrjintää, heräsi mielessäni kysymys, että jos Toivolan kiusaaminen oli rasistisesti motivoitua, niin millä selitetään jonkun muun kokemaa kiusaamista, jossa sekä kiusaajalla että kiusatulla on saman sävyinen iho ja samat kulttuuriset käytännöt? Samoin voi kysyä, että miksi itse tasavallan presidentti katsoi aiheelliseksi puuttua lapsen huonoon kohteluun silloin, kun kiusattu 11-vuotias Valtteri oli ihonväriltään tumma? Mistä johtuu se, että tummaihoisuus on Suomessa asia, joka ravistelee koko etablementtia huipulla saakka? Näiden anekdoottien perusteella vaikuttaa siltä, että jonkinlaista viha- tai rasismimotiivia epäillään, jos teon kohde ei ole vaaleaihoinen. Ja vaikka joskus olisi toisinkin päin, tulisi vihahommia puuhailtaessa pitää huoli siitä, että ihonväristä ei tule mitään rikosta tai muuta insidenttiä selvitettäessä asiaa automaattisesti pahentavaa tai paisuttelevaa tekijää silloin, kun mitään selvää vihamotiivia ei ole.

Yleisempi ja vakavampi ongelma on kuitenkin se, että esimerkiksi vihapuheen määrittelyn tai rangaistavuuden tarpeellisuutta ei oikein osata perustella mitenkään selkeästi. Raportin aluksi kyllä todetaan, että vihapuheella saadaan dehumanisoitua vihollinen sodan tai konfliktin aikana, ja että esimerkiksi juutalaisiin kohdistunut vihapuhe oli eräs holokaustin mahdollistanut tekijä. Vaikuttaisi kuitenkin olevan niin, että vihollista dehumanisoidaan vasta sitten, kun ollaan jo sodassa tai ainakin lähellä sitä. Vihapuhe ei siis tällöin ole syy, vaan pikemminkin seuraus, joka näkemys on myös tämän raportin perusta: vihapuheen kerrotan olevan sidoksissa yhteiskunnan ristiriitoihin, joiden luomasta maaperästä se nousee ja joita se ruokkii. Toisaalta kansanryhmiä vastaan kiihottamista käsittelevä lainsäädäntö tietääkseni jo kattaa kaikenlaiset joukkotuhoon ja väkivaltaan yllyttävät puheet, joten tältäkin osalta vihapuheen tarpeellisuus jää hieman hämäräksi.

Mitä viharikollisuuteen yleensä tulee, voidaan Wikipedia-tasoisella ymmärryksellä spekuloida, että vihan luokittelu rangaistusten koventamisperusteeksi ei ole mitenkään erityisen vakuuttavaa tai yksiselitteisen toivottavaa. On epäselvää, miksi juuri viha olisi kaikista rikollisuutta motivoivista tekijöistä kaikkein vaarallisin, tai miksi viharikokset olisivat muita rikoksia haitallisempia. Vaarana tässä on, että vihamotiivin lisääminen rikoslakiin kaventaa ajattelun vapautta ja heikentää eri ryhmien välistä luottamusta. Paradoksaalisesti voi siis käydä juuri päinvastoin kuin pitäisi, eli puhe vihapuheesta lisää epäluuloisuutta kanssakäymisessä ja näin heikentääkin yhteiskunnallista vakautta. Koska viharikoksia pidetään erityisen haitallisina monikulttuurisissa yhteiskunnissa, ei ole mikään ihme, että monikulttuurin vastustajat pitävät vihapuhekeskustelua lähinnä pyrkimyksenä tehdä Suomesta entistä monikulttuurisempaa maata. Koska monikulttuurisuuskehitystä perustellaan usein vasemmiston laajalti kritisoimalla vaihtoehdottomuusretoriikalla, ja koska myös vihapuhe vaikuttaa heikosti perustellulta käsitteeltä, vedetään tästä helposti se johtopäätös, että tällaisten raporttien ainoa tarkoitus on keksiä tapoja, joilla Suomesta saadaan tehtyä puoliväkisin entistä etnisesti ja kulttuurisesti monimuotoisempi.

Raportin lopuksi esitetään erinäisiä toimenpide-ehdotuksia, joiden keinoin halutaan edistää eri ryhmien välisiä hyviä suhteita ja vähentää eriytymistä. Kuten odottaa sopii, ne perustuvat erilaisten toimenpiteiden ja instanssien ”lisäämiselle”, ”vahvistamiselle”, ”kehittämiselle”, ”edistämiselle”, ”parantamiselle”, ”varmistamiselle” ja niin edelleen. Ottamatta kantaa ehdotusten laatuun, haluaisin esittää itsekin muutaman toiveen asiaan liittyen. Ensinnäkin on käsitteellistä epäselvyyttä vähennettävä tuottamalla tarkat ja mahdollisimman vähän tulkinnanvaraiset määritelmät esimerkiksi vihapuheesta. Toiseksi tulee pyrkiä selvittämään mahdollisimman luotettavasti niitä seurauksia, joita erilaisten vihamotiivien lisäämisellä rikoslakiin, opetussuunnitelmiin tai julkiseen keskusteluun yleensä on. Kolmanneksi tulee toimittajien ja muiden yhteiskunnassa kuuluvien henkilöiden välttää siihen ansaan astumista, jossa konflikteja tai ristiriitoja selitetään automaattisesti vihalla tai rasismilla siksi, että niiden osapuolilla on erivärinen iho tai erilaiset kulttuuritaustat. Viimeisimpänä tulee kultivoida ihmisten omaa kykyä reagoida loukkauksiin ja kaltoinkohteluun sekä puolustaa itseään tavoilla, jotka eivät aina vaadi auktoriteettien tai yhteiskunnan väliintuloa. Tässä siis pätee jokseenkin sama kuin ilmastonmuutoksessa: ilmiön torjumisen lisäksi tulee resursseja käyttää sopeutumiseen ja reagointiin, sillä siitä on apua tässä ja nyt eikä ainoastaan joskus tulevaisuudessa.

]]>
1 http://jaakkonaski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276181-mihin-vihapuhetta-tarvitaan#comments Itsepuolustus Rasismi Vihapuhe Vihapuhetyöryhmä Yhdenvertaisuus Sun, 19 May 2019 08:26:10 +0000 Jaakko Naski http://jaakkonaski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276181-mihin-vihapuhetta-tarvitaan
Translaki uudistettava pikaisesti http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276093-translaki-uudistettava-pikaisesti <p>Tänään 17. toukokuuta vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemasta syrjinnästä. Elämme valitettavasti maailmassa, jossa kaikkien ihmisten tasa-arvoiset oikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä.</p><p>Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, terveydentila, etninen alkuperä tai sosiaaliset lähtökohdat eivät saa määrittää ketään tai vaikuttaa ihmisen tulevaisuuteen. Ne eivät myöskään saa vaikuttaa siihen, miten ihminen kohdataan, miten häntä kohdellaan ja miten häneen suhtaudutaan. Jokainen meistä on yhtä tärkeä ja arvokas. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti aina ja kaikkialla.</p><p>Viime vaalikaudella Suomessa otettiin tärkeitä askelia tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan maaliskuussa 2017. Helmikuussa 2018 eduskunta hyväksyi uuden äitiyslain, joka puolestaan astui voimaan tänä keväänä. Kaikilla suomalaisilla on nyt yhdenvertainen oikeus solmia avioliitto ja naispareille syntyvien lasten vanhemmuus voidaan tunnustaa jo neuvolassa. Aikaisemmin vanhemmuuden tunnustaminen vaati perheen sisäisen adoptioprosessin läpikäymisen. Seuraava askel tasa-arvon ja ihmisoikeuksien tiellä on translain perinpohjainen uudistaminen.</p><p>Nykyinen translaki ei kunnioita transihmisten ihmisoikeuksia tai itsemääräämisoikeutta. Suomi on viimeinen Pohjoismaa, jossa on edelleen voimassa vaatimus pakkosterilisaatiosta sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona. Tämä on räikeässä ristiriidassa tasa-arvopyrkimystemme kanssa.</p><p>Myös YK on vaatinut Suomelta translain muuttamista. Toistaiseksi Suomi ei ole tähän vaatimukseen reagoinut. Tulevan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä onkin varmistaa, että tasa-arvo toteutuu kaikille ja translaki uudistetaan vastaamaan ihmisoikeuksia.</p><p>Suomen kansa antaa vahvan tukensa translain kuntoon laittamiselle.&nbsp;Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Trasek ry:n hiljattain teettämän kyselytutkimuksen mukaan puolet suomalaisista kannattaa lakimuutosta, jonka mukaan juridisen sukupuolensa muuttavilta ihmisiltä ei enää vaadittaisi hedelmättömyyttä. Olen iloinen myös siitä, että Kokoomuksella on translain uudistamisesta myönteinen puoluekokouskanta. Translain uudistus on käynnistettävä mitä pikimmiten ja henkilön itsemääräämisoikeutta rajoittavat räikeät epäkohdat on poistettava laista.</p><p>Meidän lainsäätäjien tulee pitää kirkkaana mielessämme se, että kyse ei ole mistään &rdquo;omantunnon asiasta&rdquo;, vaan jokaisen ihmisen perusoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja vapaudesta olla oma itsensä. Ainuttakaan hyväksyttävää tai pätevää perustelua sille, että ihmisiä kohdellaan lain edessä eri tavoin riippuen heidän sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan ei yksinkertaisesti ole. Työtä homofobiaa ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan on tehtävä joka päivä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään 17. toukokuuta vietetään kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemasta syrjinnästä. Elämme valitettavasti maailmassa, jossa kaikkien ihmisten tasa-arvoiset oikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, terveydentila, etninen alkuperä tai sosiaaliset lähtökohdat eivät saa määrittää ketään tai vaikuttaa ihmisen tulevaisuuteen. Ne eivät myöskään saa vaikuttaa siihen, miten ihminen kohdataan, miten häntä kohdellaan ja miten häneen suhtaudutaan. Jokainen meistä on yhtä tärkeä ja arvokas. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti aina ja kaikkialla.

Viime vaalikaudella Suomessa otettiin tärkeitä askelia tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan maaliskuussa 2017. Helmikuussa 2018 eduskunta hyväksyi uuden äitiyslain, joka puolestaan astui voimaan tänä keväänä. Kaikilla suomalaisilla on nyt yhdenvertainen oikeus solmia avioliitto ja naispareille syntyvien lasten vanhemmuus voidaan tunnustaa jo neuvolassa. Aikaisemmin vanhemmuuden tunnustaminen vaati perheen sisäisen adoptioprosessin läpikäymisen. Seuraava askel tasa-arvon ja ihmisoikeuksien tiellä on translain perinpohjainen uudistaminen.

Nykyinen translaki ei kunnioita transihmisten ihmisoikeuksia tai itsemääräämisoikeutta. Suomi on viimeinen Pohjoismaa, jossa on edelleen voimassa vaatimus pakkosterilisaatiosta sukupuolen juridisen vahvistamisen ehtona. Tämä on räikeässä ristiriidassa tasa-arvopyrkimystemme kanssa.

Myös YK on vaatinut Suomelta translain muuttamista. Toistaiseksi Suomi ei ole tähän vaatimukseen reagoinut. Tulevan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä onkin varmistaa, että tasa-arvo toteutuu kaikille ja translaki uudistetaan vastaamaan ihmisoikeuksia.

Suomen kansa antaa vahvan tukensa translain kuntoon laittamiselle. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Trasek ry:n hiljattain teettämän kyselytutkimuksen mukaan puolet suomalaisista kannattaa lakimuutosta, jonka mukaan juridisen sukupuolensa muuttavilta ihmisiltä ei enää vaadittaisi hedelmättömyyttä. Olen iloinen myös siitä, että Kokoomuksella on translain uudistamisesta myönteinen puoluekokouskanta. Translain uudistus on käynnistettävä mitä pikimmiten ja henkilön itsemääräämisoikeutta rajoittavat räikeät epäkohdat on poistettava laista.

Meidän lainsäätäjien tulee pitää kirkkaana mielessämme se, että kyse ei ole mistään ”omantunnon asiasta”, vaan jokaisen ihmisen perusoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja vapaudesta olla oma itsensä. Ainuttakaan hyväksyttävää tai pätevää perustelua sille, että ihmisiä kohdellaan lain edessä eri tavoin riippuen heidän sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan ei yksinkertaisesti ole. Työtä homofobiaa ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan on tehtävä joka päivä

]]>
21 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276093-translaki-uudistettava-pikaisesti#comments Homo- ja transfobia Translaki Yhdenvertaisuus Fri, 17 May 2019 07:30:09 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276093-translaki-uudistettava-pikaisesti
Diabeetikot kelpuutetaan huippu-urheilijoiksi, mutta ei maanpuolustukseen http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276059-diabeetikot-kelpaa-huippu-urheilijoiksi-mutta-ei-maanpuolustukseen <p>Puolustusvoimien pääesikunta on tehnyt päätöksen vapauttaa kaikki diabeetikot asepalveluksesta. Pääesikunta perusti päätöksensä diabeetikkojen turvallisuuden näkökulmasta. Vuodesta 2001 viime kevään alkuun diabeetikoilla oli mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus, mikäli sairauden hoitoa koskevat kriteerit täyttyivät. Tähän mahdollisuuteen on tarttunut reilut 120 diabeetikkoa. Diabeetikkojen keskeyttämisprosentti on ollut noin 13 %, mikä ei eroa merkittävästi muista varusmiehistä. Nyt varusmiespalveluksen suorittaminen ei ole enää mahdollista.</p><p>Tein asiasta heti helmikuussa pääesikunnan päätöksestä kuultuani kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle. Kysyin häneltä seuraavaa: &rdquo;Mitä puolustusministeri aikoo tehdä, jotta kaikilla motivoituneilla ja henkisesti ja fyysisesti kykenevillä on mahdollisuus suorittaa yhdenvertaisesti asepalvelus?&rdquo;</p><p>Vastauksessa ministeri Niinistö vetosi diabeetikkovarusmiesten turvallisuuteen, jonka sairaus hänen mukaansa voi vaarantaa. Lääkärinä tiedän, että oikein hoidettuna diabetes ei kuitenkaan ole este normaalille elämälle. Diabetes ei ole este myöskään huippu-urheilulle, kun lääkitys ja ruokavalio on kohdallaan ja motivaatiota riittää omaan hoitoon. Helsingin Sanomat kirjoitti alkuviikosta suositun nuoren jääkiekkoilijan Kaapo Kakon ykköstyypin diabeteksesta ja keliakiasta. Kakko on yksi lupaavimpia suomalaisia jääkiekkoilijoita. Sairaudet eivät ole häntä lannistaneet, ja niin pitää ollakin. Sekä diabetes että keliakia ovat sairauksia, jotka ovat sairastuneille osa normaalia arkea, joiden kanssa voi elää normaalia elämää. En tiedä nuoren ja etevän jääkiekkoilijamme tulevaisuuden suunnitelmista, mutta armeijaa hänen ei tarvitse miettiä, koska hän ei pääse sinne vaikka haluaisi nykyisen Puolustusvoimien linjauksen mukaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Suomi kuitenkin kannustaa Kakkoa valtakunnan voimalla ja hän on esikuva lukemattomille nuorille. Samaan aikaan kuitenkin Suomen Puolustusvoimat kohtelee diabeetikoita epätasa-arvoisella tavalla ja viestii, ettei heille ole käyttöä Suomen puolustuksessa, vaikka he olisivat siihen motivoituneita. &nbsp;</p><p>On tasa-arvon näkökulmasta hyvin ongelmallista, että puolustusvoimat on päätynyt kategorisesti sulkemaan tietyn ryhmän pois asepalveluksesta ilman yksilökohtaista tilanteen arviointia. Diabeteksen hoito on kehittynyt huomattavasti viime vuosina ja diabeteksen hoito rasitustilanteisiin liittyen on parantunut uusien insuliinien myötä. &nbsp;&nbsp;Haluan tässä vielä tuoda esille, että diabetes on vain yksi sairaus muiden joukossa. Monien muiden sairauksien hoidossa palveluskelpoisuus arvioidaan yksilöllisesti sairauden luonteen ja hoitotilanteen suhteen. Näin pitäisi voida tehdä myös diabeteksen kohdalla.&nbsp; Puolustusvoimien terveystarkastusohje ei myöskään tee eroa diabetestyyppien välille. Suurin osa asepalvelusiässä olevista diabeetikoista sairastaa ns. nuoruustyypin diabetesta, johon käytetään hoitona insuliinia. Suomessa ylipaino, ja siihen liittyvä diabetes ovat kuitenkin kasvussa. Aikuisiän diabeteksessa kyse ei ole insuliinin puutteesta, ja hoitona on usein ruokavaliohoito tai suun kautta käytettävät lääkkeet. On mielenkiintoista seurata, miten Puolustusvoimat tulee jatkossa suhtautumaan esim. kertausharjoituksiin kutsuttaviin miehiin, joille on kehittynyt ylipainon myötä diabetes. Jätetäänkö heidät kutsumatta? Voiko diabetekseen vedota, ettei tarvitse osallistua kertausharjoituksiin? &nbsp;Entä henkilökunta, joka sairastuu diabetekseen, ovatko he sen jälkeen työkyvyttömiä?</p><p>Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää ulkopuolelle suuri joukko parhaassa iässä olevia ja motivoituneita nuoria, eikö heille todellakaan ole puolustusvoimissa käyttöä? Miten selittää nuorelle, joka on hoitanut sairauttaan hyvin, ja jolle sairaus elämää, ettei hän kelpaa Suomen puolustusvoimille, ei edes alennetulla palvelusluokalla. Asepalveluksen suorittamisella voi olla nuorelle merkitystä myös työuran suhteen puhumattakaan sen henkisestä merkityksestä herkässä identiteetin muovautumisvaiheessa.</p><p>Pääesikunnan päätös pitäisi ottaa heti uudelleenarvioitavaksi, ja koostaa asiantuntijatyöryhmä, johon otettaisiin mukaan myös ulkopuolisia asiantuntijoita, esimerkiksi sairaanhoitopiirin diabetekseen erikoistunut endokrinologi ja Diabetesliiton asiantuntijalääkäri. On epätasa-arvoista ja yksiselitteisesti väärin rajata kategorisesti yksi sairausryhmä pois ja asettaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan muiden ikäistensä kanssa. Asepalvelukseen hakeutuvat diabeetikot ovat varmasti juuri motivoituneimpia suorittamaan asepalveluksen, miksi heiltä pitäisi viedä tämä oikeus? Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää motivoituneimmat armeijan ulkopuolelle? Toivottavasti viimeistään uusi tuleva puolustusministeri tarttuu asiaan, jos Pääesikunta itse ei näe toimintalinjassaan ongelmaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolustusvoimien pääesikunta on tehnyt päätöksen vapauttaa kaikki diabeetikot asepalveluksesta. Pääesikunta perusti päätöksensä diabeetikkojen turvallisuuden näkökulmasta. Vuodesta 2001 viime kevään alkuun diabeetikoilla oli mahdollisuus suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus, mikäli sairauden hoitoa koskevat kriteerit täyttyivät. Tähän mahdollisuuteen on tarttunut reilut 120 diabeetikkoa. Diabeetikkojen keskeyttämisprosentti on ollut noin 13 %, mikä ei eroa merkittävästi muista varusmiehistä. Nyt varusmiespalveluksen suorittaminen ei ole enää mahdollista.

Tein asiasta heti helmikuussa pääesikunnan päätöksestä kuultuani kirjallisen kysymyksen puolustusministeri Jussi Niinistölle. Kysyin häneltä seuraavaa: ”Mitä puolustusministeri aikoo tehdä, jotta kaikilla motivoituneilla ja henkisesti ja fyysisesti kykenevillä on mahdollisuus suorittaa yhdenvertaisesti asepalvelus?”

Vastauksessa ministeri Niinistö vetosi diabeetikkovarusmiesten turvallisuuteen, jonka sairaus hänen mukaansa voi vaarantaa. Lääkärinä tiedän, että oikein hoidettuna diabetes ei kuitenkaan ole este normaalille elämälle. Diabetes ei ole este myöskään huippu-urheilulle, kun lääkitys ja ruokavalio on kohdallaan ja motivaatiota riittää omaan hoitoon. Helsingin Sanomat kirjoitti alkuviikosta suositun nuoren jääkiekkoilijan Kaapo Kakon ykköstyypin diabeteksesta ja keliakiasta. Kakko on yksi lupaavimpia suomalaisia jääkiekkoilijoita. Sairaudet eivät ole häntä lannistaneet, ja niin pitää ollakin. Sekä diabetes että keliakia ovat sairauksia, jotka ovat sairastuneille osa normaalia arkea, joiden kanssa voi elää normaalia elämää. En tiedä nuoren ja etevän jääkiekkoilijamme tulevaisuuden suunnitelmista, mutta armeijaa hänen ei tarvitse miettiä, koska hän ei pääse sinne vaikka haluaisi nykyisen Puolustusvoimien linjauksen mukaan.   

Suomi kuitenkin kannustaa Kakkoa valtakunnan voimalla ja hän on esikuva lukemattomille nuorille. Samaan aikaan kuitenkin Suomen Puolustusvoimat kohtelee diabeetikoita epätasa-arvoisella tavalla ja viestii, ettei heille ole käyttöä Suomen puolustuksessa, vaikka he olisivat siihen motivoituneita.  

On tasa-arvon näkökulmasta hyvin ongelmallista, että puolustusvoimat on päätynyt kategorisesti sulkemaan tietyn ryhmän pois asepalveluksesta ilman yksilökohtaista tilanteen arviointia. Diabeteksen hoito on kehittynyt huomattavasti viime vuosina ja diabeteksen hoito rasitustilanteisiin liittyen on parantunut uusien insuliinien myötä.   Haluan tässä vielä tuoda esille, että diabetes on vain yksi sairaus muiden joukossa. Monien muiden sairauksien hoidossa palveluskelpoisuus arvioidaan yksilöllisesti sairauden luonteen ja hoitotilanteen suhteen. Näin pitäisi voida tehdä myös diabeteksen kohdalla.  Puolustusvoimien terveystarkastusohje ei myöskään tee eroa diabetestyyppien välille. Suurin osa asepalvelusiässä olevista diabeetikoista sairastaa ns. nuoruustyypin diabetesta, johon käytetään hoitona insuliinia. Suomessa ylipaino, ja siihen liittyvä diabetes ovat kuitenkin kasvussa. Aikuisiän diabeteksessa kyse ei ole insuliinin puutteesta, ja hoitona on usein ruokavaliohoito tai suun kautta käytettävät lääkkeet. On mielenkiintoista seurata, miten Puolustusvoimat tulee jatkossa suhtautumaan esim. kertausharjoituksiin kutsuttaviin miehiin, joille on kehittynyt ylipainon myötä diabetes. Jätetäänkö heidät kutsumatta? Voiko diabetekseen vedota, ettei tarvitse osallistua kertausharjoituksiin?  Entä henkilökunta, joka sairastuu diabetekseen, ovatko he sen jälkeen työkyvyttömiä?

Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää ulkopuolelle suuri joukko parhaassa iässä olevia ja motivoituneita nuoria, eikö heille todellakaan ole puolustusvoimissa käyttöä? Miten selittää nuorelle, joka on hoitanut sairauttaan hyvin, ja jolle sairaus elämää, ettei hän kelpaa Suomen puolustusvoimille, ei edes alennetulla palvelusluokalla. Asepalveluksen suorittamisella voi olla nuorelle merkitystä myös työuran suhteen puhumattakaan sen henkisestä merkityksestä herkässä identiteetin muovautumisvaiheessa.

Pääesikunnan päätös pitäisi ottaa heti uudelleenarvioitavaksi, ja koostaa asiantuntijatyöryhmä, johon otettaisiin mukaan myös ulkopuolisia asiantuntijoita, esimerkiksi sairaanhoitopiirin diabetekseen erikoistunut endokrinologi ja Diabetesliiton asiantuntijalääkäri. On epätasa-arvoista ja yksiselitteisesti väärin rajata kategorisesti yksi sairausryhmä pois ja asettaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan muiden ikäistensä kanssa. Asepalvelukseen hakeutuvat diabeetikot ovat varmasti juuri motivoituneimpia suorittamaan asepalveluksen, miksi heiltä pitäisi viedä tämä oikeus? Onko Puolustusvoimilla todella varaa jättää motivoituneimmat armeijan ulkopuolelle? Toivottavasti viimeistään uusi tuleva puolustusministeri tarttuu asiaan, jos Pääesikunta itse ei näe toimintalinjassaan ongelmaa.

 

]]>
3 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276059-diabeetikot-kelpaa-huippu-urheilijoiksi-mutta-ei-maanpuolustukseen#comments Diabetes Jääkiekko Puolustusvoimat Varusmiespalvelus Yhdenvertaisuus Thu, 16 May 2019 12:43:18 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276059-diabeetikot-kelpaa-huippu-urheilijoiksi-mutta-ei-maanpuolustukseen
Vaihtamalla paranee http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275119-vaihtamalla-paranee <p>Pride-tapahtuman lähestyessä pääsee taas lukemaan uutisia, joissa yksi jos toinenkin taho ryhtyy seksuaalipoliittisen liikkeen tukijaksi. Nyt Nordea on vallattu sateenkaariaatteelle. &rdquo;<a href="https://www.nordea.com/fi/media/uutiset-ja-lehdistotiedotteet/press-releases/2019/04-26-08h00-nordea-ensimmaisena-pankkikonsernina-mukana-helsinki-pride--tapahtumassa.html?fbclid=IwAR1kbBN0RYv5Sez2lIkXqL1c48FHwjd46CxSL5NjcnwkV6SKmAZ-voTWEjo">Nordea</a> on ensimmäinen pankkikonserni Suomessa, joka toimii Helsinki Pride -tapahtuman virallisena kumppanina. Yhdenvertaisuuden eteen tehdään Nordeassa jatkuvasti työtä.&rdquo;&nbsp;</p><p>Nordean verkkosivuilla kerrotaan, että pankkiin on perustettu tänä vuonna LGBT +and allies -ryhmä, jolta tuli aloite osallistua Pride-tapahtumaan. Tiedotteessa todetaan avoimen keskustelun lisäävän yhdenvertaisuutta ja sen toteutumiseksi työntekijät ovat perustaneet vapaaehtoispohjalta erilaisia työryhmiä, joissa nostetaan esille lgbt-asiaa. Sateenkaariliike ei todellisuudessa tavoittele avointa keskustelua, vaan se pyrkii määrätietoisesti vaientamaan kaiken sen seksuaalipoliittisiin tavoitteisiin suunnatun kritiikin. Sateenkaariliike ei salli eriäviä mielipiteitä avioliitosta tai sukupuolesta. Se suoranaisesti tuomitsee ne tahot, jotka eivät jaa sen käsityksiä, haluten jopa rajoittaa sanan- ja uskonnonvapautta.<br /><br />Nordean henkilökunnassa on varmasti niitäkin, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona sekä sukupuolta ihmisen biologisena ominaisuutena. Nordeassakin voi työskennellä henkilöitä, jotka uskonnollisen vakaumuksen pohjalta pitävät samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita sopimattomina. Onko heille tilaa ilmaista kantansa jatkossa Nordeassa, ja jos he näin tekevät, vaikkapa työpaikan retkellä tai ruokalassa, joutuvatko he esimiehensä nuhdeltavaksi tai työpaikkansa LGBT-ryhmän hampaisiin? Yksikin kriittinen kommentti sateenkaariliikettä kohtaan esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä voi maksaa työntekijälle paljon. Entä mitä siitä seuraisi, jos Nordean työntekijä esimerkiksi kirjoittaisi hengellisen kirjan, jossa nuhdellaan pyrkimyksiä muuttaa kirkon avioliittokäsitys sukupuolineutraaliksi ja lgbt-työryhmästä joku saa sen tietoonsa?<br />&nbsp;</p><p>Sanottakoon vielä ilmeinen: Jokainen ihminen on arvokas riippumatta tämän seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä, tämän osoittamiseen Nordeassa riittäisi varmasti työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Yhden seksuaalipoliittisen liikkeen kannattajaksi ryhtyminen on omiaan vaarantamaan sanan- ja mielipiteenvapauden työpaikoilla.&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pride-tapahtuman lähestyessä pääsee taas lukemaan uutisia, joissa yksi jos toinenkin taho ryhtyy seksuaalipoliittisen liikkeen tukijaksi. Nyt Nordea on vallattu sateenkaariaatteelle. ”Nordea on ensimmäinen pankkikonserni Suomessa, joka toimii Helsinki Pride -tapahtuman virallisena kumppanina. Yhdenvertaisuuden eteen tehdään Nordeassa jatkuvasti työtä.” 

Nordean verkkosivuilla kerrotaan, että pankkiin on perustettu tänä vuonna LGBT +and allies -ryhmä, jolta tuli aloite osallistua Pride-tapahtumaan. Tiedotteessa todetaan avoimen keskustelun lisäävän yhdenvertaisuutta ja sen toteutumiseksi työntekijät ovat perustaneet vapaaehtoispohjalta erilaisia työryhmiä, joissa nostetaan esille lgbt-asiaa. Sateenkaariliike ei todellisuudessa tavoittele avointa keskustelua, vaan se pyrkii määrätietoisesti vaientamaan kaiken sen seksuaalipoliittisiin tavoitteisiin suunnatun kritiikin. Sateenkaariliike ei salli eriäviä mielipiteitä avioliitosta tai sukupuolesta. Se suoranaisesti tuomitsee ne tahot, jotka eivät jaa sen käsityksiä, haluten jopa rajoittaa sanan- ja uskonnonvapautta.

Nordean henkilökunnassa on varmasti niitäkin, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona sekä sukupuolta ihmisen biologisena ominaisuutena. Nordeassakin voi työskennellä henkilöitä, jotka uskonnollisen vakaumuksen pohjalta pitävät samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita sopimattomina. Onko heille tilaa ilmaista kantansa jatkossa Nordeassa, ja jos he näin tekevät, vaikkapa työpaikan retkellä tai ruokalassa, joutuvatko he esimiehensä nuhdeltavaksi tai työpaikkansa LGBT-ryhmän hampaisiin? Yksikin kriittinen kommentti sateenkaariliikettä kohtaan esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä voi maksaa työntekijälle paljon. Entä mitä siitä seuraisi, jos Nordean työntekijä esimerkiksi kirjoittaisi hengellisen kirjan, jossa nuhdellaan pyrkimyksiä muuttaa kirkon avioliittokäsitys sukupuolineutraaliksi ja lgbt-työryhmästä joku saa sen tietoonsa?
 

Sanottakoon vielä ilmeinen: Jokainen ihminen on arvokas riippumatta tämän seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä, tämän osoittamiseen Nordeassa riittäisi varmasti työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Yhden seksuaalipoliittisen liikkeen kannattajaksi ryhtyminen on omiaan vaarantamaan sanan- ja mielipiteenvapauden työpaikoilla. 


 

]]>
154 http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275119-vaihtamalla-paranee#comments Nordea Pride Yhdenvertaisuus Sat, 27 Apr 2019 07:43:55 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275119-vaihtamalla-paranee
Hölmöläisiä vai historian oikealla puolella? (Orivesi) http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275001-holmolaisia-vai-historian-oikealla-puolella-orivesi <p>Orivedellä seitsemän kaupunginvaltuutettua tekivät aloitteen, jossa todettiin tyttöjen olevan tyttöjä ja poikien olevan poikia -kukin omalla tavallaan, ja siinä ensisijaisesti peräänkuulutettiin tietoperustaista sukupuolikäsitystä. Aloitteessa oli nämä konkreettiset toimenpide-ehdotukset ja viisaat kysymykset:<br /><br />Kaupungin henkilöstöä ja luottamushenkilöitä ohjeistetaan päätöksenteossaan huomioimaan, että sukupuolia on kaksi ja, ettei tätä saa hämärtää. Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa käytettävästä (sukupuolta koskettavasta) oppimateriaalista on annettava selvitys. Oriveden esi- ja perusopetuksen tasa-arvosuunnitelmassa puhutaan sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolittuneisuuden vähentämisestä, mitä se tarkoittaa käytännössä &rdquo;pienten lasten ja nuorten opettamisen kontekstissa&rdquo;?<br /><br />Aloite &rdquo;terveiden sukupuoliroolien tukemisesta Oriveden kaupungin toiminnassa&rdquo; herätti ansaitusti huomiota koko maassa ja se sai muunmuassa Seta ry:n takajaloilleen.<br /><br />Aloite tyrmättiin Oriveden kaupunginvaltuustossa 23.4.2019,&nbsp; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10752488?origin=rss&amp;fbclid=IwAR3f69m177EHyJ5x7Z0GV96eazCV9Ezem0Y21fxGU7cvXJNSOKYknZLMkeQ">näin uutisoi Yle 24.4.2019</a>&nbsp; &rdquo;Oriveden kaupunginvaltuusto yhtyi tiistaina illalla kaupunginhallituksen toteamukseen, että sukupuolirooleja käsitellyt valtuustoaloite on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain vastainen, eikä se aiheuta enempää toimenpiteitä. &rdquo;<br /><br />On pöyristyttävää väittää, että kyseisen aloitteen sisältö olisi tippaakaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain vastainen. Suomen lakikin tunnustaa kaksi sukupuolta (nainen ja mies), eikä se ole ristiriidassa kummankaan lain kansssa. On eettisesti oikein oppilaita kohtaan opettaa tietoon perustuen, että sukupuoli on ihmisen muuttumaton biologinen ominaisuus. Ei nuoren ja lapsen hyväksyminen edellytä aatteellisen sukupuolikäsityksen omaksumista.<strong> On hyvin eriskummallista asettaa vastakkain biologia ja oppilaan ainutlaatuisuus! Näin tupppavat tekemään ne, jotka virkansa puolesta tai muuten hölmöyttänsä kiistävät sukupuolen ilmeisen kaksijakoisuuden. </strong><br /><br />Ylen uutisessa kirjoitettiin: &rdquo;Aloite perinteisen sukupuolijaon opettamisesta on käsitelty Orivedellä loppuun.&rdquo; On totta, että Oriveden aloite on loppuunkäsitelty, mutta koulujen ja varhaiskasvatuksen sukupuoliopetusta koskeva keskustelu on vasta alussa maassamme.<br /><br />Koulun ja varhaiskasvatuksen johtajat ovat osaltaan vastuussa siitä, antavatko he tilaa ideologiselle sukupuoliopetukselle, joka lisää nuorten epävarmuutta ja ahdistusta omasta sukupuolestaan. Valtuustoaloitteen neljännessä kohdassa vaadittiin, että jos Orivedellä on opetettu sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi tai väitetty, että sukupuoli on kokemus, niin sellainen tulisi välittömästi lopettaa. Tätä samaa tulee vaatia jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa.<br /><br />Vielä jonakin päivänä kirjoitetaan kirjoihin ja kansiin, kuinka Suomessa kouluihin ja varhaiskasvatukseen tuotiin vahingollinen sukupuolikäsitys sateenkaariliikkeen vaikutuksesta ja, kuinka Orivedellä herättiin sitä vastustamaan.&nbsp; Silloin eivät nämä seitsemän valtuutettua ole suinkaan historian väärällä puolella.<br />Kummalla puolella sinä olet?<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Orivedellä seitsemän kaupunginvaltuutettua tekivät aloitteen, jossa todettiin tyttöjen olevan tyttöjä ja poikien olevan poikia -kukin omalla tavallaan, ja siinä ensisijaisesti peräänkuulutettiin tietoperustaista sukupuolikäsitystä. Aloitteessa oli nämä konkreettiset toimenpide-ehdotukset ja viisaat kysymykset:

Kaupungin henkilöstöä ja luottamushenkilöitä ohjeistetaan päätöksenteossaan huomioimaan, että sukupuolia on kaksi ja, ettei tätä saa hämärtää. Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa käytettävästä (sukupuolta koskettavasta) oppimateriaalista on annettava selvitys. Oriveden esi- ja perusopetuksen tasa-arvosuunnitelmassa puhutaan sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolittuneisuuden vähentämisestä, mitä se tarkoittaa käytännössä ”pienten lasten ja nuorten opettamisen kontekstissa”?

Aloite ”terveiden sukupuoliroolien tukemisesta Oriveden kaupungin toiminnassa” herätti ansaitusti huomiota koko maassa ja se sai muunmuassa Seta ry:n takajaloilleen.

Aloite tyrmättiin Oriveden kaupunginvaltuustossa 23.4.2019,  näin uutisoi Yle 24.4.2019  ”Oriveden kaupunginvaltuusto yhtyi tiistaina illalla kaupunginhallituksen toteamukseen, että sukupuolirooleja käsitellyt valtuustoaloite on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain vastainen, eikä se aiheuta enempää toimenpiteitä. ”

On pöyristyttävää väittää, että kyseisen aloitteen sisältö olisi tippaakaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain vastainen. Suomen lakikin tunnustaa kaksi sukupuolta (nainen ja mies), eikä se ole ristiriidassa kummankaan lain kansssa. On eettisesti oikein oppilaita kohtaan opettaa tietoon perustuen, että sukupuoli on ihmisen muuttumaton biologinen ominaisuus. Ei nuoren ja lapsen hyväksyminen edellytä aatteellisen sukupuolikäsityksen omaksumista. On hyvin eriskummallista asettaa vastakkain biologia ja oppilaan ainutlaatuisuus! Näin tupppavat tekemään ne, jotka virkansa puolesta tai muuten hölmöyttänsä kiistävät sukupuolen ilmeisen kaksijakoisuuden.

Ylen uutisessa kirjoitettiin: ”Aloite perinteisen sukupuolijaon opettamisesta on käsitelty Orivedellä loppuun.” On totta, että Oriveden aloite on loppuunkäsitelty, mutta koulujen ja varhaiskasvatuksen sukupuoliopetusta koskeva keskustelu on vasta alussa maassamme.

Koulun ja varhaiskasvatuksen johtajat ovat osaltaan vastuussa siitä, antavatko he tilaa ideologiselle sukupuoliopetukselle, joka lisää nuorten epävarmuutta ja ahdistusta omasta sukupuolestaan. Valtuustoaloitteen neljännessä kohdassa vaadittiin, että jos Orivedellä on opetettu sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi tai väitetty, että sukupuoli on kokemus, niin sellainen tulisi välittömästi lopettaa. Tätä samaa tulee vaatia jokaisessa Suomen kunnassa ja kaupungissa.

Vielä jonakin päivänä kirjoitetaan kirjoihin ja kansiin, kuinka Suomessa kouluihin ja varhaiskasvatukseen tuotiin vahingollinen sukupuolikäsitys sateenkaariliikkeen vaikutuksesta ja, kuinka Orivedellä herättiin sitä vastustamaan.  Silloin eivät nämä seitsemän valtuutettua ole suinkaan historian väärällä puolella.
Kummalla puolella sinä olet?
 

]]>
144 http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275001-holmolaisia-vai-historian-oikealla-puolella-orivesi#comments Orivesi Sukupuoli Yhdenvertaisuus Wed, 24 Apr 2019 17:57:04 +0000 Susanna Koivula http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275001-holmolaisia-vai-historian-oikealla-puolella-orivesi
Työttömien yhdenvertaisuus taattava http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274044-tyottomien-yhdenvertaisuus-taattava <p>Vuonna 2006 pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitus toteutti hallituskumppaninsa SDP:n tuella työmarkkinatukiuudistuksen, jossa sovittiin, että valtio ja kunta jakavat puoliksi pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukimaksun. Työmarkkinatukea saavien henkilöiden työttömyyden kestoon perustuvien Kela-sakkojen periminen kunnilta on sittemmin johtanut suomalaisten työttömien kohtelussa järkyttäviin yhdenvertaisuusongelmiin asuinkunnasta riippuen.</p><p>Köyhimmissä kunnissa Kelan sakkolistoja pyritään putsaamaan käytännössä erittäin kovalla kädellä, pakottaen jokaista sakkolistalla olevaa kuntouttavaan työtoimintaan tai muuhun työllistymistä edistävään palveluun. Joissakin kunnissa puuttuu oikeastaan enää se, että toimintapiste olisi aidattu keskitysleiri ja sakkolistalla olevat haettaisiin sinne kotoa voimakeinoin.</p><p>Tätä tehdään aina siihen pisteeseen asti, että työttömät päätyvät jopa vaihtamaan asuinkuntaa, koska kertovat kohtelun kotikunnassa olevan sietämätöntä ja epäinhimillistä. Joillekin kunnille ei edes riitä muutaman tunnin viikoittainen työssäolo avoimilla työmarkkinoilla, vaan jopa työssä olevia yritetään pakottaa kuntien toimesta toimenpiteisiin säästöjen hakemiseksi, koska työmarkkinatuella oleva on kunnalle kuluerä. Tätä tapahtuu myös Hämeen alueella.</p><p>Vastakohtaisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla järjestetään myös aktiivimallin ehdot täyttäviä kuntouttavan työtoiminnan vaihtoehtoja runsain mitoin ja joissakin kunnissa saa käydä esimerkiksi pitämässä kunnostaan huolta liikuntaryhmissä kuntouttavan työtoiminnan sopimuksella. Näitä toimintoja kunnat eivät kuitenkaan mielellään järjestä muiden kuntien asukkaille.</p><p>Työttömien yhdenvertaisuuden takaamiseksi työmarkkinatukien Kela-sakkomaksut tulee poistaa kuntien velvoitteista. Sen sijaan kunnille kannattaisi sälyttää maksettavaksi osa asumistukimenoista. Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä on esittänyt, että asumistukimenoista puolet säädettäisiin kuntien maksettavaksi. Kuntien joutuessa rahoittamaan asumistukea, ne todennäköisesti alkaisivat kaavoittaa ja rakentaa enemmän kohtuuhintaisia asuntoja.</p><p><em>Kirjoitus julkaistu 11.4.2019 Hämeen Sanomien mielipidepalstalla.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonna 2006 pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitus toteutti hallituskumppaninsa SDP:n tuella työmarkkinatukiuudistuksen, jossa sovittiin, että valtio ja kunta jakavat puoliksi pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukimaksun. Työmarkkinatukea saavien henkilöiden työttömyyden kestoon perustuvien Kela-sakkojen periminen kunnilta on sittemmin johtanut suomalaisten työttömien kohtelussa järkyttäviin yhdenvertaisuusongelmiin asuinkunnasta riippuen.

Köyhimmissä kunnissa Kelan sakkolistoja pyritään putsaamaan käytännössä erittäin kovalla kädellä, pakottaen jokaista sakkolistalla olevaa kuntouttavaan työtoimintaan tai muuhun työllistymistä edistävään palveluun. Joissakin kunnissa puuttuu oikeastaan enää se, että toimintapiste olisi aidattu keskitysleiri ja sakkolistalla olevat haettaisiin sinne kotoa voimakeinoin.

Tätä tehdään aina siihen pisteeseen asti, että työttömät päätyvät jopa vaihtamaan asuinkuntaa, koska kertovat kohtelun kotikunnassa olevan sietämätöntä ja epäinhimillistä. Joillekin kunnille ei edes riitä muutaman tunnin viikoittainen työssäolo avoimilla työmarkkinoilla, vaan jopa työssä olevia yritetään pakottaa kuntien toimesta toimenpiteisiin säästöjen hakemiseksi, koska työmarkkinatuella oleva on kunnalle kuluerä. Tätä tapahtuu myös Hämeen alueella.

Vastakohtaisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla järjestetään myös aktiivimallin ehdot täyttäviä kuntouttavan työtoiminnan vaihtoehtoja runsain mitoin ja joissakin kunnissa saa käydä esimerkiksi pitämässä kunnostaan huolta liikuntaryhmissä kuntouttavan työtoiminnan sopimuksella. Näitä toimintoja kunnat eivät kuitenkaan mielellään järjestä muiden kuntien asukkaille.

Työttömien yhdenvertaisuuden takaamiseksi työmarkkinatukien Kela-sakkomaksut tulee poistaa kuntien velvoitteista. Sen sijaan kunnille kannattaisi sälyttää maksettavaksi osa asumistukimenoista. Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä on esittänyt, että asumistukimenoista puolet säädettäisiin kuntien maksettavaksi. Kuntien joutuessa rahoittamaan asumistukea, ne todennäköisesti alkaisivat kaavoittaa ja rakentaa enemmän kohtuuhintaisia asuntoja.

Kirjoitus julkaistu 11.4.2019 Hämeen Sanomien mielipidepalstalla.

]]>
0 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274044-tyottomien-yhdenvertaisuus-taattava#comments Asumistuki Kuntouttava työtoiminta Työllistäminen Työttömyys Yhdenvertaisuus Thu, 11 Apr 2019 06:45:53 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274044-tyottomien-yhdenvertaisuus-taattava
Hyvinvoinnin lakisääteinen pooliutuminen http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273983-hyvinvoinnin-lakisaateinen-pooliutuminen <p>Perustuslakimme ja yhteiskuntajärjestelmämme kulmakivi on kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä. Vaikka millimetrintarkan yhdenvertaisuuden vahtiminen onkin mieletöntä kun yhdenvertaisuutta voidaan lähestyä niin monella eri tavalla, ei yhdenvertaisuuden vaatimusta voida ohittaa, kun sen puute on ilmeinen. Yhdenvertaisuuden tarkastelu on pohjimmiltaan mielekästä ainoastaan yksilön kannalta, mutta jonkun ryhmäkriteerin, kuten sukupuolen, iän tai koulutusasteen mukainen asetelma voi ilmentää yhdenvertaisuuden puutetta.</p><p>Koska ihminen on sosiaalinen eläin, syntyy väkisinkin epäyhdenvertaisuutta vaikka siten, että kaltaiseni pitkät, tummat, komeat miehet saattavat saada etusijan elämän valinnoissa hemaisevien blondien tavoin, mutta tätä ei laki määrää. Sen sijaan lain luoma epäyhdenvertaisuus on kitkettävä, kun se tunnistetaan. Esitän seuraavassa muutaman esimerkin ilmiöstä jota kutsun hyvinvoinnin lakisääteiseksi pooliutumiseksi, millä tarkoitan kansalaisten eriytymistä eriarvoisiin saarekkeisiin lain nojalla.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Työeläkejärjestelmä ja kuntien eläkejärjestelmä</em></p><p>Soten puitteissa oli määrä siirtää suuri osa kuntien työntekijöistä yksityiselle puolelle mikä &nbsp;loi eläkejärjestelmään ongelman, kun kuntapuolelta uhkasivat maksajat loppua. Jakojärjestelmässämme työssä olevat kustantavat valtaosan juoksevista eläkkeistä. Kun eläkejärjestelmä on jakautunut yksityiseen ja julkiseen puoleen, siirtymät rajan yli johtavat epätasapainoon.</p><p>Tilannetta pohtinut työryhmä esitti, että nykyistä lainsäädäntöä vastaavien eläkkeiden osalta järjestelmät yhdistetään yhteisvastuullisiksi ja että kuntien erityinen vanha vastuu jätetään erilliselle kuntien yhtiölle kunnes vastuu sulaa pois ajan myötä.</p><p>Nykyisin eläkkeet kertyvät yksityisellä ja julkisella puolella yhtäläisin perustein, joten järjestelmien yhdistäminen ei aiheuta tässä mielessä ongelmia. Sen sijaan ongelmia on syntynyt siitä, että kunnalla on aiemmin ollut yksityistä puolta paremmat etuudet ja toisaalta siitä, että järjestelmien osallisten ikä- sukupuolirakenne eroavat.</p><p>Kahden rinnakkaisen lakisääteisen eläkejärjestelmän olemassaolo ei vastaa lainsäädännön yhdenvertaisuusvaatimukseen vaan on perusteetta jakanut palkansaajat yksityisten työsuhteiden ja julkisten työsuhteiden määräämiin eriarvoisiin pooleihin. - Jako yksityisiin ja julkisiin työsuhteisiin aiheuttaa paljon muutakin kuin eläke-eriarvoisuutta.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kansalainen ja kuntalainen</em></p><p>Toinen esimerkki pooliutumisesta on väestön jakautuminen kuntalaisiksi. Valtio velvoittaa kunnat hoitamaan perusoikeuksiksi katsotut varhaiskasvatuksen, koulutuksen, sosiaalitoimen, vanhusten- ja terveydenhoidon. Jotkut kunnat, kuten pieni Kauniainen, selviytyvät tehtävästä hyvin, toiset, kuten samankokoinen syntymäkuntani Toijala, ovat &nbsp;joutuneet sulautumaan muihin. Näiden kahden kunnan erona on ollut, että&nbsp;Kauniaisissa on fyrkkaa ja hyvä työllisyys.</p><p>Perustuslakivaliokunnan jäsen Ben Zyskowicz onkin todennut, ettei nykyinen kuntasote menisi valiokunnasta läpi. Tästä huolimatta hänen puolueensa kokoomus on palannut kannattamaan kuntasotea.</p><p>Ehdotin aikoinaan soten rahoittamiseksi valtion soteveroa, joka kerättäisiin kelamaksun tapaan kuten kuntavero ja joka vastaisi kertymältään kuntien nykyistä rahoitusosuutta sotesta. Tällainen vero kohtelisi kansalaisia oikeudenmukaisesti valitusta sotemallista riippumatta eikä jakaisi heitä rahoittajina kuntien pooleihin. Herkkyys yhdenvertaisuudelle puuttui soten valmistelijoilta tässäkin suhteessa mutta ehdotukseni on vapaasti tarjolla edelleen.</p><p>Vaalikeskustelujen mukaan puolueiden enemmistö on johdattamassa meitä verotusoikeudella varustettuihin poliitikkojen kaitsemiin maakunnallisiin sotealueisiin, mikä edustaisi hyvinvoinnin lakisääteistä pooliutumista uudella tasolla, tietenkin tarvittavine hallintokuluineen. Olen kannalla, että valtio voisi hoitaa soten viiden keskussairaala-alueen puitteissa tarpeen mukaan järjestettynä vähän samaan tapaan kuin kirurgi leikkaa aivovammapotilaan jonosta oli tämä sitten pultsari tai ballerina.</p><p>&nbsp;</p><p><em>metsänomistus ja muu sijoitus</em></p><p>Kuluneella vaalikaudella metsän perimistä helpotettiin yrittäjäin sukupolvenvaihdosperusteella. Maanviljelijöiden etuoikeuksista en nyt välitä valittaa, sadot vaihtelevat ja karjanpitoon liittyy paljon huolta. Mutta metsä on sijoitusomaisuutta, joka kasvaa oloissamme hoitamattakin. Kuitenkin metsätulon perusteella voi hankkia itselleen metsäeläkkeen lähes puoleen hintaan, kun tulee rinnastetuksi maanviljelijään. Ehkä kokoomus keksii kohta osinkoeläkkeen. Ylipäätään metsäsektoria jeesataan koko lailla, mikä pönkittää puun kysyntää. Tämän lisäksi metsäsijoitusta ei tulisi erityisesti tukea. Maamme puolisen miljoonaa metsäperinnöllä raskautettua muodostaa selvän etuoikeutettujen lakisääteisen poolin.</p><p>&nbsp;</p><p><em>ansiotyö ja muu asema</em></p><p>Antti Rinne piti vaalikeskustelussa kynsin hampain kiinni työterveydestä koska &ldquo;se toimii&rdquo;. &nbsp;Niinpä, se toimii palkansaajan hyväksi. Työterveydestä ei tarvitse maksaa veroa työsuhde-etuutena vaikka työterveyden piiriin kuuluisi arvokkaitakin palveluja kuten meidän kaikkien omistaman Veikkauksen tarjoama oikeus hampaiden hoitoon, kun taas meidän kaikkien omistaman Postin ruumiillista yötyötä tekevät varhaisjakajat eivät ole oikeutettuja edes fysioterapiaan, pitäähän reipas työ nivelet kunnossa.</p><p>Eläkeläiset sen sijaan joutuvat maksamaan kuntaveron tapaan perittävän 1,61 %:n sairaanhoitomaksun, mikä on eläketulon lisävero. Tämä on häpeällistä, sillä palkansaajalta tällainen hoitomaksu puuttuu.</p><p>On mahdoton ymmärtää, miten tuo eläkeläisten sairaanhoitomaksu on mennyt perustuslakivaliokunnasta läpi. Yhtä kaikki, tämä on vain pieni esimerkki siitä, miten työsuhde muodostaa lakisääteisen etuoikeutettujen poolin muihin verrattuna, sen lisäksi, että työstä on lain mukaan maksettava palkkaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perustuslakimme ja yhteiskuntajärjestelmämme kulmakivi on kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä. Vaikka millimetrintarkan yhdenvertaisuuden vahtiminen onkin mieletöntä kun yhdenvertaisuutta voidaan lähestyä niin monella eri tavalla, ei yhdenvertaisuuden vaatimusta voida ohittaa, kun sen puute on ilmeinen. Yhdenvertaisuuden tarkastelu on pohjimmiltaan mielekästä ainoastaan yksilön kannalta, mutta jonkun ryhmäkriteerin, kuten sukupuolen, iän tai koulutusasteen mukainen asetelma voi ilmentää yhdenvertaisuuden puutetta.

Koska ihminen on sosiaalinen eläin, syntyy väkisinkin epäyhdenvertaisuutta vaikka siten, että kaltaiseni pitkät, tummat, komeat miehet saattavat saada etusijan elämän valinnoissa hemaisevien blondien tavoin, mutta tätä ei laki määrää. Sen sijaan lain luoma epäyhdenvertaisuus on kitkettävä, kun se tunnistetaan. Esitän seuraavassa muutaman esimerkin ilmiöstä jota kutsun hyvinvoinnin lakisääteiseksi pooliutumiseksi, millä tarkoitan kansalaisten eriytymistä eriarvoisiin saarekkeisiin lain nojalla.

 

Työeläkejärjestelmä ja kuntien eläkejärjestelmä

Soten puitteissa oli määrä siirtää suuri osa kuntien työntekijöistä yksityiselle puolelle mikä  loi eläkejärjestelmään ongelman, kun kuntapuolelta uhkasivat maksajat loppua. Jakojärjestelmässämme työssä olevat kustantavat valtaosan juoksevista eläkkeistä. Kun eläkejärjestelmä on jakautunut yksityiseen ja julkiseen puoleen, siirtymät rajan yli johtavat epätasapainoon.

Tilannetta pohtinut työryhmä esitti, että nykyistä lainsäädäntöä vastaavien eläkkeiden osalta järjestelmät yhdistetään yhteisvastuullisiksi ja että kuntien erityinen vanha vastuu jätetään erilliselle kuntien yhtiölle kunnes vastuu sulaa pois ajan myötä.

Nykyisin eläkkeet kertyvät yksityisellä ja julkisella puolella yhtäläisin perustein, joten järjestelmien yhdistäminen ei aiheuta tässä mielessä ongelmia. Sen sijaan ongelmia on syntynyt siitä, että kunnalla on aiemmin ollut yksityistä puolta paremmat etuudet ja toisaalta siitä, että järjestelmien osallisten ikä- sukupuolirakenne eroavat.

Kahden rinnakkaisen lakisääteisen eläkejärjestelmän olemassaolo ei vastaa lainsäädännön yhdenvertaisuusvaatimukseen vaan on perusteetta jakanut palkansaajat yksityisten työsuhteiden ja julkisten työsuhteiden määräämiin eriarvoisiin pooleihin. - Jako yksityisiin ja julkisiin työsuhteisiin aiheuttaa paljon muutakin kuin eläke-eriarvoisuutta.

 

Kansalainen ja kuntalainen

Toinen esimerkki pooliutumisesta on väestön jakautuminen kuntalaisiksi. Valtio velvoittaa kunnat hoitamaan perusoikeuksiksi katsotut varhaiskasvatuksen, koulutuksen, sosiaalitoimen, vanhusten- ja terveydenhoidon. Jotkut kunnat, kuten pieni Kauniainen, selviytyvät tehtävästä hyvin, toiset, kuten samankokoinen syntymäkuntani Toijala, ovat  joutuneet sulautumaan muihin. Näiden kahden kunnan erona on ollut, että Kauniaisissa on fyrkkaa ja hyvä työllisyys.

Perustuslakivaliokunnan jäsen Ben Zyskowicz onkin todennut, ettei nykyinen kuntasote menisi valiokunnasta läpi. Tästä huolimatta hänen puolueensa kokoomus on palannut kannattamaan kuntasotea.

Ehdotin aikoinaan soten rahoittamiseksi valtion soteveroa, joka kerättäisiin kelamaksun tapaan kuten kuntavero ja joka vastaisi kertymältään kuntien nykyistä rahoitusosuutta sotesta. Tällainen vero kohtelisi kansalaisia oikeudenmukaisesti valitusta sotemallista riippumatta eikä jakaisi heitä rahoittajina kuntien pooleihin. Herkkyys yhdenvertaisuudelle puuttui soten valmistelijoilta tässäkin suhteessa mutta ehdotukseni on vapaasti tarjolla edelleen.

Vaalikeskustelujen mukaan puolueiden enemmistö on johdattamassa meitä verotusoikeudella varustettuihin poliitikkojen kaitsemiin maakunnallisiin sotealueisiin, mikä edustaisi hyvinvoinnin lakisääteistä pooliutumista uudella tasolla, tietenkin tarvittavine hallintokuluineen. Olen kannalla, että valtio voisi hoitaa soten viiden keskussairaala-alueen puitteissa tarpeen mukaan järjestettynä vähän samaan tapaan kuin kirurgi leikkaa aivovammapotilaan jonosta oli tämä sitten pultsari tai ballerina.

 

metsänomistus ja muu sijoitus

Kuluneella vaalikaudella metsän perimistä helpotettiin yrittäjäin sukupolvenvaihdosperusteella. Maanviljelijöiden etuoikeuksista en nyt välitä valittaa, sadot vaihtelevat ja karjanpitoon liittyy paljon huolta. Mutta metsä on sijoitusomaisuutta, joka kasvaa oloissamme hoitamattakin. Kuitenkin metsätulon perusteella voi hankkia itselleen metsäeläkkeen lähes puoleen hintaan, kun tulee rinnastetuksi maanviljelijään. Ehkä kokoomus keksii kohta osinkoeläkkeen. Ylipäätään metsäsektoria jeesataan koko lailla, mikä pönkittää puun kysyntää. Tämän lisäksi metsäsijoitusta ei tulisi erityisesti tukea. Maamme puolisen miljoonaa metsäperinnöllä raskautettua muodostaa selvän etuoikeutettujen lakisääteisen poolin.

 

ansiotyö ja muu asema

Antti Rinne piti vaalikeskustelussa kynsin hampain kiinni työterveydestä koska “se toimii”.  Niinpä, se toimii palkansaajan hyväksi. Työterveydestä ei tarvitse maksaa veroa työsuhde-etuutena vaikka työterveyden piiriin kuuluisi arvokkaitakin palveluja kuten meidän kaikkien omistaman Veikkauksen tarjoama oikeus hampaiden hoitoon, kun taas meidän kaikkien omistaman Postin ruumiillista yötyötä tekevät varhaisjakajat eivät ole oikeutettuja edes fysioterapiaan, pitäähän reipas työ nivelet kunnossa.

Eläkeläiset sen sijaan joutuvat maksamaan kuntaveron tapaan perittävän 1,61 %:n sairaanhoitomaksun, mikä on eläketulon lisävero. Tämä on häpeällistä, sillä palkansaajalta tällainen hoitomaksu puuttuu.

On mahdoton ymmärtää, miten tuo eläkeläisten sairaanhoitomaksu on mennyt perustuslakivaliokunnasta läpi. Yhtä kaikki, tämä on vain pieni esimerkki siitä, miten työsuhde muodostaa lakisääteisen etuoikeutettujen poolin muihin verrattuna, sen lisäksi, että työstä on lain mukaan maksettava palkkaa.

]]>
0 http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273983-hyvinvoinnin-lakisaateinen-pooliutuminen#comments Ansiotyö Kuntasote Metsänomistus Työeläke Yhdenvertaisuus Wed, 10 Apr 2019 12:24:50 +0000 Olli Saarinen http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273983-hyvinvoinnin-lakisaateinen-pooliutuminen
Piraateissa on kaupunkilaisjärkeä http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272748-piraateissa-on-kaupunkilaisjarkea <p>Tai maalaisjärkeä. Kyse on samasta asiasta, englanniksi &rsquo;common sense&rsquo;. Kun puhutaan oikeistosta ja vasemmistosta, mielestäni piraatit tämän jaottelun ulkopuolisena puolueena kuuluvat järkeistöön. Selitän miksi olen tätä mieltä.</p><p>Piraattien agendassa puhutaan paljon sananvapaudesta, yhdenvertaisuudesta, oikeudesta yksityisyyteen ja yksilönvapauksista. Osallistavasta demokratiasta ja byrokratian vähentämisestä. Hallinnon läpinäkyvyydestä. Tieteeseen pohjaavasta politiikasta ja itsemääräämisoikeudesta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Sananvapaus on syvällä demokratian ytimessä</strong></p><p>Lukuisilla huoltoasemilla kauniissa maassamme vierailleena - törmään lähes jokaisen huoltiksen kahviossa samaan ilmiöön, joka on samalla mainio esimerkki osallistavasta demokratiasta ja yhteisöllisyydestä. Paikallinen herraseurue on kokoontunut käyttämään sananvapauttaan ja ruotimaan asioita laidasta laitaan. Yhtä hyvin kyse voisi olla kirjallisuuspiiristä tai melkein mistä tahansa kokoontumisesta - vastaavanlaisia kokoontumisia tapahtuu lukemattomissa erilaisissa kokoonpanoissa ja paikoissa ympäri maata. Halutaan keskustella ja päättää omista ja yhteisistä asioista. Ollaan samanarvoisia ympärillä olevien ihmisten kanssa, yhdenvertaisia.</p><p>Aina toisinaan yksi seurueesta on poissa. Joku tietää että kyse on sairastumisesta, tai jostain muusta henkilökohtaisesta syystä. Mutta koska ihmisten yksityisyyttä kunnioitetaan, ei arkaluonteisia asioita levitellä sen enempää. Yksityisasioita kun ovat. Todetaan kenties, että no seuraavalla keralla sitten taas mukana.</p><p>Herrain päätöksiä päivitellään yhteen ääneen ja tullaan siihen johtopäätökseen, että omia etujaan ajavat. Ja usein niin tekevätkin. Mutta niilläkin kerroilla, kun kyse ei ole omien tai etupiirien eduista, suljettujen ovien takana tehdyt päätökset luovat mielikuvan, että kyse on jonkinasteisesta salailusta. Avoimesta hallintomallista on se etu, ettei perusteluja päätöksille tarvitse arvailla.</p><p>Perinteisesti meillä on Suomessa ollut hyvä luontosuhde, metsien ja tuhansien järvien kansa kun olemme. Luonnon arvostus ja käsitys luonnon monimuotoisuudesta ja sen tärkeydestä kulkee geeneissämme. Se on niin itsestäänselvää, että tuntuu ettei sitä tarvitse edes selittää. Jos on lapsena juossut paljain jaloin koskemattomassa metsässä, sen muistaa vielä aikuisenakin.</p><p>Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Ja sietää sen ollakin. Ahneudella saa tuhottua paljon, oli kyse sitten ympäristöstä, arvokkaasta vanhuudesta tai hyvästä varhaiskasvatuksesta. Siksi puhumme tutkittuun tietoon pohjautuvasta politiikasta. Kyse on yksinkertaisista asioista. Kun on todettu, että ydinvoima on ympäristöystävällisempi energiantuotannon muoto kuin kivihiilen polttaminen, voimme vaikuttaa helposti ympäristön hyvinvointiin vaihtamalla ydinvoimaan.</p><p>Eri intressiryhmien kesken syntyy aina vääntöä. Kahviodemokratiassa voi olla kyse vaikkapa jääkiekkojoukkueen parhaan pelaajan valinnasta. Puolueiden kesken sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta tai jostain muusta koko kansaa koskettavasta asiasta. Molemmista tilanteista selviää neuvottelemalla ja sopimalla asioista eri intressiryhmien kesken. Tekemällä yhteistyötä ja sopimalla niistä asioista joissa eri osapuolet voivat joustaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos epäilyttää voiko uusi eduskuntaan nouseva puolue saada jotain aikaseksi, niin kyllä voi. Tekemällä yhteistyötä asiat, eikä kokonaiset agendat edellä. Ei siellä huoltoaseman kahviossakaan olla kaikesta samaa mieltä, mutta useimmiten kaikilla on kahvion sulkiessa ovensa hyvä mieli.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tai maalaisjärkeä. Kyse on samasta asiasta, englanniksi ’common sense’. Kun puhutaan oikeistosta ja vasemmistosta, mielestäni piraatit tämän jaottelun ulkopuolisena puolueena kuuluvat järkeistöön. Selitän miksi olen tätä mieltä.

Piraattien agendassa puhutaan paljon sananvapaudesta, yhdenvertaisuudesta, oikeudesta yksityisyyteen ja yksilönvapauksista. Osallistavasta demokratiasta ja byrokratian vähentämisestä. Hallinnon läpinäkyvyydestä. Tieteeseen pohjaavasta politiikasta ja itsemääräämisoikeudesta. 

 

Sananvapaus on syvällä demokratian ytimessä

Lukuisilla huoltoasemilla kauniissa maassamme vierailleena - törmään lähes jokaisen huoltiksen kahviossa samaan ilmiöön, joka on samalla mainio esimerkki osallistavasta demokratiasta ja yhteisöllisyydestä. Paikallinen herraseurue on kokoontunut käyttämään sananvapauttaan ja ruotimaan asioita laidasta laitaan. Yhtä hyvin kyse voisi olla kirjallisuuspiiristä tai melkein mistä tahansa kokoontumisesta - vastaavanlaisia kokoontumisia tapahtuu lukemattomissa erilaisissa kokoonpanoissa ja paikoissa ympäri maata. Halutaan keskustella ja päättää omista ja yhteisistä asioista. Ollaan samanarvoisia ympärillä olevien ihmisten kanssa, yhdenvertaisia.

Aina toisinaan yksi seurueesta on poissa. Joku tietää että kyse on sairastumisesta, tai jostain muusta henkilökohtaisesta syystä. Mutta koska ihmisten yksityisyyttä kunnioitetaan, ei arkaluonteisia asioita levitellä sen enempää. Yksityisasioita kun ovat. Todetaan kenties, että no seuraavalla keralla sitten taas mukana.

Herrain päätöksiä päivitellään yhteen ääneen ja tullaan siihen johtopäätökseen, että omia etujaan ajavat. Ja usein niin tekevätkin. Mutta niilläkin kerroilla, kun kyse ei ole omien tai etupiirien eduista, suljettujen ovien takana tehdyt päätökset luovat mielikuvan, että kyse on jonkinasteisesta salailusta. Avoimesta hallintomallista on se etu, ettei perusteluja päätöksille tarvitse arvailla.

Perinteisesti meillä on Suomessa ollut hyvä luontosuhde, metsien ja tuhansien järvien kansa kun olemme. Luonnon arvostus ja käsitys luonnon monimuotoisuudesta ja sen tärkeydestä kulkee geeneissämme. Se on niin itsestäänselvää, että tuntuu ettei sitä tarvitse edes selittää. Jos on lapsena juossut paljain jaloin koskemattomassa metsässä, sen muistaa vielä aikuisenakin.

Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla. Ja sietää sen ollakin. Ahneudella saa tuhottua paljon, oli kyse sitten ympäristöstä, arvokkaasta vanhuudesta tai hyvästä varhaiskasvatuksesta. Siksi puhumme tutkittuun tietoon pohjautuvasta politiikasta. Kyse on yksinkertaisista asioista. Kun on todettu, että ydinvoima on ympäristöystävällisempi energiantuotannon muoto kuin kivihiilen polttaminen, voimme vaikuttaa helposti ympäristön hyvinvointiin vaihtamalla ydinvoimaan.

Eri intressiryhmien kesken syntyy aina vääntöä. Kahviodemokratiassa voi olla kyse vaikkapa jääkiekkojoukkueen parhaan pelaajan valinnasta. Puolueiden kesken sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta tai jostain muusta koko kansaa koskettavasta asiasta. Molemmista tilanteista selviää neuvottelemalla ja sopimalla asioista eri intressiryhmien kesken. Tekemällä yhteistyötä ja sopimalla niistä asioista joissa eri osapuolet voivat joustaa.

 

Jos epäilyttää voiko uusi eduskuntaan nouseva puolue saada jotain aikaseksi, niin kyllä voi. Tekemällä yhteistyötä asiat, eikä kokonaiset agendat edellä. Ei siellä huoltoaseman kahviossakaan olla kaikesta samaa mieltä, mutta useimmiten kaikilla on kahvion sulkiessa ovensa hyvä mieli.

 

]]>
3 http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272748-piraateissa-on-kaupunkilaisjarkea#comments Demokratia Eduskuntavaali 2019 Maalaisjärki Piraattipuolue Yhdenvertaisuus Wed, 27 Mar 2019 21:46:42 +0000 Markku Brask http://markkubrask.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272748-piraateissa-on-kaupunkilaisjarkea
Helsingin Tasa-arvotoimikunta joutui noudattamaan Yhdenvertaisuuslakia! http://kultainenmaali.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272251-helsingin-tasa-arvotoimikunta-joutui-noudattamaan-yhdenvertaisuuslakia <p>Tuntuu hurjalta ajatella, että <strong>Helsingin Tasa-arvotoimikunta kuvitteli nousseensa Yhdenvertaisuuslain yläpuolelle </strong>ja voivansa valita, mitä kohtia laista noudattaa ja mitä ei. Tyypilliseen kulttuurimarxilaiseen tapaan toimikunnan puheenjohtaja Alviina Alametsä (Vihr.) vetosi Yhdenvertaisuuslakiin ja totesi toimikunnan päättäneen perua kutsunsa tasa-arvopaneliin minulle väärän mielipiteeni takia, vaikka Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän mielipiteen perusteella. Noin törkeää piittaamattomuutta laista en muista 22 vuoden kaupunginvaltuustourani aikana koskaan nähneeni Helsingin päätöksentekoelimissä. Tiedän, että Itä-Euroopassa Neuvostoliiton ja DDR:n ollessa voimissaan saatettiin toimia tuolla tavoin, mutta että piti tämäkin vielä kokea Helsingissä!</p><p>Lopulta oikeus kuitenkin voitti ja Helsingin Tasa-arvotoimikunta pakotettiin noudattamaan Yhdenvertaisuuslakia. Mutta siihen tarvittiin aika monia asioita. Siihen tarvittiin minun päättäväisyyttäni olla hyväksymättä ihmisoikeuksieni polkemista. Siihen tarvittiin myös Kristillisdemokraattien jämäkkyyttä. Sain piiriltä vakuutuksen, että minut ilmoitetaan tarvittaessa vaikka kuinka monta kertaa uudestaan puolueen edustajaksi paneeliin, jos heiltä yritetään muita osallistujia kysyä. Tarvittiin oikeamielistä Perussuomalaisten valtuustoryhmää, joka tuli heti apuun, kun tarvitsimme tukea oikeuksiemme puolustamisessa. Lisäksi tarvittiin lainkuuliaisia virkamiehiä, jotka noudattavat lakia.</p><p><strong>Toimikunnan puheenjohtajalle vaikuttaa kuitenkin olevan vaikeaa hyväksyä sitä, että Yhdenvertaisuuslaki koskee häntäkin. Se ei olekaan väline, jota hän voi tulkita haluamallaan tavalla ja käyttää sitä syrjinnän ja alistamisen välineenä.</strong></p><p>Toivon, että esimerkkini rohkaisee kaikkia niitä, joiden ihmisoikeuksia vihervassarit tai kuka muu tahansa yrittää riistää. Näitä <strong>riistäjiä kohtaan on oltava päättäväinen ja taistelutahtoinen.</strong> Koska he ovat tässä asiassa väärässä ja me oikeassa, heidän taistelumoraalinsa on heikompi kuin meidän. Ja koska suurin osa suomalaisista on tolkun ihmisiä, sellaisia, jotka arvostavat sanan- ja uskonnonvapauttaan ja haluavat saman vapauden toisillekin suoda, meillä on lupaavat taistelunäkymät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuntuu hurjalta ajatella, että Helsingin Tasa-arvotoimikunta kuvitteli nousseensa Yhdenvertaisuuslain yläpuolelle ja voivansa valita, mitä kohtia laista noudattaa ja mitä ei. Tyypilliseen kulttuurimarxilaiseen tapaan toimikunnan puheenjohtaja Alviina Alametsä (Vihr.) vetosi Yhdenvertaisuuslakiin ja totesi toimikunnan päättäneen perua kutsunsa tasa-arvopaneliin minulle väärän mielipiteeni takia, vaikka Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän mielipiteen perusteella. Noin törkeää piittaamattomuutta laista en muista 22 vuoden kaupunginvaltuustourani aikana koskaan nähneeni Helsingin päätöksentekoelimissä. Tiedän, että Itä-Euroopassa Neuvostoliiton ja DDR:n ollessa voimissaan saatettiin toimia tuolla tavoin, mutta että piti tämäkin vielä kokea Helsingissä!

Lopulta oikeus kuitenkin voitti ja Helsingin Tasa-arvotoimikunta pakotettiin noudattamaan Yhdenvertaisuuslakia. Mutta siihen tarvittiin aika monia asioita. Siihen tarvittiin minun päättäväisyyttäni olla hyväksymättä ihmisoikeuksieni polkemista. Siihen tarvittiin myös Kristillisdemokraattien jämäkkyyttä. Sain piiriltä vakuutuksen, että minut ilmoitetaan tarvittaessa vaikka kuinka monta kertaa uudestaan puolueen edustajaksi paneeliin, jos heiltä yritetään muita osallistujia kysyä. Tarvittiin oikeamielistä Perussuomalaisten valtuustoryhmää, joka tuli heti apuun, kun tarvitsimme tukea oikeuksiemme puolustamisessa. Lisäksi tarvittiin lainkuuliaisia virkamiehiä, jotka noudattavat lakia.

Toimikunnan puheenjohtajalle vaikuttaa kuitenkin olevan vaikeaa hyväksyä sitä, että Yhdenvertaisuuslaki koskee häntäkin. Se ei olekaan väline, jota hän voi tulkita haluamallaan tavalla ja käyttää sitä syrjinnän ja alistamisen välineenä.

Toivon, että esimerkkini rohkaisee kaikkia niitä, joiden ihmisoikeuksia vihervassarit tai kuka muu tahansa yrittää riistää. Näitä riistäjiä kohtaan on oltava päättäväinen ja taistelutahtoinen. Koska he ovat tässä asiassa väärässä ja me oikeassa, heidän taistelumoraalinsa on heikompi kuin meidän. Ja koska suurin osa suomalaisista on tolkun ihmisiä, sellaisia, jotka arvostavat sanan- ja uskonnonvapauttaan ja haluavat saman vapauden toisillekin suoda, meillä on lupaavat taistelunäkymät.

]]>
9 http://kultainenmaali.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272251-helsingin-tasa-arvotoimikunta-joutui-noudattamaan-yhdenvertaisuuslakia#comments Kulttuurimarxismi Sananvapaus Tasa-arvo on taitolaji Yhdenvertaisuus Fri, 22 Mar 2019 06:29:04 +0000 Mika Ebeling http://kultainenmaali.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272251-helsingin-tasa-arvotoimikunta-joutui-noudattamaan-yhdenvertaisuuslakia
Tasa-arvo ei ole keneltäkään pois http://lauralhteenmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271997-tasa-arvo-ei-ole-keneltakaan-pois <p><em>&rdquo;Ei tytöt voi olla formulakuskeja&rdquo;, muistan muiden lasten sanoneen leikkiessämme pihalla kilpa-autoilua. En ymmärtänyt silloin, miksi he sanoivat niin. Minusta formulat olivat maailman siistein juttu ja unelmani oli isona päästä ajamaan. Fanitin formulakuskeja ja olin päättänyt, että minusta tulisi sellainen. Olin hämmentynyt, kun minulle sanottiin, ettei se onnistuisi, koska vain pojat voivat ajaa formuloita. Lapsuuden haaveeni oli mitätöity yhdellä lauseella ominaisuuden vuoksi, jolle en voinut mitään.&rdquo; - tuntematon tyttö</em></p><p>Tämän kaltaiset tarinat ovat tosia. Itse olen onnellisessa asemassa, kun olen saanut kasvaa ilman oletuksia tai vaatimuksia sukupuoleni suhteen. En ole koskaan kokenut, että olisin vähempiarvoinen tai huonompi, kuin joku muu. Ainakaan perustuen sukupuoleeni. Mutta tiedän, että moni muu on kokenut niin. Tämä koskee sekä tyttöjä että poikia. Kenellekään ei pitäisi asettaa rooleja tai odotuksia sukupuolen takia missään elämän vaiheessa.</p><p>Vartuin Tarja Halosen aikaan, enkä osannut pitää hänen presidenttiyttään mitenkään erikoisena saavutuksena, koska naisjohtajat ovat tuntuneet vain luonnollisilta, ihan siinä missä miesjohtajatkin. Totta kai Halonen oli ja on edelleen hyvä esikuva. Omat haaveammattini vaihtuivat moneen kertaan kasvaessani (kuten niillä on tapana) ja tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi, joka myöskään ei ole ollut tytöille tyypillinen uravalinta. Joku on voinut yrittää latistaa urahaaveitani matkan varrella, mutta en ole siitä paljoa perustanut, vaan jatkanut omalla tielläni.</p><p>Tänään on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Minulle se merkitsee muun muassa sitä, että jokainen voi tavoitella unelmiaan riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Kenenkään haaveita ei pidä lytätä heidän sukupuolensa tai muun ominaisuuden vuoksi. &nbsp;Sen sijaan että keskitymme ihmisten sukupuoliin, meidän pitäisi keskittyä itse ihmisiin ja heidän vahvuuksiinsa.</p><p>Naisten oikeuksien lisääntyminen ei huononna miesten oikeuksia tai asemaa. On todella tärkeää muistaa miehet ja pojat, tytöt ja naiset ja kaikki muut tasa-arvon suhteen. Itse haluan olla luomassa yhdenvertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa kaikille. Haluan muutoksen nykyiseen, vain miehille pakolliseen asepalvelukseen, edistää tasapuolista huoltajuutta ja muuttaa translain inhimillisemmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi.</p><p>Jokaisen on tärkeää ymmärtää, että tasa-arvon lisääntyminen ei vähennä kenenkään hyvinvointia tai vapautta, vaan lisää sitä. Haluan jokaiselle vapauden seurata omia polkujaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Ei tytöt voi olla formulakuskeja”, muistan muiden lasten sanoneen leikkiessämme pihalla kilpa-autoilua. En ymmärtänyt silloin, miksi he sanoivat niin. Minusta formulat olivat maailman siistein juttu ja unelmani oli isona päästä ajamaan. Fanitin formulakuskeja ja olin päättänyt, että minusta tulisi sellainen. Olin hämmentynyt, kun minulle sanottiin, ettei se onnistuisi, koska vain pojat voivat ajaa formuloita. Lapsuuden haaveeni oli mitätöity yhdellä lauseella ominaisuuden vuoksi, jolle en voinut mitään.” - tuntematon tyttö

Tämän kaltaiset tarinat ovat tosia. Itse olen onnellisessa asemassa, kun olen saanut kasvaa ilman oletuksia tai vaatimuksia sukupuoleni suhteen. En ole koskaan kokenut, että olisin vähempiarvoinen tai huonompi, kuin joku muu. Ainakaan perustuen sukupuoleeni. Mutta tiedän, että moni muu on kokenut niin. Tämä koskee sekä tyttöjä että poikia. Kenellekään ei pitäisi asettaa rooleja tai odotuksia sukupuolen takia missään elämän vaiheessa.

Vartuin Tarja Halosen aikaan, enkä osannut pitää hänen presidenttiyttään mitenkään erikoisena saavutuksena, koska naisjohtajat ovat tuntuneet vain luonnollisilta, ihan siinä missä miesjohtajatkin. Totta kai Halonen oli ja on edelleen hyvä esikuva. Omat haaveammattini vaihtuivat moneen kertaan kasvaessani (kuten niillä on tapana) ja tällä hetkellä opiskelen IT-insinööriksi, joka myöskään ei ole ollut tytöille tyypillinen uravalinta. Joku on voinut yrittää latistaa urahaaveitani matkan varrella, mutta en ole siitä paljoa perustanut, vaan jatkanut omalla tielläni.

Tänään on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Minulle se merkitsee muun muassa sitä, että jokainen voi tavoitella unelmiaan riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistaan. Kenenkään haaveita ei pidä lytätä heidän sukupuolensa tai muun ominaisuuden vuoksi.  Sen sijaan että keskitymme ihmisten sukupuoliin, meidän pitäisi keskittyä itse ihmisiin ja heidän vahvuuksiinsa.

Naisten oikeuksien lisääntyminen ei huononna miesten oikeuksia tai asemaa. On todella tärkeää muistaa miehet ja pojat, tytöt ja naiset ja kaikki muut tasa-arvon suhteen. Itse haluan olla luomassa yhdenvertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa kaikille. Haluan muutoksen nykyiseen, vain miehille pakolliseen asepalvelukseen, edistää tasapuolista huoltajuutta ja muuttaa translain inhimillisemmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Jokaisen on tärkeää ymmärtää, että tasa-arvon lisääntyminen ei vähennä kenenkään hyvinvointia tai vapautta, vaan lisää sitä. Haluan jokaiselle vapauden seurata omia polkujaan.

]]>
1 http://lauralhteenmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271997-tasa-arvo-ei-ole-keneltakaan-pois#comments Miehet ja naiset Minna Canthin päivä Tasaarvo Yhdenvertaisuus Tue, 19 Mar 2019 08:29:55 +0000 Laura Lähteenmäki http://lauralhteenmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271997-tasa-arvo-ei-ole-keneltakaan-pois
OECD ja sote, yhdenvertaisuus ja kuntien itsehallinto http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271718-oecd-ja-sote-yhdenvertaisuus-ja-kuntien-itsehallinto <p>Tuli melkein tippa silmään kun tänään luin Ylen uutisen OECD:n pääsihteerin Angel Gurrian lausumasta. Ote uutisesta:</p><p><em>Hän nostaa esiin Suomen eriytymisen eri vauhtia kehittyviin alueisiin. Haasteeksi tulee terveyspalveluiden tasa-arvoinen tuottaminen.</em></p><p><em>&ndash; Pienet itsehallinnolliset kunnat kuulostavat elegantilta hallintomallilta, mutta pystyvätkö ne rahoittamaan tasa-arvoiset palvelut? Vastaus on ei.</em></p><p><em>Gurria pitää välttämättömänä, että rahoituksen kerääminen järjestetään kuntia laajemmalle pohjalle. Hän on kuullut myös kaatuneesta sote-uudistuksesta ja sen maakuntajaosta.</em></p><p><em>&ndash; 18 aluetta kuulostaa Suomen kokoisessa maassa yhä liian monelta, mutta se olisi sentään alku.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Olen varmaan kymmenisen vuotta kirjoitellut samasta aiheesta. Kunnat eivät pysty tuottamaan yhdenvertaisia palveluja eikä se ole kuntien vika vaan rakenteen, joka edellyttää erilaisilta kunnilta yhtäläisiä peruspalveluita ilman osoitettuja resursseja.</p><p>Lainsäädännössä on ristiriitaisuuksia. Toisaalta todetaan, että kunnat ovat itsehallinnollisia. Sitten luetellaan kunnan tehtävät, joista viimeinen on muut valtion kunnalle antamat tehtävät. Jos valtiolla on mahdollisuus antaa kunnille tehtävä niiltä kysymättä ja usein myös ilman täyttä rahoitusta, kunnat eivät ole itsehallinnollisia sillä tehtäväin määrittely ei tullut omasta tahdosta. Siis ristiriita.</p><p>Perustuslain mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja oikeutettuja lakisääteisiin peruspalveluihin. Sitten säädetään laki, missä peruspalvelu asetetaan kunnan hoidettavaksi mikä riitelee heti yhdenvertaisuuden kanssa koska kunnilla on eri valmius hoitaa palveluja. Siis ristiriita.</p><p>Poliitikkojen tehtävänä on vähentää lainsäädännön ristiriitaisuuksia mutta ensin ne olisi tunnistettava. Nimenomaan rahoituksen epätasa-arvoa ei juuri tunnuta ymmärrettävän. Siksi Angel Gurrian hyvin informoitu lausuma on tervetullut.</p><p>Aivan kamalaa on näin vaalien alla kuulla poliitikkojen lepertelyä, etteivät rakenteet ole tärkeitä vaan &quot;että&nbsp; kansalaisten on heti päästävä lääkärille aivan siinä lähellä kotona&quot;. MIksi tätä toistelemaan? Juuri siitä on kysymys että lepertelevät ministeripoliitikot ovat vuodesta toiseen epäonnistuneet luomaan tasa-arvoiset palvelut takaavat rakenteet!</p><p>Aikoinani kirjoitin selvät sävelet soten rahoitukseen: valtio rahoittaa, nykyinen kuntien rahoitusosuus muutetaan valtion kelamaksuksi, joka toimii kuin kuntavero ja alueet luodaan terveysalan ammattilaisten näkemysten mukaan. Tämä johtaa verotuksen oikeudenmukaisuuteen, viiteen suurpiiriin ja alueellisiin sairaanhoitopiireihin paikallisten tarpeiden mukaan. Varsinaista demokraatista lisäkontrollia ei tarvita, koska eduskunta valvoo valtion varainkäyttöä, mutta paikalliset ominaispainotukset saadaan mukaan maakuntain liittojen tapaisilla foorumeilla.</p><p>Maakuntapoliitikot eivät tämmöiseen suostu. Mm. Anna-Maja Henriksson muiden muassa edellyttää paikallisia sairaanhoitopiirejä, joilla on oma verotusoikeus. Se varmaan kelpaisikin terveille ja vauraille alueille mutta ei olisi yhdenvertaista valtakunnan tasolla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuli melkein tippa silmään kun tänään luin Ylen uutisen OECD:n pääsihteerin Angel Gurrian lausumasta. Ote uutisesta:

Hän nostaa esiin Suomen eriytymisen eri vauhtia kehittyviin alueisiin. Haasteeksi tulee terveyspalveluiden tasa-arvoinen tuottaminen.

– Pienet itsehallinnolliset kunnat kuulostavat elegantilta hallintomallilta, mutta pystyvätkö ne rahoittamaan tasa-arvoiset palvelut? Vastaus on ei.

Gurria pitää välttämättömänä, että rahoituksen kerääminen järjestetään kuntia laajemmalle pohjalle. Hän on kuullut myös kaatuneesta sote-uudistuksesta ja sen maakuntajaosta.

– 18 aluetta kuulostaa Suomen kokoisessa maassa yhä liian monelta, mutta se olisi sentään alku.

 

Olen varmaan kymmenisen vuotta kirjoitellut samasta aiheesta. Kunnat eivät pysty tuottamaan yhdenvertaisia palveluja eikä se ole kuntien vika vaan rakenteen, joka edellyttää erilaisilta kunnilta yhtäläisiä peruspalveluita ilman osoitettuja resursseja.

Lainsäädännössä on ristiriitaisuuksia. Toisaalta todetaan, että kunnat ovat itsehallinnollisia. Sitten luetellaan kunnan tehtävät, joista viimeinen on muut valtion kunnalle antamat tehtävät. Jos valtiolla on mahdollisuus antaa kunnille tehtävä niiltä kysymättä ja usein myös ilman täyttä rahoitusta, kunnat eivät ole itsehallinnollisia sillä tehtäväin määrittely ei tullut omasta tahdosta. Siis ristiriita.

Perustuslain mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja oikeutettuja lakisääteisiin peruspalveluihin. Sitten säädetään laki, missä peruspalvelu asetetaan kunnan hoidettavaksi mikä riitelee heti yhdenvertaisuuden kanssa koska kunnilla on eri valmius hoitaa palveluja. Siis ristiriita.

Poliitikkojen tehtävänä on vähentää lainsäädännön ristiriitaisuuksia mutta ensin ne olisi tunnistettava. Nimenomaan rahoituksen epätasa-arvoa ei juuri tunnuta ymmärrettävän. Siksi Angel Gurrian hyvin informoitu lausuma on tervetullut.

Aivan kamalaa on näin vaalien alla kuulla poliitikkojen lepertelyä, etteivät rakenteet ole tärkeitä vaan "että  kansalaisten on heti päästävä lääkärille aivan siinä lähellä kotona". MIksi tätä toistelemaan? Juuri siitä on kysymys että lepertelevät ministeripoliitikot ovat vuodesta toiseen epäonnistuneet luomaan tasa-arvoiset palvelut takaavat rakenteet!

Aikoinani kirjoitin selvät sävelet soten rahoitukseen: valtio rahoittaa, nykyinen kuntien rahoitusosuus muutetaan valtion kelamaksuksi, joka toimii kuin kuntavero ja alueet luodaan terveysalan ammattilaisten näkemysten mukaan. Tämä johtaa verotuksen oikeudenmukaisuuteen, viiteen suurpiiriin ja alueellisiin sairaanhoitopiireihin paikallisten tarpeiden mukaan. Varsinaista demokraatista lisäkontrollia ei tarvita, koska eduskunta valvoo valtion varainkäyttöä, mutta paikalliset ominaispainotukset saadaan mukaan maakuntain liittojen tapaisilla foorumeilla.

Maakuntapoliitikot eivät tämmöiseen suostu. Mm. Anna-Maja Henriksson muiden muassa edellyttää paikallisia sairaanhoitopiirejä, joilla on oma verotusoikeus. Se varmaan kelpaisikin terveille ja vauraille alueille mutta ei olisi yhdenvertaista valtakunnan tasolla.

 

]]>
1 http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271718-oecd-ja-sote-yhdenvertaisuus-ja-kuntien-itsehallinto#comments Angel Gurria Maakunta Perustuslaki Sote Yhdenvertaisuus Fri, 15 Mar 2019 17:55:12 +0000 Olli Saarinen http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271718-oecd-ja-sote-yhdenvertaisuus-ja-kuntien-itsehallinto
Aktiivimalli ei tullut kansanedustajien sopeutumisrahauudistukseen http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271702-aktiivimalli-ei-tullut-kansanedustajien-sopeutumisrahauudistukseen <p>&nbsp;</p><p>Eduskunta hyväksyi 19.12.2017 ns. aktiivimallin Keskustan, Kokoomuksen ja Sinisten äänillä.&nbsp; Laki merkitsi työttömyysturvan leikkausta 4,65 %:lla, mikäli työtön ei osoita lain edellyttämää aktiivisuutta. Huhtikuun 1. päivänä 2019 aktiivisuuden osoittamisen mahdollistavia toimintoja hieman laajennetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Aktiivimalli on puhuttanut paljon. Sipilän hallituksen ohjelmassa luvattiin toimenpiteitä, joilla rakenteellista työttömyyttä pyritään vähentämään. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan puhuttu mitään työttömyysturvan leikkaamisesta. Lähtökohta oli positiivinen aktivointi, ei rankaiseva.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Syksyllä 2017 siniset ministerit Pirkko Mattila ja Jari Lindström ottivat mallia laille Tanskasta. Tuloksena oli työttömyysturvan leikkaus. Eniten kärsivät löytyivät maakunnista, joissa aktiivisuuden osoittaminen on vaikeinta. Monille laista tulikin pelkkä leikkuri. Työllistymisvaikutukset ovat jääneet&nbsp; melko vähäisiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Aktiivimalli nousi eduskunnan täysistunnossa vahvasti esille kuluneella viikolla, kun käsiteltiin kansanedustajien sopeutumisrahauudistusta.&nbsp; Perussuomalaiset, vaikka ovat koko ajan vastustaneet aktiivimallia työttömien toimeentulon kohtuuttomana leikkaajana, esittivät, että eduskunnasta luopuvat tai poisjäävät tulisivat aktiivimallin piiriin.&nbsp; Heidän pitäisi näin osoittaa eduskunnan säätämää aktiivisuutta.&nbsp; Tätä tarkoittava muutosesityksemme kaatui kaikkien muiden eduskuntaryhmien vastustukseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Toiseksi viimeisenä täysistuntopäivänään ensi maanantaina eduskunta tulee hyväksymään yksimielisesti lakialoitteen, jolla lakkautetaan kohtuuton kansanedustajien sopeutumiseläkejärjestelmä.&nbsp; Perussuomalaiset ovat vaatineet tätä monen vuoden ajan. Kansalaisaloitteen vauhdittamana tämä nyt tapahtuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaiset halusivat siis saattaa entiset kansanedustajat aktiivimallin piiriin emmekä olisi halunneet nostaa sopeutumisrahan suuruutta. Korotus ei ole kohtuullista, kun pienen eläkkeen tai työttömyysturvan varassa elävien asemaa ei paranneta. Valitettavasti tältäkin osin jäimme äänestyksessä yksin.</p><p>&nbsp;</p><p>Usein käy näin, että saadaan korjattua yksi iso epäkohta, mutta samalla joudutaan toteamaan, että syntyy uusia.&nbsp; Poliittiset kytkennät ovat ovela tapa viedä asioita eteenpäin.&nbsp; Nyt suuret ministeri-sopeutumiseläkkeet perustuslain edellyttämän siirtymäajan päätyttyä poistuvat, mutta erilainen kohtelu mm. aktiivimallin ja etuuskorotusten osalta syvenee.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Eduskunta hyväksyi 19.12.2017 ns. aktiivimallin Keskustan, Kokoomuksen ja Sinisten äänillä.  Laki merkitsi työttömyysturvan leikkausta 4,65 %:lla, mikäli työtön ei osoita lain edellyttämää aktiivisuutta. Huhtikuun 1. päivänä 2019 aktiivisuuden osoittamisen mahdollistavia toimintoja hieman laajennetaan.

 

Aktiivimalli on puhuttanut paljon. Sipilän hallituksen ohjelmassa luvattiin toimenpiteitä, joilla rakenteellista työttömyyttä pyritään vähentämään. Hallitusohjelmassa ei kuitenkaan puhuttu mitään työttömyysturvan leikkaamisesta. Lähtökohta oli positiivinen aktivointi, ei rankaiseva. 

 

Syksyllä 2017 siniset ministerit Pirkko Mattila ja Jari Lindström ottivat mallia laille Tanskasta. Tuloksena oli työttömyysturvan leikkaus. Eniten kärsivät löytyivät maakunnista, joissa aktiivisuuden osoittaminen on vaikeinta. Monille laista tulikin pelkkä leikkuri. Työllistymisvaikutukset ovat jääneet  melko vähäisiksi.

 

Aktiivimalli nousi eduskunnan täysistunnossa vahvasti esille kuluneella viikolla, kun käsiteltiin kansanedustajien sopeutumisrahauudistusta.  Perussuomalaiset, vaikka ovat koko ajan vastustaneet aktiivimallia työttömien toimeentulon kohtuuttomana leikkaajana, esittivät, että eduskunnasta luopuvat tai poisjäävät tulisivat aktiivimallin piiriin.  Heidän pitäisi näin osoittaa eduskunnan säätämää aktiivisuutta.  Tätä tarkoittava muutosesityksemme kaatui kaikkien muiden eduskuntaryhmien vastustukseen.

 

Toiseksi viimeisenä täysistuntopäivänään ensi maanantaina eduskunta tulee hyväksymään yksimielisesti lakialoitteen, jolla lakkautetaan kohtuuton kansanedustajien sopeutumiseläkejärjestelmä.  Perussuomalaiset ovat vaatineet tätä monen vuoden ajan. Kansalaisaloitteen vauhdittamana tämä nyt tapahtuu.

 

Perussuomalaiset halusivat siis saattaa entiset kansanedustajat aktiivimallin piiriin emmekä olisi halunneet nostaa sopeutumisrahan suuruutta. Korotus ei ole kohtuullista, kun pienen eläkkeen tai työttömyysturvan varassa elävien asemaa ei paranneta. Valitettavasti tältäkin osin jäimme äänestyksessä yksin.

 

Usein käy näin, että saadaan korjattua yksi iso epäkohta, mutta samalla joudutaan toteamaan, että syntyy uusia.  Poliittiset kytkennät ovat ovela tapa viedä asioita eteenpäin.  Nyt suuret ministeri-sopeutumiseläkkeet perustuslain edellyttämän siirtymäajan päätyttyä poistuvat, mutta erilainen kohtelu mm. aktiivimallin ja etuuskorotusten osalta syvenee. 

 

]]>
3 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271702-aktiivimalli-ei-tullut-kansanedustajien-sopeutumisrahauudistukseen#comments Aktiivimalli Kansanedustajat Sopeutumisraha Yhdenvertaisuus Fri, 15 Mar 2019 13:34:37 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271702-aktiivimalli-ei-tullut-kansanedustajien-sopeutumisrahauudistukseen
Politiikkaa kehitysvammaisten ehdoilla http://lauralhteenmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271196-politiikkaa-kehitysvammaisten-ehdoilla <p>Minun piti osallistua tänään Hämeenlinnan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:n järjestämään vaalipaneeliin Hämeenlinnassa, mutta kehoni päätti toisin.. Alla kuitenkin mietintöjä vaalipaneelin kysymyksiin.</p><p>Vastaukset on koottu<strong> </strong>yhteistyössä Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaan, Tuomas Ali-Hokan kanssa.</p><p><strong>Miten varmistat kansanedustajana, että ihminen saa yksilöllisen tarpeensa mukaiset palvelut, vaikka henkilö ei osaisi kommunikoida toiveitaan selkeästi?</strong></p><p>- Yksilöllisiä tarpeita katsoessa tällaisessa tilanteessa täytyy kääntyä henkilön läheisten puoleen, omaisten tai hoitajien, joiden kanssa henkilö on jakanut arjen. Vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä löydy, on jonkintasoinen ymmärrys toisen tarpeista pakkokin saada, kun on päivittäin arjessa yhdessä. Lisäksi jokaiselle pitää taata mahdollisuus edunvalvojaan tai avustajaan, jonka tehtävänä on pitää huolta henkilön edusta.</p><p><strong>Miten varmistat kansanedustajana, että Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen tavoite välttämättömien vammaispalveluiden kilpailuttamisen lopettamisesta toteutuu?</strong></p><p>- Kilpailutusta ei lähtökohtaisesti pidä nähdä huonona asiana, mutta siihen pitää olla mahdollista osallistaa asiaa koskevia henkilöitä tai vammaisjärjestöjen edustajia. Laatukriteerien tulee olla hintaa merkittävämmässä osassa, mutta toki budjetissa täytyy pysyä. Lisäksi järjestöille tai henkilöille on taattava valitusoikeus, jos kilpailutuksen lopputulos ei miellytä. On myös mietittävä millä syklillä palveluita on järkevää kilpailuttaa, sillä esimerkiksi jatkuvasti vaihtuva hoitohenkilöstö voi tarpeettomasti rasittaa avuntarvitsijoita.</p><p><strong>Miten varmistat kansanedustajana, että kehitysvammaisilla tai pitkäaikaissairailla ihmisillä olisi aitoja vaihtoehtoja työtoiminnalle, palkattoman työtoiminnan lisäksi tai rinnalla?</strong></p><p>- Holhousyhteiskuntaa on purettava, eli tässä tapauksessa esimerkiksi kehitysvammaisille ei tulisi heti antaa eläkettä käteen, vaan heidän työkykynsä on kartoitettava. Lisäksi on viestittävä aktiivisesti työnantajille saatavilla olevasta tuesta ja rikottava ennakkoluuloja kyseisten yksilöiden työkyvyn ja osaamisen suhteen.</p><p><strong>Miten turvaat kansanedustajana, ettei asiakasmaksut nouse kohtuuttomaksi paljon palveluita käyttäville?</strong></p><p>- Laskujen mukaan on laitettava riittävän selkeä ja kattava ohjeistus siitä mistä voi saada apua ja hakea korjauksia tai helpotuksia maksuihin. Voidaan myös puhua kuukausikohtaisesta maksukatosta, jonka jälkeen palvelut kustannetaan valtion tai kunnan puolesta.</p><p><strong>Miten varmistat kansanedustajana perheiden, joissa jollakin perheenjäsenellä on pysyvä vamma tai sairaus riittävän toimeentulon?</strong></p><p>- Selkeämpi sosiaaliturvajärjestelmä toisi tähänkin helpotusta; esimerkiksi perustulon muodossa. Tämänhetkinen järjestelmä on monimutkainen, eikä kaikkia tukia tule välttämättä haettua. Jos henkilö saisi perustuloa ja sen päälle erityistarpeen tukia (kuljetus, kotiapu, apuvälineet, lääkkeet..), olisi toimeentulo turvattu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minun piti osallistua tänään Hämeenlinnan Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:n järjestämään vaalipaneeliin Hämeenlinnassa, mutta kehoni päätti toisin.. Alla kuitenkin mietintöjä vaalipaneelin kysymyksiin.

Vastaukset on koottu yhteistyössä Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaan, Tuomas Ali-Hokan kanssa.

Miten varmistat kansanedustajana, että ihminen saa yksilöllisen tarpeensa mukaiset palvelut, vaikka henkilö ei osaisi kommunikoida toiveitaan selkeästi?

- Yksilöllisiä tarpeita katsoessa tällaisessa tilanteessa täytyy kääntyä henkilön läheisten puoleen, omaisten tai hoitajien, joiden kanssa henkilö on jakanut arjen. Vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä löydy, on jonkintasoinen ymmärrys toisen tarpeista pakkokin saada, kun on päivittäin arjessa yhdessä. Lisäksi jokaiselle pitää taata mahdollisuus edunvalvojaan tai avustajaan, jonka tehtävänä on pitää huolta henkilön edusta.

Miten varmistat kansanedustajana, että Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen tavoite välttämättömien vammaispalveluiden kilpailuttamisen lopettamisesta toteutuu?

- Kilpailutusta ei lähtökohtaisesti pidä nähdä huonona asiana, mutta siihen pitää olla mahdollista osallistaa asiaa koskevia henkilöitä tai vammaisjärjestöjen edustajia. Laatukriteerien tulee olla hintaa merkittävämmässä osassa, mutta toki budjetissa täytyy pysyä. Lisäksi järjestöille tai henkilöille on taattava valitusoikeus, jos kilpailutuksen lopputulos ei miellytä. On myös mietittävä millä syklillä palveluita on järkevää kilpailuttaa, sillä esimerkiksi jatkuvasti vaihtuva hoitohenkilöstö voi tarpeettomasti rasittaa avuntarvitsijoita.

Miten varmistat kansanedustajana, että kehitysvammaisilla tai pitkäaikaissairailla ihmisillä olisi aitoja vaihtoehtoja työtoiminnalle, palkattoman työtoiminnan lisäksi tai rinnalla?

- Holhousyhteiskuntaa on purettava, eli tässä tapauksessa esimerkiksi kehitysvammaisille ei tulisi heti antaa eläkettä käteen, vaan heidän työkykynsä on kartoitettava. Lisäksi on viestittävä aktiivisesti työnantajille saatavilla olevasta tuesta ja rikottava ennakkoluuloja kyseisten yksilöiden työkyvyn ja osaamisen suhteen.

Miten turvaat kansanedustajana, ettei asiakasmaksut nouse kohtuuttomaksi paljon palveluita käyttäville?

- Laskujen mukaan on laitettava riittävän selkeä ja kattava ohjeistus siitä mistä voi saada apua ja hakea korjauksia tai helpotuksia maksuihin. Voidaan myös puhua kuukausikohtaisesta maksukatosta, jonka jälkeen palvelut kustannetaan valtion tai kunnan puolesta.

Miten varmistat kansanedustajana perheiden, joissa jollakin perheenjäsenellä on pysyvä vamma tai sairaus riittävän toimeentulon?

- Selkeämpi sosiaaliturvajärjestelmä toisi tähänkin helpotusta; esimerkiksi perustulon muodossa. Tämänhetkinen järjestelmä on monimutkainen, eikä kaikkia tukia tule välttämättä haettua. Jos henkilö saisi perustuloa ja sen päälle erityistarpeen tukia (kuljetus, kotiapu, apuvälineet, lääkkeet..), olisi toimeentulo turvattu.

]]>
0 http://lauralhteenmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271196-politiikkaa-kehitysvammaisten-ehdoilla#comments Eimyytävänä kehitysvammaisuus Yhdenvertaisuus Yksilöllisyys Sat, 09 Mar 2019 19:07:44 +0000 Laura Lähteenmäki http://lauralhteenmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271196-politiikkaa-kehitysvammaisten-ehdoilla
Juha Sipilä ei ole insinööri eikä kokoomus puolue http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271083-juha-sipila-ei-ole-insinoori-eika-kokoomus-puolue <p>Kun nyt eronneen hallituksen ohjelmassa todettiin sote-uudistuksen ja aluehallintouudistuksen tarve, ei kokoomus ymmärtänyt keskustan tarkoittaneen soten rakentamista nykyisten maakuntain liittojen pohjalle. Maakuntain liitot ovat alueittensa ompelukerhoja, joiden paikallinen tarve Uudellamaalla oli todettu niin vähäiseksi, että koko Uudenmaan maakunta pääkaupunkiseutuineen oli yhdistynyt yhdeksi liitoksi. Sen sijaan Pohjanmaan maakunnassa näitä liittoja on asukaslukuun nähden varsin taajaan.</p><p>Ei kukaan kokoomuslainen eikä yksikään insinööri olisi voinut kuvitella, että tämä eriparisten maakuntien liittojen rakenne sellaisenaan sopisi uudeksi maakuntarakenteeksi, jonka varaan koko laaja aluehallinto ja vielä laajempi sote ripustetaan. Juha Sipilälle 18 maakuntaa (joita ei hallinnollisesti merkittävinä toimijoina vielä silloin ollut kuin keskustan kuvitelmissa) oli kuitenkin ehdoton vaatimus, jota dramaattisesti puolustettiin hallituksen kaatumisen uhalla.</p><p>Kokoomuksen oli tähän jotenkin vastattava. Kokoomuksessa oli kaavailtu yksityisen palvelutarjonnan merkittävää roolia sotessa, mutta mitään valmista mallia ei ollut koska nykykokoomus ei ole sellainen puolue, jossa tehtäisiin merkittävää ohjelmatyötä. Kokoomus olisi pitkin hampain hyväksynyt keskustan mallin 12 maakunnalla mutta tämä ei Juha Sipilälle kelvannut. Tässä Sipillä oli poliittisesti liian ahne ja tähän ahneuteen hänen hallituksensa sote kaatui sillä kokoomuksen ilmeisesti hoivayritysten lobbareilta hätäisesti vastapainoksi tuoma valinnanvapausmalli toi rakennelmaan kestämättömiä elementtejä.</p><p>Perussuomalaiset eivät ottaneet asiaan merkittävää kantaa vaikka edustivatkin omasta mielestään nimenomaan sotepalvelujen asiakkaita. Heillä ohjelmatyö oli vielä heikommissa kantimissa kuin kokoomuksella. Puolueen&nbsp; ay-kritiikki olisi voinut tuottaa jotain vaikkapa työterveyteen liittyvää, mutta eipä mitään kuulunut, vaikka hoitsuja puolueessa on aika lauma.</p><p>Sipilän sotemallissa oli se merkittävä ansio, että rahoitus tuli valtiolta. Valtion lähes täysi rahoitus on edellytys yhdenvertaiselle sotelle. En ole kuitenkaan varma olivatko kaavaillut maakuntain rahoitusmallit rakenteellisesti tasa-arvoisia maakuntain välillä tai maakuntain toimintojen välillä.</p><p>Ben Zyskowicz on hiljan lausunut, ettei nykyinen lainsäädäntö ole kaikilta osin perustuslain mukainen. Olen todennut saman arvostellessani nykyistä kuntasotea. Tämä ymmärrys ei kuitenkaan ole kovin laajaa, kun edellinenkin hallitus yritti vielä rakentaa sotea kuntainliittojen varaan ja ilmeisesti sdp harkitsee vastaavaa yhä edelleen.&nbsp; Oma kantani on, että selvästi kansalaisten perusturvaan liittyvät asiat on hoidettava yhteisvastuulla valtion toimesta vaikka toimijana olisikin joku paikallisempi taho.</p><p>Ylipäätään tulisi olla herkkyyttä ymmärtää, että Suomen vahvuus on tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa mikä näkyy siinä, että olemme kansainvälisesti kärjessä vähän joka mittarilla päinvastoin kuin jenkit tai entiset neukut. Toisaalta pitää olla ymmärrys, että lait ovat ristiriitaisia eikä niitä saada täydellisiksi. KHO on todennut suurituloisten eläkeläisten raippaveroa koskeneessa päätöksessään, että lainsäädäntö saa olla epäoikeudenmukaista eli eläkeläistä ja palkansaajaa saa verottaa eri lailla vaikka tulojen lähde olisikin työssä ja taistelussa. Samaa epäoikeudenmukaisuutta on Juha Sipilä edistänyt mm. metsänomistajasäätyä hellivällä asenteellaan. Yhdenvertaisuutta kaipaavalla on oltava lehmän hermot ja vakaa äänestysaikomus. Vaihtoehtona on revolutsioni, minkä lopputulema on tunnetusti surkea.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun nyt eronneen hallituksen ohjelmassa todettiin sote-uudistuksen ja aluehallintouudistuksen tarve, ei kokoomus ymmärtänyt keskustan tarkoittaneen soten rakentamista nykyisten maakuntain liittojen pohjalle. Maakuntain liitot ovat alueittensa ompelukerhoja, joiden paikallinen tarve Uudellamaalla oli todettu niin vähäiseksi, että koko Uudenmaan maakunta pääkaupunkiseutuineen oli yhdistynyt yhdeksi liitoksi. Sen sijaan Pohjanmaan maakunnassa näitä liittoja on asukaslukuun nähden varsin taajaan.

Ei kukaan kokoomuslainen eikä yksikään insinööri olisi voinut kuvitella, että tämä eriparisten maakuntien liittojen rakenne sellaisenaan sopisi uudeksi maakuntarakenteeksi, jonka varaan koko laaja aluehallinto ja vielä laajempi sote ripustetaan. Juha Sipilälle 18 maakuntaa (joita ei hallinnollisesti merkittävinä toimijoina vielä silloin ollut kuin keskustan kuvitelmissa) oli kuitenkin ehdoton vaatimus, jota dramaattisesti puolustettiin hallituksen kaatumisen uhalla.

Kokoomuksen oli tähän jotenkin vastattava. Kokoomuksessa oli kaavailtu yksityisen palvelutarjonnan merkittävää roolia sotessa, mutta mitään valmista mallia ei ollut koska nykykokoomus ei ole sellainen puolue, jossa tehtäisiin merkittävää ohjelmatyötä. Kokoomus olisi pitkin hampain hyväksynyt keskustan mallin 12 maakunnalla mutta tämä ei Juha Sipilälle kelvannut. Tässä Sipillä oli poliittisesti liian ahne ja tähän ahneuteen hänen hallituksensa sote kaatui sillä kokoomuksen ilmeisesti hoivayritysten lobbareilta hätäisesti vastapainoksi tuoma valinnanvapausmalli toi rakennelmaan kestämättömiä elementtejä.

Perussuomalaiset eivät ottaneet asiaan merkittävää kantaa vaikka edustivatkin omasta mielestään nimenomaan sotepalvelujen asiakkaita. Heillä ohjelmatyö oli vielä heikommissa kantimissa kuin kokoomuksella. Puolueen  ay-kritiikki olisi voinut tuottaa jotain vaikkapa työterveyteen liittyvää, mutta eipä mitään kuulunut, vaikka hoitsuja puolueessa on aika lauma.

Sipilän sotemallissa oli se merkittävä ansio, että rahoitus tuli valtiolta. Valtion lähes täysi rahoitus on edellytys yhdenvertaiselle sotelle. En ole kuitenkaan varma olivatko kaavaillut maakuntain rahoitusmallit rakenteellisesti tasa-arvoisia maakuntain välillä tai maakuntain toimintojen välillä.

Ben Zyskowicz on hiljan lausunut, ettei nykyinen lainsäädäntö ole kaikilta osin perustuslain mukainen. Olen todennut saman arvostellessani nykyistä kuntasotea. Tämä ymmärrys ei kuitenkaan ole kovin laajaa, kun edellinenkin hallitus yritti vielä rakentaa sotea kuntainliittojen varaan ja ilmeisesti sdp harkitsee vastaavaa yhä edelleen.  Oma kantani on, että selvästi kansalaisten perusturvaan liittyvät asiat on hoidettava yhteisvastuulla valtion toimesta vaikka toimijana olisikin joku paikallisempi taho.

Ylipäätään tulisi olla herkkyyttä ymmärtää, että Suomen vahvuus on tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa mikä näkyy siinä, että olemme kansainvälisesti kärjessä vähän joka mittarilla päinvastoin kuin jenkit tai entiset neukut. Toisaalta pitää olla ymmärrys, että lait ovat ristiriitaisia eikä niitä saada täydellisiksi. KHO on todennut suurituloisten eläkeläisten raippaveroa koskeneessa päätöksessään, että lainsäädäntö saa olla epäoikeudenmukaista eli eläkeläistä ja palkansaajaa saa verottaa eri lailla vaikka tulojen lähde olisikin työssä ja taistelussa. Samaa epäoikeudenmukaisuutta on Juha Sipilä edistänyt mm. metsänomistajasäätyä hellivällä asenteellaan. Yhdenvertaisuutta kaipaavalla on oltava lehmän hermot ja vakaa äänestysaikomus. Vaihtoehtona on revolutsioni, minkä lopputulema on tunnetusti surkea.

]]>
0 http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271083-juha-sipila-ei-ole-insinoori-eika-kokoomus-puolue#comments Hallituskriisi Maakuntauudistus Perustuslaki Valinnanvapaus Yhdenvertaisuus Fri, 08 Mar 2019 12:15:20 +0000 Olli Saarinen http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271083-juha-sipila-ei-ole-insinoori-eika-kokoomus-puolue
Yhdenvertainen sote? http://niinarissanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270387-yhdenvertainen-sote <p>Sote-uudistus etenee, kai. Sen tavoitteena on joka tapauksessa olla - ainakin alueuudistus.fi -sivustosta päätellen - kaikille kansalaisille yhdenvertainen uudistus. Yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan sivuston mukaan yhdenvertaisuussuunnitelma siitä, miten eri ryhmiä kohdellaan - erityisesti vammaisia, terveysperusteinen syrjintä kun on lainsäädännössä kielletty. Simppeliä, eikö? Olisiko kuitenkin mahdollista, että jotkut ryhmät ovat käytännössä yhdenvertaisempia kuin toiset? Tai että olisi ryhmiä, jotka ovat yhdenvertaisia nykyään lähinnä sillä perusteella, että niitä ei lainkaan tilastoida? Poissa silmistä, poissa mielestä. Katsotaanpa, miltä tilanne tilastoissa ja todellisuudessa näyttää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Se, mitä tilastot eivät kerro, löytyy usein todellisuudesta</strong></p><p>Tilastoista tuttua tietoa on, että Suomessa on paljon työttömiä, ja moni on kuullut heistä tutkitusti useiden olevan itseasiassa osittain tai kokonaan työkyvyttömiä&nbsp; - siis väärässä tilastossa sen vuoksi, ettei heidän työkyvyttömyyttään tunnusteta. Tilastovirhe 1. On myös tunnettua, että mielenterveystilastoissa on runsaasti kansalaisia - ja ehkä vähemmän tunnettua, että heistä suuri osa on alunperin fyysisen sairauden vuoksi työkyvyttömiä, jotka siis ensisijaisesti kuuluisivat fyysisten sairauksien tilastoihin, vaikkakin &quot;onnekseen&quot; ovat lisäksi masentuneet ja uupuneet niin, että ovat nykyisin työkyvyttömiä myös henkisesti. Tilastovirhe 2. Asunnottomuustilastoiden kerrotaan pienentyneen Asunto ensin -ohjelman kautta ansiokkaasti viime aikoina. Sen mittaamiseen käytetyt tilastot eivät kuitenkaan kata runsasta piiloasunnottomien joukkoa, joka ainakin monien tunnustamattomien potilasryhmien kuten sisäilmasairaiden osalta näyttää pikemminkin olevan kasvussa. Tämä taas johtuu monista tekijöistä, kuten siitä, ettei sote-palveluita myönnetä yhdenvertaisesti virallisesti asunnottomille: esim. erityissairaanhoidon tai vammaispalveluiden asiakas ei yksinkertaisesti voi olla virallisesti asunnoton ja näkyä asunnottomuustilastoissa menettämättä elinkykynsä säilyttäviä etuuksiaan. Tilastovirhe 3.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kuinka sote-palvelut voidaan suunnitella yhdenvertaisiksi ilman tietoa asiakasryhmistä?</strong></p><p>Kohtuullisen luotettava tilastotieto on tärkeää palveluiden suunnittelun kannalta. Ylläolevien esimerkkien perusteella nouseekin kysymys, kuinka sote-uudistusta&nbsp; voidaan pitää tosiasiassa yhdenvertaisesti suunniteltuna, kun sairaita luullaan työttömiksi, tai kun fyysisesti sairaille suunnitellaan ensisijaisesti psyykkisiä tukitoimia, tai kun asunnottomia estetään saamasta sote-palveluita kuten asunnottomien palveluita? Vielä mielenkiintoisemmaksi kuvio muuttuu, kun siihen lisätään kaikki ns. tunnustamattomat asiakasryhmät. Tällaisia ovat esimerkiksi sisäilmasta sairastuneet, cfs-potilaat sekä monet monisairaiden ja traumatisoituneiden ryhmät, joukossa paljon YK:n vammaissopimuksen soveltamisalan ihmisiä lapsista vanhuksiin. Miten siis sote-uudistus ja maakunnat voivat lähtökohtaisesti tehdä kaikkia vastuullaan olevia kansalaisia koskevat suunnitelmansa yhdenvertaisesti? Syveneekö nykyinen trendi, jossa palveluiden piiriin päässeet saavat epäyhdenvertaista kohtelua vaihtelevista syistä (esim. vanhusten laitoshoidon puutteet), ja toisaalta palveluiden ulkopuolelle suljetut saava epäyhdenvertaista tai jopa olematonta palvelua tunnustamattomuuden vuoksi? Miten tämä olisi estettävissä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten toteuttamiseksi?</p><p>&nbsp;</p><p>Sote-palveluiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden kehittämiseen olisi syytä panostaa, sillä ilman asian riittävää huomioimista menee yhteiskunnalla liikaa rahaa roskiin. On paljon kustannustehokkaampaa tukea kansalaista heti ongelmien ilmaannuttua vaikuttavasti kuin alkaa vuosikymmenen kuluttua selvittelemään takalukkoon ja umpisolmuun mennyttä tilannetta. Tämä on nähtävissä niin asunnottomuuden onnistuneessa ratkaisussa Asunto ensin -periaatteella kuin toisaalta sisäilmaongelmien eskaloitumisessa vuosikymmenien tehottomien toimenpiteiden seurauksena. Paras tapa säästää on käyttää rahaa siellä, missä se oikeasti vaikuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ps. Lisätietoa sisäilmasairaiden tilanteen tehokkaasta ratkaisemisesta voi lukea Sisäilmalupaus-vaalikampanjan sivulta <a href="https://sisailmalupaus.wixsite.com/website" title="https://sisailmalupaus.wixsite.com/website">https://sisailmalupaus.wixsite.com/website</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sote-uudistus etenee, kai. Sen tavoitteena on joka tapauksessa olla - ainakin alueuudistus.fi -sivustosta päätellen - kaikille kansalaisille yhdenvertainen uudistus. Yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan sivuston mukaan yhdenvertaisuussuunnitelma siitä, miten eri ryhmiä kohdellaan - erityisesti vammaisia, terveysperusteinen syrjintä kun on lainsäädännössä kielletty. Simppeliä, eikö? Olisiko kuitenkin mahdollista, että jotkut ryhmät ovat käytännössä yhdenvertaisempia kuin toiset? Tai että olisi ryhmiä, jotka ovat yhdenvertaisia nykyään lähinnä sillä perusteella, että niitä ei lainkaan tilastoida? Poissa silmistä, poissa mielestä. Katsotaanpa, miltä tilanne tilastoissa ja todellisuudessa näyttää.

 

Se, mitä tilastot eivät kerro, löytyy usein todellisuudesta

Tilastoista tuttua tietoa on, että Suomessa on paljon työttömiä, ja moni on kuullut heistä tutkitusti useiden olevan itseasiassa osittain tai kokonaan työkyvyttömiä  - siis väärässä tilastossa sen vuoksi, ettei heidän työkyvyttömyyttään tunnusteta. Tilastovirhe 1. On myös tunnettua, että mielenterveystilastoissa on runsaasti kansalaisia - ja ehkä vähemmän tunnettua, että heistä suuri osa on alunperin fyysisen sairauden vuoksi työkyvyttömiä, jotka siis ensisijaisesti kuuluisivat fyysisten sairauksien tilastoihin, vaikkakin "onnekseen" ovat lisäksi masentuneet ja uupuneet niin, että ovat nykyisin työkyvyttömiä myös henkisesti. Tilastovirhe 2. Asunnottomuustilastoiden kerrotaan pienentyneen Asunto ensin -ohjelman kautta ansiokkaasti viime aikoina. Sen mittaamiseen käytetyt tilastot eivät kuitenkaan kata runsasta piiloasunnottomien joukkoa, joka ainakin monien tunnustamattomien potilasryhmien kuten sisäilmasairaiden osalta näyttää pikemminkin olevan kasvussa. Tämä taas johtuu monista tekijöistä, kuten siitä, ettei sote-palveluita myönnetä yhdenvertaisesti virallisesti asunnottomille: esim. erityissairaanhoidon tai vammaispalveluiden asiakas ei yksinkertaisesti voi olla virallisesti asunnoton ja näkyä asunnottomuustilastoissa menettämättä elinkykynsä säilyttäviä etuuksiaan. Tilastovirhe 3. 

 

Kuinka sote-palvelut voidaan suunnitella yhdenvertaisiksi ilman tietoa asiakasryhmistä?

Kohtuullisen luotettava tilastotieto on tärkeää palveluiden suunnittelun kannalta. Ylläolevien esimerkkien perusteella nouseekin kysymys, kuinka sote-uudistusta  voidaan pitää tosiasiassa yhdenvertaisesti suunniteltuna, kun sairaita luullaan työttömiksi, tai kun fyysisesti sairaille suunnitellaan ensisijaisesti psyykkisiä tukitoimia, tai kun asunnottomia estetään saamasta sote-palveluita kuten asunnottomien palveluita? Vielä mielenkiintoisemmaksi kuvio muuttuu, kun siihen lisätään kaikki ns. tunnustamattomat asiakasryhmät. Tällaisia ovat esimerkiksi sisäilmasta sairastuneet, cfs-potilaat sekä monet monisairaiden ja traumatisoituneiden ryhmät, joukossa paljon YK:n vammaissopimuksen soveltamisalan ihmisiä lapsista vanhuksiin. Miten siis sote-uudistus ja maakunnat voivat lähtökohtaisesti tehdä kaikkia vastuullaan olevia kansalaisia koskevat suunnitelmansa yhdenvertaisesti? Syveneekö nykyinen trendi, jossa palveluiden piiriin päässeet saavat epäyhdenvertaista kohtelua vaihtelevista syistä (esim. vanhusten laitoshoidon puutteet), ja toisaalta palveluiden ulkopuolelle suljetut saava epäyhdenvertaista tai jopa olematonta palvelua tunnustamattomuuden vuoksi? Miten tämä olisi estettävissä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten toteuttamiseksi?

 

Sote-palveluiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden kehittämiseen olisi syytä panostaa, sillä ilman asian riittävää huomioimista menee yhteiskunnalla liikaa rahaa roskiin. On paljon kustannustehokkaampaa tukea kansalaista heti ongelmien ilmaannuttua vaikuttavasti kuin alkaa vuosikymmenen kuluttua selvittelemään takalukkoon ja umpisolmuun mennyttä tilannetta. Tämä on nähtävissä niin asunnottomuuden onnistuneessa ratkaisussa Asunto ensin -periaatteella kuin toisaalta sisäilmaongelmien eskaloitumisessa vuosikymmenien tehottomien toimenpiteiden seurauksena. Paras tapa säästää on käyttää rahaa siellä, missä se oikeasti vaikuttaa.

 

Ps. Lisätietoa sisäilmasairaiden tilanteen tehokkaasta ratkaisemisesta voi lukea Sisäilmalupaus-vaalikampanjan sivulta https://sisailmalupaus.wixsite.com/website

]]>
0 http://niinarissanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270387-yhdenvertainen-sote#comments Eduskuntavaalit2019 Maakunta- ja sote-uudistus Yhdenvertaisuus Hoito 2.3: Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuus on tärkeämpää kuin sijainti. Tue, 26 Feb 2019 18:51:16 +0000 Niina Rissanen http://niinarissanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270387-yhdenvertainen-sote