Aika ajatella leipäjonot uusiksi
1990-luvulla suomalaisten kuntien katukuviin ilmestyneet leipäjonot olivat sosiaalipoliittinen huolenaihe, joista uutisoitiin ulkomaita myöten.
Vuonna 2016 leipäjonojen pitenemisestä kyllä puhutaan, mutta niin puhutaan myös siitä, kuinka ruokahävikkiä voisi mahdollisimman tehokkaasti vähentää. Hakusanoilla leipäjono ja hävikki saattaa usein löytää enemmän uutisia juuri hävikistä: ruokahävikkiä vastaan on valtioneuvoston linjauksia* ja mobiilisovelluksia, kaupat myyvät epätavallisen muotoisia vihanneksia ja onpa Tanskassa avattu ehkä maailman ensimmäinen hävikkiruokakauppa. Muun muassa St1 korvaa jo nyt fossiilista energiaa kierrättämällä esimerkiksi leipomoiden taikinatähteet ja kauppojen vanhentuneet leivät ja muut biojätteet liikenteen polttoaineeksi ja vähentää samalla fossiilisia CO2-päästöjä. Tämä ruokahävikin vähentämisen ekologinen eetos on tärkeä, meillä ei ole varaa jättää tuotettua ruokaa käyttämättä.
Samalla huomaamme taas kerran, että leipäjonot avun muotona ovat vain laastareita. Emme voi olla täysin varmoja siitä, että hävikkiä riittää jaettavaksi leipäjonoissa ikuisesti. Siksi meidän pitää olla erityisen valppaina sen suhteen, kuinka saamme leipäjonojen sosiaalipoliittisen tarpeen poistettua: kuinka vaikutamme asumisen kohtuulliseen hintaan, kuinka tarjoamme työnsä menettäneille uudelleenkoulutusmahdollisuuksia, kuinka autamme ylivelkaantuneita, kuinka lievitämme päihdeongelmia, kuinka takaamme kaikille riittävät eläkkeet, kuinka varmistamme esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä leipäjonoihin jalkauttamalla, että ihmiset saavat leipäjonoista myös muuta kuin vain ruokakassin (se kun poistaa nälän, mutta ei köyhyyden tai huono-osaisuuden syitä). Keinoja on lukuisia. On poliittinen valinta tarttua tai olla tarttumatta näihin keinoihin. Paljon voidaan tehdä yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin kesken, myös kauppojen ja esimerkiksi seurakuntien kanssa, niin kauan kun perustuslain 19 § oikeus sosiaaliturvaan toteutuu.
Suomessa ruoka-aputoimintaa ei ole koskaan nähty sosiaalipoliittisena kysymyksenä: EU-ruokaa on hallinnoitu maa- ja metsätalousministeriön alaisuudesta (osana EU:n maatalouspolitiikkaa) ja nykyisen vuosien 2014-2020 EU:n vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö ja toimenpideohjelman hallintoviranomaisena toimii Maaseutuvirasto. Siitä ei vastaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö, jolle ajattelisi sosiaalipoliittisten kysymysten kuuluvan.
Leipäjonoissa jonottavista kaksi viidesosaa on niin kasautuneesti huono-osaisia, että he ovat sekä taloudellisesti, terveydellisesti, että sosiaalisesti huono-osaisia. Tuen tarve on siis ruokakassia moninaisempi. Esimerkkejä kestävän ruokakulttuurin ja huono-osaisuuden torjunnan yhdistämisestä ovat muun muassa Vantaan yhteinen pöytä -ruokavarasto, From Waste to Taste -kiertotaloushanke ja hävikkiravintola sekä Kaupunkilaisten oman pellon solidaarisuusosuudet.
Tarvitsemme yhtä aikaa vahvaa sosiaalipolitiikkaa ja resurssiviisaita toimia, jotta emme haaskaisi ihmis- emmekä luonnonvarojamme.
* 1. Valtioneuvoston periaatepäätös Kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta. 'Vähemmästä viisaammin'.
Myös ämpärijonoihin olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. On hälyttävää huomata kuinka ihmiset melkein tallovat toisensa hengiltä kun marketissa jaetaan euron arvoisia muoviämpäreitä.
Kuinka voisimme lievittää ihmisten ämpäreidenpuutetta?
Ilmoita asiaton viesti
Pekalle lähtee erikoismaininta täysin kyynisestä ja tarpeettomasta kommentista.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti häneltä puuttuu ämpäreitä(kin).
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, sanoisin, että aika kehno vertauskohde.
Kyseessä on kuitenkin vakava ja huolestuttava asia, joka koskee jo monia suomalaisia – siksi sitä pitäisi myös kyetä kommentoimaan asiallisesti ja asiassa pysyen.
Ilmoita asiaton viesti
#1
Johan tuli pitkä jeesustelijoiden ketju. Kuka käski tuhoamaan 66.000 yrittäjää ja nyt ei ole töitä?
On aina olemassa syy ja seuraus. Missä on demarien lupaamat 100.000 uutta työpaikkaa?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Toivottavasti nämä tavoitteet otetaan huomioon varsinkin nyt kun työttömyyttä on paljon. Koko ajan ihmisiä siirtyy ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle, jolloin elämisestä tulee entistä tiukempaa. Hyvä muistaa, että isojen irtisanomisten todelliset vaikutukset näkyvät aina viiveellä.
Ilmoita asiaton viesti
Kummallista, että mikään hallitus ei ole ollut mitenkään kiinnostunut leipäjonojen poistamisesta – vaikka eräät puolueet ovat olevinaan köyhän asialla.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se ole köyhän asialla olemista jos mikä, että heille leipää jaetaan? Tuon mahdollisuuden poistaminenhan vasta kurmottamista olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Voisihan se olla – jos jokin puolue jakaisi leipää – tai julkinen hallinto. Mutta eihän se niin mene, eivät ne voi mitään poistaa sellaisesta, missä ne eivät ole mukana.
Ilmoita asiaton viesti
Kovasydämisyys ja empatiakyvyttömyys -näitä sanoja on käytetty hallitsematonta maahanmuuttoa arvostelevista puheenvuoroista – suomalaisia köyhiä kohtaan on aiemmin ollut silmiinpistävää, kun lähinnä vain esim. Heikki Hiilamo, Pelastusarmeija ja Hurstin ruokajakelu jne. ovat näkyneet vuosikymmeniä uutisissa. Mediaa, poliitikkoja ja piispoja tämä hyvinvointivaltion häpeä on kiinnostanut harvinaisen vähän.
http://www.pelastusarmeija.fi/paikkakunnat/helsink…
Tuore uutinen siitä, että ruokajonoissa alkaa vähitellen näkyä myös muualta Suomeen muuttaneita, on saattanut herätellä tämän ongelman vasta nyt poliittiseen valokeilaan.
Vahvistaako se käsitystä ns. kaksoisstandardien olemassaolosta, mitä on epäiltykin monissa kansalaispuheenvuoroissa, joissa on jo vuosia muistutettu jonottajienkin olevan arvokkaita ihmisiä?
Ilmoita asiaton viesti
Olettekos huomanneet siellä jonossa odotellessanne että maalla asuvia siellä ei ole. Ja mistäkös se johtuu, no siitä että jos asut vähänkin sivummassa sinulla ei ole kertakaikkiaan varaa kuljetuttaa itseäsi sinne jonoon. Tästä aiheesta tein tutkimuksen tänä aamuna kun oli taas leipä loppu ja leikki alussa*.
Lähtöarvot esimerkille:
Asuinpaikka Jyväskylän kaupunkialueella hieman syrjemmässä mutta kuitenkin maantien varressa ,talvikunnossapitokin on hoidettu.
Lähin jono niinikään Jyväskylässä, Huhtasuolla , sieltä tosin näyttäs olevan sääntö että jaetaan vain Huhtasuolla asuville mutta kuitenkin kun lähempänäkään ei jonotuspaikkaa ole.
Reittihaku.net on hyvä ja sillä saa suoran opasteen millä laitteella kannattaa milläkin matkalla liikkua ja mitä se maksaa ja kauanko kestää.
Minäpä läppäsin osotteet niille varattuihin paikkoihin ja sain vastauksen että reissun hinnaksi tulee 74 € ja matkaan menee odotuksineen reilut kuusi tuntia jos ei tarvi siellä leipäjonossa kovin kauan odotella. Sik toisekseen näky vielä maksavan 3,50€ se ruokakassi.
Niin että semmosia täältä maalta.
Persaukiset älkööt vaivautuko.
* Kun leipä loppuu niin leikki alkaa mutta kun tupakka loppuu niin tuska alkaa.
Ilmoita asiaton viesti
#8
”Olettekos huomanneet siellä jonossa odotellessanne että maalla asuvia siellä ei ole. Ja mistäkös se johtuu, no siitä että jos asut vähänkin sivummassa sinulla ei ole kertakaikkiaan varaa kuljetuttaa itseäsi sinne jonoon.”
Kepu on suurin maaseudun kyykyttäjä. Nyt kokeilee miten kauan maitoa tuotetaan ilman tukiaisten maksatusta. Verot pitää kuitenkin maksaa niistä tulevista tuista.
Ilmoita asiaton viesti
Tampereella on kirkko hoitanut homman erittäin fiksusti. Kaupungin alueilla kiertää ruokanysse, josta saa ruokakassin diakonin kirjoittamalla lupalapulla. Kaikille on varattu etukäteen samat antimet, joten ensin menvät eivät saa yhtään enempää, kuin myöhemmin tulevatkaan. Kassin voi hakea myös muulta kuin ”omalta pysäkiltään”, jos ei halua naapuruston panevan merkille tätä asiakkuutta. Ei tarvitse myöskään kuulua kirkkoon.
Eikö Helsingissäkin voitaisi organisoida ruokajakoa useampaan paikkaan, ettei ihmisten tarvitsisi niin pitkään jonottaa?
Ilmoita asiaton viesti
Tampereelle menee pisteet tuosta palvelusta. Hienosti hoidettu vaikka onkin vain kolmanneksen kokoinen Jyväskylään verrattuna. Jyväskylässä elää syvällä päättäjäjien keskuudessa ajatus että kaikki mitä kannattaa säilyttää on siellä esiliinan kokoisella läntillä Lutakon rannassa. Kauenpana asujat ovat aina tulleet toimeen ilman kaupungin apua ja tulevat vastakin vaikka kaupunki kyllä muistaa kiinteistöveron pitää tapissa niissäkin tönöissä jotka sijaitsevat siellä luonnon keskellä herrojen marjastusmailla. Nehän ovatkin vapaa-ajan asuntoja kaikki kun maalaisilla ei kuulemma mutta olekaan kuin vapaa-aikaa. No,vihjeenä, nykyään tuolla perusteella voitaisiin melko iso osa kaupunkiasunnoistakin verottaa vapaa-ajan asuntoina. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Alkoholia ja tupakkaa verotetaan ja yhtenä perusteluna on epäterveellisyys, toisena verotulot.
Vaikka ravintokeskusteluissa onkin paljon eriäviä mielipiteitä, on kuitenkin oletettavasti joitakin ruoka-aineita, joiden terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä vallitsee laaja yksimielisyys. Tuskinpa kenenkään mielestä vaikkapa kotimainen mustikka on epäterveellinen.
Mitä vaikutuksia sillä olisi, jos vaikkapa tietyt tuoreet kasvikset olisivat vähemmän verotettuja? Entä sillä, jos tietyt prosessoidut herkut kuten keksit ja limpparit olisivat kovemmin verotettuja?
Ilmoita asiaton viesti
Asia on oikea mutta kirjoittajan näkökannat hieman ihmetyttävät.
”Siksi meidän pitää olla erityisen valppaina sen suhteen, kuinka saamme leipäjonojen sosiaalipoliittisen tarpeen poistettua: kuinka vaikutamme asumisen kohtuulliseen hintaan, kuinka tarjoamme työnsä menettäneille uudelleenkoulutusmahdollisuuksia, kuinka autamme ylivelkaantuneita, kuinka lievitämme päihdeongelmia, kuinka takaamme kaikille riittävät eläkkeet, kuinka varmistamme esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä leipäjonoihin jalkauttamalla, että ihmiset saavat leipäjonoista myös muuta kuin vain ruokakassin (se kun poistaa nälän, mutta ei köyhyyden tai huono-osaisuuden syitä).”
Eikö parempi olisi saamme ihmisille TÖITÄ?
Onko ruokajonot niin epäseksikäs aihe että se pitää liittää mediaseksikkääseen ruokahävikkikeskusteluun ja sitten ehdottaa ettei ruokahävikki ole ruokajonoihin pätevä ratkaisu?
Miksi suurin huoli ylipäänsä on saada lisää uusia julkisen vallan työntekijöitä ”ruokajonobisneksen” ympärille? Eikö ruokajonot ylipäänsä ole esimerkki sosiaalipolitiikan ja juuri samaisten työntekijöiden epäonnistumisesta?
Ilmoita asiaton viesti