Pölhöjä ja pölhöpopulisteja – kansanedustajan palkoista
Kokoomuksen Sampsa Kataja on kohauttanut itkemällä kansanedustajien pieniä palkkoja. Pölhöä. Kansa on närkästynyt, minäkin olen. Kyllä kansanedustajan palkka nykyisellään on varsin korkea, mutta vastuuta ja työtäkin on.
Eipä aikaakaan, kun ulostuloa on saapunut kritisoimaan demarien varapuheenjohtaja Sanna Marin. Hän lupaa tullessaan valituksi kansanedustajaksi lahjoittaa tuloistaan 10 prosenttia yhteiseen hyvään. Samaa ovat ehdottaneet eräätkin politiikassa mukana olevat perussuomalaisista vihreisiin. Pölhöpopulismia.
Marin ja muut poliitikot saavat toki käyttää omaa rahaansa miten parhaaksi näkevät, mutta yhteiskunnan ja sen heikoimpien jäsenten kannalta tärkeät palvelut eivät saa perustua tämäntyyppiselle hyväntekeväisyydelle. Päivätyönä leipäjonojen köyhyyttä tutkiessaan ei voi kuin olla puistelematta päätään tällaiselle pölhöydelle ja pölhöpopulismille. Anekdoottina: leipäjonot tulivat suomalaiseen katukuvaan 1990-laman aikaan, väliaikaisratkaisuina. Ne eivät kuitenkaan jääneet väliaikaisratkaisuiksi, vaan ruoka-apu on Suomessa pysyvämpi ilmiö tänään kuin koskaan aiemmin. Miksi, koska osa julkisen sektorin vastuusta heikoimmista huolehdittaessa on siirtynyt hyväntekeväisyyden varaan. Vähävaraisten ruoka-avustukset perustuvat käytännössä täysin lahjoituksiin: heidän jokapäiväinen leipänsä ei ole yhteiskunnan vaan lahjoittajien hyväntahtoisuuden varassa.
Lastensairaalan kohdalla käytiin aiheellinen keskustelu siitä, mitkä palvelut pitää maksaa verovaroin ja mikä on lahjoittamisen rooli Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa. Hienoa että sairaala sai rahoituksen, mutta suuri riski lahjoitusyhteiskunnassa on se, että vähiten pörröiset ja suloiset jäävät yksin kärsimystensä kanssa. Siksi valtaa ja myös suurta mielipidevaltaa käyttävän demareiden varapuheenjohtajan kannattaisi miettiä, minkälaista esimerkkiä hän näyttää. Tai ehkä hän on miettinyt.
SDP:n Sanna Marin on vastannut bloggaajalle Twitterissä. Kyselee, miksi hän ei ”leimannut Oras Tynkkystä pölhöpopulistiksi eurovaaleissa”.
https://twitter.com/MarinSanna/status/566227215852…
Ilmoita asiaton viesti
Sama se on mistä puolueesta tällaiset ehdotukset tulevat. Lisäsin tekstiin pari esimerkkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Selkeä mielipide. Kiitos avauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä kukaan ole kai ollut mitään korvaamassa, ainoastaan todennut että 8000 kk -ansioista toisilla ei riitä omiin menoihin, toisilta piisaa muillekin.
Mitä konkreettista sinä aiot tehdä muiden hyväksi jos tulet valituksi eduskuntaan? Ja pitää olla sellainen asia minkä voit tehdä vaikka yksin!
Ilmoita asiaton viesti
Jos tuleva edustaja ennalta ilmoittaa kenelle lahjoittaa, eikö tässä ole tietty vaara, että hän ostaa ääniä itselleen. Kukin käyttäköön rahat kuten haluaa, mutta poliitikon pitää toiminnallaan pyrkiä laajoihin ja kattaviin ratkaisuihin. Mulla menee palkasta tällä hetkellä varmaan kuudelle järjestölle rahaa (ja niiden toimintaan eri tavoin osallistun), mutta en ajattelut tehdä tästä vaaliasetta ääniä kalastellakseni.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Sanna! Kymmenen prosenttia – normaalin verotuksen lisäksi – on hyvä potti yhteiskunnalle. Tosin vielä parempi olisi viisitoista… tai kaksikymm… no, sanotaan kolmekymmentä prosenttia.
Vaalitaistelussa on tarjouskilpailun maku, kun ehdokkaat nokittavat panoksiaan hyväntekeväisyyteen. Tästä mie tykkään! (Onkohan se Joutsenlahden Anssi tosiaan toimittanut kolehtihaaviin koko neljän vuoden tienestinsä?)
Lastensairaalan maksavat ihmiset; potilaan kannalta on aivan sama saadaanko rahat kasaan verotuksella, velaksi vai kansalaiskeräyksellä.
Je suis pölhöpopulisti!
Ilmoita asiaton viesti
Yeensä julkinen hyväntekeväisyys on myötätunnon kerjäämistä muilta. Poliitikon tapauksessa toivotaan, että äänestäjä pitäisi hyvänä tyyppinä ja lahjoittaisi äänensä. Aito hyväntekeväisyys tuottaa antajalleen ihan yhtä hyvän mielen kertoopa siitä tai ei. Kertojalle se on osa markkinointibudjettia.
Sinänsä ymmärrän niiden kansanedustajien ahdistuksen, jotka heikentävät tulotasoaan ja työolosuhteitaan oleellisesti ryhtyessään hoitamaan yhteisiä asioita. Kokoomuksessa tämä ahdistus lienee tavallisempaa kuin Vasemmistoliitossa. Silti kansanedustajan tehtävän pitäisi olla jollain tavalla kutsumus, jolloin omat uhraukset lisäntyvänä työmääränä ja vaaleihin sijoitettuna rahan eivät saisi olla ylitsepääsemätön ongelma. Niille joille se on, ei kutsumus tehtävään ole riittävä.
Itsekään en koe sellaista paloa yhteisten asioiden hoitamiseen, että ottaisin isoa taloudellista riskiä vaalien suhteen tai haluaisin tehdä jatkuvasti oleellisesti pidempää työpäivää. Kansanedustajan palkka ei ole riittävän houkutteleva, jotta itse viitsisin ryhtyä poliitikoksi. Tai edes yrittää sitä, koska poliitikon suosio on aina äänestäjän tunteen varassa. Käytän tietoisesti sanaa tunteen varassa, enkä puhu luottamuksesta. Tunteen varassa ääni useimmiten annetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ohisalo juttelee:
”Suuri riski lahjoitusyhteiskunnassa on se, että vähiten pörröiset ja suloiset jäävät yksin kärsimystensä kanssa. Siksi valtaa ja myös suurta mielipidevaltaa käyttävän demareiden varapuheenjohtajan kannattaisi miettiä, minkälaista esimerkkiä hän näyttää.”
Sanna Marin on näemmä ilmoittanut tekevänsä lahjoituksen pirkanmaalaisen mielenterveystyön hyväksi. Juuh, ilman muuta Pitkänniemen asujaimet usein mielletään sellaisiksi pörröisiksi ja suloisiksi ja tosi trendikkääksi auttamisen kohteeksi.
Onko nyt Ohisalo hiukan tyhmä olo? Toivottavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos jutustelustasi Jussi. Lainaan erästä hyvin kiteyttänyttä kommentoijaa: ”Suomi tarvitsee ratkaisuja köyhyyden vähentämiseen – ei huutokauppakilpailua siitä, kuka antaa eniten vauraudestaan hyväntekeväisyyteen. Ei hyväntekeväisyysyhteiskunnalle!”
Ja siis tiedän kuinka paljon duunia esim. Oras Tynkkynen kansanedustajana ja Sanna Marin tekevät edistääkseen myös suuria linjoja, siksi erityisen paljon harmittaa, että pitää lähteä mukaan tällaiseen populismiin vaalien alla. Menee noita lahjoituksia itselläkin moneenkin paikkaan, mutta en ole ajatellut tehdä niistä numeroa vaan pyrkiä kansanedustajana muuttamaan asioita niin, että ne vaikuttavat laajalti yhteiskunnan hyvinvointiin. Kukin tehköön rahoillaan mitä huvittaa, mutta en halua nähdä tällaisen kilpajuoksun yleistyvän.
Ilmoita asiaton viesti
,
Ilmoita asiaton viesti
Miksi minä ymmärrän köyhänä Marian pointin täysin ilman tarvetta saivarrella? Hyväntekeväisyydellä ja brassailemalla lahjoittamisilla ei poisteta jatkuvasti kiihtyvää rakenteellista eriarvoistumista. Kauniita puheita kuningas Sauli I hengessä, joilla on tarkoitus kannustaa kansalaiset talkoisiin pelastamaan kaikista hankalimmassa tilanteessa olevia. Valitettavasti tuota hyvää tahtoa ei takuuvarmasti löydy kansan parista kovin pitkään, kun sen vaikutukset huomataan tehottomiksi.
Joku mainitsi täällä Elina Lepomäen jonkinlaisena hyväntekijänä. Minusta kyseinen ihminen ja koko ajatushautomo Libera on true evil ja täynnä harhaista ajatusta trickle down-talouden ylivertaisuudesta, joka on toistuvasti todennettu OIKEAN tieteen toimesta täysin toimimattomaksi ”talousjärjestelmäksi”. Taloustiede on ”oikeaa” tiedettä vasta kun puidaan jälkipyykkiä..
Ilmoita asiaton viesti
Hear! Hear!
Simo Seuna sanoi asian niinkuin se on!!!
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Ylisuuriin tuloihin (”palkkoihin”) on olemassa yksinkertainen ongelmanratkaisu:
Kaikki tulot, siis aivan kaikki (tulojen verottomuuden poistaminen kokonaan – km-korvaukset, päivärahat, toimeentulotuki jne.), verotettavaksi yhtenä tulona, tulonlähteestä riippumatta, ja voimakas progressio verotukseen. Helppo malli on jo moneen kertaan esittämäni: 1000/kk verotettavan alaraja, 10 000/vrk progression kiristymisen yläraja, jossa vero 90 %. Progressiokäyrä y = x (pot z). Eduskunta päättää Z:n vaikka vuosittain, jos mieli tekee.
Liian helppo, selkeä ja tehokas, joten edes vasemmisto – edes vihervasemmisto – ei sitä tue.
Ilmoita asiaton viesti
Onko kansanedustajien työ lisääntynyt merkittävästi sitten vuodesta 1990 jotta olisi tarvetta palkkioiden korotuksille?
Omasta mielestäni ei.
Silti kansanedustajien palkkiot on noussut tämän jälkeen keskimääristä nopeammin.
Puhumattakaan siitä, että kansanedustajan työtä ei tee vain edustaja itse vaan se avustaja-armeija taustalla.
Pelkästään kansanedustajien avustajien määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1990.
Kansanedustajien avustajien määrä on nykyisin n. 180 ja Ministerienkin avustajien määrä huitelee jo lukemassa 140, eli yhteensä pelkkiä avustajia eduskunnassa on nykyisin yli 320 avustajaa. Kansanedustajilla on tietääkseni nykyistä enemmän myös oikeuksia käyttää ulkopuolista konsultointia joka on myös vähentänyt edustajan työtaakkaa sekä oman erityisosaamisen tarvetta.
Näiden vuoksi en näe tarvetta edustajien palkkioiden korotuksille, mutta jos edustajien työmäärä kasvaa esimerkiksi avustajien määrän vähenemisen vuoksi niin kyllä voisi jo edustajien palkkioitakin tarkistaa.
Edustajien palkkiot on kuitenkin työmäärään nähden sekä etuihin nähden verrattain kilpailukykyiset puhumattakaan ”työajasta” jossa konkreettinen työaika on n. 8kk vuodessa.
Vaikka kansanedustajien avustajien palkka ei kuulosta suurelta (n. 2500€/kk), niin valtion kanslia oli laskenut että kaikkine kulukorvauksineen ja etuineen edustajien kulu on keskimäärin hieman yli 6000€/kk per avustaja.
Avustaja-armeija on valtiolle jopa satojen miljoonien lisäkulu vuosittain jossa voisi mielestäni säästää merkittävästi.
Ilmoita asiaton viesti
En ole närkästynyt kansanedustajien palkkatasosta. Voitaisiin jopa nostaa mutta vastaavasti odottaisin esim. leipäjonojen lyhentymistä..
Ilmoita asiaton viesti
mielestäni teit tästä juuri numeron! Eipä näytä leipäjonot edustajista huolimatta vähentyvän. Olisi kiva nähdä kokoomuksen vaaliohjelmassa yhtenä tavoitteena – Leipäjonojen vähentäminen julkisilla varoilla yksityisten sijaan :). Mistähän tämä johtuu? Ei ainoastaan suomen politiikasta vaan maailman muutoksesta, johon suomen poliitikko voi vain vähän vaikuttaa.
Ilmoita asiaton viesti