Sähköinen äänestäminen on uhka tietoturvalle

Oikeusministeriössä on työryhmä, joka valmistelee ehdotuksia nettiäänestyksen mahdollistamisesta vaaleissa sekä kunnallisen neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestämisestä sähköisesti. Tarkoituksena on kehittää perinteisten äänestystapojen rinnalle mahdollisuus äänestää netissä eri välineillä (tietokone, tabletti, kännykkä). (OM.) Muutoksella kaavaillaan pelastusta alhaisiin äänestysprosentteihin ja siitä tullee päättämään tuleva eduskunta. Kansanedustajana vastustaisin muutosta, vaikka sähköistämistä ja asioinnin helpottamista monessa muussa kannatankin.

Aikana, jolloin puhutaan yhtäältä laajan kansainvälisen urkinnan vaaroista ja paljastuneista, muun muassa USA:n tiedustelupalvelu NSA:n vakoilukohuista, on absurdia, että suomalainen luotettava vaalijärjestelmä niin sanotun “paper trailin” kera oltaisiin muuttamassa alttiiksi väliintuloille ja vaalisalaisuuden paljastumiselle. Paper trail viittaa siihen, että nykyisellään äänestämisestä jää selkeät paperiset melko suurella vaivalla väärennettävissä olevat todisteet. Näiden poisjääminen mahdollistaa lopputulosten muokkauksen ilman jälkiä ja läpinäkyvyys järjestelmästä häviää.

Sähköisen äänestämisen ongelmakohtia ovat erityisesti tietoturvariskit ja tekniikan kehittymättömyys: Sähköistä äänestämistä kokeiltiin kunnallisvaaleissa 2008, ja kaikki muistavat kuinka kävi – vaalit jouduttiin kokeilukunnissa uusimaan. Edes yksinkertaista vaalien sähköistystä ei onnistuttu tekemään, kuinka siis voimme olettaa, että nykyteknologia tietoturvaongelmineen olisi valmis täydelliseen sähköistämiseen? On myös olemassa harvinaisen huonoja kokemuksia sähköisistä järjestelmistä, jotka tilataan valtavina kokonaisuuksina yhdeltä tuottajalta ja kalliiseen hintaan.

Muun muassa seuraavia pitää pohtia: Säilyykö jatkossa vaalisalaisuus, kun omalta koneelta äänestämisessä on vaarana, että äänestäjä saattaa joutua pakotetuksi äänestämään vaaliviranomaisten puuttuessa paikalta, äänestäjän suorittama äänestystulos saattaa paljastua ulkopuoliselle henkilölle ja pahimmassa tapauksessa joku muu henkilö voi äänestää äänioikeutetun sijaan? Sähköinen äänestäminen toisi mukanaan myös uusia tapoja kampanjoida. Voikin kysyä, missä määrin on oikein, että ehdokkaat jatkossa kulkisivat esimerkiksi yön pikkutunneilla baareissa kannettavien tietokoneiden kanssa houkuttelemassa päihtyneitä äänestäjiä äänestämään saman tien. Tarjotaanko äänestäjille tuoppi jos toinenkin ja katsotaanko vierestä, että ääni varmasti menee oikeaan osoitteeseen?

Verkkoäänestämistä perustellaan sen helppoudella. Toisaalta nykymallissakin äänestäminen on tehty helpoksi: ennakkoäänestää voi ympäri maata viikon ajan lukuisissa paikoissa, ulkomailla äänestäminen on monin paikoin mahdollista ja kotiäänestyksetkin on järjestetty niin, että jokaisella äänestämään haluavalla on siihen mahdollisuus, avustettuna tai ilman. Vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella yli 70 prosenttia äänioikeutetuista äänesti. Eurovaaleissa taas on jääty neljäänkymmeneen prosenttiin. Äänestäminen kyllä onnistuu jo nykyisellään, jos vain motivaatiota on. Toisaalta, onko äänestysprosentin nosto itseisarvo, emmehän käytä äänestyspakkoakaan, vaikka sillä asia korjautuisi?

Sähköisen äänestämisen todennäköinen epäonnistuminen olisi ehkä pahin isku äänestysaktiivisuudelle, innolle vaikuttaa vaaleissa ja ihmisten luottamukselle politiikkaa kohtaan. Poliittisen päätöksen sähköistämisestä voi tehdä melko helposti, mutta virheiden korjaaminen onkin jo oma savottansa. Keskustelussa sähköisen äänestyksen autuaaksitekevyydestä kannattaa tutustua Electronic Frontier Finland ry:n keräämiin usein kysyttyihin kysymyksiin. Ennen ongelmien todellista tunnustamista ei asiassa pidä edetä.

mariaohisalo
Vihreät Helsinki

Vihreiden varapuheenjohtaja, VTM, köyhyystutkija, jatko-opiskelija, varavaltuutettu Helsingissä. Ehdolla kevään 2017 kuntavaaleissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu