*

Maria Ohisalo Köyhyyden torjunta on politiikan tärkein tehtävä!

Annetaan lapselle oikeus olla lapsi

  • Girls playing, photograph by Clarence H. White. Wikimedia commons.
    Girls playing, photograph by Clarence H. White. Wikimedia commons.

Suomessa noin 15 prosenttia lapsista elää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa. Eriarvoisuuden kasvaessa osa lapsista jää vaille leikkiä ja lapsuutta. Jos lapsi joutuu pienestä pitäen huolehtimaan perheen taloudellisesta tilanteesta tai kantamaan huolta vanhempien keskinäisistä ongelmista, saattaa lapsi joutua ottamaan ikäänsä ja kehitystasoaan vastaamattomalla tavalla enemmän vastuuta kuin kykenee kantamaan. Pahimmillaan tämä aikuisille kuuluva vastuun kantaminen voi johtaa osattomuuden ja riittämättömyyden tunteeseen, mikä on omiaan vaurioittamaan lapsen tasapainoista kehitystä ja aiheuttamaan huono-osaisuutta. Jos lapsen arki ahdetaan täyteen velvollisuuksia eikä lapselle jää tilaa toteuttaa tarvettaan leikkimiseen, kielletään lapselta samalla oikeus olla lapsi.

Suomi on sitoutunut YK:n kansainväliseen lapsen oikeuksien sopimukseen ja tunnustanut sen myötä muun muassa lapsen oikeuden leikkiin ja vapaa-aikaan sekä kulttuurielämään ja taiteeseen. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota, kuntia ja yksittäisiä viranomaisia edistämään aktiivisesti sitä, että oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan tulevat otetuksi huomioon lainsäädännössä, kunnallisessa päätöksenteossa, budjetoinnissa ja viranomaistoiminnassa.

Lapsen oikeuksien sopimusta valvova lapsen oikeuksien komitea on linjannut, että lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan pitää sisällään muun muassa sen, että lapsilla olisi tasapuolisesti mahdollisuus osallistua erilaisiin harrastuksiin riippumatta heidän taloudellisesta, sosiaalisesta tai etnisestä taustastaan. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä vuonna 2013 voitiin ensimmäistä kertaa kansainvälisestikin vertailtuna todeta, että perheen taloudellinen tilanne on Suomessa selkeästi yhteydessä lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen.

Monesti ajatellaan, että Suomessa lasten ihmisoikeudet ovat kunnossa ja huomio viedään lasten tilanteeseen kehittyvissä maissa. Tekemistä riittää kuitenkin meillä ja muualla. Olen ehdolla eduskuntaan 2015 ja haluan vaikuttaa muun muassa seuraaviin lapsia koskeviin asioihin suomalaisessa yhteiskunnassa:

  • Lapsiperheiden riittävä toimeentulo ja kaikille maksuton koulutus ehkäisevät ylisukupolvista huono-osaisuutta.
  • Tarvitaan kansallisia toimintasuunnitelmia lasten köyhyyden torjumiseksi ja epätasa-arvon kitkemiseksi. Näiden tulisi perustua lapsen oikeuksien näkökulmaan ja huomioida lasten tarpeet ja erilaiset tilanteet.
  • Lapsivaikutusten arviointia on lisättävä olennaisesti lapsia koskevassa lainvalmistelussa.
  • Viranomaisia on koulutettava YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, jotta lapsen ihmisoikeudet otetaan huomioon lasta koskevassa päätöksenteossa.
  • Lasten kuulemiseen liittyvät ikärajat on poistettava ja lapsia on kuultava heidän ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla heitä koskevissa asioissa. Viranomaisia on koulutettava lapsilähtöisen kuulemisen osalta.
  • Lapsiasioiden käsittelyyn tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa on ohjattava riittävästi resursseja.
  • Kansainvälistä suojelua hakevien lasten oikeus perusopetukseen on turvattava lainsäädännöllä.
  • Paperittomien lasten oikeus terveydenhuoltoon samantasoisena ja -hintaisena kuin muillakin lapsilla on turvattava valtakunnallisesti.
  • Kouluterveyskysely on laajennettava koskemaan kaikkia peruskoululaisia. Muita lasten hyvinvoinnista kertovia indikaattoreita on vahvistettava.
  • Lasten harrastusmahdollisuuksia on tuettava siten, että lapsilla olisi mahdollisuus osallistua tasapuolisesti erilaisiin harrastuksiin, taiteisiin ja muihin tapoihin viettää vapaa-aikaa.
  • Erityisesti heikossa asemassa olevien lasten kuten köyhien lasten, sijoitettujen lasten, kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen tulleiden lasten ja vammaisten lasten  mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on tuettava aktiivisesti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän seppolappalainenkoti kuva
Seppo Lappalainen

"Jos lapsi joutuu pienestä pitäen huolehtimaan perheen taloudellisesta tilanteesta"

-Lapsi tuo leivän mukanaan-. Usein tämäkin sananlasku pitää Suomessakin paikkansa. Etenkin yksinhuoltajat vetoaa aina lapseensa asiassa kuin asiassa.

Käyttäjän MikaVyrynen kuva
Mika Väyrynen

Yksinhuoltajilla riittää töitä lastensa kanssa, joten miksei vetoaisi. Yksinhuoltajilla, joilla on pieniä lapsia ei juuri muuta elämää sitten olekaan, eli mitä luultavimmin ne lapset ovat yksinhuoltajan elämän keskipiste...ja piste.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Pääosin hyvä kirjoitus, josta on helppo olla samaa mieltä. Kuitenkin, kohta "Lapsen oikeuksien sopimusta valvova lapsen oikeuksien komitea on linjannut, että lapsen oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan pitää sisällään muun muassa sen, että lapsilla olisi tasapuolisesti mahdollisuus osallistua erilaisiin harrastuksiin riippumatta heidän taloudellisesta, sosiaalisesta tai etnisestä taustastaan" ja siihen liittyvät toimenpide-ehdotukset pistävät ihmettelemään.

Tuossa kun näyttää iloisesti menevän sekaisin "muun maailman todellisuus", jossa lapsella ei välttämättä ole muita harrastusmahdollisuuksia kuin potkia peltipurkkia seinää vasten, ja "Suomen todellisuus", jossa perheen varallisuus voi estää lasta harrastamasta valtameripurjehdusta tai ratsastusta.

Tahtoo sanoa, että Suomessa löytyy kyllä varallisuuteen katsomatta hyvinkin laajoja harrastusmahdollisuuksia lapsille, ja on jotenkin vaikea nähdä, miksi ja millä keinoin näitä mahdollisuuksia vielä voisi tai pitäisi tasata, ilman että mennään jo naurettavuuksiin.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Tomi: "...vaikea nähdä, miksi ja millä keinoin näitä mahdollisuuksia vielä voisi tai pitäisi tasata". Arvelen, että et ole nähnyt yhtään varatonta kotia, jonka lapset katselevat aina vierestä, kun naapurin lapset lähtevät pelaamaan lätkää, ratsastamaan, balettitunnille, puuhamaahan, eläinpuistoon... kuinka köyhien lasten naama synkistyy, kun heidän luokkatoverinsa kertovat saamistaan joululahjoista, tekemästään pitkästä lentomatkasta kesälomalla – kun he pelkäävät kysymyksiä: Mitä pukki sulle toi? Minne te matkustitte?"
Sitä voi olla vaikea kuvitella, siis kun ei ole nähnyt.

Olen kuullut – no, ei ihan niin kuin lastenrattaiden jaosta sossun rahoilla on tapana kertoa huhupuheiden perusteella, vaan kyllä jostakin viranomaislähteestä olen lukenutkin –, että toimeentulotukea saavien perheiden lapsille maksetaan kullekin yksi harrastus. Tuo harrastus voinee olla ratsastus, sitähän voi harrastaa halvahkostikin, varsinkin jos ratsastaja tekee vapaaehtoistyötä tallilla, mutta tuskin oman purjeveneen hankinta.

Pahin saattaakin olla niiden perheiden tilanne, joilla ei ole tekemistä "sossun" kanssa, onpahan vain säälliseen elämiseen riittämättömät palkkatulot. On muutamassa sukupolvessa kokemusta tuosta. Silloin kun sinnitellään viikosta viikkoon ja kuukaudesta toiseen peläten, että jonkun kenkä tai hammas hajoaa, jolloin koko rahatalous sotkeentuu moneksi kuukaudeksi, olosuhteet ovat niin raskaat henkisesti jokaiselle perheenjäsenelle, että soisin kyllä laskettavan "riittävän" toimeentulon aika lailla sosiaalitoimen normeja reilummaksi ihan kaikille vähävaraisille. Ja harrastuksen maksettavaksi.

Lapsen oikeuksien sopimus on ensisijaisesti noudatettava, jos se on ristiriidassa jonkin muun sopimuksen kanssa, ja on aina ratkaistava kysymykset lasten etua ajatellen. Tämä kun toteutuisikin täydellisesti tulevien sukupolvien suhteen, niin ei taitaisi löytyä ISISiin lähtijöitä!

Heidi Väkeväinen

Lapsi tuo leivän tullessaan? Lapsiperheet saavat toki lapsilisän ja yksinhuoltaja elatusmaksun,mutta voin kyllä sanoa kokemuksesta että ei ne pyhällä hengellä elä. Se mikä tulee,varmasti menee,varsinkin kun lapset kasvavat. Olen ollut jo 10 vuotta yksinhuoltaja ja minulla on 13 vuotias poika. Syö kuin aikuinen ja lasten vaatteet eivät kohta enää mahdu,kengät ostettu jo toista vuotta miesten osastolta.
Silloin voisi sanoa että lapsella "tienaa" jos nämä oikeutetut tuet eivät mene lapsiin,vaan ne tuhlataan johonkin muuhun. Tällöin lapsi ei saa sitä mikä hänelle kuuluu,terveellinen ruoka,vaatetus ym. Tällöin lapsi on heitteillä ja se on asia erikseen.

Toimituksen poiminnat