*

Maria Ohisalo Köyhyyden torjunta on politiikan tärkein tehtävä!

Voiko ruoka-apua brändätä?

  • Liettuan ruokapankki Maistobankas
    Liettuan ruokapankki Maistobankas

Käynnistimme juuri Itä-Suomen yliopiston ja Liettuan ruokapankki Maistobankasin kanssa yhteisen tutkimushankkeen. Keräämme ruokapankista tutkimusaineistoa ruoka-avussa käyvien ihmisten hyvinvoinnista, palveluiden ja sosiaaliturvan käytöstä, luottamuksesta viranomaisia kohtaan ja ruoka-avun laadusta. Sama tutkimus on tuottanut Suomesta 3500 ja Kreikasta, Ateenasta 500 vastausta ruoka-avussa käyviltä. Ruoka-apu on lisääntynyt näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ympäri Eurooppaa. Se on yksi ruohonjuuritason talouskriisistä selviytymisen keinoista. Vuoden loppuun mennessä julkaisemme Kunnallisalan kehittämissäätiölle raportin ja toivottavasti saamme siihen mennessä jo aineistoa liettualaisestakin ruoka-avusta.

 

Maistobankas jakaa jatkuvasti muuten kaatopaikalle päätyvää ruokaa sitä kipeästi tarvitseville, torjuu siis ruokahävikkiä ja ruokaköyhyyttä yhtä aikaa. Vuonna 2013 ruokapankki keräsi ruokaa yli neljän miljoonan euron edestä, joka jaettiin lähes kuutena miljoonana ateriana liettuassa asuville vähävaraisille. Liettuan kolmen miljoonan ihmisen väestöstä jopa 400 000 turvautuu pelkästään EU:n ruoka-apuun. Tämä kertoo jotain ruoka-avun tarpeesta. Kun Suomessa ruoka-apuun voi kävellä miltei kuka tahansa, voi liettualaiseen ruoka-apuun päätyä vain sosiaalitoimen kautta. Paikallinen sosiaalitoimi ilmoittaa vähävaraiset ruokapankille, joka kontaktoi ruoansaajat. Sama malli löytyy muun muassa Briteistä, Belgiasta ja Kreikasta.

 

Maistobankasin toimintaa rahoitetaan usein eri tavoin. Vuotuiset konsertit ja varainkeruujuhlat tuottavat lahjoituksia tekstiviestein niin yksityishenkilöiltä kuin yrityksiltäkin. Toiminnassa ruokaa ei koskaan osteta, vaan saatuja lahjoituksia jaetaan eteenpäin. Esimerkiksi ruokaketju Rimin kanssa Maistobankasilla on 23 ruokakoria 12 hypermarketissa Liettuan suurimmissa kaupungeissa. Näihin koreihin ihmiset voivat kauppamatkallaan jättää pitkään säilyviä elintarvikkeita. Kymmenen prosenttia Maistobankasin vuotuisesti jakamasta ruoasta tulee kahdesti vuodessa järjestettävästä ruoankeruusta, jossa 100 000 ihmistä lahjoittaa 57 kaupungin kaupoissa ruokaa eteenpäin jaettavaksi ruokapankille.

 

Paikallisen kauppaketju IKIn kanssa Maistobankas vähentää ruokahävikkiä jakamalla lähes kolmen miljoonan euron edestä päiväykseltään vanhaksi menevää ruokaa eteenpäin vähävaraisille. Tästä palloa suomalaisille julkkiskokeille ja kauppaketjuille: koskas kokataan liettualaisittain ylijäämäruoasta gourmet’ia vähävaraisille? Entä koska kauppaketjut brändäävät ranskalaisittain rumat, mutta hyvin syötävät elintarvikkeet, joiden käyttö ruoaksi kaatopaikan sijaan hyödyttäisi kaikkia?

 

Hyvinvointivaltiossa ei saa olla ruoka-apua, mutta kun on

Perusargumentti ruoka-apua vastaan on se, että hyvinvointivaltiossa ei sitä pitäisi olla. Näin sanoo epäsuorasti myös perustuslakimme 19 §, joka tällä hetkellä estää esimerkiksi sen, että sosiaali- ja terveysministeriö voisi millään tavalla osallistua suomalaiseen ruoka-apuun (toisin kuin monessa muussa eurooppalaisessa maassa) tai sen, että kuntatasolla sosiaalityöntekijä saisi ohjeistaa ihmistä ruoka-avun pariin, jos sosiaaliturvan saaminen byrokratiasta johtuen kestää ja jos jääkaappi ja vatsa ovat tyhjinä. Samaan aikaan ruokaa heitetään jatkuvasti pois miljoonia kiloja ja kuten tuleva tutkimuksemmekin osoittaa, hyvinvointivaltion pohja vuotaa.

 

Ruoka-avun ”brändääminen” kuulostaa ensi alkuun sosiaalipoliitikon ja vahvaan hyvinvointivaltioon uskovan korvissa pahalta. Toisaalta, oletko nähnyt leipäjonojen katoavan mihinkään sitten 1990-luvun laman? En minäkään, päinvastoin, Suomessa on satoja toimijoita, arviolta pitkälti yli 400, jotka jakavat tavalla tai toisella ruoka-apua. Ongelma vain on, että suomalaisten toimijoiden paukut menevät yksin toimimiseen, kun voimavarat yhdistettynä saataisiin enemmän ruokaa jaettua useammalle sitä tarvitsevalle, perustoimeentuloa täydentäen.

 

Mitä Suomessa pitäisi tehdä?

Vantaalla on käynnistetty ensimmäinen ruokapankkimallia soveltava kokeilu, jossa ideana on yhdistää järjestöjen ja kauppojen voimavarat, tuoda sosiaalityö ja muu julkinen apu ruoka-avun oheen ja erityisesti, vapauttaa järjestöjen resursseja niille keskeiseen muuhun kuin ruoan hakemiseen ja jakamiseen liittyvään työhön. Vierailin alkuvuodesta Tanskan ruokapankissa, jonka mallista Suomessakin olisi opittavaa.

 

Ruokapankkimalli soveltuisi hyvin Euroopan ruokapankkien keskusjärjestö Feban jäseneksi ja liittäisi suomalaisen ruoka-avun eurooppalaiseen keskusteluun. Tämä olisi tärkeää, sillä Feba on muun muassa yksi niitä tahoja, joita eurooppalaisessa köyhyyspoliittisessa toiminnassa kuullaan. Feba jäsenineen jakaa ruokaa yli viidelle miljoonalle eurooppalaiselle. Feba velvoittaa jäseniään raportoimaan jakamistaan elintarvikkeista, niiden määristä, paikantumisesta ja ruoka-avun saajista. Tätä tietoa ei Suomessa ole missään kootusti, oikeastaan vasta näissä Itä-Suomen yliopiston hankkeissa on ensimmäistä kertaa päästy laajemmin kärryille siitä, kenelle, missä ja miten Suomessa ruokaa jaetaan. Tällä on merkitystä pohdittaessa sitä, kuinka kaikista heikoimmassa asemassa olevilla maassamme menee. Huono-osaisuutta pystytään torjumaan tehokkaammin, kun se ensin paikannetaan kunnolla.

 

Samalla, jos ja kun suomalainen ruoka-apu tuntuu jatkuvasti laajentuvan, pitää myös politiikassa huomioida heikoimmassa asemassa olevat, järjestöjen kontolle ei heidän auttamistaan saa jättää. Sosiaalisen ja ekologisen ongelman yhtä aikaa ratkaiseminen vaatii useita toimia. Tähän tarvittaisiinkin poliitikkojen ja ruoka-avun kentän yhteistä ääntä vahvan perusturvan ja toimivien hyvinvointipalveluiden puolesta sekä ruoanhaaskausta vastaan, ehkä jopa ruoka-avun brändäämistä, tuplaongelman laajempaa esilletuomista ja tunnistamista. Hyvistä käytännöistä kannattaa ottaa mallia muualta. Köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen on kannattavaa niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisestikin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ruokajakelu on tietysti hieno juttu, mutta noissa tutkimuksissa jotka toteutetaan useimmiten erilaisten haastatteluiden ja kyselyiden pohjalta on perustavanlaatuinen ongelma. Pitäisi löytää objektiivisia mittareita sille, mikä hyvinvoinnin taso aidosti on. Eihän siinä ole mitään mieltä että joku voi luonnehtia itsensä nälkään kuolemassaolevaksi vaikka näppiin jäisi kuukaudessa vuokran jälkeen liki 500e.

Käyttäjän mariaohisalo kuva
Maria Ohisalo

Pekka, siksi koetamme jalkauttaa tätä tutkimusta eri puolille, samalla lomakkeella kun tehdään, voidaan myös vertailla paremmin. Ja kyllä yhteisiä hyvinvoinnin mittareita on jo nyt mm. EU-tasolla.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Jollakin tavalla pitäisi selvittää se, että mistä puutetta on ja miksi rahat eivät riitä siihen Suomen korkeasta sosiaaliturvan tasosta huolimatta. Tottakai lähes jokainen on sitä mieltä että omat tulot ovat aina liian pienet.

Ja sitten pitäisi vielä selvittää että millä todennäköisyydellä kysymyksiin vastataan totuudenmukaisesti. Jos sanon että ruokaan meni viime kuussa 500e, voiko se tarkoittaa sitä että tupakkaan meni 200, viinaan 200 ja ruokaan 100.

Käyttäjän Jari-JukkaAnnala kuva
Jari-Jukka Annala Vastaus kommenttiin #7

Ja sitten kun yrittää päästä siitä tupakasta eroon ja hakee apua terveyskeskuksesta, saa reseptin. Lääke on hyvä ja toimiva. Ei vaan ole Kelan korvauksen piirissä ja maksaa ensimmäisen kahden kuukauden aikana nelisensataa euroa. Tukea ei tule, jos yrittää itse parantaa toimeentuloedellytyksiään. Ei auta sosiaalitoimisto, vaikka kyse on ennaltaehkäisevästä toiminnasta.

On varmaan mukavaa, kun voi syyllistää sen köyhän mukavasti omassa nojatuolissaan istuen. Kyse ei kuitenkaan ole aina valinnoista, joskus olosuhteetkin ovat olleet vaikuttamassa. Köyhyys ei ole yksinkertainen käsite, jonka voi laskea euroissa noin vain. On olemassa monenlaista köyhyyttä. Kaikilla ei ole samanlaista luonteenlujuutta kuin toisilla, osalla on erilaisia riippuvuuksia, osalla on köyhyyden aiheuttanut sairastuminen. Silti jokainen köyhä on ihminen ja hänet tulisi myös kohdata ihmisenä. Yhteiskunnan turvaverkko on hatara ja siitä on todella helppo pudota läpi. Annammeko sen tapahtua vai sysäämmekö ongelman muiden harteille?

Se vajaat 500 euroa on muuten todella vähän. Nykyään ruuan hinta on ollut todella reippaassa nousussa. Kenkiä ei tahdo saada alta 60 euron ja huonoilla ei pysty kävelemään. Köyhän on nimittäin käveltävä asiointimatkansa. Ongelmia tulee heti, jos asiointimatkoihin täytyy käyttää autoa. Tuki loppuu siihen kävelyn ja autoilun väliin. Yhteiskunta antaa kyllä taksiseteleitä, mutta harkinnanvaraisesti. Virkamies kumoaa lääkärintodistuksen omalla asiantuntemuksellaan. Monessa kunnassa ja helposti.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1

Niin... lyhyemmin sanoen, puhuvatko vastaajat totta?

Cenita Sajaniemi

Viimeksi kirjoittaessasi samasta asiasta vastasin, mutta enpä saanut kommenttia takaisin.

Käyttäjän mariaohisalo kuva
Maria Ohisalo

Hei Cenita, luin kyllä kommenttisi. Kuten tässäkin kirjoitan, Suomi on täynnä ruoka-apua jakavia järjestöjä. Niiden yhteistyöllä saataisiin kauppojen ylijäämäruokaa paremmin jakoon. EU-ruoka on hieman eri kuvio ja siihen kommenttisikin taisi viitata. Se ruoka-apuohjelma on nyt juuri muuttumassa, saa siis nähdä mihin suuntaan se menee.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Hallituksen tehtävä on ruokkia kansa, mutta sepä ei Vihreitä kiinnosta vaan he ruokkivat saksalaisia pankkeja.

Käyttäjän mariaohisalo kuva
Maria Ohisalo

Jarmo, et kommentillasi vastaa lainkaan siihen pointtiin, joka on tämän tekstin ydin. Annetaanko jatkossakin miljoonien ruokakilojen päätyä roskiin, jätetäänkö leipäjonolaiset jonoon keskenään ja onko heikoimmassa asemassa olevien edun mukaista, että sadat eri järjestöt tekevät ruoka-apua pienin panoksin, kun yhdessä voisi saada aikaan enemmän? Mitä tulee EU-politiikkaan, niin ihmisten tarpeista unionissa pitää lähteä, ei pankkien: http://www.mariaohisalo.fi/eurovaalit-2014/3-raken...

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Pitäisikö köyhille perustaa myös lääkejakelu, vanhoja lääkkeitä voisi apteekit jakaa takaovesta, nythän monet jättävät lääkkeet ostamatta kun omavastuu suurenee eikä rahaa riitä ruokaankaan.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Kyllä se kannattavaa olisi ruokapankki perustaa. Ehkä. Sitten riesana tulisi ne välikädet rahaa pyytämässä tai hyötyisivät kauppiaiden kustannuksella...

Silloin aikaisemmin eduskuntavaalien alla kysyin panelisteilta sitä, että miksi ei niitä kohta vanhenevia ruokia voida antaa vaikka opiskelijoille, eläkeläisille tai muuten vaikeassa tilanteessa oleville ruokaa esim. Opiskelija-, eläkeläiskortilla ja vähävaraisille keksitään joku kortti, joiden avulla saisi ruokaa?

Nykyään ruokaa heittävät kaupat suhteellisen paljon roskiin kuin kansalaiset yhteensä.

Sitten joku kansanedustajaehdokas sanoi olevansa kauppias ja ainoa syy siihen on, ettei kauppiaat voi laittaa mitä tahansa ruokaa noille edustajille on terveysviranomaisten ukaasien pelko. Jos ihmiset usein kysyisivät ja ehdottaisivat terveysviranomaiselle, niin silloin ehkä lupa saataisiin.

Minä itse en laita maitoa pois vain siksi, että siinä on viimeistään-päiväys vaan juon maitoni sen parasta ennen jälkeenkin. Helppo testi siihen on, että jos maitoa kaataa kahviin hiukan ja siihen tulee kupruja, silloin maito on jo vanhaa. Ennen vanhaan oli maitopulloja, missä haistamalla pullon suusta tiesi onko maito loistavaa vai pahaa. Tällaiset taidot ovat katoamassa tyystin ja tänä päivän ihmiset luottavat liikaa siihen päiväykseen.

Ehdotukseni on, että ihmiset voisivat tarkastaa onko ruoka tai juoma yhä hyvää on Tieteen Kuvalehdessä ollut lukemani artikkeli, missä saksalaiset tutkijat kehittivät Ph-liuskan, millä pystyi varmistamaan ruoan olevan vielä syötävää tai juotavaa.

Miksei tätä voisi koittaa?

EDIT: pieniä korjauksia ja lisäyksiä.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Miten kehtaatte?Leipäjonot ovat olleet todellisutta jo monia vuosia,Suomessa.On perheitä lapsineen,asunnottomia jne.Nyt olette tutkimuksia tehneet ,veronmaksajien rahoilla ,miten köyhät elävät muualla.

Suomessa on leipäjonoja (joita ei muualla pohjoismaissa olekkaan)ja te aloitatte ihmettelyn?

Vai sopiiko politiikkaan jota tekin kannatatte,se ,että hyvinvointi valtio(valtio,sehän on eri asia kuin hyvinvoiva kansa,hämää vaan monia) yhteiskunta Suomi,jakaa köyhäinapua kansalaisilleen.

Käyttäjän mariaohisalo kuva
Maria Ohisalo

Ilona, me tutkimme pääasiassa nimenomaan suomalaista ruokaköyhyyttä. Vaikka leipäjonoja on ollut 1990-luvulta lähtien ei tätä ilmiötä ole aiemmin laajoin tutkimuksin selvitetty. Nyt meillä on 3500 ruoka-avussa käyvän ihmisen haastattelut, jotka antavat tärkeää tietoa kaikista heikoimmassa asemassa olevien hyvinvoinnista. Se, että katsotaan kuinka muualla tehdään on ihan järkevää. Jotta useammalle täälläkin ruokaköyhyydestä kärsivälle saataisiin ruokaa pitää tässä yhtä aikaa ratkoa ongelmaa politiikan tasolla perusturvasta ja asuntopolitiikasta huolehtimalla ja samalla ohjata ylijäämäruokaa ihmisille, ei kaatopaikoille.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Tehkää sitten myös tuo ehdotukseni kommentissa #12.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Ensinnäkin.Kun tutkimuksien luvattu maa;Suomi laittaa tuhottomat määrät rahaa ns.tutkimuksiin es.himasjuttu,joka 700 000 enunustuksellaan maksoi veronmaksajille,on kumma että leipäjonot ohjataan sivukaduille ,jottei asuntojen hinnat laske.

Tosi on se,että euroopan köyhyys koskettaa joka neljättä ihmistä ja nyt,kun hinta "arvoyhteisössä"nousee,on se vaan niin että koko ajan häpeällinen syrjäyttäminen tulee jatkumaan.

Ihmisoikeudet jne.on unohdettu.Koskee myös Suomea ja sitä miten rahastetaan heikoimpien kohdalla.Tehän olitte,vihreät ,siellä kokoomuksen apuna ajamassa es.mammuttikouluja 1000 oppilaan hirviöitä ja ilmeisesti myös erityislasten siirtämisä normiluokille.

Toimituksen poiminnat