*

Maria Ohisalo Köyhyyden torjunta on politiikan tärkein tehtävä!

Työ pelastaa EU:n – vai pelastaako?

Eurovaalien äänestyspäivään on enää pieni tovi ja yksi jos toinenkin puheenjohtajatentti ja vaalipaneeli osallistujineen piirtää kuvaa EU:sta, jossa kyllä on vapaa liikkuvuus, mutta joka helposti liitetään lähinnä työntekijöihin. Monia muita työelämän ulkopuolella tai sen reunoilla eläviä taas koskee usein pakkoliikkuvuus, kun omassa maassa hyvinvoinnille ei ole edellytyksiä, ja oma koti on jätettävä taloudellisen pakon edessä siirtymällä toiseen maahan toimeentulon perässä.

EU itse asiassa keskittyykin usein juuri palkansaajiin. Silti, työllä ei enää nykyään aina elä. Päin vastoin, erityisesti me nykynuoriso elämme maailmassa, jossa pätkätyöt, osa- ja määräaikaisuudet, työttömyysjaksot ja ylipäätään työn epävarmuus lisääntyvät jatkuvasti.

Working poor -ilmiökään ei ole enää uusi. Se tarkoittaa, että teet niin matalapalkkaista työtä, että toimeentulo hädin tuskin riittää elämiseen, ja toisaalta et saa myöskään sosiaaliturvaetuuksia, kun tulosi ylittävät sallitun rajan.

EU:lla ei ole virallista jaettua toimivaltaa sosiaalipolitiikan alalla. Sen toteuttaminen on siis jäsenvaltioiden vastuulla. Silti esimerkiksi komission alijäämätavoitteet ja velkasuhdevelvoitteet liittyvät olennaisesti myös jäsenvaltioiden julkisen talouden kokoon ja asettavat hyvinvointipolitiikan säästöjen ja kiristysten eteen.
Moni meppiehdokas onkin kilpaa kertonut, kuinka EU:sta ei pidä tehdä “mitään sosiaaliunionia”. Toisaalta niin kauan kun EU:ssa ei oteta sosiaalista suojelua selkeämmin taloustavoitteiden oheen, hyvinvoinnin kuilut ja huono-osaisuus ovat osa Eurooppaa. Niin kauan kuin työvoima liikkuu vapaasti, mutta työstä pudonneita ei pelasteta, ei vapaa liikkuvuus toimi.

Yksi keino torjua tätä olisi köyhyyden ja eriarvoistumisen torjunnan varojen kerääminen esimerkiksi Euroopan sosiaalirahastolle säätämällä rahoitusmarkkinavero. EU:n pitäisi myös velvoittaa jäsenvaltioitaan säätämään selkeästi minimitaso perusturvalle ja peruspalveluille. Tällöin EU tarjoaisi myös työelämän ulkopuolella oleville hyvinvointia. EU:ssa pitäisi lisäksi vihdoin säätää yleinen syrjinnän vastainen direktiivi. Tämä direktiivi kattaisi työelämän ulkopuoliset alueet ja olisi syrjintäkielto myös palveluissa ja yksityisellä sektorilla.

Työpaikkojen luominen yksinään ei ole tie onneen, vaan myös EU:n tasolla tarvitaan toimivaa sosiaalipolitiikka ja tehokasta eriarvoistumisen torjuntaa. Ne ovat parasta turvallisuuspolitiikkaa ja yhteiskuntarauhan ylläpitämistä. EU:n tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta olennaisinta onkin keskittyä myös niihin ihmisiin, jotka syystä tai toisesta ovat työn ulkopuolella. EU tarvitsee myös muuta kuin löyhää taloudellista yhteistyötä.

 

(Julkaistu perjantaikolumnina Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Rönsy-lehdessä 23.5.2014.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Matti Pulli

Ja suomalaisen veronmaksajan taakka sen kuin vain kasvaa. Kai tässä on tarkoitus luoda sellainen yhteiskunta, jossa kukaan ei tee töitä ja valtio elättää kaikki. Ilmeisesti velkarahalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Laita nyt se raha edes ajatuksellisesti sivuun ja mieti miten asiat voisi järjestää järkevästi niin, että kaikille olisi työtä jolla tulee toimeen.
Rahahan on vain vaihdon väline, ei mikään välttämätön realiteetti tai resurssi.

Tapio Suhonen

Noin vihreänä tarkoittanet: "Työ vapauttaa"...

Tiedollisesti suljettu yhteiskunta, oikeaksi julistetut mielipiteet, ehdoton noudattamisvaatimus oikeille mielipiteille, mielipide mutta ei fakta, ideologia mutta ei todellisuus, toive kyllä mutta ei realiteetit, hyvyys kyllä mutta ei talous....jne.

Sehän on: Vihreän keskistysleirin ruokavalio.

Toimituksen poiminnat