Maria Ohisalo Köyhyyden torjunta on politiikan tärkein tehtävä!

Sosiaali- ja terveysturva eivät pysähdy valtioiden rajoille

Osallistuin 8.5. Lappeenrannassa Terve-Sos-tapahtumassa käytyyn paneelikeskusteluun, jota alusti vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet. Teemana oli meidän ja muiden hyvinvointi ja sote-palvelut. Keskustelua käytiin muun muassa seuraavan kysymyksen viitoittamana yleisön ja poliittisten nuorisojärjestöjen edustajien kesken: Pitäisikö maahanmuuttajilla, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, olla oikeus samoihin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuin kantasuomalaisilla?

Maahanmuuttajilla, joilla on kotipaikkakunta Suomessa, on jo nykyisellään oikeus terveyspalveluihin samalla tavalla kuin Suomen kansalaisilla. Sen sijaan turvapaikanhakijoilla on rajatumpi terveyspalveluvalikoima, ja paperittomien tapauksessa hoidetaan vain akuutit vakavat ongelmat.

Rajattu palveluoikeus on ongelmallinen. Esimerkiksi turvapaikanhakuprosessi kestää kauan, ja olisi niin yhteiskunnan kuin yksilönkin etu, että kaikkien terveysongelmat hoidettaisiin ajoissa eikä vasta niiden muututtua akuuteiksi. Etenkin lasten, nuorten ja raskaana olevien hoitamatta jättäminen varhaisessa vaiheessa voi kostautua karvaasti myöhemmin. Aikainen ja ennaltaehkäisevä terveydenhoito on ennen kaikkea eettisesti oikein ja tuo lopulta säästöä myös taloudellisesti, kun maahanmuuttajat pysyvät työkykyisinä ja terveinä.

Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän selvityksen mukaan paperittomien ihmisten terveyspalvelut eivät nykyisellään Suomessa toteudu asianmukaisesti, sillä Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimuksetkin takaisivat paperittomille nykyistä paremman pääsyn terveydenhuoltoon (STM&THL).

Usein sanotaan, että EU:lla ei ole toimivaltaa sosiaalipolitiikan alalla. Kuitenkin, kun ihmiset liikkuvat vapaasti työn ja muiden syiden vuoksi, ei sosiaaliturva voi olla vain yhteen maahan sidottua. Vapaan liikkuvuuden nimissä kaikista EU-maista tulisi saada tietyt minimipalvelut, riippumatta kansallisuudesta ja pääsääntöisestä asuinmaasta. Tärkeää olisi, että EU:ssa luotaisiin peruspalvelu- ja perusturvadirektiivit, joilla unioni velvoittaisi jäsenmaansa takaamaan perusturvan minimitason kaikille. Tästä hyötyisi koko EU, mutta myös sen ulkopuolelta tulevat. Vapaa liikkuvuus ei saa olla pakkoliikkuvuutta: kenenkään ei pidä joutua kerjäämään toisessa maassa, jos omassa maassa hyvinvoinnille ei ole edellytyksiä.

Yllättäen keskustelu Terve-Sos-tapahtumassa teeman ympäriltä jakoi osallistujien mielipiteitä. Aina yhtä mielenkiintoista on, että perussuomalaisten edustajat eivät ole valmiita tukemaan kehitysyhteistyötä, eivät ole valmiita luomaan vahvempaa sosiaalista Eurooppaa, jossa heikoimmista pidettäisiin nykyistä paremmin huolta, eivätkä ole valmiita auttamaan esimerkiksi paperittomia täällä Suomessa. On kuitenkin muistettava, että emme voi rakentaa oman hyvinvointimme ympärille muureja ja olettaa, että pahoinvointi jää niiden taakse. Muurit ovat murtuneet ennenkin ja Suomi on monen muun valtion tavoin sitoutunut toiminnallaan edistämään ihmisoikeuksia. Tästä olisi nyt pidettävä kiinni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat