Maria Ohisalo Köyhyyden torjunta on politiikan tärkein tehtävä!

Priorisointia terveydenhuollon palveluvalikoimaan

Tämän vuoden alusta astui voimaan EU:n uusi potilasdirektiivi, joka oikeuttaa EU-kansalaiset valitsemaan hoitopaikkansa mistä tahansa EU-maasta ja saamaan siitä korvauksen kuten kotimaassaan. Suomen hallitus linjasi viime syksyn budjettiriihessä, että ulkomaiset sairauskulut maksetaan sairausvakuutusmallin mukaan. Potilas voi siis saada ulkomaisista lääkärin tutkimuksista ja hoidoista jälkikäteen Kela-korvauksen, jos ne kuuluvat suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan.

 

Suomalaista palveluvalikoimaa ei ole vielä määritelty, joskin tälle on selkeä tarve. Sosiaali- ja terveysministeriö on perustamassa toimielintä laatimaan ja jatkuvasti päivittämään terveydenhuollon palveluvalikoimaa. Onkin jo korkea aika määritellä, mitkä hoidoista kuuluvat julkisen terveydenhuollon ja yhteiskunnan korvattavuuden piiriin. Samalla yhtenäistetään palveluntarjontaa koko maassa. Jo nyt terveydenhuollon apuna ovat olleet STM:n kiireettömän hoidon perusteet, jotka ovatkin hyvä pohja palveluvalikoiman laatimiselle.

 

Esimerkiksi tavallisia suonikohjuja hoidetaan julkisella puolella tukisukilla. Leikkaushoitojen arvioon potilas pääsee vain vaikeassa alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnassa (STM:n kiireettömän hoidon perusteet). Yksityisellä puolella potilas suonikohjuineen voi kuitenkin hakeutua suoraan erikoislääkärin vastaanotolle, joka yleensä maksaa noin 90 euroa. Tätä valtio tukee parilla kympillä. Erikoislääkäri voi kirjoittaa lähetteen laskimoiden kirurgiseen hoitoon, leikata itse potilaan ja laskuttaa potilaalta operaatiosta ultraäänikuvantamisineen 500–1000 euroa. Valtio sponsoroi 100 euron Kela-korvauksella pääasiassa esteettistä kirurgista hoitoa, jota ei olisi julkisessa sairaalassa tehty. Yksityiselle lääkärille, lääkäriasemalle ja maksukykyiselle potilaalle tilanne on hyvä, mutta lienee selvää, että julkisen terveydenhuollon ei olisi kuluihin tarvinnut osallistua. Uuden potilasdirektiivin myötä Kela-korvauksia voidaan siis myöntää myös muissa EU-maissa saaduista hoidoista. Tulevaisuudessa määritetyn terveydenhuollon palveluvalikoiman tuleekin selvästi rajata tutkimuksia ja hoitoja, joihin potilas voi korvauksia saada.

 

Palveluvalikoiman laatimisessa on kyse myös julkisen terveydenhuollon hoitojen priorisoinnista. On selvää, että terveydenhuollon prosessien ja potilaan hoitopolun tehostamiseksi tarvitaan innovatiivisia teknologisia ratkaisuja, joita lääketieteen ja teknologian nopea kehitys jatkuvasti tarjoaa. Hoitojen kehitys on kuitenkin lisännyt erikoissairaanhoidon rahoituksen tarvetta ja pikkuhiljaa syönyt resursseja perusterveydenhuollosta. Priorisoinnissa on kyse juuri resurssien tasapuolisesta jakamisesta ja ennen kaikkea niiden keskittämisestä kustannusvaikuttaviin hoitoihin; perusterveydenhuollon tekemä ennaltaehkäisevä työ on usein kustannusvaikuttavampaa kuin erikoissairaanhoidon kalliit hoidot.


Sekä EU:n potilasdirektiivi että vuonna 2011 voimaan tullut uusi terveydenhuoltolaki pyrkivät lisäämään potilaan valinnanvapautta, mikä on toki positiivista potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen kannalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että potilaiden välistä eriarvoisuutta se tuskin vähentää. Vain harvalla on mahdollisuus hakea kiireetöntä hoitoa ulkomailta Kelan korvaamien muutamien kymppien turvin. Todellinen valinnan vapaus lisääntyykin vain varsin pienessä varakkaassa ihmisryhmässä. Nähtäväksi jääkin lisääntyykö terveysshoppailu tulevaisuudessa, vai luottavatko EU-kansalaiset jatkossakin oman maansa terveydenhuoltoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat